Hyvästit viisaude(nhampaa)lle!

Olin tänään viisaudenhammasleikkauksessa. Ajattelin vielä mennessä, ettei se nyt voi niin kovin kamala olla, kun edellinenkin sentään poistui sihteellisen kivuttomasti, mutta olinpa väärässä. Tämä hammas oli niin pahasti poikkiteloin ja juuret solmussa, että hammaslääkäri sai porailla sitä melkein tunnin verran kappaleiksi, ennen kuin se viimein suostui lähtemään paikoiltaan. Nyt on leuassa ammottava kuoppa ja kolme tikkiä. Päivä on mennyt lähinnä reseptisärkylääkkeitä ja antibiootteja naukkaillessa, lepäillessä ja sosekeittoja syödessä. Toivottavasti leuka paranee hyvin ja nopeasti, niin pääsee taas viettämään normaalia elämää. Kunhan ompeleet on poistettu ja kiinteä ruoka on taas sallittujen nautintoaineiden listalla, niin vien kyllä itseni ensi töikseni kunnon pihville.

Yukata

Oltiin eilen paremman puoliskon kanssa Japani-asiantuntijan, Lotan, luona harjoittelemassa yukatan pukemista ja varsinkin obin sitomista oikeaoppisesti. Yukatanhan olen omistanut viime kesän Japanin-seikkailijoiden kotiutumisesta lähtien kun sain sen tuliaisiksi, mutta vasta nyt ehdittiin järjestää pukeutumiskoulutus. Ennen yukatojen ja obien esiin kaivamista mässäiltiin kuitenkin tien toiselta puolelta haetuilla pitsoilla ja Punnitse&Säästä-kaupan herkullisilla jogurtti- ja suklaakuorrutteisilla pähkinöillä ja hedelmillä.

Yukatan pukeminen paljastui lopulta yllättävän helpoksi, eikä obinkaan solmiminen nyt mitään salatiedettä ollutkaan, vaikka internetin opetusvideot sen saivat semmoiselta tuntumaan. Vielä kun en unohtaisi kaikkia oppejani viikonloppuun mennessä, ajattelin nimittäin pukeutua tähän ihanaan vaatekappaleeseen, kun mennään viettämään ystävien tupareita.

Ihan itse puin!

Lomanen

Viime lauantaiaamuna suunnistin viikonloppuvierailulle kotikotiin uutta koiranpentua katsomaan. En päässyt lähtemään aikaisemmin, sillä olin lupautunut tekemään perjantain iltavuoron töissä. Onneksi meni työt ihan mukavasti, eikä tullut mitään kriisejä liiemmin siellä. Lauantaiaamuna herätyskellon herättäessä olin hetken ajan ihan varma siitä, että olen vahingoissa laittanut sen soimaan liian aikaisin, sillä oli vielä niin hämärää. Vilkaisu ulos kuitenkin paljasti, että käynnissä oli melkoinen lumimyräkkä! Lunta oli satanut yön aikana varmaan lähemmäs kymmentä senttiä, ja hieman mietityttikin että miten aina-niin-luotettava-VR palvelee. Onneksi matka Tampereelle sujui suuremmitta ongelmitta, vaikka juna olikin melko täysi. Vieressäni istui Pieksämäeltä Helsinkiin matkaava mukava mies, jonka kanssa tuli melkein huomaamatta lopulta juteltua koko matka. Matkaseurani oli lähdössä lomailemaan Roomaan. Ah, olisinpa minäkin!

Tampereen asemalla vastassa olivat siskot ja äidin mies, joka vei meidät syömään intialaiseen Swagath -ravintolaan. (Vastaanottokomiteassa oli mukana myös Piki, joka kuitenkin jäi autoon odottamaan ravintolavierailun ajaksi.) Ravintolassa otimme kaikki lounaan, joka tarkoitti rajatonta määrää 5-6 erilaista kastiketta, riisiä, alkupaloja, salaatteja ja naan-leipää. Hurjan hyvää ruokaa! Pinaatti-lammaskastike nousi omaksi suosikikseni, ja pitäisikin ehkä jossain sopivassa välissä opetella tekemään lisää intialaisia ruokia niiden muutaman ohjeen lisäksi, joita tulee tehtyä. Jälkkäriksi tilasin vielä itsetehtyä toffeejäätelöä, joka maistui tosi jännittävältä. Aluksi jäätelön rakeisuus vähän hämmensi, mutta kun siihen tottui muutaman lusikallisen jälkeen, niin se oli itse asiassa todella hyvää. Laskun mukana pöytään tuli vielä hassuja kelta-valko-oransseja ryynejä, jotka paljastuivat sokerikuorrutteisiksi aniksen siemeniksi. Jännittävä idea, sopivat mielestäni oikein hyvin aterian päätteeksi.

Ruokailun jälkeen Piki ja äidin mies jatkoivat matkaansa talonrakennustyömaalle ja me siskokset suunnistimme shoppailemaan. Tarkoituksena oli löytää lähinnä uusia vaatteita ja kenkiä, mutta loppujen lopuksi päädyimme ostelemaan koruja. Itse löysin heti alkuun todella syötävän somat Ainoan korvakorut Vaudeville Boutiquesta (jossa mieluusti olisin viettänyt aikaa paljon enemmänkin, mutta siskot eivät olleet yhtä vakuuttuneita kaupan mielenkiintoisuudesta), ja siskoille löytyi koruja Tullintorin Jalokivigalleriasta. Suurimmat löydöt tehtiin kuitenkin UFF:in Tasarahapäiviltä, kun kaikki vaatteet maksoivat enintään 4€ kappale! Jos vain mahdollista, niin Tasarahapäivillä kannattaa kuluvan viikon aikana piipahtaa, sillä hintoja alennetaan vielä koko viikon ajan siten, että ensi lauantaina saa vaatteen kuin vaatteen enintään yhdellä eurolla! Neljäkin euroa tosin on vaatteista sen verran pieni hinta, että löytöjä tuli tehtyä. Itse löysin yhden pitkähihaisen puseron, mutta nuorempi pikkusiskoistani löysi niitä itselleen peräti kolme.

Muihin päivän ostoksiin kuuluvat myös hittituotteiksi osoittautuneet SYOSSin Repair therapy-shampoo ja hoitoaine, jotka onneksi tulivat niin isoissa pakkauksissa, että niitä riittää vielä hyväksi aikaa. Ihanaa löytää taas pitkästä aikaa joku oikeasti hiuksia hoitava pesuainepari markettien hätäratkaisushampoiden jälkeen. Eläköön laatutuotteet!

Huomaamatta pitkäksi venähtäneen ostospäivän jälkeen suunnistimme viimein kohti kotikotia ja siellä odottavia äitiä ja uutta koiranpentua, Nöpöä. Matkan aikana minulle kerrottiin jo moneen kertaan siitä, kuinka pieni Nöpö onkaan, mutta silti sen näkeminen yllätti.Pentuhan yletti hädin tuskin Pikiä mahaan! Ja kuinka rauhallinen se onkaan Pikiin verrattuna, ei ollenkaan vaatimassa huomiota ja rapsutuksia jatkuvasti. Asiaan tosin saattaa vaikuttaa sekin, että Nöpö viettää vielä suurimman osan ajastaan nukkuen, joten kenties siitäkin paljastuu kasvaessa huomionkipeä puoli. Piki sen sijaan on niin innoissaan uudesta leikkikaverista, että höykyttää tätä tämän tästä ja kannustaa Nöpöä mukaan leikkiin aina tämän ollessa valveilla. Illan aikana koirista olikin hieman hankalaa saada kuvia, varsinkaan sellaisia, joissa molemmat olisivat esiintyneet yhtä aikaa edukseen.

Pörröinen Piki ja kasvattajan huolella trimmaama miniatyyrisen kokoinen Nöpö.

"Ei valokuvia, usko nyt jo!"

Illalla trimmailimme vielä neljän naisen voimin Pikiä upouudella koiratrimmerillä, ja kumma kyllä onnistuimme siinä leikkelemättä Pikiltä korvia irti tai aiheuttamatta suurempia kaljuja kohtia. Naamaan emme tosin uskaltaneet koskea, joten pientä pörröisyyttä koiraan vielä jäi.



Valpas suuri metsäkoira valmiina loikkimaan heitettävän kepin perään!

 Sunnuntaina suuntasimme koko perheen voimin metsäretkelle. Tarkoituksena oli käydä katsomassa muutamalla sienipaikalla tilannetta ja poimia mukaan viimeistä satoa, mikäli niitä sattuisi löytymään. Vaikka sää oli pilvinen ja sumuinen, oli metsässä kuitenkin mukava liikkua lämpimästi pukeutuneena. Tähän aikaan syksystä metsä on jo rauhoittunut odottamaan talvea ja lumipeittoa, eikä sen hiljaisuutta rikkonut juuri muu, kuin tiaisparvien äänet ja satunnaisesti yli lentävät varikset. Ja tietenkin suuren metsäkoira-Pikin valtaisa haukkuminen aina, jos sille heitettävää keppiä uskallettiin pantata kädessä hetkeäkään liian pitkään! Piki rakastaa metsäretkiä ja juoksentelee väsymättä niin keppiä noutaen kuin ihan muuten vaan metsän tuoksuja nuuskien mättäältä mättäälle. Pieni Nöpö-koira ei vielä oikein ole ymmärtänyt metsäretkien ihanuutta, sillä lukuisat mättäät ja kuopat ovat sille vielä liian isoja esteitä. Tämän tästä se jäikin jumiin "suurtakin suuremmalle" mättäälle, kun ei uskaltanut tulla itsekseen alas ja uikutti kauhuissaan kunnes joku kävi pelastamassa sen. Lisäksi pikkuista rupesi melko pian palelemaan, ja se viettikin lopulta päiväunia minun sylissäni takin ja kaulahuivin alla. Itse istuin sillä aikaa kivellä  ja yritin parhaani mukaan olla huomaamatta varpaiden jäätymistä.

Suuren metsäkoiran alku Nöpö.

Toivoa sopii, että Nöpökin kasvaessaan rupeaa viihtymään paremmin metsässä, ja ne kirmailevat yhdessä Pikin kanssa keppien perässä. Ainakin kovaa yritystä oli välillä Nöpöllä, raukka vaan ei alkuunkaan pysy Pikin perässä, tai pysty saamaan siltä keppiä haltuunsa yrityksistä huolimatta.

Ruokaa!!!

Sieniä löytyi metsästä lopulta enemmän, kuin olen koskaan aikaisemmin yhdelläkään sieniretkellä nähnyt löytyvän, ja poimimme oikein urakalla kolme tuntia suppilovahveroita (Cantharellus tubaeformis). Lopulta olimme sen verran nälissämme ja kylmissämme, että päätimme lähteä kotona uunissa odottavan hirvipaistin kimppuun. Ja oi, miten mahtavaa paistia olikaan! Näemmä nelisen tuntia uunissa on juuri sopiva aika paistille kypsyä suussasulavan pehmeäksi ja herkulliseksi. Paistin kanssa saimme tietenkin juuri kerätyistä suppilovahveroista tehtyä paistosta, joka sekin oli taivaallista! Kyllä oli mahat täynnä syömisen jälkeen kaikilla.

Syömisen jälkeen meille tulikin siskon kanssa jo kiire takaisin Jyväskylään lähtevään junaan, ja viime hetkillä saimme onneksi paisteltua mukaan osan suuresta sienisaaliista. Ehdimme myös junaan, joka kuitenkin oli niin täynnä, että jouduimme lopulta istumaan suurimman osan matkasta eteisen lattialla! Ei kyllä hetkeen tee mieli kiirehtiä junaan ilman paikkalippuja. Väsyttävää kotimatkaa lukuun ottamatta reissu kuitenkin oli erittäin mukava ja rentouttava. Voi kun ehtisi useamminkin!

"Oh it's what you do to me!"

Viime viikonloppuna oli ihan mahtavat, koko viikonlopun mittaiset hääjuhlat, jotka tarjosivat ainakin minulle monia ihania hetkiä, rentoilua ja virkistystä.

Pöydässä oli upeat kattaukset, 

ja tarjolla mahtavaa ruokaa!

Auringonlasku syksyisellä järvellä.

Laulujoutsenpariskunta (Cygnus cygnus).

Juolukka (Vaccinium uliginosum) syysväreissään.

Kuu pellon yllä.

Savusaunatunnelmaa.

Tiistai

Eilen meni myöhään

vaikka nyt on tiistai.

Jotain rajaa

ulkona sataa

nurmikolle ja kirkon katolle

ensilumi.

Eilen meni myöhään

vaikka nyt on tiistai.

Jotain rajaa

vieläkin sataa

ja niin kuin aina, muttuu vedeksi

ensilumi.

Scandinavian Music Group

Ulkona sataa...

..juuri kun ajattelin ehtiväni lenkille pitkästä aikaa. Huoh. Harmin paikka, että lenkkeily ei ole vielä iskostunut niin syvälle minuun, ettei sadesää haittaisi liikkeelle lähtöä. Tämmöistä tämä syksy nyt on. Hassua, että nyt on jo lokakuu, enkä ole vielä polttanut yhtään kertaa kynttilöitä. Minä, joka tunnetusti olen kynttilöiden suurkuluttaja. Ehkä olisi aika nyt tarttua tulitikkuihin ja laittaa syksyn ensimmäiset kynttilät palamaan.

Kooste

Näemmä opiskelujen ja töiden yhteensovittaminen on aika hankalaa, ja ennen kaikkea kiireistä hommaa. Enpä ole ehtinyt juurikaan bloggailla viime viikkoina, vaikka sain koneenkin jo toimimaan, kiitos nörttipuoliskoni. Aika on mennyt tentteihin pänttäämiseen, luennoilta töihin juoksemiseen ja jokaisessa vapaassa välissä onkin sitten pitänyt tiskata tai pyykätä. Tähän kun vielä lisää päälle sitkeästi iskuyrityksiään jatkavan syysflunssan, niin kalenteri onkin jo täynnä.

Markkinaviikonlopun jälkeisen viikonlopun pidin myös vapaata, ja silloin kaupunkiin suuntasi helsinkiläistynyt ystäväni, johon tutustuin aikoinaan fuksivuonna biologian opiskelun merkeissä. Viikonloppu kului oikein vauhdikkaasti, ja olin enemmän innoissani kaikesta, kuin vähään aikaan olen ollut. Ystävälläni on intoiluani vahvistava vaikutus, sillä hän kun on niitä harvoja ihmisiä, jotka ovat vielä enemmän innoissaan kaikesta mahdollisesta kuin mitä itse olen. En taidakaan muuten edes tuntea ketään muuta, jolla olisi vastaavanlainen taipumus intoilla pienistäkin asioista. Ihanaa, että meitä intoilijoita kuitenkin on. Katsoimme viikonlopun aikana paljon (nörtti)leffoja ja perjantai-iltana vietimme sushintekoillan Maijan luona. Illasta paisuikin lopulta isot bileet, jossa oli reilusti yli kymmenen henkeä, vaikka ajatuksena taisi aluksi olla vain pienehkö "tyttöjen ilta". Hurjan hauskaa oli! Ja nyt opin itsekin käärimään noita makirullia. Kunhan taas jossain välissä on vähän enemmän vapaata aikaa, niin voisi tehtailla niitä uudestaan.

Sushia.

Sushi-illassa juhlimme samalla myös kaupunkiin viikonlopuksi saapuneen Marjan valmistumista, sillä hän oli juuri käynyt palauttamassa kansitetut  gradut ohjaajilleen ja täyttämässä tutkinnonanomislomakkeen. Onnea Marja!

Valmistumismalja!

Tämän huippukivan viikonlopun jälkeen olenkin keskittynyt lähinnä taas tasapainoilemaan töiden ja opiskelujen kanssa. Nyt olen tullut siihen tulokseen, että yritän olla ottamatta useampaa työvuoroa keskelle viikkoa, sillä siinä ei enää jaksa opiskella kunnolla, puhumattakaan, että ehtisi vielä viettää vapaa-aikaa. Kuluneella viikollakin olin tiistaina ja keskiviikkona Paviljongilla Tekniikkamessuilla tarjoilemassa. Keikat olivat kyllä tosi mukavia, sain tarjoilla Siemensin standilla messuvieraille ja myöhemmin illasta pelkille Siemensin kutsuvieraille. Keskiviikkoiltana vip-vieraat saivat myös Ismo Leikolan keikkailemaan. Ja mikäs sen kivempi yllätys itselle, kuin että pääseem yös seuraamaan Ismon keikkaa kesken työvuoron! Liput Ismon ensi kuun keikallekin on jo ostettu, joten lisää Ismoa on luvassa.

Keskiviikkona Jyväskylään saapui myös hoitoon Piki-koira! Piki asuu hoitoaikansa pääosin siskoni ja tämän miehen luona, mutta itse olen viettänyt viimeiset pari päivää suurimmaksi osaksi myös siellä kyläilemässä ja rapsuttelemassa Pikiä. Toissa päivänä vein sen läheiseen koirapuistoon juoksemaan ja leikkimään, ja siellä se tutustui myös Roope-villakoiraan, jonka kanssa se yllättäen jopa tuli toimeen. Roopen kanssa se sitten leikki tyytyväisenä.

Piki.

Pikin lisäksi seuraan liittyy ensi viikoksi myös Pikin omistaja, nuorempi siskoistani, joka tulee viettämään syyslomaansa Jyväskylään. Saa nähdä, mitä kaikkea kivaa keksitäänkään!

Vapaa viikonloppu

Minulla oli pitkästä aikaa ihana, vapaa viikonloppu ilman sen suurempia työsitoumuksia. Tosin kaikkea muuta olikin sitten niin paljon, ettei aikaa juuri jäänyt pelkkään oleiluun vaan päin vastoin, en edes ehtinyt mukaan kaikkeen mihin suunnittelin osallistuvani. Onneksi se ei haitannut, kun tekemiset ja tapahtumat kuitenkin olivat mieleisiä ja odotettuja.

Vapaa viikonloppu akoi ruhtinaallisesti jo perjantaina, kun kokkailimme biologiystäväni Maijan kanssa oikeaa lihansyöjien aamiaisbrunssia. Tämä koostui lähinnä pekonista ja kananmunista sekä appelsiinimehusta. Oli mukana toki jälkkärinä kotimaisia omenoitakin. Reilun tankkauksen jälkeen suunnistimmekin siskolla vahvistetun tyttöporukan voimin viettämään päivää Viherlandiassa. Varustauduimme vielä asiaankuuluvasti pienin eväin reissua varten, sillä tunnetusti kolmen kasviharrastajan valloilleen päästäminen Viherandian kaltaisessa paikassa vaatii paljon aikaa. Ja siellähän menikin sitten koko iltapäivä kierrellessä. Mukaan tarttui tietysti uusia viherkasveja, vaikka entisetkin vievät jo kaiken tilan. Nappipellea ja sille samalla reissulla löytämäni ruukku menivät onneksi Lotalle synttärilahjaksi, mutta kauan havittelemani säilätuutti jäi omaa kotia kaunistamaan. Eikö se olekin vallan suloinen seepranraitoineen?

Säilätuutti.

Lotalle synttärilahjaksi lähtenyt nappipellea uudessa ruukussaan. 

Syntymäpäivien vietto veikin sitten loppuillan, ja niin kivaa oli, etten muistanut ottaa yhtään kuvaakaan koko pirskeistä! Mukana oli paljon minulle ennestään vieraita ihmisiä, joten pitkästä aikaa pääsi tutustumaan uusiinkin ihmisiin. Kivaa, varsinkin kun tuntuu nykyään niin herkästi jäämään mieluummin viettämään koti-iltaa joko yksin tai tutussa porukassa.

Lauantaina, ja sunnuntainakin, ohjelmassa olivat Ween Maan Wiljaa -syysmarkkinat Lutakossa. Näitä markkinoita ainakin itse odotan jo pitkään etukäteen ja muistelen lämmöllä jälkeen päin. Markkinoilla on tarjolla syksyn satoa ja käsitöitä, rutkasti erilaisia ruokavalmisteita ja tietysti lukuisia kojuja, joissa pääsee nauttimaan muikuista, lohesta, letuista ja vaikka mistä! Tänä vuonna markkinoille oli vielä järjestetty erityinen Keski-Suomi -käytävä, jonka varrella oli paikallisten tuottajien kojuja. Ostin itse sieltä purkin hunajaa. Näilläkin markkinoilla oli niin mukavaa, että valokuvaaminen jäi vähemmälle, mutta onneksi sisko otti muutamia kuvia, jotka on nähtävissä hänen blogissaan. Näistä syysmarkkinoista alkaa aina "virallisesti" syksy ja syysaika, ainakin omasta mielestäni. Tänä vuonna en kyllä erityisemmin odota syksyä, sillä joka vuosi tuntuu olevan yhä hankalampaa pysyä virkeänä ja motivoituneena iltojen ja päivien pimetessä ja kylmetessä. En todellakaan ole syysihminen, ja minun ja pimeiden iltojen mutkikas suhde tuntuu vain pahenevan joka vuosi. Ehkä onnistuisin sijoittamaan viimein vaikka siihen kirkasvalolamppuun, siitä voisi olla apua.

Lauantai-iltana suuntasimme paremman puoliskon kanssa myös Poppariin Stand Up-festivaalin keikalle. Ennen keikkaa kävimme mitä romanttisimmin syömässä nopeasti Hesessä, olimmehan vähän aikatauluista jäljessä emmekä olisi ehtineet saada ruokaa muualta. Ilta oli mitä onnistunein, niin itse esityksen puolesta kuin muutenkin. Tätä lisää! Suunnittelimmekin illan innoittamina menevämme myös Ismon keikalle Jyväskylän Kaupunginteatteriin marraskuussa.

Edit. Tässä kirjoituksessa siis on päivämäärästä huolimatta kyse syyskuisesta viikonlopusta 17.-19.9.