Edge of Tomorrow

Katsokaa ja viihtykää!

Interstellar

(kuva Forbes)

"Do not go gentle into that good night,

Old age should burn and rave at close of day;

Rage, rage against the dying of the light.

Though wise men at their end know dark is right,

Because their words had forked no lightning they

Do not go gentle into that good night.

Good men, the last wave by, crying how bright

Their frail deeds might have danced in a green bay,

Rage, rage against the dying of the light.

Wild men who caught and sang the sun in flight,

And learn, too late, they grieved it on its way,

Do not go gentle into that good night.

Grave men, near death, who see with blinding sight

Blind eyes could blaze like meteors and be gay,

Rage, rage against the dying of the light.

And you, my father, there on the sad height,

Curse, bless, me now with your fierce tears, I pray.

Do not go gentle into that good night.

Rage, rage against the dying of the light."

Dylan Thomas

Gone Girl

Sykähdyttävän hyytävä, ajatuksia herättävä.

Elokuva, jonka aikana pysyy valppaana, suosittelen.

Ei mikään hyvän mielen leffa.

Sunnuntai

Muissa uutisissa: ludisiani (Ludisia discolor) on näköjään viimein päättänyt kukkia,
ensimmäistä kertaa hoivissani. Kyseessä ei tietenkään ole vuosia hoivaamani yksilö,
vaan viime keväänä saamistani pistokkaista kasvatettu kasvi...

Viikonloppu on hurahtanut ohitse nopeasti kiireisen viikon päätteeksi. Ehdin kuluneella viikolla olla kaksi päivää labrakurssilla assarina, säätää seuraavat kaksi päivää särkevän hampaan kanssa (ja päätyä lopulta yksityiselle hammaslääkärille paikattavaksi) ja pitää inspiroivaa Villikataja -lounaspalaveria. Ai niin, ja tietenkin tehdä myös "varsinaista" päivätyötä, joka tällä viikolla on pitänyt sisällään lähinnä viime kesäisen kokeen viimeisten näyte-erien punnitsemista analyyseja varten, sekä analysoidun raakadatan käsittelyä. 

Perjantain viimeisinä työtunteina tuli vielä tieto siitä, että väitöskirjatutkimukseni rahoitus jatkuu ensi vuodellekin. Mikäs sen kivempi tapa lähteä viikonlopun viettoon! Päädyinkin juhlistamaan keskustaan hyvän ruoan ja seuran äärelle. Samalla tuli myös käytyä katsomassa Hunger Games - leffojen uusin osa, Catching Fire. Olin jo ehtinyt aiemmin fiilistellä leffan traileria katsomalla ja muun muassa näitä Cakecrumbs -blogin leivoksia ihastelemalla. Ja oi, elokuva osui ja upposi: jatko-osia odotellessa..!

P.S. Seuraavat pari viikonloppua kuluvatkin reissussa: ensin on vuorossa paluu Sveitsiin ja seuraavaksi tutustuminen suureen itänaapuriimme itsenäisyyspäivän kunniaksi. 

Loppusyksyn harmaus

Kolmatta päivää syysflunssan kourissa ja olo alkaa olla, paitsi flunssaisen ankea, myös hieman pitkästynyt. Asiaa ei yhtään auta se, että eilen ja toissapäivänä oli sateisen harmaa ja surkea keli. Tänään on onneksi aurinko vähän pilkahdellut. Sairastelun myötä olen lähinnä nukkunut ja katsellut sarjoja, niidenkin jaksoja hieman katkonaisesti, välillä leväten. Eilen katsoin myös sykähdyttävän Upside Down -nimisen leffan Netflixistä. Jos vielä muistatte, kuinka aiemmin tuli katsottua Moon ja ilahduttua, niin Upside Downin kanssa tuli vähän samantapainen ihastuksen tunne. Välillä kannattaa katsoa ennestään tuntematon elokuva ja antaa sen puhua puolestaan, ilman turhia ennakko-oletuksia. 

Moon

(kuva DBCovers)

Katsottiin eilisiltana Netflixistä ennestään ihan tuntematon leffa: Moon. Elokuva on valmistunut vuonna 2009, mutta meillä katsojilla ei ollut mitään esitietoja pätkästä. Ylipäätään on virkistävää nähdä uusi elokuva, mutta Moonin kohdalla yllätti myös positiivisesti se, että leffa oli hyvä. Alkuasetelma (yksinäinen astronautti kuussa valvomassa energiatehtaan tuotantoa) ei kuulostanut kovin omaperäiseltä tai lupaavalta, mutta elokuvan edetessä sen ansiot kasvoivat. Pohdin pariakin mahdollista juonikuviota, mutta elokuvan loppuratkaisu ei ainakaan itselleni ollut ilmeinen, vaan juonen kehittyessä tekemäni päätelmät osoittautuivat vääriksi. Suosittelen katsomaan pätkän. Jännitystä piisaa, herkullisesti psykologista sellaista.

Haloo Helsinki!

Blogin keväkauden hiljaiselo katkeaa.. nyt! 

Kevään varrelta on kertynyt vaikka minkälaisia kuulumisia ja vähän reissukokemuksiakin, mutta aloitetaan nyt kuitenkin viimeisimmästä. Viime viikonloppuna pyörähdin Helsingissä hyvän ystäväni luona. Vierailun kohokohdiksi oli etukäteen päätetty sushin syöminen ja nostalgisten teinimuistojen herättäminen Titanic -leffan 3D version parissa. 

Saavuttuani Helsinkiin päädyimme heti keskelle kotikaupunkiani suuremman kaupungin kuvioita: kävelimme keskelle Olavi Uusivirran ilmaiskeikan kahta viimeistä esiintymisnumeroa. Mahtavaa! Keikan loputtua matka jatkui ruokakaupan kautta kohti ystäväni keskusta-asumusta ja uusia makunautintoja: maistelin ensimmäistä kertaa quesadilloja, jotka asettuivat oitis uudeksi herkkuruoaksi arkiseen kiireeseen. Helppona ja nopeana ruokalajina tätä tulee kyllä tehtyä varmasti usein. Valitettavasti nälkä pidätteli kättäni kaivamasta kameraa esiin, vaan syöksyin suoraan ruoan kimppuun. Mutta ei hätää. Quesadilla-kokkauksista tulee varmasti myöhemmin kuvia ja viikonlopun sushiherkutteluista on niin ikään tulossa perusteellinen kuvakollaasi tässä postauksessa.

Seuraava päivä alkoi myöhään heräämisellä ja jatkui mielettömän hyvällä brunssilla. Viikonloppubrunssien tulisi selkeästi kuulua ohjelmaan useamminkin! Brunssitarjottimella oli kaikkea hyvää ja vielä vähän enemmänkin:

Hymyilevä brunssi: nakkeja, juustoleipiä herneenversoilla, jogurttia ja mahtavaa
muromysliä, teetä sekä ihanaista raparperi-omena-vadelmamehua.

Kiireettömän brunssin jälkeen suunnistimme kohti iki-ihanaa The Ounce -teekauppaa, jossa käyn aina Helsinki-reissuillani täydentämässä teevalikoimaani. Tällä kertaa vierailu oli onneksi maltillinen: ostin vain täydennystä Creme Brulee -teevarastooni ja lisäksi syntymäpäivälahjaksi hurmaavan tuoksuista, näköistä ja nimistä teetä: Liisa peilimaassa. Seuraavaksi kävimme Kampin ostoskeskuksessa jälleen, katsastamassa siellä meneillään olleet kauneuspäivät. Samalla piipahdimme Marimekon myymälässä ja vähän vaatteitakin sorruimme ihastelemaan.

Tätä näkyä katselin pitkään ruokaa odotellessani.

Kauppakierroksen jälkeen suuntasimme odotetulle sushi-lounaalle Sushibar+Wineen. Paikka on ilmeisen suosittu, sillä ensiksi saimme odotella pöytää ja sen jälkeen siirryimme odottelemaan ruokia. Onneksi ravintola oli sisustettu viihtyisästi ja kaiken odottelun jälkeen vaivamme palkittiin todella hyvällä ruoalla. Varsinkin mielenkiintoisesti supisuomalaiselta maistunut Suomi-makirulla oli todella jännittävä kokemus. Rullasta löytyi hyvin tasapainoisesti perisuomalaisia makuja yhdistettynä japanilaisiin merilevän, wasabin ja soijan makuihin. Suosittelen!

Alkuruoka, joka vei kielen mennessään: Hki sashimi yaki shake.

Sushivalikoimamme: ebi- ja shake- nigirit sekä Suomi-, California- ja
Korneri- makit.

Korneri-makeista löytyi kevyesti grillattua merilohta, kevätsipulia ja majoneesia.  
California taas piti sisällään jättikatkaravunpyrstöä, avocadoa sekä majoneesia.
Pinnalla tietysti seesaminsiemeniä. Nam!

Valikoimamme mielenkiintoisin makuyhdistelmä oli oikealla näkyvät
Suomi-makit: samaan aikaan niin suomalaista ja niin japanilaista! Myös
vasemman reunan jättikatkarapua sisältävät ebi-nigirit ja merilohella
päällystetyt shake-nigirit olivat oikein maistuvia. Sen sijaan inkivääriä en
oikein ole vielä(kään) oppinut syömään kunnolla. Harjoittelu jatkukoon!

Sushin jälkeen kiiruhdimmekin jo kohti teini-iän valloittanutta ja värisyttänyttä mahtielokuvaa, Titanicia. Ah, tuo lukuisten kyynelten, kaipauksen ja elämää suuremman rakkaustarinan täyttämä reilu parituntinen pätkä. Oi, kuinka äärelläsi huokailinkaan silloin joskus. Elokuva nyt viisitoista vuotta myöhemmin ei alkutekstien koruttomuutta lukuun ottamatta ollut tuntunut muuttuvan ollenkaan: samat ilmeet, eleet ja kohtaukset itkettivät, naurattivat ja pelottivat kuin aiemminkin. Jos jotain, niin itkettäviä kohtauksia oli salavihkaisesti ujuttautunut elokuvaan vielä lisää... Elokuvan jälkeen menimme vielä hetkeksi lähipuistoon istumaan ja ihastelemaan ilta-aurinkoa. Ja tietysti kertaamaan suosikkirepliikkejämme!

Kevät oli jo pitkällä Kaisaniemessä.

Sunnuntaina oli jo kotiinlähtöpäivä, mutta ehdimme silti käydä ihastelemassa kevään etenemistä Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Monet kasvit olivat jo kukassa ja puutarhassa oli yllättävän keväistä, huolimatta koleasta säästä. Aikamme kierreltyämme kaipasimme hieman lämpimämpiin maisemiin ja suuntasimmekin etsimään kahvilaa. Eksyimme kahvilan sijaan Hakaniemen torin maalaismarkkinoille, jossa tutustuimme lukuisiin kojuihin ja testasin grillattua ryynimakkaraa. Hyvää oli!

Kevään kukkaloistoa Kaisaniemen puutarhassa.

Tarhakylmänkukan (Anemone pulsatilla) hurmaavia kukkia ja pehmeän
 hopeisina hohtelevia varsia.

Magnolian (Magnolia) huumaavan tuoksuiset kukkanuput aukesivat koleaan
kevätpäivään.

Kahvillekin (tai no, teetähän me juotiin) ehdittiin vielä ennen junan lähtöä sympaattiseen Sivukirjastoon Kallion karhupuiston kulmille. Kotimatkalla voin pahoin pendolinon keinuessa ja harrastin jo menomatkalta tuttua kurki- ja joutsenbongausta junan ikkunasta.

Kartanopionihybridin (Paeonia x hybrida) lystikkäitä versoja.

P.S. Nämä kartanopionin versot herättivät erityistä ihastusta. Barbit alle ja rantapiknik palmuineen on valmis!

Contagion

(kuva Extraordinary Intelligence)

Vuoden tähän mennessä paras elokuva. Menkää. Katsokaa. Vaikuttukaa!

Tästä Steven Soderberghin pätkästä ei oikein voi sen kummemmin kertoa mitään tekemättä juonipaljastuksia, joten, kehotankin kaikkia vain katsomaan kyseisen pätkän (jotta voimme sitten mahdollisimman pian keskustella elokuvasta!). Sen verran voin kuitenkin kertoa, että kenties tämä pätkä vetoaa erityisen paljon myös muihin biologeihin...


P.S. Hyvän, joskin enemmän jenkkilän meininkiin kantaaottavan ja hieman salaliittoteoriaharrastukseen kallistuvan, elokuva-arvostelun juonipaljastuksineen voi lukea vaikkapa täältä, jos ei malta pätkää katsoa ensin.

Limitless

Eilen tuli synttärisankariseurueen kanssa katsottua uudehko filminpätkä, Limitless. Elokuva kertoo tyypillisen Mr.Nobodyn kehitystarinan rikkaaksi, kuuluisaksi ja vaikutusvaltaiseksi alfaurokseksi. Tarinan edetessä mukaan mahtuu jännitystä, vaaroja, kauniita naisia ja paljon bileitä. Siitä huolimatta elokuva onnistuu olemaan viihdyttävä, jännittävä ja jopa ennalta-arvaamaton. Lisää plussaa elokuva saa visuaalisuudestaan, harvoin sitä yllättyy elokuvaefekteistä ja kuvaustavoista, jotka ovat yksinkertaisuudessaan  ja eleettömyydessään raikkaan oloisia.

(kuva allposters.fi)

Elokuvaa voikin siis suositella lämpimästi. Kerrankin tuli valittua hyvä elokuva leffaillan päätähdeksi viimeaikaisten epäonnistumisten jälkeen. Tai eihän esimerkiksi Black Swan tai The Duchess ole huono elokuva, mutta kumpikaan ei ole kepeän "hei, katsotaanko joku hyvä leffa porukalla" -illan elokuvana ihan nappivalinta. 

X-Men: First Class

(kuva Kino Vaakuna)

Käytiinpä eilen katsastamassa uusin X-Men -leffa. Tykkäsin kovasti! Aiempienkin elokuvien ystävänä tämä tarinan viides osa esitteli uusia ja vanhojakin tuttuja, sekä syvensi monen hahmon tarinaa. Ajallisesti X-Men- First Class sijoittuu aivan saagan alkuaikoihin, jolloin Professori X ja Magneto olivat vielä Charles ja Eric - sekä hyviä ystäviä keskenään. Elokuva valottaa vanhoista hahmoista varsinkin Mystiquen tarinaa ja esittelee muutamia mielenkiintoisia uusia henkilöitä, joiden tulevista käänteistä näkisi mielellään jatkoakin. Ja vilahtaapa aina niin kohtelias ja karismaattinen Wolverinekin elokuvassa!

Mikään suuri ja uskottava draamaelokuvahan tämä ei ole, mutta hei, sehän perustuukin sarjakuvaan. Odotettavissa onkin siis viihdettä ja sarjakuvamaailmassa uskottavia juonenkäänteitä. Tyyliltään First Class on edellisiä elokuvia selvästi sarjakuvamaisempi leikkauksineen ja tehosteineen. Tämä on toisaalta hyvä ratkaisu elokuvien perustuessa sarjakuviin, mutta paikoin nopeat sarjakuvaleikkaukset vähän jopa häiritsivät. Ainakin oma rajallinen huomiokykyni ei pystynyt aina ihan seuraamaan, mitä missäkin ruudussa tapahtui. Onneksi tähänkin ongelmaan on ratkaisu: elokuva tulee katsoa uudelleen!

Love and Other Drugs

(kuva The Movie Vault)

Ensinnäkin estotonta hehkuttamista: elokuva oli aivan mahtava! Menkää kaikki, katsokaa ja liikuttukaa! Minulla ei ollut ihan hirveästi ennakko-odotuksia leffasta, sillä en ollut nähnyt etukäteen trailereita tai muita mainoksia juurikaan. Ainoa asia mitä tiesin, oli se, että leffassa Anne Hathawaylla on vähän aiempia töitään vakavampi rooli.  Niin onkin, ja upeasti onnistuu Anne löytämään roolihamonsa moniulotteisuuden ja syvyyden. Jake Gyllenhaal on tyylikäs kanssakomppaaja, mutta Anne loistaa elokuvan ehdottomana tähtenä. Molempien roolihahmot kasvavat elokuvan aikana uskottavan tuntuisesti, ja tavanomaiset romanttisen komedian keksityt ongelmat jäävät onneksi vähäisempään rooliin. Maggien ja Jamien suhde sisältää monta tosielämän suhdetta rassaavaa ongelmaa, sekä vielä useimpia tavissuhteitakin suurempia ongelmia.

(kuva Mostly Movies)

Elokuvassa viehättivät juonen lisäksi erityisen hyvät musiikit, sekä Maggien käyttämät ihanat villapaidat ja tämän hieman boheemi loft-asunto. Sisustus- ja neuleinto nostivat molemmat kyllä päitään kilpaa elokuvan aikana, joten saa nähdä, tulisiko kevään edetessä itsellekin uusia neuleita ja sisustustoimenpiteitä kotiin. Toivottavasti aikaa moisille harrastuksille jää töiden lisäksi.

Miljardien joukosta, löydä oma tähtesi ja seuraa sitä.

Gradu on edistynyt taas pitkästä aikaa mukavasti tässä lähipäivinä, kiitos Ilonan kanssa tehdyn leffahaasteen. Haasteena oli, että kumpikin tekee gradunsa siihen kuntoon, että voi palauttaa taas ihjaajille luettavaksi ja kommentoitavaksi ennen lauantai-iltapäivää. Jos haasteessa onnistutaan, niin päästään leffaan. Nyt onkin sitten taas semmoinen pläjäys lähdössä ohjaajille.. Ajattelin vielä ehkä hieman kirjoitella johdantoa uusiksi ennen lähettämistä, mutta jos en ehdikään, niin saavat sitten tuommoisena. Parhaitenhan se työ siitä hioutuu, kun sahaa edestakaisin ohjaajien ja tekijän välillä. Joka tapauksessa nyt on hyvä sauma vähän tsempata kirjoittamisen kanssa, kun ensi viikko kuluukin tiiviisti sitten kahden eri työpaikan parissa. Kärpäshommistakin lähti kaksi ihmistä ensi viikoksi pois, joten tuli lisää tehtäviä siellä. Tykkään kyllä, pääsen pitkästä aikaa tekemään jotain aivan uutta ja erilaista koetta!

Ostin viime viikonlopun Helsingin reissulla Kiasmasta tämän Livingstonen Great Minds -sarjan kortin kannustukseksi nyt tälle keväälle, ja miksei myöhemmällekin ajalle elämässä. Nyt kun kuitenkin on ne hetket, jolloin sen oman tähden löytäminen ja määrätietoinen seuraaminen ovat erityisen ajankohtaisia. Toistaiseksi kortti on nojaillut tietokoneen näyttöä vasten, mutta sille täytyy löytää joku parempi paikka. Sille ja Maijalta saadulle kirjoitusilolohikäärmeelle!

Pian lähdemme tosiaan palkintoleffaan, katsomaan Love and Other Drugs -nimisen pätkän. Oikein sopivaa tyttöleffaa siis, vaikkakin kuulemma elokuvassa on mukana myös jonkin verran syvyyttä ja vakavuutta. Saa nähdä, millainen pätkä on kyseessä. Toivottavasti juuri sellainen rentouttava ja arjesta vähän irti tempaava, jota gradunkirjoituspyrähdyksen jälkeen kaipaakin.

Vaihdoin muuten myös blogiin tuommoisen suloisen, biologille hyvin sopivan kolibritaustakuvan. Mitäs tykkäätte siitä?

Bourne-maraton, Lousku ja synttäreitä

(kuva Movie Wallpaper)

Viikonloppu oli pitkästä aikaa melkein täysin vapaa. Lauantaina oli tosin vielä iltavuoro kioskihommissa, mutta koska olin jo etukäteen päättänyt, etten tee mitään koulujuttuja koko viikonloppuna, niin tuntui ihan vapaalta viikonlopulta. Lauantainkin työt meni ihan kivasti, kun sain lottomaanikoiden kanssa selviämiseksi vielä toisen myyjän kiireimmäksi aikaa kioskiin. Muutoin viikonloppu on vierähtänyt lähinnä leffojen, sarjojen ja hyvän seuran parissa. Perjantaina piipahdin pitkästä aikaa biologiystäväni luona ihastelemassa Louskua ja viettämässä leppoisaa loppuiltaa Stargaten parissa (Nämä illat tapaavat päättyä aina siten, että nukahdan kesken kaiken sohvalle ja poikaystäväni saa sitten häpeissään raahata minut mukanaan pois. Onneksi kaikki kuitenkin ovat jo tottuneet aika olemattomaan valvomiskykyyni.). Ja oi kuinka Lousku onkaan taas kasvanut! Ihana eläin. 

(kuva Cleveland Leader)

Lauantai-iltana suuntasin työvuoron jälkeen keskustaan juhlistamaan muutamaakin  täysi-ikäisyyden saavuttanutta. Ilta oli oikein onnistunut, vietimme melkein huomaamatta pari tuntia Torerossa Keskimaan synttäriruokien parissa. Ruoka oli hurjan hyvää, jopa siinä määrin että unohdin kokonaan valokuvata annoksia! Ilta onneksi jatkui vielä siskoni ja miehensä luokse, jossa pääsin taas tuomaan esille mahtavaa kykyäni nukahtaa kesken jatkobileiden sohvalle.

(kuva Ace Showbiz)

Sunnuntaina vietimme paremman puoliskoni kanssa kauan suunniteltua Bourne-maratonia. Aloitimme leffaputken vasta illalla, päivän mennessä isänpäivän vietossa, ja niinpä maraton kestikin aamuyölle asti. Leffojen edellisestä katsomisesta oli molempien kohdalla kulunut onneksi sen verran kauan aikaa, ettei juonenkäänteitä enää muistanut. Tosin Marie on kyllä edelleen suuri sankarittareni! Jostain tärkemmin määrittelemättömästä syystä hänen hahmonsa vetoaa kovasti minuun. Seikkailija ja hieman hippimäinen tyttö, joka uskaltaa tehdä isoja päätöksiä lennosta. Leffamaratonia täydensi tietysti leffaherkuttelu, eli kokonaisuus oli lopulta yksi parhaista mahdollisista tavoista viettää sunnuntai-iltaa.

Sairastamista

Kipeänä on aika kurja olla. Onneksi on tyttöleffat!

Viikonloppuloma pääkaupungissa

Viime viikonloppuna oli tuo kaikkien nörttipoikien must see -tapahtuma Helsingissä, joten me reippaat nörttipuoliskot omaavat tytöt lähdimme sitten viikonlopuksi myös pääkaupunkiin seikkailemaan. Huolimatta armottomasta aikataulujen säätämisestä ja yleisestä suunnitelmattomuudesta, viikonloppu sujui ainakin omalta osaltani oikein mukavasti. (Niistä nörttipuoliskoista en ole ihan varma, voi olla etteivät ensi vuonna ota enää vaivalloista naisväkeä mukaansa.)

Kaupunkiviikonloppu alkoi jo torstai-iltana, kun ehdimme viime tingassa lunastamaan liput Tennispalatsin ykkössalissa pyörivään Inceptioniin. Ja kyllä kannattikin se kaikki juokseminen! Siitäkin huolimatta, että taidan toistella vallitsevaa mielipidettä, niin oli ihan mahtava leffa! Nolan ei pettänyt tälläkään kertaa, vaikka kaikkien ennakko-odotukset olivat varmasti korkealla leffaa tehdessä. Lopputulos oli kuluvan vuoden aikana näkemistäni leffoista ylivoimaisesti paras viihdyttävine juonineen ja upeine näyttelijöineen. Tarina piti otteessaan niin intensiivisesti, ettei aikaa jäänyt edes erikoistehosteiden ihastelemiseen ja ihmettelemiseen. Kokonaisvaltaisen elokuvakokemuksen jälkeen siirryimmekin jo väsyneinä vanhuksina majapaikkaamme ja jatkoimme seikkailuja seuraavana päivänä.

Perjantain kaupunkikierros alkoi paremman puoliskon kanssa mukavasti brunssipiknikillä Espan puistossa ja jatkui siitä sujuvasti puolivahingoissa Tuomiokirkon aukiolle, jossa sattumalta törmäsimme Pojhois-Karjalan prikaatin soittokunnan konserttiin. Konsertin jälkeen kaupunkikierros jatkui  Ben & Jerry'sin jäätelöbaarin kautta tapaamaan muuta matkaseuruetta ja paikallista opasystävää terassille. Loppupäivä kuluikin tyttöjen kesken shoppaillessa ja toisella puistopiknikillä paremman puoliskon liityttyä lajitovereidensa seuraan pelien ihmeelliseen maailmaan. Illaksi vetäydyimme pelileskien kanssa majapaikkaamme viettämään varsinaista tyttöjen leffa- ja höpöttelyiltaa.

Lauantai alkoi edellisen illan valvomisten jälkeen melko myöhään ja päivän pääreissu suuntautui Suomenlinnan kallioille, mitenpäs muuten kuin piknikille. En ollut aiemmin itse käynyt Suomenlinnassa, joten olinkin varsin ihastuksissani vanhoista linnoitusrakennuksista, merestä ja kallioista, somista valkoposkihanhista ja vanhoista lehmuksista. Idyllistä. Suomenlinnan retken jälkeen oli taas tyttöjen aika jäädä pelileskiksi, ja suunnistimmekin takaisin keskustaan etsimään jotain mukavan oloista ravintolaa. Päädyimme lopulta Rautatientorin laidalla olevaan Mayaan ja tilasimme kolmestaan lampaankareannoksen. Oli huippuhyvää! Loppuilta sujuikin hieman epäonnisemmin, sillä olutratikka jonka kyytiin haaveilimme pääsevämme, olikin lopettanut jo kierroksensa siltä päivältä ja eräänkin drinkkipaikan portsari ei tykännyt seurueen jäsenten sandaaleista. Niinpä vietimme hetken laatuaikaa Rautatientorilla istuskellen ja jutellen ja vetäydyimme sen jälkeen takaisin nukkumaan.

Sunnuntaina heräily tapahtui jälleen hieman myöhäisessä vaiheessa, mutta päivä alkoi mukavasti munakokkelilla, nakeilla ja pekonilla sekä mukillisella teetä. Sen jälkeen valtasimme kylppärin ammeen paremman puoliskon kanssa ja nautimme ihanan kiireettömästä vaahtokylvystä. (Vaahtokylpypaloja olimme ostaneet perjantaina ekologiystäväni kanssa shoppaillessa). Kylvyn jälkeen lähdimme katsomaan Helsinkiin samaisena viikonloppuna muuttanutta ystäväpariskuntaa. Viisaina tietysti kävelimme tuon vajaan neljän kilomertin matkan ja saimme sen perään tietää, että metsäpalosavujen takia ulkona liikkumista ei suositella pääkaupunkiseudulla. Hyvä me!

Viimeisenä vierailukohteena ennen kotiinpaluuta oli vielä IKEA, jossa en koskaan aiemmin ollut käynyt. Siis missään IKEAn liikkeessä, ikinä. Ennen reissua olin haaveillut löytäväni vihdoin ja viimein tuolit keittiön pöytäni ympärille, niiden hankkiminen kun oli viivästynyt viivästymistään ja tuoliprojekti oli venähtänyt jo vajaan vuoden mittaiseksi. Suunnistimme IKEAan viikonloppuseurueen toisen auton (ja toisen ekologi-nörttipariskunnan) voimin. Ehdimme paikalle neljäkymmentä minuuttia ennen sulkemisaikaa, joten kovasti emme ehtineet kierrellä. Siltikin, kumma kyllä, löysin juuri sopivat tuolit! Muutkin tuntuivat löytävän etsimänsä tavarat lyhyessä ajassa, joten täytyy sanoa, että hyvä kauppa. Tai sitten seurueemme on vain erittäin harjaantunut ostosten teossa. Oli kyse mistä tahansa, niin lopputuloksena mukaani lähti neljä mustaa puutuolia, sekä heräteostoksina maustepurkkeja, jääpalamuotti ja punainen paperikori. Ei hullumpi kauppakäynti.

Kotimatka sujui verraten voipuneissa merkeissä metsäpalosavujen keskellä ajellessa.

P.S. Koska kotikoneeni on sairastunut, niin lisäilen asiaankuuluvia matkakuvia tähän hieman myöhemmin.

Alice

Ihana luomus tämä Tim Burtonin Alice in Wonderland! Karkinkaunis, ajoittain synkkäkin, upea perinteinen satukertomus ihanasti Burtonille tyypilliseen tapaan vähän vinksahtaneena versiona. Ihmemaailmalle uskollisena mukana ovat rakkaat tutut hahmot lapsuudesta, niin hassu hatuntekijä kuin irvikissakin.



Burtonin käsissä Ihmemaahankin on tullut vielä rahtunen enemmän taikaa ja herkkää kauneutta mutta samalla myös vastapainona synkkiä sävyjä. Niin hyvä kuin pahakin korostuvat entisestään ja ovat toisistaan erillään, mutta silti toimivat jinin ja jangin tavoin yhdessä ja molemmista voi erottaa hippusen toistaan.


Kaiken muun hyvän lisäksi elokuvan puvustus ja maskeeraus ovat onnistuneet yli odotusten! Tai ainakin yli minun jo ennestään korkeiden odotuksieni. Ihania pukuja toisensa jälkeen, samoin punaisen ja valkoisen kuningattaren yliampuvat maskeeraukset toimivat erittäin hyvin tarinassa. Ja Mia Wasikowska on kerrassaan erinomaisen taitava, tuore kasvo elokuvan päähenkilönä. Myös Purtonin luottonäyttelijät, upeat ja karismaattiset Depp ja Bonham Carter ovat loistovalintoja rooleihinsa. Näinkin tunnettujen näyttelijöiden kohdalla rupeaa usein tuttuus olemaan haitta, ja taitoa saakin piisata sitten uusia kasvoja enemmän siinä, ettei jää oman roolihahmonsa ulkopuolelle ja esitä sujuvasti omaa itseään. Tai siis tietenkin sitä kuvaa, jonka on julkisuudessa itsestään luonut suurelle yleisölle. Johnny ja Helena onnistuvat mielestäni molemmat olemaan Hatuntekijä ja Punainen kuningatar, sen sijaan että olisivat tunnetut näyttelijät Johnny Depp ja Helena Bonham Carter.

Minä pidin tästä herttaisesta elokuvasta, menkää kaikki katsomaan se!

Earth

Käytiin biologiystäväni kanssa sopivaan saumaan osuneen Finnkinon SuperPäivän siivittämänä katsastamassa BBC:n huikea luontodokumentti Earth. Ymmärrettävistä syistä emme saaneet muita tuttujamme taivuteltua mukaamme, puolitoista tuntia luontodokumenttia taitaa sytyttää enemmänkin hc-luontoystävät. Sinänsä sääli, sillä upeiden maisemien ja huikeiden, norsuja saalistavan leijonalauman yönauhoituksien tai avaruudesta käsin kuvattujen karibujen muuttovaelluspätkien luulisi vetoavan myös vähemmän luontofanaattisiin ihmisiin.

Dokumentilla oli tarjota uusia ja opettavaisia tietoja myös näin alaa enemmän tuntevallekin, ja mikä tärkeintä, se sai edelleen huolestumaan ilmastonmuutoksen ja ihmistoiminnan tuhoisista vaikutuksista planeettamme ekosysteemiä ja sitä kautta loppupeleissä meitä ihmisiä itseämme kohtaan. Vai moniko tulee ajatelleeksi, että esimerkiksi päivittäin käyttämämme vesi on sitä samaa, mitä niin surutta paitsi itse, myös muut tahot toisella puolella maapalloamme, likaamme? Tai sitä, miten lämmenneet napavedet vähentävät krillin, merien ekosysteemien ravintoketjun ensimmäisillä portailla elelevän planktoneliön, määrää ja sitä kautta vaikuttavat lähes kaikkiin mereneläviin (ja haittaavat ihmistä pienentyneinä kalakantoina ja vähentyneinä saalismäärinä, liikakalastuksen aiheuttaman vähenemisen lisäksi)? Minua ainakin huoletti jälleen asioiden syvällisempi ajattelu. Aika huonolla tolalla on moni asia maailmassa. Onneksi jokainen voi vaikuttaa edes vähän.

Leffailun päätteeksi kävimmekin sopivasti tutustumassa uuteen Punnitse & Säästä -liikkeeseen, joka sai ainakin minusta uuden uskollisen vakiasiakkaan. Näinkin pääsen vaikuttamaan pieneltä osaltani kulutuksen muuttumisesta hieman ekologisempaan suuntaan. Ihastuin jo aiemmin Tampereella käydessäni liikkeen konseptiin ja valikoimiin ja niinpä olinkin ihkaonnellinen, kun kauppa viimein saapui myös tänne Jyväskylään. Oi onnea!

Ensemble, c'est tout

<3

Mielettömän ihana, valloittava!!! Rakastuin aikoinani kirjaan, silloin "kauan sitten" abikesänäni, jolloin kaikki oli niin uutta ja valloittavaa, kesät lämpimämpiä ja aurinkoisempia, oma koti tuntui uudelta, vapaus ihanalta ja Irlannin nummet olivat jokaisen maasta nyhdetyn rikkaruohon verran lähempinä. Ah, ollapa nuori, rakastunut ja täynnä unelmia!
No joo, olenhan vieläkin nuori ja täynnä unelmia. Vielä tovin jos toisenkin.
Lähes puolitoista vuotta siinä kuitenkin kului, ennen kuin uskalsin tämänkin elokuvan viimein katsoa. Viime syyskuussa, ollessani nuori, rakastunut ja täynnä unelmia, oli tämä elokuva yksi unelmani. Siitä, tai rakkaudesta, ei sitten tullut silloin mitään. Rakkaudesta ei kyllä sittemminkään ole mitään tullut, ei sen puoleen.
Ensemble, c'est tout tavoitti kirjan tunnelmia melkoisen hyvin, ihastuin varsinkin Philibertin hahmoon, nappivalinta ja mieletön roolisuoritus. Kiitos Laurent Stocker. Myös Pauline on ihana, joskaan ei ihan niin tärkeässä ja näkyvässä roolissa kuin kirjassa. Tietenkään elokuvassa ei tavoiteta ihan kirjan synkimpiä sävyjä, mutta hyvä niin. Näin se on hyvän mielen leffa, sellainen, jollaiseksi sen mieluiten tahdonkin. Kirjan synkät juonteet olisivat visuaalisena tulkintana ehkä liikaa, haluan katsella hyvän mielen elokuvia. :-) Kepeää ja irti arjesta, edes hetken aikaa.