Päivät niin kuin varisparvi raahautuu

Marraskuun väriläikkä.

Taas kerran vähän Marraskuu -viittauksia. Ne vain tuntuvat sopivan saumattomasti marraskuiseen tunnelmaan, joka tänä vuonna on ollut tavallistakin ankeampi, loskaisempi ja lumettomampi. Marraskuu on yleensäkin mielestäni vuoden ankein kuukausi, joskin lokakuu kilpailee sen kanssa kiitettävällä tarmokkuudella. Tänäkään vuonna marraskuu ei ole tehnyt poikkeusta. On ollut kiire, ahdistus, stressi ja tuleviausuushuoli.. (Onneksi ei sentään rutto, kuolema tai muuta sellaista!) Onneksi kuukausi on pian lopussa, ja joulukuun läheisyys näkyy jo monessa paremmin päin kääntyneessä asiassa. Toissapäivänä sain viimein vietyä tarkistukseen riippakivi-graduni, josta olikin jo ehtinyt muodostua elämää suurempi ongelma monin tavoin. Palautustilanne ei lopulta edes näyttäytynyt niin huojentavana tai iloisena, tuntuipahan vain samanlaiselta napinpainallukselta kuin minka tahansa sähköpostin lähettäminen. Jälkeenpäin sitten hiipi helpotus ja tyytyväisyys mieleen, joskaan ei ainakaan vielä edes siinä määrin, kuin joskus kuvittelin tapahtuvan. Ehkä se tästä vielä. Ainakin mokoma työ on nyt poissa käsistäni, jos ei mitään muuta. Pieni pelko huonosta arvosanastakin jäytää, mutta sille ei voi mitään enempää, kuin mitä koko syksy on jo tullut yritettyä. 

Messukeskuksen seminaarisali odottamassa osanottajia.

Villikatajan osalta asiat ovat edenneet kuluneella viikolla varsin vaihdikkaastikin. Enemmän kuulumisia ja juttuja voi käydä tsekkailemassa täällä, mutta sanottakoon, että kiirettä on pitänyt. Välillä on itsellä meinannut usko loppua, mutta onneksi meitä on tässä projektissa kaksi. Kävimme marraskuun alkupuolella ottamassa osaa MTT:n järjestämään Suomesta biotalouden huippu -seminaariin ja nyt kuluneella viikolla piipahdimme uudestaan pääkaupunkiseudulla, tällä kertaa Arktisten aromien Miten lisäarvoa luonnonmarjoille? -seminaarissa. Molemmista saimme paljon hyviä ideoita ja kontakteja, sekä pääsimme luomaan silmäyksen toimialan nykytilanteeseen. Jännästi olen itse huomannut, että itse asiassa pidän kovasti seminaareihin osallistumisesta, verkostoitumisesta ja sen sellaisesta.. Kiva juttu! 

Seminaarien lisäksi olemme ehtineet piipahtaa myös yritysvierailulla Frantsilassa. Siellä oli niin ikään antoisaa ja opettavaista, ja oli todella mukavaa päästä tutustumaan yritykseen, joka ei ole tinkinyt arvoistaan ja silti menestynyt. 

Kaiken työ- ja graduhääräämisen ohella en olekaan paljoa muuta ehtinyt tehdä, ja joulu(loma) onkin tänä vuonna paljon edellisiä enemmän mielessäni. Silloin ajattelin viettää paljon aikaa tekemättä ei-mitään, löhöillen päivät pyjamassa kirjojen, elokuvien, sarjojen ja jouluherkkujen parissa. Tänä vuonna koen aivan erityisesti ansaitsevani hengähdystauon!

Aurinkoinen päivä

Tänään on päivä alkanut aurinkoisissa merkeissä, kuten kuluva viikkokin. Bongasin aamuteen ohessa nettiä selatessani erittäin mielenkiintoisen työpaikan, jonka hakuaikahan sopivasti päättyy tänään iltapäivällä varttia vaille neljä. Aamupäivän suunnitelmat menivät siis uusiksi, sillä kävin heti käsiksi hakemuksen raapustamiseen. En olekaan koskaan aiemmin tainnut hakea mitään paikkaa näin nopeasti, toivoa sopii että kirjoitin edes oman nimeni oikein! Onnea vaan matkaan hakemukselle.

Aurinkoinen fiilis on kieltämättä jatkunut jo viime lauantaisista Linkin vuosijuhlista, jossa juhlistin tietotekniikaan ainejärjestön viisivuotisolemassaoloa nörttipoikaystäväni avecina. Onneksi oli melkein koko muu biologimorsiankuntakin edustamassa, niin oli paljon lajitoveriseuraa. Juhlat olivat niin ihanan onnistuneet ja hauskat, että sen jälkeen olenkin ollut peräti epätavallisen positiivinen ja suopea lähes kaikelle eteen tulleelle. Maanantaina sain varastettua aikaa gradun tekemisellekin taas, ihanaa. Vielä muutama kokonainen aamu- tai iltapäivä sen parissa ja työ olisikin jo aika lailla kasassa. Harmi, etten ole vielä tältä viikolta ehtinyt löytää sopivia saumoja. Nytkin on tässä vapaata reilu tunti ennen seuraavaa menemistä, mikä on taas vähän turhan vähän, kun syödäkin pitäisi tässä välissä. Ah, tätä kiirettä!

Miljardien joukosta, löydä oma tähtesi ja seuraa sitä.

Gradu on edistynyt taas pitkästä aikaa mukavasti tässä lähipäivinä, kiitos Ilonan kanssa tehdyn leffahaasteen. Haasteena oli, että kumpikin tekee gradunsa siihen kuntoon, että voi palauttaa taas ihjaajille luettavaksi ja kommentoitavaksi ennen lauantai-iltapäivää. Jos haasteessa onnistutaan, niin päästään leffaan. Nyt onkin sitten taas semmoinen pläjäys lähdössä ohjaajille.. Ajattelin vielä ehkä hieman kirjoitella johdantoa uusiksi ennen lähettämistä, mutta jos en ehdikään, niin saavat sitten tuommoisena. Parhaitenhan se työ siitä hioutuu, kun sahaa edestakaisin ohjaajien ja tekijän välillä. Joka tapauksessa nyt on hyvä sauma vähän tsempata kirjoittamisen kanssa, kun ensi viikko kuluukin tiiviisti sitten kahden eri työpaikan parissa. Kärpäshommistakin lähti kaksi ihmistä ensi viikoksi pois, joten tuli lisää tehtäviä siellä. Tykkään kyllä, pääsen pitkästä aikaa tekemään jotain aivan uutta ja erilaista koetta!

Ostin viime viikonlopun Helsingin reissulla Kiasmasta tämän Livingstonen Great Minds -sarjan kortin kannustukseksi nyt tälle keväälle, ja miksei myöhemmällekin ajalle elämässä. Nyt kun kuitenkin on ne hetket, jolloin sen oman tähden löytäminen ja määrätietoinen seuraaminen ovat erityisen ajankohtaisia. Toistaiseksi kortti on nojaillut tietokoneen näyttöä vasten, mutta sille täytyy löytää joku parempi paikka. Sille ja Maijalta saadulle kirjoitusilolohikäärmeelle!

Pian lähdemme tosiaan palkintoleffaan, katsomaan Love and Other Drugs -nimisen pätkän. Oikein sopivaa tyttöleffaa siis, vaikkakin kuulemma elokuvassa on mukana myös jonkin verran syvyyttä ja vakavuutta. Saa nähdä, millainen pätkä on kyseessä. Toivottavasti juuri sellainen rentouttava ja arjesta vähän irti tempaava, jota gradunkirjoituspyrähdyksen jälkeen kaipaakin.

Vaihdoin muuten myös blogiin tuommoisen suloisen, biologille hyvin sopivan kolibritaustakuvan. Mitäs tykkäätte siitä?

Ensimmäisiä

Eilen oli vihdoin ja viimein sitten se kauan pelätty graduseminaariesitys. Kiitos suurelta osin kärsivällisten ja omaa parastaan aina ymmärtämättömille tukijoukoille pidetyn toissapäiväisen koe-esityksen meni varsinainen esitys yllättävän hyvin. Ainakin yleisö tuntui saaneen sekavasta englannistani selvää ja esityksen sisältökin sai kiitosta. Tosin muutamat sellaiset oleelliset seikat, kuten tutkimuskysymysten tai -lajin esittely olivat sitten unohtuneet esityksen alusta.. No, onneksi sitten graduun osaa laittaa nämäkin esille!

Eilen näin myös ensimmäiset lokit ja kummallista kyllä, ensimmäisen kastelieron! Ei olekaan koskaan nähnyt niitä yhtä aikaisin liikkeellä, liekö säikkynyt sadetta.

Seminaaripalautetta

Sain äsken niin ylistävää ja kehuvaa palautetta graduseminaarityöstäni, etten meinaa sitä edes todeksi uskoa! Kyllä nyt tuntuu siltä, että saa vastinetta pitkille päiville ja labrassa raatamiselle!!! Tällä jaksaa taas, vielä nämä 11 päivää jotka ovat jäljellä valtaisasta kokeellisen osuuden putkesta. Sen jälkeen onkin enää muutamia hajapäiviä ja tilastolliset analyysit sekä itse gradun kirjoittaminen. Odotan innolla!

Väliaikatiedote

Tiistaina labrassa: 13,5h
Keskiviikkona labrassa & luennoilla: 14h
Motivaatio lähteä kohta taas yliopistolle: -

Ylimääräinen esikoe, juustokakkuja ja muita kiireitä

Huh!

Huh huh!

Maanantaina 5 tuntia labraa.
Tiistaina 11 ja ½ tuntia labraa.
Keskiviikkona 7 tuntia labraa.
Tänään 6 tuntia labraa.

Näistä ajoista siis on vähennetty jo kaikki ruoka- sun muut tauot, joita en kyllä hirveästi ole ehtinyt viettääkään. Uuvuttaa, ja aamusta pitäisi olla taas labrassa ahkerana.. Ohjaajani keksivät, että voisin tehdä pienen ylimääräisen esikokeen, jonka parissa on siis kuluva viikko mennyt aika tiiviisti. Kokonaistuntimääriltäänhän nuo päivät ovat keskimäärin ihan suhteellisen normaalissa työtahdissa vielä, tuntikertymäkin viikolta on vain 30 labratuntia tähän mennessä. Tuntuu vaan monin verroin rankemmalta. Ehkä se johtuu siitä, että vielä iltaisin kotonakin on muut opiskelujutut, puhumattakaan siitä, että gradututkimuksen taustamateriaalia pitäisi myös kaivella esiin. Ehkä se johtuu siitä, ettei aikaa jää juuri kodinhoitoon tai ihmissuhteiden ylläpitoon.

Tai ehkä olen vain jotenkin vähemmän tehokas, kuin ihmisten pitäisi olla?

Leivoin äsken siskoni avustuksella kolme juustokakkua kerralla. Aika huimaa oli sekoitella täytettä viiden litran boolikulhossa.. Ohjeena toimi aivan jumalainen löytö, jossa täytteeseen vatkataan vielä kananmunia tuomaan kuohkeutta. Nam!



Sitruunainen juustokakku

pohja:
paketillinen tummia suklaatäytekeksejä (itse käytin vaan ronskisti Rainbown 350g pakkauksellisen, mutta merkkitietoisemmat voinevat käyttää vaikka Dominoja)
noin 50g sulatettua voita tai margariinia

täyte:
200g maustamatonta tuorejuustoa (käytin Creme Bonjouria)
1 prk vatkautuvaa vaniljavaahtoa (Floraa)
2 munaa
1 dl sokeria
½ sitruunan mehu
5 liivatelehteä
ripaus vaniljasokeria

Pohjaa varten keksit murustellaan kaulimen avulla muovipussissa (esimerkiksi pakastepusseja pari päällekäin tai jos omistaa enemmän tekniikkaa, niin jollain silppurikoneella vaan sukkelasti) rouheeksi ja joukkoon sekoitetaan sula rasva. Pohjan tulee olla hieman rouheista, ei sileän tasaista taikinaa, joten rasvan määrää voi säätää keksien laadusta riippuen. Pohja painellaan irtopohjavuoan pohjalle.

Täytettä varten vatkataan vaniljavaahto ja toisessa kulhossa kananmunat ja sokeri, molemmat niin kiinteiksi vaahdoiksi kuin mahdollista. Yhdistetään nämä keskenään ja lisätään tuorejuusto sekä vaniljasokeri.
Liotetaan liivatelehtiä hetken ajan tilkassa kylmää vettä. Pienessä paksupohjaisessa kattilassa lämmitetään sitruunamehu (mutta ei anneta kiehua) ja sulatetaan liivatelehdet kuumaan mehuun. Mehu kaadetaan ohuena nauhana täyteainesten sekaan ja sekoitetaan huolella.

Täyte kumotaan irtopohjavuokaan pohjan päälle ja annetaan jähmettyä jääkaapissa yön yli. Halutessaan voi ennen tarjoilua koristella vaikkapa sulkaarouheilla (valkoinen tai tumma käynee yhtä hyvin) ja sitruunan- tai limen kuorisuikaleilla. Kakku hyytyy myös pakkasessa kätevästi muutamassa tunnissa, mikäli sen tarjolla saamisella on kiire.



Ohje on peräisin paremman puoliskon siskolta. En tiedä, mistä hän on sen napannut, mutta ihan tajuttoman hyvää kakkua tällä tulee!

Viime viikonloppuna ehdin vierailla hää- ja juhlamessuilla Muuramessa, mutta siitä en ole aikeistani huolimatta vielä ehtinyt bloggailla. Toivottavasti ehdin kertoa siitä lähipäivinä enemmänkin, mutta tässä jo etukäteen muutama ottamani muotinäytöskuva.

All work and no play?

Kylläpä onkin työllistänyt taas tämä opiskelu! Olen puurtanut Tieteellinen kirjoittaminen -nimisen kurssin tehtävien kanssa nyt varmaan lähemmäs kahtakymmentä tuntia, ja vielä on hommaa siinä hieman jäljellä. Onneksi kyse on kuitenkin enää loppuraportin ja Minä ja Graduni -kirjoitelmien teosta. Jälkimmäinen tosin saattaa osoittautua hieman hankalaksi kirjoittaa, siinä kun pitää listata omia vahvuuksiaan ja heikkouksiaan gradun teossa ja pohtia muutenkin läheisemmin suhdettaan graduun. Onneksi näitä nyt on ensi viikko aikaa kirjoitella, niin ehtinee toivottavasti vähän keskittyä muihinkin kursseihin (joissa myös deadlinet ja tentit alkavat painaa päälle), sekä tietysti siihen itse graduunkin. Saisinpa vielä pidettyä yllä viime viikolla hyvin alkanutta liikuntainnostusta ja jaksaisin käydä tanssimassa ja uimassa tälläkin viikolla. Olen huomannut, ettei olekaan ihan puppua se, että liikunta piristäisi ja antaisi energiaa päiviin. Tosin, ainakin uinnin kohdalla se kyllä aluksi vaan väsytti ihan suunnattomasti, mutta nyt kun sitä sinnikkäästi jaksoi alkusyksyn treenata, niin sujuukin jo paljon paremmin.
On tässä onneksi ollut sitten vähän vapaa-aikaakin viikonloppuna, vieläpä molempina päivinäkin. Perjantaina oli huippukivat synttäribileet, joiden alkajaisiksi käytiin Jyväskylän intialaisessa ravintolassa, Shalimarissa. Olen käynyt siellä muutaman kerran, mutta edellisestä kerrasta taitaa olla aikaa jo reilu vuosi. Huih, miten nopeasti aika menee! Muistelin kuitenkin, että siellä oli ainakin silloin ihan tolkuttoman hyvää ruokaa, ja niinpä tälläkin kertaa. Lammas oli erinomaisen mureaa ja kastike juuri sopivan tulista, vaikka listassa olikin kolme chilipalkoa annoksen kohdalla. Pitääpä tässä kevään mittaan kokkailla intialaisia ruokia kotonakin enemmän, ja opetella uusia reseptejä niiden kahden osaamani vaihtoehdon lisäksi!

Sunnuntaina kamppailinkin sitten kirjoittamiskurssin tehtävien parissa noin kahdeksan tuntia, mutta sen lisäksi ehdin vielä käväistä naapurissa siskolla tyttöjen saunaillassa. Se tulikin mitä suurimpaan tarpeeseen, oli niin rentouttavaa vain hengailla hyvässä porukassa, syödä hyvää ruokaa ja katsoa hömppäleffaa. Saunaan asti ei suurin osa porukasta tainnut edes koskaan ehtiä, sillä leffan jälkeen kiiruhdin jo takaisin tehtävien pariin, ja vieraista pari muutakin lähti samaa matkaa.. Mutta tämähän tarkoittaa sitten vain sitä, että meidän pitää ottaa saunailta uusiksi.

Aika työlästä on siis gradulaisen opiskelun ja vapaa-ajan yhteensovittaminen, niin kuin etukäteen vähän ennakoinkin. Onneksi tätä hullunmyllyä kestää vain tämä vuosi, sillä ajatuksella jaksaa jo vähän paremmin. Vielä, kun oppisi jotenkin aikatauluttamaankin kaiken kiireensä paremmin, niin tulisi ehkä tehtyä vähän enemmän.



Mittavan urakan jälkeen haaveissa siintääkin jo kaukomaat jälleen, sillä silloin jos koskaan olisi sitten ihan hyvä syykin vähän reissailla taas. Sitä ennen kun valitettavasti joudun näillä näkymin pysyttelemään ihan kotimaan kamaralla ja ahkeroimaan opintojen loppusuoralla.

Ja mitä sitten onkaan tapahtunut?

Hei taas pitkästä aikaa.

Loppuvuoden rutistukset ovat olleet aikamoisia aika- ja energiasyöppöjä, joten moni mukava tapahtuma on saanut jäädä parempaa bloggausaikaa odottelemaan. No, se on nyt sitten viimein saapunut, joten tästä postauksesta tullee pitkääkin pidempi.



Seuraava mullistava tapahtuma edellisen postauksen jälkeen oli Ensimmäinen Vuosipäivä, jonka kunniaksi parempi puolisko oli junaillut täydellisesti onnistuneen yllätyksen Club For Fiven joulukonsertin merkeissä. Ja minuun kun upposi täydestä se, ettei mitään kummempia suunnitelmia tarvitse olla, kunhan palloillaan kaupungilla leikkimässä turisteja! Taidan sitten olla kovin impulsiivinen ja hyväuskoinen ihminen. Tällä kertaa sitä onneksi oli paljon iloa ja riemua! Käytiin me toki ennen tuota päivän, ja viikon, kohokohtaylläriä toki sitten vähän arjesta poikkeavammissa paikoissa, kuten Galleria Harmoniassa ja Amarillossa syömässä. Kaiken kaikkiaan täydellinen Vuosipäivä, vaikka aamupäivästä vielä puuhailinkin labrassa gradujuttujeni parissa..





Joululomaa minulla ei juurikaan ollut, kulutin kaiken aikani puurtamalla labrassa graduni kimpussa muutamia satunnaisia vapaapäiviä lukuun ottamatta. Onneksi gradujutut etenevätkin kivasti, muutoin kyllä tympisi vielä enemmän. Toivoa sopii, että kaikesta raatamisesta ja uhratusta vapaa-ajasta rapsahtaa sitten keväämmällä reilusti apurahoja palkkioksi. Huomioikaahan tämä, varsinkin te päättäjätahot!

Jouluaaton tienoon muutamat vapaapäivät kuluivat melko koirapainotteisesti, kun pienemmän pikkusiskoni koira ja isompi pikkusiskoni olivat molemmat luonani. Piki rassukka oli vähän hämillään vieraassa paikassa, eikä sitten oikein ihan muistanut olla kovin sisäsiisti.. No, onneksi ainakin näin jälkeen päin aika kultaa muistot, lähes kaikki, ja Pikikin vaikuttaa taas niin kovin suloiselta koiralta. Ainakin sille sai väkertää jännittäviä kampauksia.



Aattoon kuului myös vierailu Vaajakoskella enon perheen luona, ja siellä jos missä oli vilinää ja vilskettä! Kaksi alle kouluikäistä lasta pitivät huolen siitä, että joulupukkia odotettiin hartaan kovaäänisestä ja joka ikkunasta tähyillen. Ja oi sitä riemua, kun pukki viimein saapui! Ja niitä lukuisia lahjoja, joilla pukki muisti varsinkin talon pienimpiä asukkaita.

Joulupäivänä suunta olikin sitten hieman toisaalle, paremman puoliskon perheen pariin viettämään hieman aikuisempaa joulua. Nämä muutamat päivät olivatkin kaikista rentouttavimpia melkeinpä koko joulun aikana. Päivien ohjelma kun koostui lähinnä nukkumisesta, syömisestä, leffoista, syömisestä, lueskelusta, syömisestä, lautapeleistä, syömisestä, saunomisesta, syömisestä.. Lahjoja toki oli täälläkin, sain oikein upeita ja hauskoja lahjoja. Ja kyllä nyt riittää jokaisella vihreitä muumipyyhkeitä! Joulun kunniaksi, ja kenties paremman tekemisen puutteessa, puoliskon pikkusisko tahtoi kihartaa valtaisan tukkapehkoni. Mikä uskalias operaatio! Tunnin kihartamisen ja hevostemppuilun seuraamisen jälkeinen lopputulos oli kyllä ihan huikea, tykkäsin kovasti. Kunpa itsekin jaksaisin ja osaisin laitella tukkaani vähän useammin. Pitänee ehkä lisätä tuommoinen hiusrauta toivelistalle, vaikkapa ensi joulua odotellessa.



Vuodenvaihdekin meni vielä siinä melko lailla labrahommien lomassa, aattoiltaakin pääsin viettämään vasta iltakahdeksan aikoihin vietettyäni koko päivän labrassa. Onneksi oli sentään mukava ilta sekin, ja jopa kerran voitin tietsikkapelissä (nörtti)pojat! Oi sitä onnentunnetta. Ai, miten niin olen kilpailuhenkinen? Uudenvuodenpäivän lepäilyn jälkeen olikin taas edessä vielä puolisen viikkoa labrahommia, kunnes viimein loppiaisen jälkeen sain heittää kärpäset siltä erää pois ja suunnistaa ruhtinaalliselle neljän päivän "joulu"lomalleni! Alku näytti todella ankealta, kun suunnitelmissa ollut minilomanen paremman puoliskon kanssa Tampereella siirtyikin päivällä tämän tullessa vähän kipeäksi. Onneksi se ei suurista peloistani huolimatta ollut ihan maailmanlopun tasoinen katastrofi, vaan sekin torstai-ilta meni sitten mukavasti herkkuruokia kokkaillessa ja X-Filesia, tuota salatuista kansioista salatuinta, katsellessa.

Ja sitten viimein..! Seuraavana aamuna suunnistimme lähdes vailla mitään sen kummempia suunnitelmia Matkakeskukseen ja Tampereelle lähtevään junaan. Allekirjoittanut oli kutakuinkin yhtä innoissaan kuin silloin, kuin seikkaileva pariskunta istui Alpeilla kiemurtelevassa hammasratasjunassa tai Venetsian kanaaleissa risteilevässä vaporettossa. Kummallista, miten vajaat puoli vuotta yhdessä ja samassa kaupungissa saakin aikaan sen, että pikkuruinenkin matka vähän kauemmas jokapäiväisistä ympyröistä tuntuu ulottuvan maailman ääriin.

Tampereella ohjelmaan kuului loistavaa sushia Marusekissa, Vakoilumuseossa pällistelemistä, shoppailua, irkkupubeilua ja tietysti vierailu Napolissa.



Aivan sattumalta löysimme melkein rautatieaseman kulmilta ehkä upeimman vaatekaupan ikinä, todella tunnelmallisen ja persoonallisen Vaudeville Boutiquen. Onneksi myös tässä pikkuputiikissa oli joulun jälkeinen alennusmyynti meneillään, joten mukaani tarttui kaksi aivan ihanaa puuvillaista Olivia Rougen kellohametta. Mahtava kauppa, siitä tulee ehdottomasti yksi suosikkejani! Ja jokaisen tulevaisuudessa Tampereelle suuntautuvan reissuni vierailukohde.

Graduaa!

Apuaa!

Tai no siis, ihan hyvältähän tämä tässä vaiheessa vielä näyttää. Alkuviikosta oli toinen gradutapaaminen ja nyt sitten ensi viikolla alkavat jo ensimmäiset käytännön järjestelyt, kasvatusputkien teko ja ensimmäiset paritukset, sen sellainen puuhastelu. Hauskaa, jännittävää! Onneksi olen innoissani edes tästä, kun nyt tuntuu muutoin kasaantuvan ja kaatuvan nämä muut kouluhommat niskaan inhasti.. Liikaa kursseja, liikaa tenttejä ja liian vähän aikaa. Eikä syysmasistelun heikentämä motivaatiokaan enää oikein jaksaisi kantaa läpi tätä uuvuttavaa marraskuuta.

Tulisipa jo joulu ja joululoma!

Alkuja

Huh, eilen viimein sitten aloittelin jotenkin konkreettisemminkin tuota graduprojektiani, eli sain aikaiseksi ensimmäiset tekstit. Nämä tosin olivat vain gradutapaamispöytäkirjan muodossa, mutta joka tapauksessa ovat omassa Pro Gradu -Projekti nimisessä kansiossa. Sinne sitten tulee seuraavaksi jo epämääräistä alustavaa tutkimussuunnitelmaa ja toivottavasti muutakin aineistoa rupeaa kasaantumaan samaan paikkaan. Jännittävää, ja vielä toistaiseksi innostavaakin!

Ajattelin myös, että voisin taas ainakin hetken verran kokeilla ihan salasanatontakin versiota tästä bloggailusta, kun nyt tuo Project Switzerlandkin on jo ohitse.

Ai niin muuten, tänään oli ensimmäinen edes välttävästi kelvollinen ensilumiyritelmä aamulla pihalla. Harmi vaan, että lämpötila oli plussan puolella, joten semmoista nopeasti sulavaa, liukasta ja märkää velliähän se sitten oli jo ennen kuin ehti ulos asti.

Iso G

Enkä nyt puhu mistään seksijutuista..

Tarkoitus olisi siis aloittaa tuo, monen opiskelijan kammoama, mutta minulle jostain kumman syystä erittäin innostavana näyttäytyvä tutkinnon lopputyö, Pro Gradu. Aiheita olen tässä muutaman päivän pähkäillyt itsekseni, ja saanut jotain vinkkejä ohjaajaltanikin, joten eiköhän se tässä viikon edetessä löydy, täydellinen, rahoittajia ja itseäni kiinnostava Nature -tasoinen ihanuus!