Näihin kuviin, näihin tunnelmiin

Kulunut viikko on pitänyt sisällään hyvää ruokaa, hyvää seuraa (sekä ihmis- että koirasellaista) ja nyt viikonloppuna vielä Finncon ihan naapurissa. Aika hyvä, sanoisinko!?

Tavallinen torstai

Sir Roin upeat tilaustyökorut kopsahtivat postiluukusta. 

Tänään paistaa aurinko ja on aivan tavallinen torstai. Aamupäivällä kolahti postiluukusta odotettu paketti, kun Sir Roilta tilaamani upeat korut saapuivat viimein kotiin. Näille tulee varmasti paljon käyttöä! 

Valaan laulun ensisentit.

Myös pari viikkoa sitten käynnistynyt terapiahuiviprojektini on ottanut askeleen eteenpäin. Innokas vyyhtienkerijäsiskoni keri upean Louhittaren luolan Väinämöinen-villasekoitelangan kerälle. Lanka lähti mukaan Titityyn liikkeestä hieman heräteostoksena sekkaillessani siellä neulomista harrastavan ystäväni kanssa. Kuinka voi biologi sanoa ei upean väriselle langalle, jonka nimenä on Valaan laulu?

Neuloin aikaisemmin hyvinkin paljon, mutta viimeisen hullunmyllyvuoden aikana en ole ehtinyt harrastaa juuri mitään. Niinpä onkin mahtavan terapeuttista ja rentoa viimein palailla neuletyön ääreen. Malliksi valikoitui helppo pitsineule, joka näyttänee toivottavasti mukavan ilmavalta ja tuo langan elävän pinnan esiin. Huivista on tarkoitus tulla pitkä ja kapea, jotta sitä voi käyttää jo viilenevinä kesäiltoinakin. Edellyttäen siis, ettei työ jää jonnekin keskeneräisten töiden laatikkoon pyörimään...

Osta blogikirppikseltä ja WWF kiittää

Hei vaan!

Törmäsin blogikirppikseen, jonka idea on sen verran hieno, että tätä jakaa ilokseen eteenpäin. Eli siis, Annika pitää blogikirppistä, jonka jokaisesta myydystä tavarasta menee vähintään 1€ WWF:lle.Käy tsekkaamassa, jos kirppikseltä löytyisi jotain sopivaa sinulle: 

BlogiKirppis

Blogikirppikseltä löytyy vaatteita kokoluokasta 32-36 (XS-M), eli itselleni valitettavasti väärän kokoisia. Onneksi kirppiksellä on myös koruja ja laukkuja...

Uusi laukku vapuksi

Sain kuluneella viikolla iki-ihanan uniikin Poppalan desing-laukkuni, juuri sopivasti vapun rientoihin. Katsokaa ja ihastelkaa!

Lisää kuvia laukusta voi käydä katsomassa Poppalan sivuilta, josta voi myös käydä shoppailemassa oman laukkunsa. Laukku on ollut tiiviisti mukana vapun riennoissa, joista myöhemmin lisää päivitystä tännekin.

Lomanen

Viime lauantaiaamuna suunnistin viikonloppuvierailulle kotikotiin uutta koiranpentua katsomaan. En päässyt lähtemään aikaisemmin, sillä olin lupautunut tekemään perjantain iltavuoron töissä. Onneksi meni työt ihan mukavasti, eikä tullut mitään kriisejä liiemmin siellä. Lauantaiaamuna herätyskellon herättäessä olin hetken ajan ihan varma siitä, että olen vahingoissa laittanut sen soimaan liian aikaisin, sillä oli vielä niin hämärää. Vilkaisu ulos kuitenkin paljasti, että käynnissä oli melkoinen lumimyräkkä! Lunta oli satanut yön aikana varmaan lähemmäs kymmentä senttiä, ja hieman mietityttikin että miten aina-niin-luotettava-VR palvelee. Onneksi matka Tampereelle sujui suuremmitta ongelmitta, vaikka juna olikin melko täysi. Vieressäni istui Pieksämäeltä Helsinkiin matkaava mukava mies, jonka kanssa tuli melkein huomaamatta lopulta juteltua koko matka. Matkaseurani oli lähdössä lomailemaan Roomaan. Ah, olisinpa minäkin!

Tampereen asemalla vastassa olivat siskot ja äidin mies, joka vei meidät syömään intialaiseen Swagath -ravintolaan. (Vastaanottokomiteassa oli mukana myös Piki, joka kuitenkin jäi autoon odottamaan ravintolavierailun ajaksi.) Ravintolassa otimme kaikki lounaan, joka tarkoitti rajatonta määrää 5-6 erilaista kastiketta, riisiä, alkupaloja, salaatteja ja naan-leipää. Hurjan hyvää ruokaa! Pinaatti-lammaskastike nousi omaksi suosikikseni, ja pitäisikin ehkä jossain sopivassa välissä opetella tekemään lisää intialaisia ruokia niiden muutaman ohjeen lisäksi, joita tulee tehtyä. Jälkkäriksi tilasin vielä itsetehtyä toffeejäätelöä, joka maistui tosi jännittävältä. Aluksi jäätelön rakeisuus vähän hämmensi, mutta kun siihen tottui muutaman lusikallisen jälkeen, niin se oli itse asiassa todella hyvää. Laskun mukana pöytään tuli vielä hassuja kelta-valko-oransseja ryynejä, jotka paljastuivat sokerikuorrutteisiksi aniksen siemeniksi. Jännittävä idea, sopivat mielestäni oikein hyvin aterian päätteeksi.

Ruokailun jälkeen Piki ja äidin mies jatkoivat matkaansa talonrakennustyömaalle ja me siskokset suunnistimme shoppailemaan. Tarkoituksena oli löytää lähinnä uusia vaatteita ja kenkiä, mutta loppujen lopuksi päädyimme ostelemaan koruja. Itse löysin heti alkuun todella syötävän somat Ainoan korvakorut Vaudeville Boutiquesta (jossa mieluusti olisin viettänyt aikaa paljon enemmänkin, mutta siskot eivät olleet yhtä vakuuttuneita kaupan mielenkiintoisuudesta), ja siskoille löytyi koruja Tullintorin Jalokivigalleriasta. Suurimmat löydöt tehtiin kuitenkin UFF:in Tasarahapäiviltä, kun kaikki vaatteet maksoivat enintään 4€ kappale! Jos vain mahdollista, niin Tasarahapäivillä kannattaa kuluvan viikon aikana piipahtaa, sillä hintoja alennetaan vielä koko viikon ajan siten, että ensi lauantaina saa vaatteen kuin vaatteen enintään yhdellä eurolla! Neljäkin euroa tosin on vaatteista sen verran pieni hinta, että löytöjä tuli tehtyä. Itse löysin yhden pitkähihaisen puseron, mutta nuorempi pikkusiskoistani löysi niitä itselleen peräti kolme.

Muihin päivän ostoksiin kuuluvat myös hittituotteiksi osoittautuneet SYOSSin Repair therapy-shampoo ja hoitoaine, jotka onneksi tulivat niin isoissa pakkauksissa, että niitä riittää vielä hyväksi aikaa. Ihanaa löytää taas pitkästä aikaa joku oikeasti hiuksia hoitava pesuainepari markettien hätäratkaisushampoiden jälkeen. Eläköön laatutuotteet!

Huomaamatta pitkäksi venähtäneen ostospäivän jälkeen suunnistimme viimein kohti kotikotia ja siellä odottavia äitiä ja uutta koiranpentua, Nöpöä. Matkan aikana minulle kerrottiin jo moneen kertaan siitä, kuinka pieni Nöpö onkaan, mutta silti sen näkeminen yllätti.Pentuhan yletti hädin tuskin Pikiä mahaan! Ja kuinka rauhallinen se onkaan Pikiin verrattuna, ei ollenkaan vaatimassa huomiota ja rapsutuksia jatkuvasti. Asiaan tosin saattaa vaikuttaa sekin, että Nöpö viettää vielä suurimman osan ajastaan nukkuen, joten kenties siitäkin paljastuu kasvaessa huomionkipeä puoli. Piki sen sijaan on niin innoissaan uudesta leikkikaverista, että höykyttää tätä tämän tästä ja kannustaa Nöpöä mukaan leikkiin aina tämän ollessa valveilla. Illan aikana koirista olikin hieman hankalaa saada kuvia, varsinkaan sellaisia, joissa molemmat olisivat esiintyneet yhtä aikaa edukseen.

Pörröinen Piki ja kasvattajan huolella trimmaama miniatyyrisen kokoinen Nöpö.

"Ei valokuvia, usko nyt jo!"

Illalla trimmailimme vielä neljän naisen voimin Pikiä upouudella koiratrimmerillä, ja kumma kyllä onnistuimme siinä leikkelemättä Pikiltä korvia irti tai aiheuttamatta suurempia kaljuja kohtia. Naamaan emme tosin uskaltaneet koskea, joten pientä pörröisyyttä koiraan vielä jäi.



Valpas suuri metsäkoira valmiina loikkimaan heitettävän kepin perään!

 Sunnuntaina suuntasimme koko perheen voimin metsäretkelle. Tarkoituksena oli käydä katsomassa muutamalla sienipaikalla tilannetta ja poimia mukaan viimeistä satoa, mikäli niitä sattuisi löytymään. Vaikka sää oli pilvinen ja sumuinen, oli metsässä kuitenkin mukava liikkua lämpimästi pukeutuneena. Tähän aikaan syksystä metsä on jo rauhoittunut odottamaan talvea ja lumipeittoa, eikä sen hiljaisuutta rikkonut juuri muu, kuin tiaisparvien äänet ja satunnaisesti yli lentävät varikset. Ja tietenkin suuren metsäkoira-Pikin valtaisa haukkuminen aina, jos sille heitettävää keppiä uskallettiin pantata kädessä hetkeäkään liian pitkään! Piki rakastaa metsäretkiä ja juoksentelee väsymättä niin keppiä noutaen kuin ihan muuten vaan metsän tuoksuja nuuskien mättäältä mättäälle. Pieni Nöpö-koira ei vielä oikein ole ymmärtänyt metsäretkien ihanuutta, sillä lukuisat mättäät ja kuopat ovat sille vielä liian isoja esteitä. Tämän tästä se jäikin jumiin "suurtakin suuremmalle" mättäälle, kun ei uskaltanut tulla itsekseen alas ja uikutti kauhuissaan kunnes joku kävi pelastamassa sen. Lisäksi pikkuista rupesi melko pian palelemaan, ja se viettikin lopulta päiväunia minun sylissäni takin ja kaulahuivin alla. Itse istuin sillä aikaa kivellä  ja yritin parhaani mukaan olla huomaamatta varpaiden jäätymistä.

Suuren metsäkoiran alku Nöpö.

Toivoa sopii, että Nöpökin kasvaessaan rupeaa viihtymään paremmin metsässä, ja ne kirmailevat yhdessä Pikin kanssa keppien perässä. Ainakin kovaa yritystä oli välillä Nöpöllä, raukka vaan ei alkuunkaan pysy Pikin perässä, tai pysty saamaan siltä keppiä haltuunsa yrityksistä huolimatta.

Ruokaa!!!

Sieniä löytyi metsästä lopulta enemmän, kuin olen koskaan aikaisemmin yhdelläkään sieniretkellä nähnyt löytyvän, ja poimimme oikein urakalla kolme tuntia suppilovahveroita (Cantharellus tubaeformis). Lopulta olimme sen verran nälissämme ja kylmissämme, että päätimme lähteä kotona uunissa odottavan hirvipaistin kimppuun. Ja oi, miten mahtavaa paistia olikaan! Näemmä nelisen tuntia uunissa on juuri sopiva aika paistille kypsyä suussasulavan pehmeäksi ja herkulliseksi. Paistin kanssa saimme tietenkin juuri kerätyistä suppilovahveroista tehtyä paistosta, joka sekin oli taivaallista! Kyllä oli mahat täynnä syömisen jälkeen kaikilla.

Syömisen jälkeen meille tulikin siskon kanssa jo kiire takaisin Jyväskylään lähtevään junaan, ja viime hetkillä saimme onneksi paisteltua mukaan osan suuresta sienisaaliista. Ehdimme myös junaan, joka kuitenkin oli niin täynnä, että jouduimme lopulta istumaan suurimman osan matkasta eteisen lattialla! Ei kyllä hetkeen tee mieli kiirehtiä junaan ilman paikkalippuja. Väsyttävää kotimatkaa lukuun ottamatta reissu kuitenkin oli erittäin mukava ja rentouttava. Voi kun ehtisi useamminkin!

Vapaa viikonloppu

Minulla oli pitkästä aikaa ihana, vapaa viikonloppu ilman sen suurempia työsitoumuksia. Tosin kaikkea muuta olikin sitten niin paljon, ettei aikaa juuri jäänyt pelkkään oleiluun vaan päin vastoin, en edes ehtinyt mukaan kaikkeen mihin suunnittelin osallistuvani. Onneksi se ei haitannut, kun tekemiset ja tapahtumat kuitenkin olivat mieleisiä ja odotettuja.

Vapaa viikonloppu akoi ruhtinaallisesti jo perjantaina, kun kokkailimme biologiystäväni Maijan kanssa oikeaa lihansyöjien aamiaisbrunssia. Tämä koostui lähinnä pekonista ja kananmunista sekä appelsiinimehusta. Oli mukana toki jälkkärinä kotimaisia omenoitakin. Reilun tankkauksen jälkeen suunnistimmekin siskolla vahvistetun tyttöporukan voimin viettämään päivää Viherlandiassa. Varustauduimme vielä asiaankuuluvasti pienin eväin reissua varten, sillä tunnetusti kolmen kasviharrastajan valloilleen päästäminen Viherandian kaltaisessa paikassa vaatii paljon aikaa. Ja siellähän menikin sitten koko iltapäivä kierrellessä. Mukaan tarttui tietysti uusia viherkasveja, vaikka entisetkin vievät jo kaiken tilan. Nappipellea ja sille samalla reissulla löytämäni ruukku menivät onneksi Lotalle synttärilahjaksi, mutta kauan havittelemani säilätuutti jäi omaa kotia kaunistamaan. Eikö se olekin vallan suloinen seepranraitoineen?

Säilätuutti.

Lotalle synttärilahjaksi lähtenyt nappipellea uudessa ruukussaan. 

Syntymäpäivien vietto veikin sitten loppuillan, ja niin kivaa oli, etten muistanut ottaa yhtään kuvaakaan koko pirskeistä! Mukana oli paljon minulle ennestään vieraita ihmisiä, joten pitkästä aikaa pääsi tutustumaan uusiinkin ihmisiin. Kivaa, varsinkin kun tuntuu nykyään niin herkästi jäämään mieluummin viettämään koti-iltaa joko yksin tai tutussa porukassa.

Lauantaina, ja sunnuntainakin, ohjelmassa olivat Ween Maan Wiljaa -syysmarkkinat Lutakossa. Näitä markkinoita ainakin itse odotan jo pitkään etukäteen ja muistelen lämmöllä jälkeen päin. Markkinoilla on tarjolla syksyn satoa ja käsitöitä, rutkasti erilaisia ruokavalmisteita ja tietysti lukuisia kojuja, joissa pääsee nauttimaan muikuista, lohesta, letuista ja vaikka mistä! Tänä vuonna markkinoille oli vielä järjestetty erityinen Keski-Suomi -käytävä, jonka varrella oli paikallisten tuottajien kojuja. Ostin itse sieltä purkin hunajaa. Näilläkin markkinoilla oli niin mukavaa, että valokuvaaminen jäi vähemmälle, mutta onneksi sisko otti muutamia kuvia, jotka on nähtävissä hänen blogissaan. Näistä syysmarkkinoista alkaa aina "virallisesti" syksy ja syysaika, ainakin omasta mielestäni. Tänä vuonna en kyllä erityisemmin odota syksyä, sillä joka vuosi tuntuu olevan yhä hankalampaa pysyä virkeänä ja motivoituneena iltojen ja päivien pimetessä ja kylmetessä. En todellakaan ole syysihminen, ja minun ja pimeiden iltojen mutkikas suhde tuntuu vain pahenevan joka vuosi. Ehkä onnistuisin sijoittamaan viimein vaikka siihen kirkasvalolamppuun, siitä voisi olla apua.

Lauantai-iltana suuntasimme paremman puoliskon kanssa myös Poppariin Stand Up-festivaalin keikalle. Ennen keikkaa kävimme mitä romanttisimmin syömässä nopeasti Hesessä, olimmehan vähän aikatauluista jäljessä emmekä olisi ehtineet saada ruokaa muualta. Ilta oli mitä onnistunein, niin itse esityksen puolesta kuin muutenkin. Tätä lisää! Suunnittelimmekin illan innoittamina menevämme myös Ismon keikalle Jyväskylän Kaupunginteatteriin marraskuussa.

Edit. Tässä kirjoituksessa siis on päivämäärästä huolimatta kyse syyskuisesta viikonlopusta 17.-19.9.

Ostin sitten juoksukengät.

Viikonloppuloma pääkaupungissa

Viime viikonloppuna oli tuo kaikkien nörttipoikien must see -tapahtuma Helsingissä, joten me reippaat nörttipuoliskot omaavat tytöt lähdimme sitten viikonlopuksi myös pääkaupunkiin seikkailemaan. Huolimatta armottomasta aikataulujen säätämisestä ja yleisestä suunnitelmattomuudesta, viikonloppu sujui ainakin omalta osaltani oikein mukavasti. (Niistä nörttipuoliskoista en ole ihan varma, voi olla etteivät ensi vuonna ota enää vaivalloista naisväkeä mukaansa.)

Kaupunkiviikonloppu alkoi jo torstai-iltana, kun ehdimme viime tingassa lunastamaan liput Tennispalatsin ykkössalissa pyörivään Inceptioniin. Ja kyllä kannattikin se kaikki juokseminen! Siitäkin huolimatta, että taidan toistella vallitsevaa mielipidettä, niin oli ihan mahtava leffa! Nolan ei pettänyt tälläkään kertaa, vaikka kaikkien ennakko-odotukset olivat varmasti korkealla leffaa tehdessä. Lopputulos oli kuluvan vuoden aikana näkemistäni leffoista ylivoimaisesti paras viihdyttävine juonineen ja upeine näyttelijöineen. Tarina piti otteessaan niin intensiivisesti, ettei aikaa jäänyt edes erikoistehosteiden ihastelemiseen ja ihmettelemiseen. Kokonaisvaltaisen elokuvakokemuksen jälkeen siirryimmekin jo väsyneinä vanhuksina majapaikkaamme ja jatkoimme seikkailuja seuraavana päivänä.

Perjantain kaupunkikierros alkoi paremman puoliskon kanssa mukavasti brunssipiknikillä Espan puistossa ja jatkui siitä sujuvasti puolivahingoissa Tuomiokirkon aukiolle, jossa sattumalta törmäsimme Pojhois-Karjalan prikaatin soittokunnan konserttiin. Konsertin jälkeen kaupunkikierros jatkui  Ben & Jerry'sin jäätelöbaarin kautta tapaamaan muuta matkaseuruetta ja paikallista opasystävää terassille. Loppupäivä kuluikin tyttöjen kesken shoppaillessa ja toisella puistopiknikillä paremman puoliskon liityttyä lajitovereidensa seuraan pelien ihmeelliseen maailmaan. Illaksi vetäydyimme pelileskien kanssa majapaikkaamme viettämään varsinaista tyttöjen leffa- ja höpöttelyiltaa.

Lauantai alkoi edellisen illan valvomisten jälkeen melko myöhään ja päivän pääreissu suuntautui Suomenlinnan kallioille, mitenpäs muuten kuin piknikille. En ollut aiemmin itse käynyt Suomenlinnassa, joten olinkin varsin ihastuksissani vanhoista linnoitusrakennuksista, merestä ja kallioista, somista valkoposkihanhista ja vanhoista lehmuksista. Idyllistä. Suomenlinnan retken jälkeen oli taas tyttöjen aika jäädä pelileskiksi, ja suunnistimmekin takaisin keskustaan etsimään jotain mukavan oloista ravintolaa. Päädyimme lopulta Rautatientorin laidalla olevaan Mayaan ja tilasimme kolmestaan lampaankareannoksen. Oli huippuhyvää! Loppuilta sujuikin hieman epäonnisemmin, sillä olutratikka jonka kyytiin haaveilimme pääsevämme, olikin lopettanut jo kierroksensa siltä päivältä ja eräänkin drinkkipaikan portsari ei tykännyt seurueen jäsenten sandaaleista. Niinpä vietimme hetken laatuaikaa Rautatientorilla istuskellen ja jutellen ja vetäydyimme sen jälkeen takaisin nukkumaan.

Sunnuntaina heräily tapahtui jälleen hieman myöhäisessä vaiheessa, mutta päivä alkoi mukavasti munakokkelilla, nakeilla ja pekonilla sekä mukillisella teetä. Sen jälkeen valtasimme kylppärin ammeen paremman puoliskon kanssa ja nautimme ihanan kiireettömästä vaahtokylvystä. (Vaahtokylpypaloja olimme ostaneet perjantaina ekologiystäväni kanssa shoppaillessa). Kylvyn jälkeen lähdimme katsomaan Helsinkiin samaisena viikonloppuna muuttanutta ystäväpariskuntaa. Viisaina tietysti kävelimme tuon vajaan neljän kilomertin matkan ja saimme sen perään tietää, että metsäpalosavujen takia ulkona liikkumista ei suositella pääkaupunkiseudulla. Hyvä me!

Viimeisenä vierailukohteena ennen kotiinpaluuta oli vielä IKEA, jossa en koskaan aiemmin ollut käynyt. Siis missään IKEAn liikkeessä, ikinä. Ennen reissua olin haaveillut löytäväni vihdoin ja viimein tuolit keittiön pöytäni ympärille, niiden hankkiminen kun oli viivästynyt viivästymistään ja tuoliprojekti oli venähtänyt jo vajaan vuoden mittaiseksi. Suunnistimme IKEAan viikonloppuseurueen toisen auton (ja toisen ekologi-nörttipariskunnan) voimin. Ehdimme paikalle neljäkymmentä minuuttia ennen sulkemisaikaa, joten kovasti emme ehtineet kierrellä. Siltikin, kumma kyllä, löysin juuri sopivat tuolit! Muutkin tuntuivat löytävän etsimänsä tavarat lyhyessä ajassa, joten täytyy sanoa, että hyvä kauppa. Tai sitten seurueemme on vain erittäin harjaantunut ostosten teossa. Oli kyse mistä tahansa, niin lopputuloksena mukaani lähti neljä mustaa puutuolia, sekä heräteostoksina maustepurkkeja, jääpalamuotti ja punainen paperikori. Ei hullumpi kauppakäynti.

Kotimatka sujui verraten voipuneissa merkeissä metsäpalosavujen keskellä ajellessa.

P.S. Koska kotikoneeni on sairastunut, niin lisäilen asiaankuuluvia matkakuvia tähän hieman myöhemmin.

Kesän alelöytöjä

Päädyin sitten minäkin vierailemaan kesän alessa. Vastoin odotuksiani löysin söpöjä mekkoja itselleni, jopa kaksi kappalein.

Ensimmäinen mekko on turkoosi, ylhäältä alas napitettava. Siinä on hieman pussittavat hihat, vyö sekä pääntiessä söpönä yksityiskohtana röyhelöt.

                                                        Mekko I

  

Yksityiskohtia mekosta. Mekon väri on tässä liian vihreä, ensimmäinen kuva on lähempänä oikeaa sävyä.

Tämän toisen mekon kohdalla mietiskelin pitkään, sopiiko se minulle. Päällä se on aivan ihana, ja näyttääkin hyvältä, mutta en ole ihan varma siitä, onko tämä juuri minun tyyliseni. Joka tapauksessa huima 9€ hinta sai lopulta ostamaan sen joka tapauksessa. Molempiin mekkoihin sopisi mielestäni asusteiksi isot hiuskoristeet ja tähän toiseen kävisi jokin pitkä ja näyttävä kaulakorukin... Kummasti saa kauniit vaatteet heti piilokoristautujan esiin minussa!

Mekko II

"Hello new shoes, bye bye blues!"

Kävin tänään Tampereella asti sovittelemassa sopivaa mekkoa Kevään Suurta tapahtumaa (TM) varten. Mekkosovittelutuokioiden jälkeen kävelimme sitten Raxin kautta kerrosta alemmaksi kenkäkauppaan katsomaan, josko siellä olisi mahdollisesti jotain ideoita sopiviksi kengiksi samaista tapahtumaa varten. JA OLIHAN SIELLÄ!!! Ihan siinä kenkäkaupan oven suussa odotti hyllyllä mitä ihastuttavin kenkäpari. Ja nyt seuraa tarinan kummallisin osa: kyseiset kengät kun ovat vaaleanpunaisia! En ole vuosikausiin pitänyt vaaleanpunaisesta väristä yhtään, mutta näissä vaan oli sitä jotain. It was love at first sight!



Kyseessä on siis Vagabondin malliston Digi -kengät ja valmistajan sivuilla todetaan värinä olevan magenta. Ei sentään mikään Hot Pink tai vastaava.. Hauskana yksityiskohtana kenkien pohjassa lukee päkiän syrjässä partyparty. Ovat siis kuin luodut juhlaan.
Ei ole kyllä koskaan tainnut olla yhtä helppoa ja nopeaa olla kenkäostoksilla! Näinhän asia usein kyllä menee, että parhaimmat löydöt tekee silloin, kuin niitä ei varsinaisesti ole etsimässä. Nämä kengät kyllä kaivoivat minusta esiin hämmentävän vaaleanpunaisenkajoisen naisellisen puolen. Toivottavasti suhteemme on pitkä ja antoisa.