Way Out

Innokas seurueemme valmiina haasteisiin!

Tämän kesän seikkailuihin on kuulunut paikallisen Way Out -yrityksen room escape -pelit. Siskojen kanssa seikkailimme Detective Officen salapoliisiseikkailussa, jossa viihdyimme todella hyvin. Toisella porukalla kävimme puolestaan testaamassa myöhemmin vielä hullun proffan labrahuoneen, joka aiheutti ainakin allekirjoittaneella hyytäviä väreitä päänahassa: huoneen musiikki ja tunnelma oli onnistuneen kauhua herättävä olematta silti liian pelottava.

Hei hei, vanha vuosi..!

Jouluviikko Madeiran valossa ja vihreydessä, rakkaan ja hyvien ystävien kera.

Vuosi 2014 lähestyy loppuaan. Oli jo aikakin, sanon minä! Vuoteen on mahtunut paljon enemmän vaikeita ja haastavia asioita, kuin kellekään soisi. Sairautta, kipua, kuolemaa. Toivottomuutta. Huolia ja murheita.

Alkuvuoden piristykseksi Viidakkokirjeiden kaksikko esiintyi Viherpiha-lehdessä.

Onneksi myös kuluneeseen vuoteen on mahtunut toisenlaisiakin hetkiä. Niitä hyviä, iloisia, valoisia pilkahduksia. Vuoden parhaimpia opetuksia on ollut se, kuinka mahtavia ihmisiä ympäriltäni löytyykään. Kuinka paljon rakkautta, myötäelämistä, välittämistä, ystävällisyyttä. 

Liekkejä - kun turha ja ylimääräinen on palanut pois, mitä jää jäljelle?

Vaikka elämä heittelehtii ja välillä tuntui, että minulta on otettu pois kaikki mahdollinen, niin huomasin silti, kuinka äärettömän rikas olenkaan! Mitä siitä, jos urasuunnitelmat karahtavatkin kiville? Mitä muutaman kuukauden tai vuoden aikalisästä? Taloudellisista haasteista, ammatillisista kriiseistä?

Nelijalkaisia rakkaita.

Onneksi kukaan ei kuolinvuoteellaan harmittele sitä, ettei tullut tehtyä enempää töitä.

Tarkkailua toiselta puolen.

Viimeisinä tunteina tahtoisin esittää silti nöyrän toiveen ensi vuodelle: Olethan lempeämpi, armollisempi? 

Kaunis ja niin kovin, kovin hauras. Kuin elämä itse.

Ja jotta ei nyt ihan turhan syvälliseksi ja tekotaiteellisen runolliseksi mennä, niin päätän tämän hieman erilaisen vuosikoosteeni kiittämällä kaikkia, jotka ovat tehneet haasteellisesta vuodestani omalta osaltaan hieman helpomman kulkea. 

Jouluviikko Madeiralla - seikkailu satumetsässä.

Te tiedätte, keitä olette!

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin

Kulunut viikko on pitänyt sisällään hyvää ruokaa, hyvää seuraa (sekä ihmis- että koirasellaista) ja nyt viikonloppuna vielä Finncon ihan naapurissa. Aika hyvä, sanoisinko!?

Memories 2012

Vuoden vaihtuessa sitä tulee ainakin itse varsin nostalgiseksi ja miettii mennyttä vuotta: sen kohokohtia ja ei-niin-ihania tapahtumia, unohtumattomia kokemuksia ja niitä, jotka mielihyvin unohtaisi jos voisi. Vuosi 2012 jäänee mieleeni kutakuinkin epätietoisuuden ja epävarmuuden vuotena, jolloin etsin omaa paikkaani työelämässä ja kärsin suunnattomasta stressistä. Onneksi vuosi 2013 näyttäytyy työn puolesta paljon valoisampana ja seesteisempänä (mutta siitä myöhemmin lisää!). Nyt siis tunnelmia ja parhaita paloja menneen vuoden varrelta:

Talvi

Vuosi alkoi uudessa, ihanassa kodissa. 

Näyttikö jääkaappimagneettien kokoelma joskus näinkin
siistiltä ja järjestäytyneeltä?

Alkuvuodesta teimme myös siskon kanssa ystävänpäivän tienoille sijoittuneen Päivä Tukholmassa -matkan. Koska kumpikaan emme ole juuri Tukholmassa seikkailleet, oli reissu meille hieno tutustumismatka naapurimaamme pääkaupunkiin. 

Menomatkan laiva-aamiaisen minicroissantit olivat herkkua.

Sattumanvarainen kaupunkiseikkailumme kuljetti meidät
rahamuseoon.

Stortorgetin laidalla piipahdimme suloisessa kavilassa imelällä
valkosuklaakaakaolla ja kirjoittelemassa postikortteja.

Risteilyn kotiinpaluu tapahtui ystävänpäivänä, ja kotona minua odotti paremman puoliskon ystävänpäiväyllätys:

Suloinen vaaleanpunainen gerbera ja suklaasydämiä.

Karkauspäivänä puolestaan karkasimme samaisen miehen kanssa hetkeksi arjesta ja kävimme Figaron lounaalla nauttimassa herkullisista alkupaloista, pääruoasta ja jälkiruoasta.

Jos alkupala näyttää tältä, voiko mikään enää mennä pieleen? Ei mennyt.

Kevät

Kevät alkoi uudella huonekasvitulokkaalla, joka enteili yhä yltyvää orkideakuumeen nousua: 

Venuksenkenkä (Paphiopedilum) tekee näyttävän kukan.
Parhaillaan oma kasvini kasvattaa uutta kukkanuppua.

Keväällä vietettiin myös Instanssia, jonne toimme Maijan kanssa biologiväriä ja vietimme mitä mainioimman, pitsan- ja kolantäytteisen viikonlopun. 

Vuonna 2012 osallistuimme Summamutikkaan pienoistaidenäyttelyn voimin...

...mutta sarjassa vei kuitenkin voiton Kapteeni Toni!

Jännittäviä hetkiä koettiin myös tupaantuliaisissamme, jossa vieraita riitti jopa siinä määrin, että loppuillasta eteisen naulakko putosi kiinnikkeistään takkipaljouden takia!

Vieraiden tuloon valmistautuessa kaikki oli vielä rauhallista.

Kevään jännittäviin seikkailuihin lukeutui myös elämäni ihkaensimmäinen pilkkireissukokemus! Ja toisin kuin Annukan mukaan yleensä, tällä kertaa jäähän tehdystä reiästä nousi pikkukaloja toisensa perään: 

Ahven!

Pääsiäisen tienoilla piipahdettiin tutustumassa remontoituun Peurunkaan ja sen piiiiitkääään vesiliukumäkeen. (Viihdyimme ja teimme uuden vierailun joulukuun alla. Maisemat näyttivät jokseenkin samoilta, lunta vain oli hieman enemmän.) Lisäksi vietettiin jälleen Iloista Keskiviikkoa ja loppukeväästä pääsimme Maijan kanssa aloittamaan ahkerien  palstaviljelijöiden arkea. 

Peurunka.

Iloisen Keskiviikon iloisenvärinen salaatti.

Palstaviljelyn alkumetrit: multasäkkien raahaaminen
palstalle kävi tosiaan työstä.

Kesä

Kesä alkoi epävakaisessa säässä (myöhemmin kävi ilmi, että kesästä, kuten koko vuodestakin, kehkeytyi varsin sateinen ja kolea), mutta vietimme kuitenkin kesän "avajaisia" tekemällä porukalla saunalauttaretken Jyväsjärvellä.

En olekaan tainnut aiemmin nähdä Jyväsjärven
suihkulähdettä näin läheltä!

Kesäkuussa järjestimme siskon kanssa yllätyssynttärit samana päivänä syntyneille puoliskoillemme. Alun kevyt ideointi lähti hieman lapasesta ja juhlista tuli jokseenkin reippaan Meksiko -teemaiset.

Askartelimme koristenauhoja ja ripustimme niitä ilmapallojen...

... sekä vihaisen piñata -possun (jonka sisältä
löytyi karkkia ja muita herkkuja) kanssa koristeeksi.

Myös kakku kuului totta kai asiaan: kakkukynttilöiksi sattui sädehtiviä
ja uudelleen syttyviä versioita, joten kesti tovin, ennen kuin päästiin
leikkaamaan ja syömään kakkua.

Omia synttäreitäni vietettiin kahteen otteeseen: kotikotona kesän harvoista lämpimistä päivistä nauttien ja muutamaa päivää myöhemmin, niin ikään lämpimän sään suosiessa, paremman puoliskon organisoimilla eeppisillä yllätyssynttäreillä, joiden aluksi minut istutettiin kantotuoliin ja kärrättiin rantapiknikille. 

Ensimmäisten syntymäpäivien ihastuttavasti tarjoiltu kakku.

Heinäkuisiin seikkailuihin kuului myös kotiseutumatkailu Korpilahden Palvipäivillä...

Palvipäivillä vietimme huomattavan paljon aikaa Takomo
Routaraudan kojulla seppä-Anssin seurana. 

...sekä eeppinen Lapin reissu, joka ansaitsee kyllä ihan kokonaan oman postauksensa. Pieniä tunnelmapaloja reissusta löytyy Villikatajan blogista.

Lapin reissun seurueemme allekirjoittanutta kuvaajaa lukuun ottamatta.

Kesällä myös mökkeiltiin jonkin verran, nautittiin luonnosta sateettomina päivinä ja tietysti grillattiin ja vietettiin muutoinkin kesäelämää. Elokuussa vietin myös kolme työlästä ja antoisaa viikkoa koe-eläinkurssilla (jolla oli sittemmin  myös kauaskantoisempia seurauksia tulevien vuosien suunnitelmiini).

Koe-eläinkurssilla harjoittelimme muun muassa kalojen nukuttamista ja
verinäytteenottoa (taemmassa fileessä näkyvä tummempi kohta on
näytteenoton myötä syntynyt mustelma), jonka jälkeen pistimme
harjoituslohet lihoiksi.

Syksy

Alkusyksystä ostin kuivurin, joka olikin sitten ahkerassa käytössä. Sillä kuivatiin muun muassa marjoja ja muuta syksyn satoa.

Omenarenkaita!

Myös palstaviljely palkitsi ja saimme nauttia oman maan sadosta.

Syksyyn kuuluu myös marjastus ja metsäseikkailut. Suurina eränkävijöinä kävimme siskon kanssa Leivonmäen kansallispuistossa ja saimme eväsmakkaroita varten tarkoitetun nuotionkin syttymään vain sinnikkään tunnin yrittämisen jälkeen...

Yksinäinen eväsmakkara: paketillinen katosi lopulta nopeasti parempiin suihin.

Evästelyn lisäksi poimimme tietysti myös marjoja.

Syksyyn kuului tietenkin myös sieniretkiä. Mukana olivat toisinaan sekä molemmat siskot, että innokkaat metsäkoirat.

Yksityiskohtia.

"Haluaisit minun etsivän maasta MITÄ? Mitä te niillä teette, haisevat pahalta
ja ovat täysin syömäkelvottomia... Kelpaavat korkeintaan kieriskelyalustaksi!"
Näin tuumasi Nöpö ja yritti kieriskellä suppilovahverokasvustojen päällä.

Loppusyksy kuluikin vähän vähemmän tapahtumarikkaissa merkeissä: satoi ja oli pimeää. Joulukuu sentään toi mukanaan viimein joulun odotuksen ja jouluvalmistelut. Pääsin koristelemaan kotia ja sain viimeinkin uutisia, jotka toivat vuodelle 2013 selkeyttä työkuvioihin: pääsen tutkimaan lohia! Niihinhän tutustuin elokuisella koe-eläinkurssilla. Joulun lähestyessä ahkeroin myös joululahjaherkkujen parissa: innostuin testailemaan erinäisiä toffeeohjeita. Niistä omaksi suosikikseni muodostui pähkinätoffee, jota oli todella helppo ja nopea tehdä.

Pähkinätoffeen pystyy jähmettämään silikonimuoteissakin, kuinka kätevää!

Vuoden 2012 kohokohtiin kuului myös paljon muita tilanteita, tapahtumia, seikkailuja ja retkiä, joiden aikana ei kameraa tajunnut napata esiin (tai sitten harvat kuvat ovat niin tärähtäneitä tai väärin valottuneita, ettei niitä kehtaa julkaista). Vuoteen sisältyi uusia reseptejä, joista osasta tuli luottoruokia keittiöön, uusia kasveja (joista parempi puolisko ei ole ihan niin ilahtunut), kesäiset piknik-vauvakutsut, joissa olin vieraana, monia ihania illanistujaisia ystävien kanssa, luontoseikkailuja, pihakasvien istutusta (Kerrostalossa asujalle pihakasvi-istutuksiin kannustava taloyhtiö on aivan mahtava!), saippuan valmistamista, uusia elämyksiä, jännittäviä työkeikkoja... Kaiken kaikkiaan aika tapahtumantäyteinen vuosi, kun sitä näin jälkeenpäin muistelee. Vuodesta 2013 tuleekin sitten.. No, sen näkee vuoden päästä!

Haloo Helsinki!

Blogin keväkauden hiljaiselo katkeaa.. nyt! 

Kevään varrelta on kertynyt vaikka minkälaisia kuulumisia ja vähän reissukokemuksiakin, mutta aloitetaan nyt kuitenkin viimeisimmästä. Viime viikonloppuna pyörähdin Helsingissä hyvän ystäväni luona. Vierailun kohokohdiksi oli etukäteen päätetty sushin syöminen ja nostalgisten teinimuistojen herättäminen Titanic -leffan 3D version parissa. 

Saavuttuani Helsinkiin päädyimme heti keskelle kotikaupunkiani suuremman kaupungin kuvioita: kävelimme keskelle Olavi Uusivirran ilmaiskeikan kahta viimeistä esiintymisnumeroa. Mahtavaa! Keikan loputtua matka jatkui ruokakaupan kautta kohti ystäväni keskusta-asumusta ja uusia makunautintoja: maistelin ensimmäistä kertaa quesadilloja, jotka asettuivat oitis uudeksi herkkuruoaksi arkiseen kiireeseen. Helppona ja nopeana ruokalajina tätä tulee kyllä tehtyä varmasti usein. Valitettavasti nälkä pidätteli kättäni kaivamasta kameraa esiin, vaan syöksyin suoraan ruoan kimppuun. Mutta ei hätää. Quesadilla-kokkauksista tulee varmasti myöhemmin kuvia ja viikonlopun sushiherkutteluista on niin ikään tulossa perusteellinen kuvakollaasi tässä postauksessa.

Seuraava päivä alkoi myöhään heräämisellä ja jatkui mielettömän hyvällä brunssilla. Viikonloppubrunssien tulisi selkeästi kuulua ohjelmaan useamminkin! Brunssitarjottimella oli kaikkea hyvää ja vielä vähän enemmänkin:

Hymyilevä brunssi: nakkeja, juustoleipiä herneenversoilla, jogurttia ja mahtavaa
muromysliä, teetä sekä ihanaista raparperi-omena-vadelmamehua.

Kiireettömän brunssin jälkeen suunnistimme kohti iki-ihanaa The Ounce -teekauppaa, jossa käyn aina Helsinki-reissuillani täydentämässä teevalikoimaani. Tällä kertaa vierailu oli onneksi maltillinen: ostin vain täydennystä Creme Brulee -teevarastooni ja lisäksi syntymäpäivälahjaksi hurmaavan tuoksuista, näköistä ja nimistä teetä: Liisa peilimaassa. Seuraavaksi kävimme Kampin ostoskeskuksessa jälleen, katsastamassa siellä meneillään olleet kauneuspäivät. Samalla piipahdimme Marimekon myymälässä ja vähän vaatteitakin sorruimme ihastelemaan.

Tätä näkyä katselin pitkään ruokaa odotellessani.

Kauppakierroksen jälkeen suuntasimme odotetulle sushi-lounaalle Sushibar+Wineen. Paikka on ilmeisen suosittu, sillä ensiksi saimme odotella pöytää ja sen jälkeen siirryimme odottelemaan ruokia. Onneksi ravintola oli sisustettu viihtyisästi ja kaiken odottelun jälkeen vaivamme palkittiin todella hyvällä ruoalla. Varsinkin mielenkiintoisesti supisuomalaiselta maistunut Suomi-makirulla oli todella jännittävä kokemus. Rullasta löytyi hyvin tasapainoisesti perisuomalaisia makuja yhdistettynä japanilaisiin merilevän, wasabin ja soijan makuihin. Suosittelen!

Alkuruoka, joka vei kielen mennessään: Hki sashimi yaki shake.

Sushivalikoimamme: ebi- ja shake- nigirit sekä Suomi-, California- ja
Korneri- makit.

Korneri-makeista löytyi kevyesti grillattua merilohta, kevätsipulia ja majoneesia.  
California taas piti sisällään jättikatkaravunpyrstöä, avocadoa sekä majoneesia.
Pinnalla tietysti seesaminsiemeniä. Nam!

Valikoimamme mielenkiintoisin makuyhdistelmä oli oikealla näkyvät
Suomi-makit: samaan aikaan niin suomalaista ja niin japanilaista! Myös
vasemman reunan jättikatkarapua sisältävät ebi-nigirit ja merilohella
päällystetyt shake-nigirit olivat oikein maistuvia. Sen sijaan inkivääriä en
oikein ole vielä(kään) oppinut syömään kunnolla. Harjoittelu jatkukoon!

Sushin jälkeen kiiruhdimmekin jo kohti teini-iän valloittanutta ja värisyttänyttä mahtielokuvaa, Titanicia. Ah, tuo lukuisten kyynelten, kaipauksen ja elämää suuremman rakkaustarinan täyttämä reilu parituntinen pätkä. Oi, kuinka äärelläsi huokailinkaan silloin joskus. Elokuva nyt viisitoista vuotta myöhemmin ei alkutekstien koruttomuutta lukuun ottamatta ollut tuntunut muuttuvan ollenkaan: samat ilmeet, eleet ja kohtaukset itkettivät, naurattivat ja pelottivat kuin aiemminkin. Jos jotain, niin itkettäviä kohtauksia oli salavihkaisesti ujuttautunut elokuvaan vielä lisää... Elokuvan jälkeen menimme vielä hetkeksi lähipuistoon istumaan ja ihastelemaan ilta-aurinkoa. Ja tietysti kertaamaan suosikkirepliikkejämme!

Kevät oli jo pitkällä Kaisaniemessä.

Sunnuntaina oli jo kotiinlähtöpäivä, mutta ehdimme silti käydä ihastelemassa kevään etenemistä Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Monet kasvit olivat jo kukassa ja puutarhassa oli yllättävän keväistä, huolimatta koleasta säästä. Aikamme kierreltyämme kaipasimme hieman lämpimämpiin maisemiin ja suuntasimmekin etsimään kahvilaa. Eksyimme kahvilan sijaan Hakaniemen torin maalaismarkkinoille, jossa tutustuimme lukuisiin kojuihin ja testasin grillattua ryynimakkaraa. Hyvää oli!

Kevään kukkaloistoa Kaisaniemen puutarhassa.

Tarhakylmänkukan (Anemone pulsatilla) hurmaavia kukkia ja pehmeän
 hopeisina hohtelevia varsia.

Magnolian (Magnolia) huumaavan tuoksuiset kukkanuput aukesivat koleaan
kevätpäivään.

Kahvillekin (tai no, teetähän me juotiin) ehdittiin vielä ennen junan lähtöä sympaattiseen Sivukirjastoon Kallion karhupuiston kulmille. Kotimatkalla voin pahoin pendolinon keinuessa ja harrastin jo menomatkalta tuttua kurki- ja joutsenbongausta junan ikkunasta.

Kartanopionihybridin (Paeonia x hybrida) lystikkäitä versoja.

P.S. Nämä kartanopionin versot herättivät erityistä ihastusta. Barbit alle ja rantapiknik palmuineen on valmis!