Hedy seikkailee...

Näytinpäs tolle rotalle, kuka täällä on pomo!

"Tässä vähän nautin kevätauringosta..."

"Mikäs se tää on?!"

"Tai nää? Liikkuuks nää, jos mä en vahdi näitä?"

Hedy

Ja jos en muuta niin sen tiedän et sinä hetkenä rakastin

Auringonpimennysmaksimi 20.3.2015 12:10.

Hei hei, vanha vuosi..!

Jouluviikko Madeiran valossa ja vihreydessä, rakkaan ja hyvien ystävien kera.

Vuosi 2014 lähestyy loppuaan. Oli jo aikakin, sanon minä! Vuoteen on mahtunut paljon enemmän vaikeita ja haastavia asioita, kuin kellekään soisi. Sairautta, kipua, kuolemaa. Toivottomuutta. Huolia ja murheita.

Alkuvuoden piristykseksi Viidakkokirjeiden kaksikko esiintyi Viherpiha-lehdessä.

Onneksi myös kuluneeseen vuoteen on mahtunut toisenlaisiakin hetkiä. Niitä hyviä, iloisia, valoisia pilkahduksia. Vuoden parhaimpia opetuksia on ollut se, kuinka mahtavia ihmisiä ympäriltäni löytyykään. Kuinka paljon rakkautta, myötäelämistä, välittämistä, ystävällisyyttä. 

Liekkejä - kun turha ja ylimääräinen on palanut pois, mitä jää jäljelle?

Vaikka elämä heittelehtii ja välillä tuntui, että minulta on otettu pois kaikki mahdollinen, niin huomasin silti, kuinka äärettömän rikas olenkaan! Mitä siitä, jos urasuunnitelmat karahtavatkin kiville? Mitä muutaman kuukauden tai vuoden aikalisästä? Taloudellisista haasteista, ammatillisista kriiseistä?

Nelijalkaisia rakkaita.

Onneksi kukaan ei kuolinvuoteellaan harmittele sitä, ettei tullut tehtyä enempää töitä.

Tarkkailua toiselta puolen.

Viimeisinä tunteina tahtoisin esittää silti nöyrän toiveen ensi vuodelle: Olethan lempeämpi, armollisempi? 

Kaunis ja niin kovin, kovin hauras. Kuin elämä itse.

Ja jotta ei nyt ihan turhan syvälliseksi ja tekotaiteellisen runolliseksi mennä, niin päätän tämän hieman erilaisen vuosikoosteeni kiittämällä kaikkia, jotka ovat tehneet haasteellisesta vuodestani omalta osaltaan hieman helpomman kulkea. 

Jouluviikko Madeiralla - seikkailu satumetsässä.

Te tiedätte, keitä olette!

Koirakuumetta

Suloinen Piki! (kuva Ville Salonen)

Nyt se on iskenyt viimein sitten minuunkin...

Uusi vuosi...

...uusi koti.

Siitä lisää kuvia ja tunnelmia myöhemmin, kun on tavarat paikoillaan ja kamerakin taas löydyksissä.

Vuosipäiväruokaa

Viime viikonloppuna vietimme vuosipäivää paremman puoliskon kanssa. Yhteisiä pariskuntavuosia on kertynyt kokonaista kolme kappaletta: vähän tai paljon, näkökulmasta riippuen. Vuosipäiväviikonlopun viettoon liittyä yhdessäoloa, hyvää ruokaa ja Fringe -maraton. Varsinaiselle vuosipäiväjuhla-aterialle kokkailimme suussasulavaa lammaspataa, jonka iloista haluan teidänkin pääsevän osalliseksi reseptin muodossa. 

Pitkään haudutettu lammaspata

n. 1/2 kg luullista patalammasta/karitsaa

3-4 porkkanaa

2 keskikokoista sipulia

300g kirsikkatomaatteja

150g herkkusieniä

3-4 dl vettä

2-3rkl tomaattipyreetä

 vajaa 1rkl savustettua paprikajauhetta

1tl kuivattua timjamia

mustapippuria

1rkl valkosipulilastuja (tai 3-4kpl valkosipulinkynsiä)

loraus oliiviöljyä

pieniä kiinteitä perunoita (meillä 8 kappaletta)

Pilko lammas sopiviin annospaloihin. Kuori porkkanat ja pilko kuutioiksi. Halkaise herkkusienet. Kuori sipulit ja pilko palasiksi tai lohkoiksi. Lorauta paistinpannulle tilkka oliiviöljyä, lämmitä ja lammaspaloihin pannulla hyvä paistopinta. Siirrä lammaspalat uunipataan. Pyöräytä pannulla seuraavaksi porkkanapalat, sipulit ja herkkusienet. Lisää pataan lammaspalojen seuraksi. Lisää pataan paprikajauhe, mustapippuri ja valkosipulilastut. Huuhdo paistinpannu vedellä ja kaada pataan muiden ainesten päälle. Lisää vielä tomaattipyree ja reilu puolet kirsikkatomaateista. Sekoita pataa hieman, laita sen jälkeen 170 asteiseen uuniin noin puoleksi tunniksi. Laske tämän jälkeen uunilämpötila noin 120-150 asteeseen ja hauduttele pataa välillä sekoitellen muutama tunti. Lisää tarvittaessa hieman vettä, jos pata alkaa kuivahtaa kasaan. Haudutuksen jälkeen laita pataan mukaan myös pestyt perunat. Kypsennä vielä noin 40 minuuttia, kunnes perunat ovat kypsiä. Kääntele perunoita 1-2 kertaa kypsennyksen aikana. Lisää pataan viimeiseksi 15 minuutiksi loput kirsikkatomaatit. Tarkista lopuksi padan suolaisuus, ja lisää tarvittaessa suolaa maun mukaan.

--

Padasta tuli ihan todella hyvää. Nautimme sen punaviinin kera, ja jälkkärin unohtuessa haimme sitten lähikaupasta vielä jäätelöpuikot palanpainikkeeksi. Ilta jatkui punaviinin, valkohomejuustoviipaleen ja Fringen toisen tuotantokauden parissa. Ihana oleiluviikonloppu näin vuoden pimeimpään aikaan.

Viikon aikana tapahtunutta

Kuluneen viikon kohokohtia lienee se, että sain viimein kauan, lähes koko opiskeluaikojeni ajan, työn alla olleen kasvioprojektin päätökseen ja nakkasin kasvion toissapäivänä tarkastettavaksi. Toivoa sopii, että se menee läpikin, saisin viimein ne "kauan kaivatut" kandidaatinpaperit ulos. Eihän silläkään paperiläpsykällä yhtään mitään varmaan tule tekemään.. Eli ei ole oikein motivoinut sekään keräämään moista rehukokoelmaa kiireemmin. Ylipäätään valmistumiseen tuntuu liittyvän lähinnä vain negatiivisia sävyjä ja muutoksia elämässä. Toista olisi, jos olisi viisaammin valinnut alansa silloin aikoinaan, ja lähtenyt kiinnostuksen sijasta opiskelemaan jotain, jota opiskeltuaan työllistyisikin alalle.

Ajattelin näemmä aloittaa tämän(kin) postauksen vähän marisemalla ja valittelemalla, mutta nyt se ei sitten tunnukaan hyvältä ajatukselta. Eiköhän kaikille ole jo käynyt selväksi, että, no, saatan joiltain osin olla pettynyt ammatinvalintaani. Nimenomaan siis valintaani, en todellakaan itse ammattiin. Mutta koska nämä kaksi asiaa kulkevat käsi kädessä, niin asialle ei liene voi mitään sen ihmeempiä itse, paitsi soveltaa, soveltaa ja soveltaa vielä hieman enemmän.

Viikon aikana siis on oikeasti tapahtunut vähän kaikenlaista. Alkuviikosta kävin revityttämässä viimeisenkin viisaudenhampaani pois, sekä paikkauttamassa taas yhden reiän ei-niin-hyvälaatuisesta hammasluusta tehdyistä hampaistani. Sitten viikon ehkä eniten aikaa, vaivaa ja hikeä vaativa urakka: kasvio. Senkin sain tosiaan nyt tehtyä ja palautettua, ja toivon, että saisin sen hyväksytysti läpikin vielä. Alkuviikko meni hampaanpoiston johdosta pienen kivun ja säryn alaisena. Onneksi kipuilu ja kuumeilu ei kuitenkaan ollut niin eeppistä, kuin aiemmilla kerroilla, joilla on jouduttu leikkelemään ja porailemaan oikein kunnolla alaleuan vinksahtaneita viisureita irti. 

Iloinen yllätys oli keskiviikkona se, että näemmä sain työn loppumisen johdosta lomakorvaukset jo kuun puolivälissä, vaikka viimeinen palkka tuleekin vasta viimeinen päivä. Kaikenlaista sitä.. Odottelevat laskut sun muut pakolliset juoksevat menot tosin lohkaisivat siitäkin vähästä suuren osan, mutta eipähän tarvitse ainakaan lainata käyttörahaa loppukuuksi. Toivottavasti. Nyt sitten olenkin tulevan osalta lähes täysin tuntemattoman edessä. Mitä teen seuraavaksi, mistä rahat, miten pärjään..? Villikatajan kurssitoiminta on käynnistynyt onneksi ihan vilkkaasti ja into tehdä on suuri, mutta ei siitäkään nyt ainakaan ensi hätään kokoaikaiseksi elättäjäksi ole. No, ehkä tämä hämärän peitossa oleva tulevaisuuskin aukeaa vielä, toivottavasti parhain päin. 

Loppuviikon tapahtumiin kuuluukin rakkaan lähtö reissuun kolmeksi seuraavaksi viikoksi (hän kiertelee ympäri Aasiaa, allekirjoittanutta viisaammin kun valitsi aikoinaan alansa) sekä muutamatkin syntymäpäiväpirskeet. Olen tämän kotiinjäämisen vuoksi ollut hieman alamaissa ja kiukutellut muutenkin epäreilulle elämälle, mutta pirskeissä olen silti käynyt, ja jopa viihtynyt. Eli onnea kaikille syntymäpäiväsankareille vielä suuresti, anteeksi jos ei iloisuus ole ihan naamasta paistanut päällimmäisenä vastaan!

Näin täällä taas, vähän tuli synkistelyä tähän postaukseen sitten kuitenkin. En oikein tiedä, mitkä kuvat parhaiten kuvaisivat tätä mielentilaa, joten jätän koko kirjoituksen nyt sitten kuvittamatta sen kummemmin. 

Naistenpäivän ruusu

Sain eilen tämän ihanan pitkävartisen punaisen ruusun naistenpäivän kunniaksi. Varren ympärille on vielä kiedottu kultanauhaa.. Ruusu toimitettiin pitkän, rankan ja nälkäänäkevän työ- ja asiainhoitopäivän iltana ovelle Täydellisen poikaystäväni TM toimesta. Mukana tuli vielä jälkkärilaskiaispullatkin laskiaistiistain kunniaksi. Voiko kukaan toivoa sen enempää?!?! En ole varma, oliko ruusutempauksessa osansa Viidakkokirjeiden naistenpäivän promoamisella, mutta niin tai näin, ihanaa saada kukkia! Kyllä on naisia helppo miellyttää!

Apple Pie

Teinpä sitten taannoisen 20-kuukautispäivän (sillä ainahan pitää keksiä jotain syitä juhlistaa!?!) kunniaksi luottoreseptien ylimmäisestä lähteestä, Pastajauhajien blogista löytyvällä ohjeella amerikkalaistyylisen suljetun omenapiirakan, apple pien. Täytteeseen kuuluvaa muskottia ei löytynyt maustekaapista, mutta muutoin piiras valmistui täsmälleen ohjeistuksen mukaan. Ja nyt kun kerran alkuun pääsin, niin intouduin vielä koristelemaan piirakan kannen taikinaomenalla ja soikeilla höyryaukoilla.

Omppupiirakka valmiina uuniin.

Täytyy sanoa, että ihan mahtavan hyvää omppupiirakkaa tulikin! Tätä reseptiä täytyy kokeilla ehdottomasti pian uudestaan, ja vielä sen muskotin kanssa.

Kypsä piirakka.

Ai niin, ja se 20-vuotispäivän juhlistaminen? Oltiin iltapiknikillä järven rannassa, ehdittiin syödä patonkia ja sweet&chili-lihapullia sekä palat omenapiirakkaa, jonka jälkeen tulikin niin kylmä, että piti siirtyä sisätiloihin teemukillisen ääreen jatkamaan. Lihapullatkin muuten olivat ihan superhyviä, niitäkin voisin tehdä tässä lähiaikoina uudestaan ja bloggailla niistä kuvien kera.

Postia Japanista!

<3

Viimeinkin täällä.

Tomorrow, tomorrow! I love you tomorrow! You're only a day away!

Eikä nyt odoteta innolla Sveitsin kansallispäivää, vaikka sekin on siis huomenna.