Pasta bolognese alla Hälsans Kök

Pasta bolognesea Hälsans Kök -kasvismurekkeesta.

Hälsans Kök -tuotteiden testaus buzzadorina on edennyt viimeiseen tuotteeseen: kasvismurekkeeseen. Mietin tovin, millaista arkiruokaa voisin valmistaa kasvisversiona murekkeesta ja päädyin ainakin meillä suosittuun arkiruokaan pasta bologneeseen. Tomaattisen jauhelihakastikkeen valmistus ei muutoinkaan kauaa kestä, mutta kasvismurekketta käyttäen ruoka valmistui noin vartissa. 

Pasta bolognese alla Hälsans Kök

tilkka paistamiseen sopivaa oliiviöljyä

2 keskikokoista sipulia

pussillinen Hälsans Kök kasvismureketta

1 purkillinen tomaattimurskaa

1-2 valkosipulinkynttä

2-3rkl tomaattipyrettä (noin 1 pikkupurkillinen)
muutama varsisellerin varsi pieneksi silputtuna

1tl worchestershire-kastiketta

muutama rouhaus mustapippuria myllystä

maun mukaan yrttejä: basilikaa, oreganoa, timjamia, rosmariinia

tarjoiluun raastettua parmesanjuustoa

Kuori ja silppua sipulit. Lämmitä öljy paistinpannussa ja kuullosta sipuleita hetki. Lisää joukkoon kasvismureke suoraan pakkasesta ja kääntele pannulla muutama minuutti, kunnes mureke hieman sulaa. Kuori ja murskaa tällä välin valkosipulinkynnet ja lisää ne pannulle murekkeen sekä sipulisilpun joukkoon. Lisää joukkoon muut ainekset ja keittele miedolla lämmöllä noin 10 minuuttia. Tarjoa keitetyn pastan ja juustoraasteen kera.

--

Kastikkeesta tuli herkullista ja todella riittoisaa, noin 6-7 annosta saimme kaiken kaikkiaan tästä lounaseväinä ja iltaruokana seuraavien päivien aikana. Murekkeen suutuntuma oli todella miellyttävä ja maku mieto, joten arkisen jauhelihan korvaaminen ainakin tomaattipohjaisessa kastikkeessa toimi todella hienosti. Mureketta tuleekin todennäköisesti testattua jatkossa myös muissa arkisissa ruokalajeissa, esimerkiksi makaronilaatikossa.

Kotona

Vuosi on alkanut uudessa kodissa, ja vaikka emme vielä olekaan ehtineet pitää tupareita, on seuraavaksi kuitenkin vuorossa maistiaisina muutamia yksityiskohtia. 

Tupaantuliaisia odotellessa kiitimme kuitenkin jo muuttoapuna toimineita ystäviä kutsumalla heidät syömään. Pidän itse kovasti keittiössä hääräilystä ja ruokahifistelystä, joten tarjolla oli kolmen ruokalajin illallinen juomineen. Myöhemmin illalla miesväki lähti vielä saunomaan naisten jäädessä jutustelemaan keskenään. Menu onnistui todella hyvin kaikilta osin, joten ajattelin tarjoilla reseptejä myös täällä blogin puolella. Alkupalana tarjoiltiin minilihapyöryköitä makeassa chilikastikkeessa. Näiden lihapullien vaikein osuus on oikeastaan se, että jaksaa pyöritellä tarpeeksi pieniä pullia. Ja pääruokana tarjoiltaessahan pullista voi huoletta tehdä isompiakin.

Lihapyörykät makeassa chilikastikkeessa

400g nautajauhelihaa

reilu ruokalusikallinen paahdettua sipulia rouheena

ripaus mustapippuria

ripaus paprikajauhetta (savustettua)

1tl worchestershire-kastiketta

ripaus (yrtti)suolaa

noin 1dl makeaa chilikastiketta

Sekoita jauhelihan joukkoon mausteet. Vaivaa taikinaa hetki, jotta mausteet sekoittuvat tasaisesti. Muotoile pikkuruisia, reilun peukalonpään kokoisia lihapullia. Kun olet muotoillut lihapullat valmiiksi, paista ne pannulla tilkassa öljyä. Pikkurikkisiin lihapulliin ei kauaa mene, että ne kypsyvät. Nostele kypsät pullat kulhoon ja kaada päälle chilikastike. Kääntele pullia, jotta chilikastike levittäytyy tasaisesti ja laita jääkaappiin muutamaksi tunniksi. Tarjoile alkupalana tai vaikkapa piknikillä. 

Isompia, pääruoaksi kaavailtuja pullia tulee luonnollisesti paistaa pidempään ja ne voi tarjoilla kuumina chilikastikkeen kera. 

Vuosipäiväruokaa

Viime viikonloppuna vietimme vuosipäivää paremman puoliskon kanssa. Yhteisiä pariskuntavuosia on kertynyt kokonaista kolme kappaletta: vähän tai paljon, näkökulmasta riippuen. Vuosipäiväviikonlopun viettoon liittyä yhdessäoloa, hyvää ruokaa ja Fringe -maraton. Varsinaiselle vuosipäiväjuhla-aterialle kokkailimme suussasulavaa lammaspataa, jonka iloista haluan teidänkin pääsevän osalliseksi reseptin muodossa. 

Pitkään haudutettu lammaspata

n. 1/2 kg luullista patalammasta/karitsaa

3-4 porkkanaa

2 keskikokoista sipulia

300g kirsikkatomaatteja

150g herkkusieniä

3-4 dl vettä

2-3rkl tomaattipyreetä

 vajaa 1rkl savustettua paprikajauhetta

1tl kuivattua timjamia

mustapippuria

1rkl valkosipulilastuja (tai 3-4kpl valkosipulinkynsiä)

loraus oliiviöljyä

pieniä kiinteitä perunoita (meillä 8 kappaletta)

Pilko lammas sopiviin annospaloihin. Kuori porkkanat ja pilko kuutioiksi. Halkaise herkkusienet. Kuori sipulit ja pilko palasiksi tai lohkoiksi. Lorauta paistinpannulle tilkka oliiviöljyä, lämmitä ja lammaspaloihin pannulla hyvä paistopinta. Siirrä lammaspalat uunipataan. Pyöräytä pannulla seuraavaksi porkkanapalat, sipulit ja herkkusienet. Lisää pataan lammaspalojen seuraksi. Lisää pataan paprikajauhe, mustapippuri ja valkosipulilastut. Huuhdo paistinpannu vedellä ja kaada pataan muiden ainesten päälle. Lisää vielä tomaattipyree ja reilu puolet kirsikkatomaateista. Sekoita pataa hieman, laita sen jälkeen 170 asteiseen uuniin noin puoleksi tunniksi. Laske tämän jälkeen uunilämpötila noin 120-150 asteeseen ja hauduttele pataa välillä sekoitellen muutama tunti. Lisää tarvittaessa hieman vettä, jos pata alkaa kuivahtaa kasaan. Haudutuksen jälkeen laita pataan mukaan myös pestyt perunat. Kypsennä vielä noin 40 minuuttia, kunnes perunat ovat kypsiä. Kääntele perunoita 1-2 kertaa kypsennyksen aikana. Lisää pataan viimeiseksi 15 minuutiksi loput kirsikkatomaatit. Tarkista lopuksi padan suolaisuus, ja lisää tarvittaessa suolaa maun mukaan.

--

Padasta tuli ihan todella hyvää. Nautimme sen punaviinin kera, ja jälkkärin unohtuessa haimme sitten lähikaupasta vielä jäätelöpuikot palanpainikkeeksi. Ilta jatkui punaviinin, valkohomejuustoviipaleen ja Fringen toisen tuotantokauden parissa. Ihana oleiluviikonloppu näin vuoden pimeimpään aikaan.

Siskonmakkarasoppaa

Koska elokuun myötä näyttää tulleen väistämättömästi myös syksy, on pikku hiljaa aika myöntää tappionsa, pakata bikinit hieman syvemmälle kaapin uumeniin ja ruveta etsimään pieniä hyviä puolia vuodenajan vaihtumisesta. Tietysti sienet ja muut syksyn herkut ovat tuloillaan, mutta ennen kaikkea ilmojen viileneminen tarjoaa hyvän syyn tehdä jälleen keittoja. Niinpä ajattelin jakaa teidän muidenkin iloksi siskonmakkarakeiton reseptin. Siskonmakkarat ovat mielestäni erittäin aliarvostettu herkku, ja itse syön niitä mielelläni keittojen lisäksi vaikkapa paistettuna, perunamuusin ja sipulikastikkeen kera. Mutta tässä siis keitto-ohjetta viilenevien ilmojen lämmikkeeksi:

n. 1l vettä

300g siskonmakkaroita

100g pakastemaissia

400g peruna-sipulisekoitusta

laakerinlehti

maustepippuria kokonaisena

muutama ruokalusikallinen maustettua ruoanlaittofraichea (tällä kertaa tatti-herkkusientä)

ripaus mustapippuria 

suolaa maun mukaan

Kiehauta vesi kattilassa. Lisää joukkoon laakerinlehti, muutamia maustepippureita sekä pilkotut siskonmakkarat. Keittele hetki. Lisää maissi ja peruna-sipulisekoitus. Hauduttele keskilämmöllä noin 20 minuuttia, kunnes keitto on kypsää. Mausta muutamalla ruokalusikallisella ruoanlaittofraichea, sekä mustapippurilla ja tarvittaessa ripauksella suolaa. 

Nauti.

Kulhollinen keittoa.

--

Keittoa voi muunnella monella tapaa, vaikkapa korvaamalla maissit porkkanoilla, lisäämällä mukaan kesäkurpitsasuikaleita tai vaikkapa laittamalla ruoanlaittofraichen tilalle maitoa tai kermaa. Perinteinen siskonmakkarakeittohan syntyy juurikin maitoliemeen, perunoiden, porkkanoiden ja liemijuuresten säestämänä. 

Sushia

Sushi on minulle aika uusi ruokatuttavuus. Ainakin tietääkseni, sillä kaikista lapsuuden inhokkiällötysmaistiaisista ei nyt ole tullut pidettyä lukua.. Joka tapauksessa, olen näin opiskeluaikoinani tutustunut sushiin pikku hiljaa. Parin ensimmäisen maistamiskerran jäljiltä makuaisti rupesi jo tottumaan siihen, mitä oli odotettavissa, ja nyt pidänkin sushista kovasti. Viime viikolla teimme yhdessä vierailullaan Jyväskylää pitkästä aikaa kunnioittaneen lukioystäväni kanssa sushia itse. Saatoimme ehkä hieman ylimitoittaa sushit, sillä söimme niitä lopulta seuraavana päivänäkin rantapiknikillä. Mutta tuli ihan mielettömän hyviä! Ohjeita lunttasimme täältä ja täältä, ja täytteiksi kasasimme munakasta, lohta, jokiravunpyrstöjä, avokadoa ja kurkkua erilaisin yhdistelmin. Varsinkin avokado toimi tosi hyvin, ja oli sushitäytteenä minulle uusi. Seuraavalla sushintekokerralla se pääsee kyllä ehdottomasti mukaan jälleen. 

Sushin lisäksi teimme myös muun muassa kanelibanaanimuffineita, kävimme katsomassa Harry Potter -saagan päätösosan ja vietimme laiskanletkeää rantapäivää. 

Loppuviikko kuluikin sitten kasvivärjäyskurssin tarjottavia valmistellessa, sekä pikavierailulla ystäväpariskunnan mökillä. Mökki osoittautu ihan taivaalliseksi, ja ainoastaan hieman toivotumpaa sateisempi keli aiheutti vähän hankaluuksia ulkona hengailulle. Vaikka olihan myrskybongauskin kyllä jännittävää! 

Sadepäivän savukilohailipiirakka

Viime viikonloppuisilta kirjamessuilta ostamani savukilohailisäilykkeet pääsivät nyt käyttöön. Tomaattinen säilyketölkki jäänee ihan sellaisenaan nautittavaksi, mutta öljyiselle piti keksiä jotain käyttöä. Pelkän öljyisen kalan syöminen ei tuntunut hyvältä idealta, joten päätin tehdä kalapiirakan. Pohjaksi muotoutui ruisvoitaikina ja päälle tuli kalojen lisäksi kermaviiliä, kananmunaa ja mausteita. Ensi kerralla piirakkaan voisi lisätä vaikkapa kapriksia ja punasipulia vielä, mutta näinkin siitä tuli oikein hyvä. Myös juustoraaste voisi toimia piirakkatäytteessä hyvin. Ja luonnollisesti piiraan täytteeseen voi käyttää yhtä hyvin muutakin savukalaa tai vaikkapa savustettuja simpukoita.

Kilohailit piirakkapohjalla.

Savukilohailipiirakka

pohja:
100g voita
1dl ruisjauhoja
½dl ruisleseitä
1½dl vehnäjauhoja
ripaus suolaa
3rkl kylmää vettä

täyte:
1 tölkki (160g) savustettuja kilohaileja öljyssä
1 prk kermaviiliä
2 kananmunaa
kuivattua tilliä
sitruunapippuria
ripaus suolaa

Nypi pohjaa varten kuivat ainekset ja voi sekaisin. Lisää vesi ja painele taikina pyöreän vuoan pohjalle ja reunoille. Asettele pohjalle kilohailit. Sekoita kermaviili, kananmunat ja mausteet keskenään ja kaada kilohailien päälle. Paista 200 asteisen uunin alaosassa noin 35-40 minuuttia, kunnes täyte hyytyy. Anna jäähtyä hieman ennen tarjoilua.

Blinejä ja Plantagenia

Viikonloppuna pääsin kokeilemaan uusia juttuja. Koirat saapuivat siskon ja miehensä luo hoitoon viime keskiviikkona, joten niiden kanssa on tullut puuhailtua paljonkin. Eivät kyllä oikein osaa käyttäytyä muiden koirien kanssa kovinkaan mallikkaasti, varsinkaan Nöpö, mutta muutoin olivat pääosin oikein suloisia. Yritimmekin totuttaa niitä muihin koiriin käymällä koirapuistossa, vaikka aikamoista haukkumista käynnit olivatkin. Mutta kyllä ne siitä tottuvat, kun sitkeästi niitä siellä käyttää aina, kun ovat kylässä.

Kävimme myös hyödyntämässä autoa marketti- ja Plantagenreissulla. Plantagenissa en ollutkaan koskaan aiemmin käynyt, mutta koska suunnittelemme Maijan kanssa huonekasvien ostopaikoista artikkelia Viidakkokirjeisiin, oli tietysti "tieteen ja journalismin nimissä" käytävä siellä, otettava kuvia ja vielä hairahduttava ostamaan kasvikin. Törmäsin nimittäin somaan keihäsanopinkieleen (Sansevieria cylindrica), joka maksoi ainoastaan 7,95€. Keihäsanopinkieleksi tämä oli mielestäni todella halpa, sillä sitä näkee harvoin myynnissä, ja hinta on aina jossain parin kympin tietämillä. Kasvi lähti siis pienen harkinnan jälkeen mukaan. Pitänee istuttaa se mitä pikimiten uuteen ruukkuun, jotta se saa oikeanlaista kasvualustaa nykyisen turpeen sijasta.

Hienosti paketoimani keihäsanopinkieli.

Ja tältä se näyttää ilman pakettia.

Plantagenin jälkeen suunnistimme marketeille, mistä oli tarkoitus ostaa ainekset blini-iltaan, sekä kukkamultaa. Näiden lisäksi sorruin alekasvihyllyn luona ostamaan posliinikukan. Se vaan oli niin soma, etten voinut vastustaa, ja maksoikin vaivaiset neljä euroa! Sitä kaupiteltiin isoposliinikukkana, muttei se kyllä siltä näyttänyt. Kotona selvittelin hieman asiaa, ja se paljastui Hoya compactaksi. Lajikkeeltaan tämä kyseinen H. compacta on Regalis, eli sillä on hauskojen kurttulehtiensä reunoilla valkoista. Saapa nähdä, miten tulen toimeen sen kanssa, ja saanko sen kukkimaan. Kukat ainakin näyttäisivät hienoilta ja tuoksuisivatkin vielä.

Hoya compacta "Regalis".

Illalla tehtiin blinejä. En ole aiemmin syönyt niitä, eikä minulla näin ollen siis ollut mitään ennakko-odotuksia. Kuvittelin jotenkin, että ne ovat hieman työläitä ja hankalia tehdä, mutta todellisuudessa ne ovatkin hyvin helppoja. Googlettelin ohjeita aikani, ja päädyn sitten Blineihin Störmsön tapaan. Noudattelin ohjetta muuten tarkkaan, mutta laitoin kermaviilin tilalle turkkilaista jogurttia, kun olin sitä jo ehtinyt hankkimaan. Eli tässä siis mukaeltu ohjeeni Strömsön bileistä:

10g hiivaa (käytin tuorehiivaa)
2dl kädenlämpöistä maitoa
1½dl tattarijauhoja
1dl vehnäjauhoja
1dl turkkilaista jogurttia
1 munankeltuainen
1 munanvalkuainen
ripaus suolaa
voita paistamiseen

Murenna hiiva maitoon. Lisää jauhot, jogurtti, keltuainen ja suola. Vatkaa taikina tasaiseksi ja anna sen nousta vähintään puoli tuntia. Vatkaa valkuainen kovaksi vaahdoksi ja sekoita varovasti taikinaan. Paista blinit pienessä määrässä voita.

Tuolla alkuperäisellä ohjesivulla on lisää vinkkejä blinien paistoon, ja niitä noudattamalla tulikin tosi hyvän näköisiä ja tuoksuisia blinejä. Syötiin omamme graavilohen, punasipulihakkeluksen, maistekurkkujen ja smetanan kera. Ja täytyy sanoa, että oli mahtavan hyvää! Näin ollen minusta tuli kertaheitolla blinien suuri ystävä. Pitää lähiaikoina kokeilla tätä ohjetta uudemman kerran..

P.S. Koska valmistimme ja söimme blinit Earth Hourin aikana, ei niistä tullut otettua kuvia. Uusintakierrokselta sitten!

Lihapullia ja ruusuvanukasta

Nykyään tulee kokkailtua kotona ihan turhan harvoin. Aina tuntuu olevan kiire tai, kuten viime viikkoina, päällä on niin sitkeä flunssa, ettei juuri tee mieli syödä mitään kovin kummoista, kun siitä ei kuitenkaan maistaisi liikoja. Tänään kuitenkin ryhdistäydyin hieman, ja tein lihapullia tomaattikastikkeessa. Jälkkäriksi tein jännittävän kokeilun, ruusuvanukkaan. Ohje jälkkäriin löytyi täältä. Testasin tuota yksinkertaisempaa versiota ja tein siitäkin vain puolikkaan ohjeen, kun litra kuulosti niin suurelta määrältä. Lisäsin ohjeeseen hieman bourbon-vaniljajauhetta, mutta muuten seurasin aika tarkkaan ohjeistusta ja määriä. Seuraavalla kerralla laitan kyllä enemmän riisijauhoja ja vähemmän sokeria, tuli aika makeaa nimittäin. Muuten oli oikein hyvää jälkkäriä ja teen kyllä varmasti uudestaankin. Tällä kertaa en viitsinyt paahtaa pinnalle sokeria, mutta ehkä sitäkin voisi kokeilla. Vähän crème brûlée -henkisesti. Puolikkaasta annoksesta tuli kätevästi annokset kahdelle, joten kokonaisesta ohjeesta saa neljän hengen jälkkärit.


Ruusuvanukas kahdelle

25 g riisijauhoja
4,5 dl maitoa
50 g sokeria
0,5 rkl ruusuvettä
(2-3 rkl ruusuhilloa)

Laita kulhoon riisijauhot ja sekoita joukkoon vähitellen maitoa, kunnes muodostuu tahna. Kaada loput maidosta kasariin ja lisää sokeri ja kuumenna seos kiehuvaksi, koko ajan hämmentäen. Laske lämpöä ja lisää hieman kuumaa maitoseosta riisijauhotahnaan, kaada sitten tahna kasariin. Lisää ruusuvesi, vähennä vielä lämpöä ja hauduta miedolla lämmöllä 20-25 min, koko ajan sekoittaen, kunnes seos sakenee. Kaada seos uuninkestäviin pikkuvuokiin ja jäähdytä. Kuumenna uunin grillivastukset kuumiksi. Ripottele vanukkaiden pinnalle runsaasti sokeria ja nosta ne uuniin ja grillaa kunnes sokeri sulaa ja ruskistuu. Ole tarkkana että et polta sokeria. Jäähdytä vuoat ja laita jääkaappiin. Laita pinnalle ruusuhilloa koristeeksi ja tarjoile.


Seurailin ohjetta muuten tarkoin, mutta ruusuhilloa ei löytynyt kotoa. Vanukas jäi myös vähän löysäksi ja oli tosi makeaa, eli ensi kerralla enemmän jauhoja ja vähemmän sokeria sitten. Vaniljajauhe sopi jälkiruokaan oikein hyvin, sitäkin kannattaa kokeilla. 


Ruusuvesi on minulle ihan uusi tuttavuus ruoanlaitossa, mutta maistuu nimensä mukaisesti jännittävästi ruusulle. Saisikohan siitä muitakin hauskoja ruokia aikaiseksi.. Miltä kuulostaa vaikkapa ruusujäätelö tai ruusukeksit?

Kuulumisia kiireiden keskeltä

Huh, taas on jäänyt tämä bloggailu vähän muiden kiireiden jalkoihin (ja siihen, että olen innostunut hurjasti tuunailemaan tuota toista blogiani, Viidakkokirjeitä). Edellisellä kerralla esitellystä herkkupaketistahan paljastui siis peurapaistia, graavilohta hovimestarinkastikkeineen ja jälkkäriaineksiksi leipäjuustoa sekä lakka-calvadoshilloa. Näitä kokkailin seuraavana päivänä, ja vietettiinkin perheen voimin hurjan herkullinen pitkän kaavan illallinen. Kokeilin ensimmäistä kertaa leipäjuuston paistamista, kun paketin mukana tulleessa ohjelappusessa kehotettiin paistamaan pieniä leipäjuustokiekkoja hetken voissa ja hulauttamaan päälle kermaa ja hieman hunajaa. Ihana jälkkäri tuli! Juusto muuttui pehmeäksi ja karamellisoituva hunajakerma maistui tosi hyvältä! Suosittelen lämpimästi. Harmi vain, että valokuvaaminen jäi vähän ruoasta nauttimisen jalkoihin, ja tätä yhtä vähän suttuista alkupalakuvaa lukuun ottamatta ei valokuvia tullut juurikaan otettua. Ohjetta tuohon leipäjuustojälkkäriin voi kuitenkin käydä katsomassa täältä.

Hieman suttuinen kuva alkupalalohesta ja sen kanssa tarjoitemistani
katkarapu-tuorejuustoleivonnaisista.

Sain myös tietää, etten päässyt havittelemaani työpaikkaan Helsinkiin, ja olin tästä asiasta hurjan surullinen ja pettynyt viime viikolla. Masentavaa uutista seuraavana päivänä sain kuitenkin maailman ihanimman lohdutuksen: parempi puoliskoni oli käynyt kiireisen päivän aikana piilottamassa kasviviidakkoni sekaan uuden kasvin! Kyseisestä flamingokukkahybridistä olen haaveillut jo tovin, ja yllätykseni olikin melkoinen, kun sen lopulta bongasin vanhemman flamingokukkani takaa! En tosin ollut kovin nopea hoksaamaan kasvia, sillä se oli taitavasti piilossa, ja ehdinkin jo kerran soittaa poikaystävälle ihan muissa asioissa illan aikana. Mahtoi olla ärsyttävää, kun en maininnut koko kasvia sanallakaan puhelun aikana! Myöhemmin illalla kuitenkin bongasin kasvin, ja soitin uuden innostuneen puhelun. Kyllä oli ihan mieletön yllätys, en muista tosi pitkään aikaan yllättyneeni yhtä paljon. Heti tuli paljon parempi mieli, eikä tulevaisuuskaan ahdistanut enää niin kovin. Itse asiassa nyt olen tehnyt mukavan päätöksen viettää rennompaa kevättä ja vähän kerätä voimia hurjan kiireisen opiskeluputken jälkeen. Keväällä ajattelin siis tehdä sen verran jänniä kursseja, kuin kiinnostaa, hioa gradua ja tietysti käydä osa-aikaisesti töissä yliopistolla. Pestini kestää toukokuun loppuun, joten siihen asti on taas suunnitelmat kutakuinkin kasassa. Mitä sen jälkeen, no, ehkä se selviää tässä kevään aikana. Jos kerrankin ei ottaisi asiasta niin kauheasti stressiä. Tai ainakin yrittäisi olla ottamatta.

Hertta.

Lahjakasvillani on syvän ruskeanpunaiset, sydämenmalliset suojuslehdet ja pieni vaaleankeltainen kukkapuikelo. Kukinnon ulkonäön ja ihanan saapumistapansa vuoksi tämä flamingokukka sai nimekseen Hertta. Sittemmin innostuin tuossa alkuviikosta tyttöjen Viherlandia-retken tuoksinnassa ostamaan heräteostoksena vielä uudenlaisen flamingokukkahybridin, joka sai nimekseen Pörhö jo kaupassa. Sillä kun on tosi jännittävät pörhöiset kukinnot! Flamingokukkainnostukseni tuntuu siis vain yltyvän. Mihinköhän joudunkaan niiden kanssa, kun ne kaikki kasvavat yhtä isoiksi kuin vanhin kasvini, joka on nyt jo miltei metrin korkuinen.. Seuraavaksi voisin ruveta havittelemaan jotain muita lajeja kuin noita andreanum-hybridejä. Kenties pikkuflamingokukka sopisi joukon jatkoksi, tai sitten upealehtinen hopeasuoniflamingokukka.

Näiden kasvipainotteisten kuulumisten lisäksi aika onkin mennyt lähinnä koulujuttujen mielipuolisessa tahkoamisessa. Ensi viikon perjantaina häämöttäisi viimein pääsy joululomalle, mutta sinne päästäkseni minun pitää vielä ylittää sellaiset esteet kuin tilastotieteen tentti, kolme aasian opintojen esseetä ja yksi genetiikan essee. Eli muutamia kymmeniä sivuja järkevää tekstiä täytyisi tuottaa, ja vielä ko. aiheisiin liitten! Haastavaa. Onneksi harjoittelen kirjoittamista ahkerasti bloggailun muodossa.

P.S. Paremman puoliskoni viime kesän Japani-reissun matkaseurueen voimin tehty yatta-video on nyt viimein valmis ja ihasteltavissa Youtubessa.

Voitto!

Voitin suureksi yllätyksekseni Pastanjauhajien reseptikilpailun!

Apple Pie

Teinpä sitten taannoisen 20-kuukautispäivän (sillä ainahan pitää keksiä jotain syitä juhlistaa!?!) kunniaksi luottoreseptien ylimmäisestä lähteestä, Pastajauhajien blogista löytyvällä ohjeella amerikkalaistyylisen suljetun omenapiirakan, apple pien. Täytteeseen kuuluvaa muskottia ei löytynyt maustekaapista, mutta muutoin piiras valmistui täsmälleen ohjeistuksen mukaan. Ja nyt kun kerran alkuun pääsin, niin intouduin vielä koristelemaan piirakan kannen taikinaomenalla ja soikeilla höyryaukoilla.

Omppupiirakka valmiina uuniin.

Täytyy sanoa, että ihan mahtavan hyvää omppupiirakkaa tulikin! Tätä reseptiä täytyy kokeilla ehdottomasti pian uudestaan, ja vielä sen muskotin kanssa.

Kypsä piirakka.

Ai niin, ja se 20-vuotispäivän juhlistaminen? Oltiin iltapiknikillä järven rannassa, ehdittiin syödä patonkia ja sweet&chili-lihapullia sekä palat omenapiirakkaa, jonka jälkeen tulikin niin kylmä, että piti siirtyä sisätiloihin teemukillisen ääreen jatkamaan. Lihapullatkin muuten olivat ihan superhyviä, niitäkin voisin tehdä tässä lähiaikoina uudestaan ja bloggailla niistä kuvien kera.

Syntymäpäivä

Sunnuntaina oli hurjan hellepäivän lisäksi myös synttäripäivä. Täytin siis kunnianarvoisasti kokonaiset 24 ikävuotta, eli oikeastaan en vielä paljoakaan. Ei ainakaan vielä ehdi ikäkriisi iskeä. Ehkä se sitten ensi vuonna neljännesvuosisadan täyttyessä.. Saas nähdä. Vähän hassulta kyllä tuntuu nykyään nämä syntymäpäivät, kun vanhenemista ei samalla tavalla enää odota, kuin joskus silloin lapsena. Silloin, kun tuli hartaasti viikkokausia odotettua sitä, että täyttää kymmenen ja on saman ikäinen kuin muut kymmenvuotiaat, ne ISOMMAT. Nyt syntymäpäivät ovat jotenkin arkistuneet, ja aina ei edes suoralta kädeltä muista että kuinka vanha sitä oikein onkaan. Juhlia onneksi voi joka vuosi, ja syntymäpäivät ovatkin yksi hauskimmista syistä järjestää juhlia.

Aamupäivä meni kovasti siivoillessa ja kokkaillessa, illaksi kun olin kutsunut muutamia hyvin valikoituja vieraita juhlistamaan suurta päivää. Mukava ilta tulikin, oli paljon naurua, hyviä juttuja ja hyvää ruokaa. Lahjojakin sain muutaman, ja oikein mukavankin sellaisen: muumiaiheisen tyynyliinan sekä suureksi yllätyksekseni noin puolitoistametrisen lattiatuulettimen. Tuuletin onkin ollut kovassa käytössä melkein koko ajan siitä lähtien ja tyynyliinakin pääsee käyttöön, kunhan ensin ehdin pestä siitä tärkit pois.

Ruokatarjottavia tein kerrankin vähän pidemmän kaavan mukaan, ja jälkkäriksi laatimani kokeellinen pannacottacharlotta osoittautuikin niin hurjan hyväksi, että siitä pitää laittaa reseptikin ihan jakoon. Joten, tässä se nyt tulee, ehkä maailman kaloripitoisin jälkiruoka!


Pannacottacharlotta

kääretorttu:
2 kananmunaa
0,75dl sokeria
vajaa 1dl vehnäjauhoja
½tl leivinjauhetta

hillotäyte:
2dl mansikoita (käytin pakastettuja lohkoja)
vajaa 1dl sokeria
½tl vaniljajauhetta
½dl vettä


Kääretorttua tein puolikkaan annoksen, joka mahtui pikkuiselle miniuunipellilliselleni juuri sopivasti, mutta normaalikokoiselle uunipellille kannattaa tehdä kokonainen annos (eli tuplata tässä mainitut ainemäärät). Vatkaa kananmunat ja sokeri vaahdoksi, lisää vehnäjauhot ja leivinjauhe varovasti lastalla nostellen joukkoon. Paista leivinpaperilla vuoratulla uunipellillä 200 asteessa noin 7 minuuttia. Kumoa torttupohja sokeroidulle leivinpaperille ja anna jäähtyä hiukan ennen kuin kuorit sen päästä leivinpaperin pois. Levitä kääretorttupohjalle hillo, rullaa se ja aseta hetkeksi jääkaappiin lepäämään.

Kääretortun voi täyttää valmiillakin hillolla, mutta itse keittelin pakastimen tyhjennysmielessä itse hillon edelliskesän mansikoista. Ainekset vaan kattilaan ja hiljaista keittelyä noin puolisen tuntia, kunnes koostumus on sopivan kiinteä. Mansikanpalasia voi keittämisen aikana survoa kasaan, ja muutenkin keitosta kannattaa hämmennellä aika ajoin.

Vuoraa keskikokoinen, vähän keittokulhoa isompi pyöreä tarjoilukulho tuorekelmulla ja asettele sen pohjalle ja reunoille ohuehkoja kääretorttuviipaleita ihan vieri viereen.

panna cotta:
1 litra kuohukermaa
1dl sokeria
2tl vaniljajauhetta
8 liivatelehteä

Laita liivatelehdet kylmään veteen likoamaan. Kiehauta kerma, sokeri ja vaniljajauhe ja anna kiehua muutaman minuutin ajan. Nosta kattila pois lämpimältä liedeltä, odota, kunnes seos ei enää kiehu ja lisää liivatelehdet hämmentäen. Anna seoksen jäähtyä hetken aikaa ja kaada se sitten kääretorttuviipaleilla vuorattuun kulhoon. Laita kulhon päälle kelmu ja aseta se jääkaappiin jäähtymään ja hyytymään yön ylitse.

Juhannus

Juhannus sujui omalta kohdaltani melko rauhallisissa ja rentouttavissa merkeissä hyvän seuran, hyvän ruoan ja hyvän dekkarin parissa. Yllättäen tuli niin paljon kehuja paremman puoliskon kanssa tehdystä sangriasta, että laitan nyt tuon reseptin tänne jakoon muidenkin iloksi. Opin itse tämän pari vuotta sitten Portugalissa espanjalaisilta opiskelijakollegoilta, joten voisinpa veikata, että lopputulos on ihan kohtuullisen autenttista. Tällä kertaa tosin mukailtiin reseptiä tuon omenaliköörin verran, jotta saatiin siihen vähän enemmän makeutta.

Sangria

1 omena
1 sitruuna
2 limeä
2 kanelitankoa
1 vaniljatanko tai vaniljasokeria (käytettiin jälkimmäistä)
1dl omenalikööriä (tähän käy myös brandy tai jokin muukin mieleinen viina)
2 pulloa halpaa espanjalaista punaviiniä (käytettiin Don Opasia)

Tarjoiluun:
yksi pullo 7Upia (tai Spriteä tai muuta sitruunalimpparia, jos haluaa vähentää makeutta, niin soodavettä)
1litra omenamehua jäädytettynä

Sekoita ainekset vähintään edellisenä iltana ja anna maustua viileässä. Lisää juuri ennen tarjoilua 7Up ja kalikaksi jäädytetyn omenamehupurkin sisältö. Nauti.

Juhannuspäivän iltana bongattiin ikkunasta upea sateenkaari, joka valitettavasti ehti jo haalistua kovaa vauhtia siinä vaiheessa, kun pääsimme pihalle asti sitä ihastelemaan.

Sitruunamarenkipiirakka

Tämä nostalginen leivonnainen on ensimmäisiä, jotka joskus lapsena opin tekemään. Niin juuri, lapsena. Kun muut lapset harrastivat balettia tai ratsastusta tai mitä nyt lapset harrastavatkaan, opettelin minä leipomaan, laittamaan ruokaa ja tekemään käsitöitä. Kivaa oli, ja on vieläkin!

pohja

200g voita
4dl vehnäjauhoja
2rkl sokeria
ripaus suolaa
2rkl kylmää vettä tai konjakkia

Nypi voi, vehnäjauhot, sokeri ja suola ryynimäiseksi massaksi. Lisää vesi tai konjakki nopeasti sekoittaen. Painele taikina torttuvuoan pohjalle ja reunoille ja esipaista 225 asteisessa uunissa.


täyte

2 sitruunaa
1½dl sokeria
2dl vettä
2 keltuaista
2rkl maissijauhoja
1rkl voita

Sekoita kattilassa vesi, sokeri, maissijauhot, sitruunan raastettu kuori ja mehu sekä keltuaiset. Lämmitä vesihauteessa kunnes kiisseli sakenee. Nosta kattila jäähtymään ja sekoita kiisseliin voi. Kaasa täyte esipaistetulle pohjalle.


marenki

2 valkuaista
2rkl (tomu)sokeria

Vatkaa marenkia varten valkuaiset ja sokeri kovaksi vaahdoksi. Levitä marenki kiisselin päälle ja paista torttua vielä hetken aikaa, kunnes marenki on saanut hiukan väriä.

...

Tätä työlästä ohjetta olen siis pikkutyttönä innoissani tehnyt moneen otteeseen. Ohjeistuskin näyttää näin jälkikäteen olevan hieman hatara, olen näet itse kopioinut sen jo unohtuneesta lähteestä omaan reseptivihkooni huolellisella ja mahdollisimman koukeroisella kaunokirjoituksella.

Huppuallergisen huippuhyvä banaanikakku

6dl gluteenittomia jauhoja (Semperin hieno jauhoseos)
3dl sokeria
1½dl vettä
1½dl sulatettua maidotonta margariinia
2tl leivinjauhetta
vajaa 1tl suolaa
3 banaania hyvin soseutettuna

Sekoita sokeri, jauhot, leivinjauhe ja suola keskenään. Lisää vesi, margariini ja banaanisose. Sekoita tasaiseksi. Paista kuivakakkuvuoassa 170 asteessa noin 50-60 minuuttia.

Ylimääräinen esikoe, juustokakkuja ja muita kiireitä

Huh!

Huh huh!

Maanantaina 5 tuntia labraa.
Tiistaina 11 ja ½ tuntia labraa.
Keskiviikkona 7 tuntia labraa.
Tänään 6 tuntia labraa.

Näistä ajoista siis on vähennetty jo kaikki ruoka- sun muut tauot, joita en kyllä hirveästi ole ehtinyt viettääkään. Uuvuttaa, ja aamusta pitäisi olla taas labrassa ahkerana.. Ohjaajani keksivät, että voisin tehdä pienen ylimääräisen esikokeen, jonka parissa on siis kuluva viikko mennyt aika tiiviisti. Kokonaistuntimääriltäänhän nuo päivät ovat keskimäärin ihan suhteellisen normaalissa työtahdissa vielä, tuntikertymäkin viikolta on vain 30 labratuntia tähän mennessä. Tuntuu vaan monin verroin rankemmalta. Ehkä se johtuu siitä, että vielä iltaisin kotonakin on muut opiskelujutut, puhumattakaan siitä, että gradututkimuksen taustamateriaalia pitäisi myös kaivella esiin. Ehkä se johtuu siitä, ettei aikaa jää juuri kodinhoitoon tai ihmissuhteiden ylläpitoon.

Tai ehkä olen vain jotenkin vähemmän tehokas, kuin ihmisten pitäisi olla?

Leivoin äsken siskoni avustuksella kolme juustokakkua kerralla. Aika huimaa oli sekoitella täytettä viiden litran boolikulhossa.. Ohjeena toimi aivan jumalainen löytö, jossa täytteeseen vatkataan vielä kananmunia tuomaan kuohkeutta. Nam!



Sitruunainen juustokakku

pohja:
paketillinen tummia suklaatäytekeksejä (itse käytin vaan ronskisti Rainbown 350g pakkauksellisen, mutta merkkitietoisemmat voinevat käyttää vaikka Dominoja)
noin 50g sulatettua voita tai margariinia

täyte:
200g maustamatonta tuorejuustoa (käytin Creme Bonjouria)
1 prk vatkautuvaa vaniljavaahtoa (Floraa)
2 munaa
1 dl sokeria
½ sitruunan mehu
5 liivatelehteä
ripaus vaniljasokeria

Pohjaa varten keksit murustellaan kaulimen avulla muovipussissa (esimerkiksi pakastepusseja pari päällekäin tai jos omistaa enemmän tekniikkaa, niin jollain silppurikoneella vaan sukkelasti) rouheeksi ja joukkoon sekoitetaan sula rasva. Pohjan tulee olla hieman rouheista, ei sileän tasaista taikinaa, joten rasvan määrää voi säätää keksien laadusta riippuen. Pohja painellaan irtopohjavuoan pohjalle.

Täytettä varten vatkataan vaniljavaahto ja toisessa kulhossa kananmunat ja sokeri, molemmat niin kiinteiksi vaahdoiksi kuin mahdollista. Yhdistetään nämä keskenään ja lisätään tuorejuusto sekä vaniljasokeri.
Liotetaan liivatelehtiä hetken ajan tilkassa kylmää vettä. Pienessä paksupohjaisessa kattilassa lämmitetään sitruunamehu (mutta ei anneta kiehua) ja sulatetaan liivatelehdet kuumaan mehuun. Mehu kaadetaan ohuena nauhana täyteainesten sekaan ja sekoitetaan huolella.

Täyte kumotaan irtopohjavuokaan pohjan päälle ja annetaan jähmettyä jääkaapissa yön yli. Halutessaan voi ennen tarjoilua koristella vaikkapa sulkaarouheilla (valkoinen tai tumma käynee yhtä hyvin) ja sitruunan- tai limen kuorisuikaleilla. Kakku hyytyy myös pakkasessa kätevästi muutamassa tunnissa, mikäli sen tarjolla saamisella on kiire.



Ohje on peräisin paremman puoliskon siskolta. En tiedä, mistä hän on sen napannut, mutta ihan tajuttoman hyvää kakkua tällä tulee!

Viime viikonloppuna ehdin vierailla hää- ja juhlamessuilla Muuramessa, mutta siitä en ole aikeistani huolimatta vielä ehtinyt bloggailla. Toivottavasti ehdin kertoa siitä lähipäivinä enemmänkin, mutta tässä jo etukäteen muutama ottamani muotinäytöskuva.

Moulin Rouge & India Spices

Olen aina silloin tällöin ihastellut ruokablogeissa esiintyviä ruokahaasteita, mutta tämänkertainen oli niin siistin kuuloinen, että ajattelin itsekin osallistua. Oma blogihan ei sinänsä ole varsinaisesti sen enempää ruokablogi, kuin minkään muunkaan teeman alla sen kummemmin pyörivä, mutta ruoka on silti eräs rakkaista harrastuksistani.
Haastekisaa varten rupesin miettimään omia suosikkileffojani ja niiden ruokia tai ruokatunnelmia. Päädyin sitten tekemään vähän sovelletumpaa ruokaa, sillä valitsemassani elokuvassa ei suoranaisesti kokkailla mennen tullen (joskin on olemassa eräs romanttiseksi kaavailtu illastamiskohtaus tornissa ja piknik -pätkä toisaalla leffassa). Intia on kuitenkin läpi leffan kantava teema aina lopun näytelmähuipennukseen, joten päästin, että teen intialaisvaikutteista tomaattikookoskeittoa. Keitto syntyi hetken mielijohteesta kotoa sillä hetkellä löytyvistä aineksista, ja täytyy sanoa, että oli todella hyvää niin simppeliksi ja helpoksi ruoaksi.



Tomaattikookoskeitto
noin 3-4 hengelle

1 iso sipuli
3 valkosipulinkynttä
loraus rypsiöljyä
1 paketti (500g) tomaattimurskaa
1 paketti (500g) kookosmaitoa
noin 2 tl garam masala -maustesekoitusta
kalakastiketta
mustapippuria
Santa Maria Chili explosion -myllymaustetta

Pilko sipuli haluamasi kokoisiksi kuutioiksi tai suikaleiksi. Tee valkosipulista pienenpientä hakkelusta. Kuullosta sipulia ja valkosipulia hetki kattilassa rypsiöljytilkassa. Lisää sen jälkeen tomaattimurska ja kookosmaito. Jos haluat tomaattisempaa keittoa, niin voit käyttää kaksi tomaattimurskapakettia. Itselläni sattui olemaan kotona vain yksi, joten keitosta tuli erittäin kookoksista. Mausta keitto garam masalalla, kalakastikkeella ja mustapippurilla sekä rouhaise sekaan myös Chili explosion -sekoitusta myllystä. Hauduttele keittoa noin 20-30 minuuttia, kunnes sipulit ovat läpikotaisin kypsiä, mutta eivät vielä täysin mössöä.
Kulhossa tarjolla olevan keiton päälle voisi ripotella koristeeksi hieman tuoretta korianteria, mutta sen puutteessä rouhaisin itse koristeeksi hieman tuota Chili explosionia.



Keittoa jäi näin yksin syövänä yli sen verran, että seuraavana päivänä tein siitä kastiketta lisäämällä paistettuja broilerisuikaleita joukkoon ja söin ihanuutta riisin kanssa. Tällekin päivälle jäi vielä annos kastiketta, joten riittoisaa keitto (ja sen johdannaiset) ainakin ovat!

Kulinaarisia irkkufiiliksiä

Ajattelin lähestyvän Dublinin reissun kunniaksi ehtiä tulevalla viikolla leipoa tätä ihastuttavaa ja makunsa puolesta melkoisen uniikkia, Irlantiin yhdistämääni, soodaleipää. Muistan, kuinka kasailin tätä reseptiä ensimmäisen irkkureissuni jäljiltä noin kolmesta tai neljästä eri ohjeesta ennen kuin se mielestäni maistui juuri samanlaiselta, kuin Irlannissa nauttimani aamupalaleipä.

Soda Bread

3dl ruisleseitä
2dl kauraleseitä
reilu 1dl kaurahiutaleita
8dl vehnäjauhoja
1tl suolaa
1,5tl soodaa
50g sulatettua voita
5dl kirnupiimää

Itse leipähän on ehkä helppotekoisuuden huippuja: Kuivat ainekset sekoitetaan, lisätään nesteet ja taikinasta muotoillaan pyöreä leipä ristikuviolla. Tätä sitten paistellaan noin 180 -asteisessa uunissa kolmisen varttia ja valmis!

Paljon muitakin hurjan hyviä ruokia voisi muistella ja maistella irlantilaistyyliin, mutta enempi jäänee sitten itse matkalle.

Sinihomejuustosarvet

Sain viikonloppuna kämppikseksi pikkusiskoni monen vuoden tauon jälkeen. Pitihän tuota nyt vähän juhlistaa, joten leivoskelin sitten sinihomejuustosarvia. Koska näitä on aiemminkin kehuttu, päätin vihdoin viimein julkistaa ohjeen, jotta muutkin saisivat herkkuja nautiskella muutoinkin, kuin satunnaisesti luonani. Mukavaa kesäilyä, nämä ovat loistavia eväitä piknikeille!



...........................................................
3dl maitoa
50g hiivaa
1 kananmuna
1 tl suolaa
150g voita
n. 8dl vehnäjauhoja
100g sinihomejuustoa
unikonsiemeniä

Liota hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Lisää suola, muna ja jauhot. Alusta pehmeä rasva taikinaan viimeisenä.

Vaivaa taikina leipomisalustalla hyvin sitkeäksi, jotta sarvet eivät repeilisi paistamisen aikana.

Kaaviloi taikina suureksi levyksi ja jaa se kahteentoista kolmioon pitsaleikkurilla tai veitsellä (jaa taikinalevy ensiksi kuuteen neliöön ja ne kulmittain puoliksi).

Ripottele kolmioiden pinnalle murustettua sinihomejuustoa. Kääri sarviksi leveästä päästä alkaen. Pane ne pellille leivinpaperille vähän kaarelle.

Kohota voisarvet lämpimässä vedottomassa paikassa hyvin ja voitele ne kevyesti vedellä tai maidolla. Ripottele pinnalle unikonsiemeniä.

Paista sarvia 225 asteessa uunin keskiosassa n. 12 minuuttia.
...........................................................

Tervetuloa siskosein!