Selphi Orion vs. Tuakau Candy

Listalle päätyneet kaksi Madevallia -hybridiä: violetti Selphi Orion ja suloisen raidallinen Tuakau Candy.

Suomen Orkideayhdistyksen yhteistilaus aiheuttaa päänvaivaa. Tarjolla on niin paljon ihania kasveja, että niistä ei osaa valita! Jotain karsintaa tulisi kuitenkin tehdä, sillä alustava tilauslistani huitelee reippaasti kolminumeroisissa eurosummissa... 

Mitä sinä valitsisit?


(P.S. Kuvat pihistetty ilkeästi googlen kuvahaulla löytyneistä...)

Sunnuntai

Muissa uutisissa: ludisiani (Ludisia discolor) on näköjään viimein päättänyt kukkia,
ensimmäistä kertaa hoivissani. Kyseessä ei tietenkään ole vuosia hoivaamani yksilö,
vaan viime keväänä saamistani pistokkaista kasvatettu kasvi...

Viikonloppu on hurahtanut ohitse nopeasti kiireisen viikon päätteeksi. Ehdin kuluneella viikolla olla kaksi päivää labrakurssilla assarina, säätää seuraavat kaksi päivää särkevän hampaan kanssa (ja päätyä lopulta yksityiselle hammaslääkärille paikattavaksi) ja pitää inspiroivaa Villikataja -lounaspalaveria. Ai niin, ja tietenkin tehdä myös "varsinaista" päivätyötä, joka tällä viikolla on pitänyt sisällään lähinnä viime kesäisen kokeen viimeisten näyte-erien punnitsemista analyyseja varten, sekä analysoidun raakadatan käsittelyä. 

Perjantain viimeisinä työtunteina tuli vielä tieto siitä, että väitöskirjatutkimukseni rahoitus jatkuu ensi vuodellekin. Mikäs sen kivempi tapa lähteä viikonlopun viettoon! Päädyinkin juhlistamaan keskustaan hyvän ruoan ja seuran äärelle. Samalla tuli myös käytyä katsomassa Hunger Games - leffojen uusin osa, Catching Fire. Olin jo ehtinyt aiemmin fiilistellä leffan traileria katsomalla ja muun muassa näitä Cakecrumbs -blogin leivoksia ihastelemalla. Ja oi, elokuva osui ja upposi: jatko-osia odotellessa..!

P.S. Seuraavat pari viikonloppua kuluvatkin reissussa: ensin on vuorossa paluu Sveitsiin ja seuraavaksi tutustuminen suureen itänaapuriimme itsenäisyyspäivän kunniaksi. 

Blinejä ja Plantagenia

Viikonloppuna pääsin kokeilemaan uusia juttuja. Koirat saapuivat siskon ja miehensä luo hoitoon viime keskiviikkona, joten niiden kanssa on tullut puuhailtua paljonkin. Eivät kyllä oikein osaa käyttäytyä muiden koirien kanssa kovinkaan mallikkaasti, varsinkaan Nöpö, mutta muutoin olivat pääosin oikein suloisia. Yritimmekin totuttaa niitä muihin koiriin käymällä koirapuistossa, vaikka aikamoista haukkumista käynnit olivatkin. Mutta kyllä ne siitä tottuvat, kun sitkeästi niitä siellä käyttää aina, kun ovat kylässä.

Kävimme myös hyödyntämässä autoa marketti- ja Plantagenreissulla. Plantagenissa en ollutkaan koskaan aiemmin käynyt, mutta koska suunnittelemme Maijan kanssa huonekasvien ostopaikoista artikkelia Viidakkokirjeisiin, oli tietysti "tieteen ja journalismin nimissä" käytävä siellä, otettava kuvia ja vielä hairahduttava ostamaan kasvikin. Törmäsin nimittäin somaan keihäsanopinkieleen (Sansevieria cylindrica), joka maksoi ainoastaan 7,95€. Keihäsanopinkieleksi tämä oli mielestäni todella halpa, sillä sitä näkee harvoin myynnissä, ja hinta on aina jossain parin kympin tietämillä. Kasvi lähti siis pienen harkinnan jälkeen mukaan. Pitänee istuttaa se mitä pikimiten uuteen ruukkuun, jotta se saa oikeanlaista kasvualustaa nykyisen turpeen sijasta.

Hienosti paketoimani keihäsanopinkieli.

Ja tältä se näyttää ilman pakettia.

Plantagenin jälkeen suunnistimme marketeille, mistä oli tarkoitus ostaa ainekset blini-iltaan, sekä kukkamultaa. Näiden lisäksi sorruin alekasvihyllyn luona ostamaan posliinikukan. Se vaan oli niin soma, etten voinut vastustaa, ja maksoikin vaivaiset neljä euroa! Sitä kaupiteltiin isoposliinikukkana, muttei se kyllä siltä näyttänyt. Kotona selvittelin hieman asiaa, ja se paljastui Hoya compactaksi. Lajikkeeltaan tämä kyseinen H. compacta on Regalis, eli sillä on hauskojen kurttulehtiensä reunoilla valkoista. Saapa nähdä, miten tulen toimeen sen kanssa, ja saanko sen kukkimaan. Kukat ainakin näyttäisivät hienoilta ja tuoksuisivatkin vielä.

Hoya compacta "Regalis".

Illalla tehtiin blinejä. En ole aiemmin syönyt niitä, eikä minulla näin ollen siis ollut mitään ennakko-odotuksia. Kuvittelin jotenkin, että ne ovat hieman työläitä ja hankalia tehdä, mutta todellisuudessa ne ovatkin hyvin helppoja. Googlettelin ohjeita aikani, ja päädyn sitten Blineihin Störmsön tapaan. Noudattelin ohjetta muuten tarkkaan, mutta laitoin kermaviilin tilalle turkkilaista jogurttia, kun olin sitä jo ehtinyt hankkimaan. Eli tässä siis mukaeltu ohjeeni Strömsön bileistä:

10g hiivaa (käytin tuorehiivaa)
2dl kädenlämpöistä maitoa
1½dl tattarijauhoja
1dl vehnäjauhoja
1dl turkkilaista jogurttia
1 munankeltuainen
1 munanvalkuainen
ripaus suolaa
voita paistamiseen

Murenna hiiva maitoon. Lisää jauhot, jogurtti, keltuainen ja suola. Vatkaa taikina tasaiseksi ja anna sen nousta vähintään puoli tuntia. Vatkaa valkuainen kovaksi vaahdoksi ja sekoita varovasti taikinaan. Paista blinit pienessä määrässä voita.

Tuolla alkuperäisellä ohjesivulla on lisää vinkkejä blinien paistoon, ja niitä noudattamalla tulikin tosi hyvän näköisiä ja tuoksuisia blinejä. Syötiin omamme graavilohen, punasipulihakkeluksen, maistekurkkujen ja smetanan kera. Ja täytyy sanoa, että oli mahtavan hyvää! Näin ollen minusta tuli kertaheitolla blinien suuri ystävä. Pitää lähiaikoina kokeilla tätä ohjetta uudemman kerran..

P.S. Koska valmistimme ja söimme blinit Earth Hourin aikana, ei niistä tullut otettua kuvia. Uusintakierrokselta sitten!

Kiivilapsia

Vasta itänyt kiivin taimi.

Viikonlopun yllätyksenä toimi punaisen kiivin (Actinia deliciosa) siemenet, jotka otin talteen syksyllä ostamastani hedelmästä ja kylvin joskus kuukausi takaperin. Ennen sitä ne olivat puoliksi unohtuneet muutaman kuukauden ajaksi jääkaappiin kylmäkäsittelyyn.. Vaikka tiesin, että kiivi itää kauan, olin silti yllättynyt, kun viimein idätysastiasta pilkisti pieni taimi! Oi, miten suloiselta se näyttääkään. Toivottavasti osaan hoitaa sitä, ja sen päivää myöhemmin itänyttä sisarusta, hyvin. Kiivistä pitäisi kasvaa iso köynnös nukkapintaisine lehtineen. Kuulostaa kauniilta.

Muutaman päivän ikäinen kiivin alku.

Kiivilapsien ilmaantumisen lisäksi viikonloppuun kuului yhdet tuparit ja yhdet läksiäisbileet. Sisko ja miehensä saivat pidettyä ei-niin-uunituoreen-uuden-kotinsa tuparit ja seuraavana päivänä vietettiinkin Lotan läksiäisiä. Lotta lähtee vaihtoon Koreaan (Juu, sinne Etelään, ei Pohjoiseen, heh heh!) kevään ajaksi. Läksiäisbileet oli Korea-teemaiset ja tarjoilut sen mukaiset. Ihastuin varsinkin mandu-mykyihin, joiden tekemistä pitää ehdottomasti kokeilla itsekin! Jostain syystä kuitenkaan en tajunnut ottaa kameraa mukaan kumpanakaan iltana. Onneksi molemmat juhlaemännät ovat bloggailleet myös juhlistaan, joten lisää tarinoita ja kuvia (tai siis, kuva) tupareista löytyy täältä ja läksiäisbileistä puolestaan täältä. 

Vuosi on edennyt vauhdilla taas, tuntuu etten pysy millään perässä. Nytkin on jo pian maaliskuu, ensimmäinen kevätkuukausi. Jee, pian tulee kevät ja aurinko rupeaa taas lämmittämään!

Kuulumisia kiireiden keskeltä

Huh, taas on jäänyt tämä bloggailu vähän muiden kiireiden jalkoihin (ja siihen, että olen innostunut hurjasti tuunailemaan tuota toista blogiani, Viidakkokirjeitä). Edellisellä kerralla esitellystä herkkupaketistahan paljastui siis peurapaistia, graavilohta hovimestarinkastikkeineen ja jälkkäriaineksiksi leipäjuustoa sekä lakka-calvadoshilloa. Näitä kokkailin seuraavana päivänä, ja vietettiinkin perheen voimin hurjan herkullinen pitkän kaavan illallinen. Kokeilin ensimmäistä kertaa leipäjuuston paistamista, kun paketin mukana tulleessa ohjelappusessa kehotettiin paistamaan pieniä leipäjuustokiekkoja hetken voissa ja hulauttamaan päälle kermaa ja hieman hunajaa. Ihana jälkkäri tuli! Juusto muuttui pehmeäksi ja karamellisoituva hunajakerma maistui tosi hyvältä! Suosittelen lämpimästi. Harmi vain, että valokuvaaminen jäi vähän ruoasta nauttimisen jalkoihin, ja tätä yhtä vähän suttuista alkupalakuvaa lukuun ottamatta ei valokuvia tullut juurikaan otettua. Ohjetta tuohon leipäjuustojälkkäriin voi kuitenkin käydä katsomassa täältä.

Hieman suttuinen kuva alkupalalohesta ja sen kanssa tarjoitemistani
katkarapu-tuorejuustoleivonnaisista.

Sain myös tietää, etten päässyt havittelemaani työpaikkaan Helsinkiin, ja olin tästä asiasta hurjan surullinen ja pettynyt viime viikolla. Masentavaa uutista seuraavana päivänä sain kuitenkin maailman ihanimman lohdutuksen: parempi puoliskoni oli käynyt kiireisen päivän aikana piilottamassa kasviviidakkoni sekaan uuden kasvin! Kyseisestä flamingokukkahybridistä olen haaveillut jo tovin, ja yllätykseni olikin melkoinen, kun sen lopulta bongasin vanhemman flamingokukkani takaa! En tosin ollut kovin nopea hoksaamaan kasvia, sillä se oli taitavasti piilossa, ja ehdinkin jo kerran soittaa poikaystävälle ihan muissa asioissa illan aikana. Mahtoi olla ärsyttävää, kun en maininnut koko kasvia sanallakaan puhelun aikana! Myöhemmin illalla kuitenkin bongasin kasvin, ja soitin uuden innostuneen puhelun. Kyllä oli ihan mieletön yllätys, en muista tosi pitkään aikaan yllättyneeni yhtä paljon. Heti tuli paljon parempi mieli, eikä tulevaisuuskaan ahdistanut enää niin kovin. Itse asiassa nyt olen tehnyt mukavan päätöksen viettää rennompaa kevättä ja vähän kerätä voimia hurjan kiireisen opiskeluputken jälkeen. Keväällä ajattelin siis tehdä sen verran jänniä kursseja, kuin kiinnostaa, hioa gradua ja tietysti käydä osa-aikaisesti töissä yliopistolla. Pestini kestää toukokuun loppuun, joten siihen asti on taas suunnitelmat kutakuinkin kasassa. Mitä sen jälkeen, no, ehkä se selviää tässä kevään aikana. Jos kerrankin ei ottaisi asiasta niin kauheasti stressiä. Tai ainakin yrittäisi olla ottamatta.

Hertta.

Lahjakasvillani on syvän ruskeanpunaiset, sydämenmalliset suojuslehdet ja pieni vaaleankeltainen kukkapuikelo. Kukinnon ulkonäön ja ihanan saapumistapansa vuoksi tämä flamingokukka sai nimekseen Hertta. Sittemmin innostuin tuossa alkuviikosta tyttöjen Viherlandia-retken tuoksinnassa ostamaan heräteostoksena vielä uudenlaisen flamingokukkahybridin, joka sai nimekseen Pörhö jo kaupassa. Sillä kun on tosi jännittävät pörhöiset kukinnot! Flamingokukkainnostukseni tuntuu siis vain yltyvän. Mihinköhän joudunkaan niiden kanssa, kun ne kaikki kasvavat yhtä isoiksi kuin vanhin kasvini, joka on nyt jo miltei metrin korkuinen.. Seuraavaksi voisin ruveta havittelemaan jotain muita lajeja kuin noita andreanum-hybridejä. Kenties pikkuflamingokukka sopisi joukon jatkoksi, tai sitten upealehtinen hopeasuoniflamingokukka.

Näiden kasvipainotteisten kuulumisten lisäksi aika onkin mennyt lähinnä koulujuttujen mielipuolisessa tahkoamisessa. Ensi viikon perjantaina häämöttäisi viimein pääsy joululomalle, mutta sinne päästäkseni minun pitää vielä ylittää sellaiset esteet kuin tilastotieteen tentti, kolme aasian opintojen esseetä ja yksi genetiikan essee. Eli muutamia kymmeniä sivuja järkevää tekstiä täytyisi tuottaa, ja vielä ko. aiheisiin liitten! Haastavaa. Onneksi harjoittelen kirjoittamista ahkerasti bloggailun muodossa.

P.S. Paremman puoliskoni viime kesän Japani-reissun matkaseurueen voimin tehty yatta-video on nyt viimein valmis ja ihasteltavissa Youtubessa.

Punainen kiivi ja muita jännittäviä juttuja

Kuluneella viikolla on tapahtunut jännittäviä juttuja vaikka millä mitalla. Maanantaina sain kiinnityksen harjoittelijaksi yliopistolle, kun toinen kärpäslabrassa työskentelevistä tutkimusryhmistä tarvitsi apulaista. Hurjan hauskaa, että he päättivät kysyä sitten juuri minua töihin. Olen niin innoissani paluusta "oikeisiin" töihin! Kiinnitykseni sovittiin toukokuun loppuun asti, mutta mikäli ennen sitä onnistun saamaan jonkin jatkopaikan, tai täysiaikaisen työpaikan, niin sitten pitää vain irtisanoutua. Ja mikäli en onnistu löytämään muuta, niin ainakin on nyt sitten kesään saakka melko turvallisesti asiat. Maksimityöaikaa tosin on rajoitettu tuossa harjoittelupaikassani, joten ihan rajattomasti en saa työtunteja tehdä kuukautta kohden, mutta kyllä sillä silti elelee, mikäli töitä riittää. Tätä työllistymisonnenpotkua juhlistimmekin heti parin biologiystävän kanssa Sohwissa iltaa istuen. Toinen näistä biologiystävistä on viettänyt koko kesän ja puolet syksyäkin poissa Jyväskylästä töiden takia, joten varsinkin hänen näkemisensä oli harvinaislaatuista herkkua ja kuulumisiakin oli runsaasti vaihdettavana. Ihanaa, kun on näin hyviä ystäviä ihmisellä, mikä valtava etuoikeus!

Alkuviikosta otin myös toisen ison askeleen elämässäni ja lähetin ensimmäisen jatko-opintohakemukseni. Kyllä oli jännittävää, ja pelottavaakin, tunnustaa julkisesti muillekin tulevaisuuden haaveitaan ja toiveitaan. Hakemuksen vaikein osa olikin vapaamuotoisen motivaatiokirjeen kirjoittaminen ja kaiken oleellisen tiivistäminen yhdelle sivulle. Ilmeisesti kuitenkin onnistuin hakemuksessani yli omien odotuksieni, sillä jo loppuviikosta sain kuulla, että hakemastani paikasta oli tiedusteltu suosituksia minusta. Elän siis hyvin jännittäviä aikoja.

Viikon jännittäviin tapahtumiin kuuluu myös yllättäen siskoltani saama syklaami (edustanee tavallista huonekasvilajia Cyclamen persicum). Olen haaveillut syklaamista siitä lähtien, kun niitä kasvoi Sveitsin kesäkotini puutarhan vuorenrinteellä valtoimenaan. Nyt minulla viimein on ihan oma syklaami kotonakin ihasteltavana. Uutta syklaamissa oli sen voimakas tuoksu, en ole aiemmin tullut ajatelleeksi sen kukkia tuoksuviksi. Hurjan kauniitakin ne ovat, vai mitä mieltä olette?

Syklaamin kukkien herkkää kauneutta.

Täytyypä huolehtia kaunokaisesta mahdollisimman hyvin, jotta se jatkaa kukintaansa ja eloaan vielä pitkään. Mikäli onnistun hoitamaan sitä menestyksekkäästi, saatan lähikuukausina bloggailla siitä myös Viidakkokirjeiden puolella.

Kaikkien näiden jännittävääkin jännittävämpien tapahtumien lisäksi olen puurtanut opiskelujen parissa melkoisen pitkiä päiviä. Tämä viikko on onneksi ollut viimein viikko tässä reilun kuukauden verran kestäneessä putkessa, jolloin on joka aamu pitänyt herätä kahdeksan luennoille. Nyt pari viikkoa kestänyt solubiologian tutkimusmenetelmiin keskittynyt kurssi on kyllä ollut erityisen innostava ja motivoiva luentoajankohdistaan huolimatta. Kurssilla ei erikseen ole tenttiä, mutta jokaiselle luennolle on ollut esitietolukemisia artikkelien, nettiportaalien jne. muodossa ja luentojen jälkeen on ollut aina luennon aiheesta kysymys, johon on pitänyt vastata kirjallisesti ja palauttaa ennen luentosalista poistumista luennoitsijalle. Työläshän tämä kurssi on ollut, mutta hurjan motivoiva. Vaikka en edes ole solubiologian pääaineopiskelija, niin olen kokenut kurssin aihepiirin erittäin mielenkiintoiseksi ja koen oppineeni kurssilla hurjasti uusia asioita. Luentokysymyksetkin ovat olleet tyyliltään erilaisia, olen päässyt kertomaan faktoja ja omia mielipiteitäni ja eilen jopa piirsin sarjakuvan! Kurssista erityiskiitos luennoitsijoille, Nadinelle ja Fabianalle, tämä on ollut ehdottomasti eräs opintojeni inspiroivimmista ja parhaimmista kursseista!

Ja viimein otsikon kiiviin. Torstaina vietti Jyväskylän Sokos viimein remontin jälkeisiä avajaisijaan ja totta kai me köyhät opiskelijat kävimme hyödyntämässä ilmaista kakkukahvitarjoilua. Mestarin Herkusta mukaan tarttui jännittävän oloinen punainen kiivi (Actinia deliciosa), joka ulkoisesti muistutti kovasti tavallista vihreää kiiviä. Sisältö kuitenkin paljastui lähinnä keltaiseksi kiiviksi, jonka ytimen ympärillä oli kauniin punaista hedelmälihaa. Makukin muistutti aika lailla keltaista kiiviä, eli maistui vihreää lajiketta miedommalta ja makeammalta. Näyttävä ja hyvänmakuinen lisä kiivivalikoimiin siis, varsinkin hedelmäsalaateissa sekä leivosten ja jälkiruokien koristeena varmasti hyvä ratkaisu. Kiivistä hieman googleteltuani minulle selvisi myös, että se on sukua Viherlandian pihassa ja Rantaraitin varrella ihastelemalleni kiinanlaikkuköynnökselle (Actinia kolomikta), jollaisen tahtoisin omaan puutarhaani, kunhan minulla sellainen joskus on. Myös kiinanlaikkuköynnöksen hedelmät ovat syötäviä, joten niitäkin pääsisi sitten testailemaan oman köynnöksen myötä.

Vapaa viikonloppu

Minulla oli pitkästä aikaa ihana, vapaa viikonloppu ilman sen suurempia työsitoumuksia. Tosin kaikkea muuta olikin sitten niin paljon, ettei aikaa juuri jäänyt pelkkään oleiluun vaan päin vastoin, en edes ehtinyt mukaan kaikkeen mihin suunnittelin osallistuvani. Onneksi se ei haitannut, kun tekemiset ja tapahtumat kuitenkin olivat mieleisiä ja odotettuja.

Vapaa viikonloppu akoi ruhtinaallisesti jo perjantaina, kun kokkailimme biologiystäväni Maijan kanssa oikeaa lihansyöjien aamiaisbrunssia. Tämä koostui lähinnä pekonista ja kananmunista sekä appelsiinimehusta. Oli mukana toki jälkkärinä kotimaisia omenoitakin. Reilun tankkauksen jälkeen suunnistimmekin siskolla vahvistetun tyttöporukan voimin viettämään päivää Viherlandiassa. Varustauduimme vielä asiaankuuluvasti pienin eväin reissua varten, sillä tunnetusti kolmen kasviharrastajan valloilleen päästäminen Viherandian kaltaisessa paikassa vaatii paljon aikaa. Ja siellähän menikin sitten koko iltapäivä kierrellessä. Mukaan tarttui tietysti uusia viherkasveja, vaikka entisetkin vievät jo kaiken tilan. Nappipellea ja sille samalla reissulla löytämäni ruukku menivät onneksi Lotalle synttärilahjaksi, mutta kauan havittelemani säilätuutti jäi omaa kotia kaunistamaan. Eikö se olekin vallan suloinen seepranraitoineen?

Säilätuutti.

Lotalle synttärilahjaksi lähtenyt nappipellea uudessa ruukussaan. 

Syntymäpäivien vietto veikin sitten loppuillan, ja niin kivaa oli, etten muistanut ottaa yhtään kuvaakaan koko pirskeistä! Mukana oli paljon minulle ennestään vieraita ihmisiä, joten pitkästä aikaa pääsi tutustumaan uusiinkin ihmisiin. Kivaa, varsinkin kun tuntuu nykyään niin herkästi jäämään mieluummin viettämään koti-iltaa joko yksin tai tutussa porukassa.

Lauantaina, ja sunnuntainakin, ohjelmassa olivat Ween Maan Wiljaa -syysmarkkinat Lutakossa. Näitä markkinoita ainakin itse odotan jo pitkään etukäteen ja muistelen lämmöllä jälkeen päin. Markkinoilla on tarjolla syksyn satoa ja käsitöitä, rutkasti erilaisia ruokavalmisteita ja tietysti lukuisia kojuja, joissa pääsee nauttimaan muikuista, lohesta, letuista ja vaikka mistä! Tänä vuonna markkinoille oli vielä järjestetty erityinen Keski-Suomi -käytävä, jonka varrella oli paikallisten tuottajien kojuja. Ostin itse sieltä purkin hunajaa. Näilläkin markkinoilla oli niin mukavaa, että valokuvaaminen jäi vähemmälle, mutta onneksi sisko otti muutamia kuvia, jotka on nähtävissä hänen blogissaan. Näistä syysmarkkinoista alkaa aina "virallisesti" syksy ja syysaika, ainakin omasta mielestäni. Tänä vuonna en kyllä erityisemmin odota syksyä, sillä joka vuosi tuntuu olevan yhä hankalampaa pysyä virkeänä ja motivoituneena iltojen ja päivien pimetessä ja kylmetessä. En todellakaan ole syysihminen, ja minun ja pimeiden iltojen mutkikas suhde tuntuu vain pahenevan joka vuosi. Ehkä onnistuisin sijoittamaan viimein vaikka siihen kirkasvalolamppuun, siitä voisi olla apua.

Lauantai-iltana suuntasimme paremman puoliskon kanssa myös Poppariin Stand Up-festivaalin keikalle. Ennen keikkaa kävimme mitä romanttisimmin syömässä nopeasti Hesessä, olimmehan vähän aikatauluista jäljessä emmekä olisi ehtineet saada ruokaa muualta. Ilta oli mitä onnistunein, niin itse esityksen puolesta kuin muutenkin. Tätä lisää! Suunnittelimmekin illan innoittamina menevämme myös Ismon keikalle Jyväskylän Kaupunginteatteriin marraskuussa.

Edit. Tässä kirjoituksessa siis on päivämäärästä huolimatta kyse syyskuisesta viikonlopusta 17.-19.9.

Habanero!

Ensimmäiset chilit alkavat tässäkin taloudessa kypsyä viimein! Tosin en kyllä tiennyt, että nämä habanerot muuttuvat ainakin alkuunsa keltaisiksi, vaan kuvittelin niidenkin olevan punaisia kuten thaichilitkin.. Saas nähdä, kauanko menee, ennen kuin ovat korjuuvalmiita.

Anthurium andreanum

Tein eilen hurjan löydön, kiitos Annukan vinkkien ja kyyditysten. Viimeiset puolisentoista vuotta kaipaamani flamingokukka on nyt vihdoin ja viimein löytänyt tiensä kotiin! Ja millainen flamingokukka! Aivan upea, iso ja ihana. Oi onnea!