Islantiin!

(Kuva: Abraham Ortelius)

Ei mulla muuta tällä kertaa.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin

Kulunut viikko on pitänyt sisällään hyvää ruokaa, hyvää seuraa (sekä ihmis- että koirasellaista) ja nyt viikonloppuna vielä Finncon ihan naapurissa. Aika hyvä, sanoisinko!?

Haloo Helsinki!

Blogin keväkauden hiljaiselo katkeaa.. nyt! 

Kevään varrelta on kertynyt vaikka minkälaisia kuulumisia ja vähän reissukokemuksiakin, mutta aloitetaan nyt kuitenkin viimeisimmästä. Viime viikonloppuna pyörähdin Helsingissä hyvän ystäväni luona. Vierailun kohokohdiksi oli etukäteen päätetty sushin syöminen ja nostalgisten teinimuistojen herättäminen Titanic -leffan 3D version parissa. 

Saavuttuani Helsinkiin päädyimme heti keskelle kotikaupunkiani suuremman kaupungin kuvioita: kävelimme keskelle Olavi Uusivirran ilmaiskeikan kahta viimeistä esiintymisnumeroa. Mahtavaa! Keikan loputtua matka jatkui ruokakaupan kautta kohti ystäväni keskusta-asumusta ja uusia makunautintoja: maistelin ensimmäistä kertaa quesadilloja, jotka asettuivat oitis uudeksi herkkuruoaksi arkiseen kiireeseen. Helppona ja nopeana ruokalajina tätä tulee kyllä tehtyä varmasti usein. Valitettavasti nälkä pidätteli kättäni kaivamasta kameraa esiin, vaan syöksyin suoraan ruoan kimppuun. Mutta ei hätää. Quesadilla-kokkauksista tulee varmasti myöhemmin kuvia ja viikonlopun sushiherkutteluista on niin ikään tulossa perusteellinen kuvakollaasi tässä postauksessa.

Seuraava päivä alkoi myöhään heräämisellä ja jatkui mielettömän hyvällä brunssilla. Viikonloppubrunssien tulisi selkeästi kuulua ohjelmaan useamminkin! Brunssitarjottimella oli kaikkea hyvää ja vielä vähän enemmänkin:

Hymyilevä brunssi: nakkeja, juustoleipiä herneenversoilla, jogurttia ja mahtavaa
muromysliä, teetä sekä ihanaista raparperi-omena-vadelmamehua.

Kiireettömän brunssin jälkeen suunnistimme kohti iki-ihanaa The Ounce -teekauppaa, jossa käyn aina Helsinki-reissuillani täydentämässä teevalikoimaani. Tällä kertaa vierailu oli onneksi maltillinen: ostin vain täydennystä Creme Brulee -teevarastooni ja lisäksi syntymäpäivälahjaksi hurmaavan tuoksuista, näköistä ja nimistä teetä: Liisa peilimaassa. Seuraavaksi kävimme Kampin ostoskeskuksessa jälleen, katsastamassa siellä meneillään olleet kauneuspäivät. Samalla piipahdimme Marimekon myymälässä ja vähän vaatteitakin sorruimme ihastelemaan.

Tätä näkyä katselin pitkään ruokaa odotellessani.

Kauppakierroksen jälkeen suuntasimme odotetulle sushi-lounaalle Sushibar+Wineen. Paikka on ilmeisen suosittu, sillä ensiksi saimme odotella pöytää ja sen jälkeen siirryimme odottelemaan ruokia. Onneksi ravintola oli sisustettu viihtyisästi ja kaiken odottelun jälkeen vaivamme palkittiin todella hyvällä ruoalla. Varsinkin mielenkiintoisesti supisuomalaiselta maistunut Suomi-makirulla oli todella jännittävä kokemus. Rullasta löytyi hyvin tasapainoisesti perisuomalaisia makuja yhdistettynä japanilaisiin merilevän, wasabin ja soijan makuihin. Suosittelen!

Alkuruoka, joka vei kielen mennessään: Hki sashimi yaki shake.

Sushivalikoimamme: ebi- ja shake- nigirit sekä Suomi-, California- ja
Korneri- makit.

Korneri-makeista löytyi kevyesti grillattua merilohta, kevätsipulia ja majoneesia.  
California taas piti sisällään jättikatkaravunpyrstöä, avocadoa sekä majoneesia.
Pinnalla tietysti seesaminsiemeniä. Nam!

Valikoimamme mielenkiintoisin makuyhdistelmä oli oikealla näkyvät
Suomi-makit: samaan aikaan niin suomalaista ja niin japanilaista! Myös
vasemman reunan jättikatkarapua sisältävät ebi-nigirit ja merilohella
päällystetyt shake-nigirit olivat oikein maistuvia. Sen sijaan inkivääriä en
oikein ole vielä(kään) oppinut syömään kunnolla. Harjoittelu jatkukoon!

Sushin jälkeen kiiruhdimmekin jo kohti teini-iän valloittanutta ja värisyttänyttä mahtielokuvaa, Titanicia. Ah, tuo lukuisten kyynelten, kaipauksen ja elämää suuremman rakkaustarinan täyttämä reilu parituntinen pätkä. Oi, kuinka äärelläsi huokailinkaan silloin joskus. Elokuva nyt viisitoista vuotta myöhemmin ei alkutekstien koruttomuutta lukuun ottamatta ollut tuntunut muuttuvan ollenkaan: samat ilmeet, eleet ja kohtaukset itkettivät, naurattivat ja pelottivat kuin aiemminkin. Jos jotain, niin itkettäviä kohtauksia oli salavihkaisesti ujuttautunut elokuvaan vielä lisää... Elokuvan jälkeen menimme vielä hetkeksi lähipuistoon istumaan ja ihastelemaan ilta-aurinkoa. Ja tietysti kertaamaan suosikkirepliikkejämme!

Kevät oli jo pitkällä Kaisaniemessä.

Sunnuntaina oli jo kotiinlähtöpäivä, mutta ehdimme silti käydä ihastelemassa kevään etenemistä Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Monet kasvit olivat jo kukassa ja puutarhassa oli yllättävän keväistä, huolimatta koleasta säästä. Aikamme kierreltyämme kaipasimme hieman lämpimämpiin maisemiin ja suuntasimmekin etsimään kahvilaa. Eksyimme kahvilan sijaan Hakaniemen torin maalaismarkkinoille, jossa tutustuimme lukuisiin kojuihin ja testasin grillattua ryynimakkaraa. Hyvää oli!

Kevään kukkaloistoa Kaisaniemen puutarhassa.

Tarhakylmänkukan (Anemone pulsatilla) hurmaavia kukkia ja pehmeän
 hopeisina hohtelevia varsia.

Magnolian (Magnolia) huumaavan tuoksuiset kukkanuput aukesivat koleaan
kevätpäivään.

Kahvillekin (tai no, teetähän me juotiin) ehdittiin vielä ennen junan lähtöä sympaattiseen Sivukirjastoon Kallion karhupuiston kulmille. Kotimatkalla voin pahoin pendolinon keinuessa ja harrastin jo menomatkalta tuttua kurki- ja joutsenbongausta junan ikkunasta.

Kartanopionihybridin (Paeonia x hybrida) lystikkäitä versoja.

P.S. Nämä kartanopionin versot herättivät erityistä ihastusta. Barbit alle ja rantapiknik palmuineen on valmis!

Muumiorotta ja muita luonnon ihmeitä

Toissa viikonloppuna vierailimme paremman puoliskon kanssa mökkimaisemissa, jossa oli paljon kaikenlaista jännittävää. Törmäsimme muun muassa hyvin säilyneeseen muumiorottaan: 

Sekä tietysti perhosiin ja muihin kukkaloiston keskellä seikkaileviin hyönteisiin. 

Lisäksi keskeisessä osassa, kuten tietysti aina mökkeillessä ja vapaa-ajalla, oli myös tietynlainen ruokahifistely. Tällä kertaa intouduimme kuvioimaan jälkiruokakiisseliä. 

Ja mitäpä olisikaan mökkiviikonloppu ilman asianmukaisia mökkipelejä, kuten mölkkyä? (Haluaisin huomauttaa, että voitin yhden pelin!)

Hole-in-one!

Kävimme viime viikolla pikkusiskon vieraillessa porukalla minigolfaamassa Lilliputti -minigolfradalla. En ole itse aiemmin minigolfannut, joten odotinkin innolla, mitä tuleman pitää. Keli oli kesäisen aurinkoinen, ja mailat sekä pallot irtosivat sopuhintaan viereisestä jäätelökioskista. Lilliputti-minigolfiin kuuluu vähän päälle kymmenisen rataa, jotka ainakin seurueemme kohdalla tuntuivat olevan sopivasti vaihtelevan haastavia. Osaa radasta ei millään päässyt läpi seitsemän lyönnin enimmäismäärällä, kun taas muutamista radoista sattui, kukaties tuurilla, pääsemään yhdellä lyönnillä läpi. Itse kadotin kyllä kokonaan ajantajun minigolfaillessa, mutta siinä tunti tai vajaa pari tuntia ehti vierähtää, ennen kuin saimme radan läpi. Tykkäsin hurjasti! Miksen ole koskaan aiemmin käynyt minigolfaamassa?!?! No, ainakin vastedes käyn kyllä taatusti useastikin!

Golfretken jälkeen olimmekin kaikki hikisiä ja kuumissamme, joten päätimme lähteä pienelle uimareissulle huuhtomaan rankan urheilun nostattaman hien pois. 

Joululoma häämöttää..

Pääsen tänään illalla viimein joululomille rankan syksyn jälkeen. Ihanaa.

Minä lomalla