Äitienpäiväkakku 2014

Saatoimme hieman siskon kanssa innostua tänä vuonna... Mitäs kissanristiäisiä olisi seuraavaksi tiedossa, joihin voisi piipertää lisää koristeellisia leivonnaisia?

Hyvää pääsiäistä

Happy New Year 2013!

Publiikki

Maailman pienin muki?

Viime torstaina (24.5.) vietettiin Jyväskylän yliopiston Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan publiikkia. Juhlaan tuli kutsu postitse ja perheen innostuessa kovin juhlista, ilmoitin sekä itseni että runsaslukuisen seurueeni juhlaan mukaan. Juhliin valmistautuminen jäi vähän muiden kiireiden jalkoihin ja juhlapäivän aamupäivän käytinkin esimerkiksi tiskaamiseen ja siivoamiseen. 

Etukäteen en tiennyt kauheasti mitä odottaa, sillä en ollut koskaan aiemmin osallistunut publiikkiin. Tilaisuus osoittautui monin tavoin juhlavammaksi, kuin olin etukäteen olettanut. Ohjelmassa oli lyhyitä puheita ja musiikkiesityksiä. Lopussa jaettiin vielä yksitellen kaikille valmistuneille ruusu ja tiedekunnan muistolahja kättelyiden ja onnittelujen saattelemana. Muistolahja osoittautui mukiksi, joka kokonsa puolesta tuntuu vihjaavan, että tulevaisuudessa kahvitaukojen ei ole suotavaa venyä kovin pitkiksi...

Varsinaisen ohjelman jälkeen siirryimme vielä kohottelemaan maljoja sekä kahvittelemaan ruokalan puolelle. Tuntui jotenkin hassulta juhlia samassa tilassa jossa on monesti tullut sekä syötyä arkilounasta, että käytyä keikkatöissä. Toisaalta taas tuntui myös vähän haikealta, sillä virallisemman oloinen juhlatilaisuus osaltaan konkretisoi omaa valmistumista eri tavalla, kuin vaivihkaa saatu tutkintopaperi joitain kuukausia aikaisemmin. Vaikka eihän opiskelut kuitenkaan omalta osaltani ole ohitse. Elämäntapaopiskelijana tiedossa on loppukesälle koe-eläinkurssi ja syksylläkin täydentäviä kursseja. Ja kenties sitä jonain päivänä jatkaa vielä opintojaan täysipäiväisemminkin!

Vuosipäiväruokaa

Viime viikonloppuna vietimme vuosipäivää paremman puoliskon kanssa. Yhteisiä pariskuntavuosia on kertynyt kokonaista kolme kappaletta: vähän tai paljon, näkökulmasta riippuen. Vuosipäiväviikonlopun viettoon liittyä yhdessäoloa, hyvää ruokaa ja Fringe -maraton. Varsinaiselle vuosipäiväjuhla-aterialle kokkailimme suussasulavaa lammaspataa, jonka iloista haluan teidänkin pääsevän osalliseksi reseptin muodossa. 

Pitkään haudutettu lammaspata

n. 1/2 kg luullista patalammasta/karitsaa

3-4 porkkanaa

2 keskikokoista sipulia

300g kirsikkatomaatteja

150g herkkusieniä

3-4 dl vettä

2-3rkl tomaattipyreetä

 vajaa 1rkl savustettua paprikajauhetta

1tl kuivattua timjamia

mustapippuria

1rkl valkosipulilastuja (tai 3-4kpl valkosipulinkynsiä)

loraus oliiviöljyä

pieniä kiinteitä perunoita (meillä 8 kappaletta)

Pilko lammas sopiviin annospaloihin. Kuori porkkanat ja pilko kuutioiksi. Halkaise herkkusienet. Kuori sipulit ja pilko palasiksi tai lohkoiksi. Lorauta paistinpannulle tilkka oliiviöljyä, lämmitä ja lammaspaloihin pannulla hyvä paistopinta. Siirrä lammaspalat uunipataan. Pyöräytä pannulla seuraavaksi porkkanapalat, sipulit ja herkkusienet. Lisää pataan lammaspalojen seuraksi. Lisää pataan paprikajauhe, mustapippuri ja valkosipulilastut. Huuhdo paistinpannu vedellä ja kaada pataan muiden ainesten päälle. Lisää vielä tomaattipyree ja reilu puolet kirsikkatomaateista. Sekoita pataa hieman, laita sen jälkeen 170 asteiseen uuniin noin puoleksi tunniksi. Laske tämän jälkeen uunilämpötila noin 120-150 asteeseen ja hauduttele pataa välillä sekoitellen muutama tunti. Lisää tarvittaessa hieman vettä, jos pata alkaa kuivahtaa kasaan. Haudutuksen jälkeen laita pataan mukaan myös pestyt perunat. Kypsennä vielä noin 40 minuuttia, kunnes perunat ovat kypsiä. Kääntele perunoita 1-2 kertaa kypsennyksen aikana. Lisää pataan viimeiseksi 15 minuutiksi loput kirsikkatomaatit. Tarkista lopuksi padan suolaisuus, ja lisää tarvittaessa suolaa maun mukaan.

--

Padasta tuli ihan todella hyvää. Nautimme sen punaviinin kera, ja jälkkärin unohtuessa haimme sitten lähikaupasta vielä jäätelöpuikot palanpainikkeeksi. Ilta jatkui punaviinin, valkohomejuustoviipaleen ja Fringen toisen tuotantokauden parissa. Ihana oleiluviikonloppu näin vuoden pimeimpään aikaan.

"Kesä loppuu, lopu sinäkin!"

Maisemaa matkan varrelta.

Ilmeisesti blogitekstit näyttävät laahaavan säännönmukaisesti edellisen viikonlopun tapahtumissa, joten tässäpä koostetta kesänlopettajaisista Lappeenrannasta. Eeppinen reissu kesti neljä päivää, eli lähdimme matkaan jo torstaina miesväen päästyä töistä. Matkasimme siis Anniksen ja mikkotuksen kanssa perinteikkäisiin klaanikesänlopettajaisiin. 

Merel.. siis järvelle!

Perjantaina pääsimme tutustumaan muun muassa kanavaristeilyyn M/S Camillalla, ja itse koin ensimmäistä kertaa sulkuportin läpi veneilyn jännittävyyden. Lisäksi tutustuin ja suin päin ihastuin paikalliseen erityisherkkuun, vetyyn, satamakahvilassa. 

Sulkuportti, jännittävää.

Maisemia kanavaristeilyn varrelta.

Tuttavallinen Pirjoksi nimetty lude laskeutui
hiuksiini matkan aikana.

Kanavaristeilyn ja vetyjen nauttimisen jälkeen teimme kierroksen hiekkalinnassa sekä linnoituksessa. hiekkalinnan osalta olikin viimeiset hetken tämän kesän kohdalla, sillä seuraavana päivänä alue suljettiin. Jänniä  ja todella taidokkaita veistoksia olikin sirkusteemalla toteutettu. 

Upea norsuveistos.

Näkymä linnoitukselta. Neuchâtel on my mind!

Illalla olikin vuorossa kauan hehkutettu ja odotettu paikallisherkku: Lemin särä. Isäntäparimme oli jotenkin onistunut hankkimaan meille paikat Museopirtille särän äärelle, ja puitteet olivat ihan mahtavat! Niin kuin oli muuten se säräkin. Aivan mielettömän hyvää ja suussasulavaa. Kyllä harmitti, ettei ollut pohjaton maha, vaan hyytyminen iski kolmannen lautasellisen jälkeen. Seurueen miesväen parhaimmisto jaksoi vielä muutaman lautasellisen pidempään. Ruokailun loppuvaiheessa meille vielä tarjoutui yllättäen tilaisuus päästä kuulemaan viereisessä huoneessa kokoustaneen mieskuoron esiintymistä, ja tarjottiinpa meille vielä kokouksesta yli jäänyttä täytekakkua kahveineen. Huh, kun olikin maha pinkeänä sen jälkeen! Loppuilta kuluikin hyvin rennoissa merkeissä, erittäin huonojen youtube-videoiden ja muiden nauhoitteiden säestämänä. 

Museopirtti.

Suussasulavaa särää.

Lauantaina suunnistin seurueen miesväen kanssa paikalliseen leipomoon sillä aikaa, kun seurueen muu naisväki lähti shoppailemaan. Leipomossa nautimme aamupäiväkahveista aurinkoterassilla, ja sen jälkeen suuntasimme opettavaiselle kierrokselle Motonetiin. Vaikka en nyt ihan kohdeyleisöä ollutkaan, niin olihan siellä silti ihan mielenkiintoista.

Pusut.

Iltapäivällä lähdimme markettien kautta eeppisen ruokamäärän kanssa loppuviikoksi mökkimaisemiin. Ja millaisiin maisemiin päädyimmekään! Upea rantamökki ja lisänukkumapaikkoja sen pihassa tarjoava asuntoauto olivat kerta kaikkiaan täydellisiä. Mikäs siinä oli meidän saunoessa, grillaillessa ja aikaa hyvässä seurassa viettäessä. 

Tupavuoren "tupa".

Mökki-idylliä.

Teimme myös seikkailuretken jännittäville kalliohalkeamille ja luolamuodostumille Tupavuorelle. Retken aikana törmäsimme niin suureen määrään sieniä, sekä hämmentävän runsassatoiseen juolukkakasvustoon, että päätimme palata vielä sunnuntaina ennen kotiin lähtöä keräämään herkut parempaan talteen. Näin myös teimme, vaikka seurue olikin jo edellisen illan valvomisten jälkeen hieman väsynyt. Reissun saldona olikin siis hyvien muistojen, rennon olon ja valokuvatukullisen lisäksi vielä makumuistoja ensi talven varalle.

Kädentaidot kunniaan -askartelimme myös ulpukkapossuja!

P.S. Tämä oli blogin 200 postaus, ja mielestäni erittäin sopiva sellaiseksi. 

Viime viikkojen helmiä ja suvantoja

(kuva suomalainen.com)

Kesä saa näemmä ainakin tämän bloggarin laiskistumaan huomattavasti. Blogipäivitykset ovat lyhyitä, otsikoimattomia lausahduksia, ja kameran muistikortti pullistelee purkamattomista kuvista. Pieni "tähän mennessä tapahtunutta" -kooste lienee siis paikallaan.

Juhannus meni monellakin tapaa hieman epävakaisissa merkeissä, ja paljolta sateelta suojauduimme sisätiloihin. Juhannuskirjaksi sattumalta kirjastosta nappaamani Naomi Novikin Kuninkaan lohikäärme osoittautui niin koukuttavaksi, että paitsi ehdin lukea sen hyvin viikonlopun aikana, myös kanssamökkeilijä haksahti kirjaan niin, että hänkin luki sen saman juhannusviikonloppureissun aikana. Sittemmin ahmin myös Novikin seuraavan kirjan, Jadevaltaistuimen, jossa ensimmäisen kirjan hahmojen tarina jatkuu. Oi WSOY, käännätäpä seuraava kirja nopsaan, tai joudun lukemaan loput osat englanniksi! Englanniksi lukemisessahan ei ole mitään vikaa, mutta jostain syystä en pidä siitä, että kesken tarinaa täytyy vaihtaa kieltä. Oli se sitten suomesta englantiin, tai toisin päin. En myöskään yleensä kovin herkästi vaihda saman kirjailijan kirjoittamien kirjojen kieltä, vaikka kirjoissa itsessään ei sen kummempaa jatkumoa olisikaan.

Juhannuksen kunniaksi mökkiseurueemme nautti tänä vuonna aivan eeppisen suuresta, noin parimetrisestä juhannuskokosta, joka paloi iloisesti suunnilleen vuorokauden verran, sateisesta säästä huolimatta. Juhannuspäivän iltapäivänä kävi kokkomestarimme sateesta huolimatta paistelemassa kokon liekeissä vielä makkaraa.

Juhannuksen jälkeen debytoimme Villikatajan luontokurssijärjestäjinä ja pidimme luonnonyrtit-kurssin Kuohun kylätalolla. Täytyy sanoa, että edellinen päivä oli täynnä leipomista ja tarjoiltavien valmisteluja, ja kurssin pitäminenkin jännitti kieltämättä. Onneksi olin itse suurimmassa vastuussa keittiön puolella, ja näin ollen sain puuhailla asioita, mistä minulla on eniten aiempaakin kokemusta. Kurssin iltapalapöytä näytti tältä:

Tarjolla oli monenmoista luonnonyrttiteemaista syötävää: vuohenputki-kinkkupiirasta, sen gluteenitonta versiota vuohenputki-kinkkumuffineja, nokkoshyrriä, yrttijuomahaudukkeita ja mesiangervokeksejä. Ainakin omasta mielestäni kaikki maistui todella hyvälle, toivottavasti myös kurssilaiset tykkäsivät. Kaiken kaikkiaan kurssitouhuista jäi positiivinen ja mukava mieli, näitä lisää jatkossa sitten!

Mökkirantaa ja isoksi kasvanut

 Nöpö-hauva.

Viime aikoina on vietetty myös useampiakin syntymäpäiviä, joista tietenkin itselle tärkein on ollut oma 25-... ei kun siis, tietenkin 18-vuotispäivä! Syntymäpäiviä juhlittiin tänä vuonna aika pienesti, kun itsellä ei ollut mitään valtaisaa mielitekoa pitää isoja pirskeitä. Kivaa kuitenkin oli perheen kanssa vuokramökillä grillaillessa, saunoessa ja uidessakin. Ja tietenkin edellisen illan sangria- ja tapaskekkereissä. Hauskaa oli myös seuraavana päivänä vietetyissä enon 50-vuotisjuhlissa, jotka olivatkin hieman isompi kokoontuminen suvun kesken. Juhlien tarjoilullisena kohokohtana loisti upeaakin upeampi syntymäpäiväkakku, ja kaikki muutkin herkut olivat taas ensiluokkaisia.

Upeaakin upeampi 50-vuotisjuhlakakku.

Viikko on jatkunut pikkusiskon vierailulla, ja monenmoista kivaa ja jännää olemmekin päässeet tekemään. Niistä lisää sitten, kunhan ehtii taas kirjoitella. 

Hyviä uutisia syntympäivälahjaksi

Päivä alkoi kahden hyvän uutisen siivittämänä: ensin sain tietää, että kandintutkintoanomukseni on hyväksytty ja todistus tulee postissa ensi viikon aikana. 

Sitten sain kuulla, että koulutushakemukseni ensi syksylle on hyväksytty. 

Kyllä nyt kelpaa lähteä juhlimaan  muutaman päivän päässä olevia syntymäpäiviään.

Hei hei hei hei, soitatko sä... sahaa?

Saha soi. 

Mennyt viikonloppu meni jo edeltävän viikonlopun vanavedessä tuttuja uomia pitkin: sukujuhliessa. Tällä kertaa vuorossa olivat poikaystävän pikkusiskon kaksipäiväiset valmistujaisjuhlat. Päivän sankaritar valmistui erinomaisin arvosanoin lähihoitajaksi, ja työpyyntöjä on sadellut koko kevään ajan tasaiseen tahtiin. Kyllä toisten kelpaa! Itse kuusi vuotta vanhempana ja saman verran pidempään opiskelleena saanee valmistua lähikuukausina ilman työpaikkaa tai tietoa edes työhaastatteluista. Erilaisia on nämä ammatinvalinnat ja urakehitykset. Jotenkin tuntuu, että itse on paljon vähemmän aikuinen, kuin viikonloppuna valmistuva juhlakalu, jolla on ammatti, työpaikka ja selkeitä suunnitelmia tulevaisuudelle. Ehkä akateemisiin ympyröihin hakeutuvat (ajautuvat?) ne, jotka eivät muutenkaan tiedä, mitä elämällään tehdä? Toisaalta, minullakin oli paljon selkeämpi kuva siitä, mitä tulevaisuudelta haluan silloin, kun aloitin opintoni. Opiskelujen edetessä tuo kuva hieman muuttui, mutta pysyi silti selkeänä ja vahvistui vielä entisestään: tiesin, mitä haluaisin tehdä tulevaisuudessa työkseni ja tiesin, että olin tullut sitä varten oikeaan paikkaan. Todellisuus kuitenkin on iskenyt vasten kasvoja tässä viimeisen reilun vuoden aikana, ja nyt tuntuu, että vaikka tulevaisuudenkuvani olikin selkeä ja vahva, on sen toteutuminen kaukana tosielämän realiteeteista. Joskus näemmä ammatilliset pilvilinnatkin romahtavat. Mitä sitten seuraavaksi, sitä tässä kesän aikana varmaan tulee pohdittua enemmänkin. Ehkä pilvilinnan raunioista nousee jotain kiinteämpää ja pysyvämpää. Ja toivottavasti myös uusi suunta selkeytyy ja tuntuu omalta. 

Ai niin, juhlien ensimmäisessä osassa oli paikalla suuri joukko pohjalaisia, ja pari veljestä soittivat harmonikkaa ja sahaa todella hienosti. Intouduttiinpa me muutkin juhlavieraat sitten kokeilemaan sahan soittoa, ja vaikka aikaansaadut äänet ei ehkä olleet ihan niitä haluttuja, niin sentään jotain ääntä sain minäkin sahasta. Voinpa ainakin jatkossa sanoa soittaneeni sahaa!

Juhlahumua

Viime viikonloppuna vietettiin Helsingissä mummini 80-vuotisjuhlia koko suvun ja lukuisten ystävien voimin. Oli laulua, puheita, kuoroesiintymisiä ja tarinointia vuosien varrelta. Sekä tietysti kahvia, teetä, kakkua, pullaa, piirakkaa ja vaikka minkälaista syömistä. Oli kukkia, kortteja, lahjoja.. Kaikkea, mitä hyviin juhliin kuuluukin. Tunnelma oli kohdillaan ja päivänsankari ansaitusti kaiken keskipisteenä. Juhlia valmistelemaan matkasimme jo edellisenä päivänä, perjantaina. Äiti ja miehensä olivat järjestäneet meille kyydit ja ihanan yllätyksen: hotelliyöpymisen runsaine hotelliaamiaisineen! Kunnon yöunien ja aamun supertankkauksen jälkeen jaksoi herätä paremmin järjestelemään juhlapaikkaa aamutuimaan. Järjestämistä ja järjestäjiä paikan päällä riittikin, ja tilat saatiin koristeltua ja valmisteltua lopulta hyvissä ajoin juhlaa varten. Sitten pitikin valmistautua ja pynttäytyä jo itse juhlakuntoon. Juhlapukeutuminen ja laittautuminen on yllättävän kivaa aina toisinaan, vaikka vaatiikin jonkin verran vaivaa. Harmi, ettei omasta kamerastani taaskaan löydy yhtään kuvaa itsestäni!

Juhlien jälkeen jäimme vielä paremman puoliskoni kanssa Helsinkiin ystäväpariskunnan luokse viettämään loppuviikonloppua. Juhlien jälkeisenä iltana ei paljoa jaksanut enää lähteä kaupungille tai muutenkaan puuhailla mitään erikoista, joten istuimme vain iltaa naksujen ja muiden herkkujen kera. Sunnuntaina taas suuntasimme keskustaan. Ajattelimme ostaa junaliput hyvissä ajoin, jotta ehdimme palloilla rauhassa keskustassa. Aseman tienoilla törmäsimme kuitenkin liput ostettuamme sattumalta Maailma kylässä -kaupunkifestivaaleille. Pikkukaupunkilaisena sitä tietenkin oli jännää seikkailla festivaalialueella, ja satuimmepa sopivasti näkemään vielä Munamiehen ja Club for Fiven esiintymisetkin. 

Club for Five

Helsingissä oli kevät jo paljon pidemmällä, siellä kukkivat syreenit ja etelämmässä viihtyvät kasvit, kuten tämä upea hevoskastanja:

Kaupunkifestivaaleilta suuntasimme jo mahojen kurniessa syömään meksikolaistyyliseen Santa Fé -nimiseen ravintolaan. Ravintolassa oli tunnelmallinen kynttilävalaistus, joten ruokien kuvaaminen ei ollult oikein onnistunutta. Mutta ah, ne olivat sitäkin maukkaampia! 

Tilasin itse Chili con Carnea, enkä ole kyllä koskaan aiemmin syönyt yhtä hyvää. Loppu seurue tilaili erilaisia fajitasannoksia, ja nekin kaikki sekä näyttivät, että maistuivat todella maukkailta. Ja syötävää annoksissa riitti! Ihana ravintola, sinne tulee kyllä varmasti mentyä uudestaankin, kunhan joskus on taas Helsingin reissu edessä. 

Kaiken kaikkiaan takana on tapahtumarikas viikonloppu, josta eilinen meni lähinnä toipuessa. Olen jostain syystä saanut niskan ja hartiat ihan todella kipeiksi, häiritsee ikävästi muun muassa nöräämistä sekä muutakin elämää moinen!

Ai niin, vielä eräs jännä juttu viikonlopun varrelta: ystäväpariskuntamme kerrostaloa on jälkeen päin modernisoitu asentamalla kolmikerroksisen talon porraskäytävään asianmukaisesti hissi. Tässä operaatiossa ei kuitenkaan ole taidettu miettiä asioita ihan loppuun saakka, koska lopputuloksena on, no, tämä: 

Hissi, joka on turhan kapea kuljettaa isompia huonekaluja ja portaat, jotka nekin ovat turhan kapeita moiseen.  Arkkitehtuurin riemuvoitto!

Erään vapun tarina

Vietin tänä vuonna viimeistä kertaa varsinaista opiskelijavappua, joten haalarit olivat tavallistakin kiinteämmin mukana riennoissa. Vappuhulinat alkoivat torstai-iltana JyväsMetron ajelulla, jonne päästäkseni vietin erittäin kiireisen päivän töiden ja opiskelujen parissa. 

Pub Kierteen ufoshotti.

Metroajelu oli mitä mainioin, vaikka jäikin vähän tunnelmaltaan viime vuoden eeppiselle metroilulle. Sen sijaan jatkopaikkana toiminut Senssi oli kyllä melkoinen, no, mitä nyt mieleenne tulee paikasta, jonka nimi on Senssi? 

Perjantaina vuorossa oli tietenkin The Royal Wedding ja kunnon kisakatsomo. Vietettiin tyttöjen voimin suoran häälähetyksen äärellä päivä, mustaa teetä, kolmioleipiä ja vaaleanpunaista prinsessakakkua nauttien. Ja niin tosielämän tuhkimotarina huipentui unelmahäihin. Upeita kampauksia, pukuja, koristeluita ja valtava juhlatunnelma..

Perjantaisen välipäivän jälkeen vapun vietto jatkui vappuaaton perinteisellä Minnan lakituksella ja kirkkopuistossa hengailulla. Sää ei liiemmin vapun aikana hellinyt, joten ulkoa olikin mukavaa päästä hetkeksi lämmittelemään Linkin vappusaunalle.

Vappusaunan kautta matka jatkui illan odotetuimpaan tapahtumaan, eli Ukkosmaineen jo lähes perinteiseksi muodostuneelle vappukeikalle Vakiopaineessa. Aiempien Ukkosmaineen esiintymisten perusteella tiesi jo, että odotettavissa on taattua viihdettä ja tiivistä tunnelmaa. Keikka kuitenkin ylitti kaikki odotuksetkin, ja oli ehdottomasti eräs parhaista keikoista, joilla olen ollut. Ukkosmaineelta on ihan hetki sitten ilmestynyt uusi levykin, JNS Beat, vink vink! Yhtyeen kotisivuilta voi myös käydä kuuntelemassa valikoituja kappaleita, mikäli jostain syystä on moinen helmi vielä tuntematon tuttavuus.

Ukkosmaine!

Vappupäivänä oli ilmassa vielä pientä piknik-yritystä, mutta entistäkin epävakaisemmaksi ja kylmemmäksi käynyt sää räntäsateineen lopetti moiset ulkoiluyritykset alkuunsa. Sentään vanhojen autojen vappuparaati osui kohdalle, ja olipa paraatissa mukana myös komeamman puoliskon isäkin.

Vanhojen autojen vappuparaati.

Vappupäivän ilta huipentui osaltani siihen, että päivän viluisasta piknikistä ja kaupungilla värjöttelystä toipuessani nukahdin useammaksi tunniksi alkuillasta. Onneksi minut herätettiin sopivasti iltapalapitsatilaukseen mukaan!

Opiskelijavaput on siis näiltä näkymin todennäköisesti vietetty, mutta kyllä toisaalta on jo aikakin. Koen itseni jotenkin jo hieman vanhaksi kaikkeen tähän paikasta toiseen juoksemiseen ja säätämiseen ja valvomiseen ja pomppimiseen.. Vaikka Ukkosmaineen keikalle menen kyllä ensi vappunakin oitis, mikäli saapuvat Jyväskylään!

Naistenpäivän ruusu

Sain eilen tämän ihanan pitkävartisen punaisen ruusun naistenpäivän kunniaksi. Varren ympärille on vielä kiedottu kultanauhaa.. Ruusu toimitettiin pitkän, rankan ja nälkäänäkevän työ- ja asiainhoitopäivän iltana ovelle Täydellisen poikaystäväni TM toimesta. Mukana tuli vielä jälkkärilaskiaispullatkin laskiaistiistain kunniaksi. Voiko kukaan toivoa sen enempää?!?! En ole varma, oliko ruusutempauksessa osansa Viidakkokirjeiden naistenpäivän promoamisella, mutta niin tai näin, ihanaa saada kukkia! Kyllä on naisia helppo miellyttää!

Kiivilapsia

Vasta itänyt kiivin taimi.

Viikonlopun yllätyksenä toimi punaisen kiivin (Actinia deliciosa) siemenet, jotka otin talteen syksyllä ostamastani hedelmästä ja kylvin joskus kuukausi takaperin. Ennen sitä ne olivat puoliksi unohtuneet muutaman kuukauden ajaksi jääkaappiin kylmäkäsittelyyn.. Vaikka tiesin, että kiivi itää kauan, olin silti yllättynyt, kun viimein idätysastiasta pilkisti pieni taimi! Oi, miten suloiselta se näyttääkään. Toivottavasti osaan hoitaa sitä, ja sen päivää myöhemmin itänyttä sisarusta, hyvin. Kiivistä pitäisi kasvaa iso köynnös nukkapintaisine lehtineen. Kuulostaa kauniilta.

Muutaman päivän ikäinen kiivin alku.

Kiivilapsien ilmaantumisen lisäksi viikonloppuun kuului yhdet tuparit ja yhdet läksiäisbileet. Sisko ja miehensä saivat pidettyä ei-niin-uunituoreen-uuden-kotinsa tuparit ja seuraavana päivänä vietettiinkin Lotan läksiäisiä. Lotta lähtee vaihtoon Koreaan (Juu, sinne Etelään, ei Pohjoiseen, heh heh!) kevään ajaksi. Läksiäisbileet oli Korea-teemaiset ja tarjoilut sen mukaiset. Ihastuin varsinkin mandu-mykyihin, joiden tekemistä pitää ehdottomasti kokeilla itsekin! Jostain syystä kuitenkaan en tajunnut ottaa kameraa mukaan kumpanakaan iltana. Onneksi molemmat juhlaemännät ovat bloggailleet myös juhlistaan, joten lisää tarinoita ja kuvia (tai siis, kuva) tupareista löytyy täältä ja läksiäisbileistä puolestaan täältä. 

Vuosi on edennyt vauhdilla taas, tuntuu etten pysy millään perässä. Nytkin on jo pian maaliskuu, ensimmäinen kevätkuukausi. Jee, pian tulee kevät ja aurinko rupeaa taas lämmittämään!

Happy Valentine's Day!

Syntymäpäiväjuhlintaa, häkkilintuja & jännittävää matkustamista

Vietimme viime viikonloppuna paremman puoliskon kanssa ystäväpariskunnan miespuolisen jäsenen neljännesvuosisatajuhlia Helsingissä. Arvoin itse viime hetkille asti matkaan lähtemistä ja ehdin jo kertaalleen vakaasti päättää, etten lähde kartuttamaan velkasaldoani ennestäänkin matkustamalla kauas ja kalliiseen kaupunkiin. Tulin kuitenkin toisiin ajatuksiin, kun kerran syntymäpäiväsankarikin niin vetoavasti taivutteli, ja lähdin kuin lähdinkin matkaan. Eikä tarvinnut hetkeäkään katua päätöstä!

Viikonloppu oli aivan mahtava.

 Perjantaina saavuimme pettämättömään VR-tyyliin noin puolisen tuntia aikatauluista myöhässä asemalle, eikä illalla ehtinyt tai jaksanut juuri kuulumisten vaihtamista enempää puuhastellakaan. Paitsi, että synttärisankarille luovutettiin juhlallisin menoin lahja, ihka aito ja uniikki Mariskooli-vasara. Vasarasta en harmi kyllä tajunnut ottaa kuvia. Lauantaina suuntasimme keskustaan kyllästämään itseämme pääkaupungin suomilla kulttuuripläjäyksillä ja päädyimme käymään Kiasmassa. Siellä oli kahden ylimmän kerroksen valloittanut Saara Ektrömin näyttely nimeltään Limbus. Vähän, jännä etten sanoisi. Osa teoksista oli hienoja ja puhuttelevia, osa taas oikeastaan vain tosi omituisia. Näimme myös paljon keskustelua herättäneet, kyseenalaisesti esillä olevat The Last Branch teoksen linnut. En itse tekisi moista, taiteen tai tieteenkään nimissä, mutta makunsa ja oikeutensa kullakin.

Viimeinen oksa - The Last Branch

Kiasman perusnäyttelyistä löytyi monta jännittävää ja hienoa teosta, joista ehkä yksi omia suosikkejani oli tämä silkkinauhametsä, jonka läpi yleisö sai vapaasti sukellella:

Lapsena haaveilin pitkään moisesta liaaniviidakosta, mutta koskaan en sellaista saanut. Olisikohan liian lapsellinen ajatus nyt näin isompana toteuttaa haave ja hankkia pieni silkkinauhaliaaniviidakonpalanen vaikka eteiseen?

Silkkinauhaliaaniviidakkoseikkailu!

Suuren kulttuuriseikkailun jälkeen vetäydyimme nälkäisinä kaupungin parhaille burgereille Morrison's Grill & Green -nimiseen  ravintolaan. Eivät olleet turhia puheita, oli kyllä ehdottomasti parhaita maistamiani burgereita!

Vuohenjuustoburgeri extrapekonilla höystettynä, taivaallista!

Poikaystävä tilasi yllytyspuheiden saattelemana annoksen nimeltään King Kong
 - ja jaksoi jopa syödä koko purilaisen!

Jälkkäriä emme enää moisten isojen ja maittavien annosten päälle jaksaneet syödä, vaan lähdimme takaisin ystäväpariskunnan kotiin. Siellä saimme nauttia saunomisesta, hyvästä seurasta sekä myöhemmin illalla aivan mahtavasta, itse runsain yrtein ja valkosipulein marinoidusta, kokonaisena paistetusta kanasta! Miksen ole itsekin tajunnut kokkailla kokonaisia kanoja aiemmin? Ainakin tämän jälkeen tulee varmasti kokkailtua! Lintu suli suussa, ja sen lisäkkeenä tarjoillut paistetut leivitetyt tomaatit päätyvät varmasti myöskin to do-kokkailulistalle. Koko herkkuaterian kruunasi upea suklaakakku, jonka ohje täytyy myös ehdottomasti metsästää käsiin!

Hyvää neljännesvuosisataa!

Ilta jatkui kakun jälkeen takaisin keskustaan, jossa pääsimme tutustumaan niin jännittävään Moscova Caféhen kuin synttärisankarin työpaikkaankin, Punavuoren Ahveneen. Jännittäviä paikkoja on näemmä Helsinki pullollaan. Ahvenesta siirryimmekin sitten jälleen yöpalan kautta "kotiin" ja unten maille.

Jotta viikonlopun reissu ei kuulostaisi ihan utopistisen onnistuneelta ja täydelliseltä, astuu näyttämölle tässä vaiheessa VR. Lähdimme sunnuntaina päivällä keskustaan, ja ajattelimme ostaa junaliput ennen kuin kävisimme vielä jossain syömässä. No. Lippuautomaatti ei jostain syystä suostunut meille myymään vaan käski ottaa yhteyttä lipunmyyntiin. Arvelimme, että kenties junassa ei ole enää vapaita paikkoja ja menimme lipunmyyntitiskille selvittelemään asiaa tarkemmin. Lipunmyynnin ystävällinen nainen yritti hetken varata meille paikkoja junaan, mutta tuloksetta: järjestelmä ei antanut myydä ollenkaan lippuja kyseiseen junavuoroon. Hetki siinä selvitellessä meni, mutta sitten selvisi, että koko Pendolino-yhteys (Pendolinopa hyvinkin, mikä muukaan?!?) oli peruttu ja että sen tilalla liikennöi vanha kunnon luotettava pikajunakalusto. Saimma ostettua siihen ehkä hämärimmät junaliput, joilla olen tähän mennessä matkustanut: lipuista puuttui junan lähtö- ja perilläoloajat sekä paikkatiedot. Junan numero oli vedetty yli käsin ja tilalle kirjoitettu toinen. Näytti ihan siltä, kuin olisimme yrittäneet matkustaa perin kehnosti väärennetyillä junalipuilla!

Lompakossa hieman jo taipunut arpajaisjunalippu.

Junalippuselvittelyyn oli uponnut sen verran aikaa, että piipahdimme lopulta syömässä Carrolsissa pikaisesti viikonlopun toiset, paljon ensimmäisiä geneerisemmät, burgerit ja suuntasimme sen jälkeen takaisin asemalle. Ystäväpariskunnan syntymäpäiväviikonlopun vietto jatkui vielä elokuviin menolla ja me lähdimme odottamaan, millaisen matkan olimme VR-arpajaisissa sillä kertaa voittaneet. Laiturilla ei ollut minkäänlaista junaa, mutta siihen saapui kuin saapuikin sininen pikajuna vain noin viisi minuuttia ilmoitetun lähtöajan jälkeen. Matkaan pääsimme lähtemään varttia ilmoitettua lähtöaikaa myöhemmin ja kummalliset junalippummekin kelpasivat konduktöörille. Muita tosi omituisia kommelluksia ei matkan aikana enää sattunutkaan, ja perillä Jyväskylässäkin onnistuimme puolivahingoissa pummaamaan kotimatkakyydit toiselta ystäväpariskunnalta, jonka toinen puolisko oli ollut viikonlopun vietossa Tampereella ja palasi takaisin kotiin samalla mysteerijunalla kuin mekin.

Loppukevennyksenä vielä Helsingin rautatieasemalta lähtölaiturilta bongattu Liik enne vira sto n ihanan virallinen, luottamusta herättävä ja uskottava logo.

Vuosi vaihtui..

..varsin flunssaisissa merkeissä. Koska olin vahingoissa lupautunut töihin uudenvuodenpäiväksi, niin aattona ei muutenkaan voinut paljoa revitellä, vaikkei tämä kestoflunssa olisikaan vienyt voimia. Tiskin takana vetoisissa tunnelmissa seisoskeleminen ei ainakaan parantanut oloa, vaan päin vastoin jo ehkä hieman laantumassa ollut flunssa roihahti taas uuteen nousuun. Olo oli eilisiltana aivan kammottava ja nyt neljäntoista tunnin yöunien jälkeenkin flunssa kukoistaa edelleen hyvin elinvoimaisena.

Uudenvuoden aattoa tuli kuitenkin juhlittua hyvässä seurassa siskon ja miehensä kanssa. Herkkuruokia riitti ja tunnelma oli, muunkin seurueen ollessa väsynyt ja flunssainen, mukavan rento. Torkuttiin sohvalla ja katseltiin sopivan kevyttä toimintaleffaa. Raketteja tultiin katsomaan tänne minun kerrostaloni ylimpään kerrokseen, josta näkee kivasti yli koko kaupungin. Melkein perinteeksi muodostunut uudenvuodenaaton sumu peitti näkyvistään vähänkin kauempana räjähtelevät raketit, mutta kyllä sieltä sentään muutaman onnistui näkemään.

Mr. Chilikastike

Koska vietimme joulua osittain eri paikoissa, pääsin antamaan joululahjat siskolleni ja miehelleen vasta nyt uutena vuonna. Näistä uudenvuodenlahjoista keksin viime metreillä oikein hauskan paketointi-idean miehelle menevään chilikastikkeeseen, ja lopputuloksena onkin tämän joulun hauskin paketti omalta osaltani. Vai mitä mieltä olette?

Uudenvuoden lupauksia en liiemmin tehnyt, mutta päätin ottaa ainakin tulevan kevään rennommin. Järjestää vähemmän stressin aiheita ja enemmän vapaa-aikaa. Nauttia elämän pienistä iloista: vuodenaikojen vaihtelusta, hyvästä ruoasta, kevään ensimmäisistä paisuvista silmuista ja kukkanupuista, auringonlaskuista ja kaikesta muustakin kliseisestä. Tervetuloa vuosi 2011!

Millainen joulu minulla oli?

Kuusiloistoa pääsi ihastelemaan
jokaisessa kyläpaikassa, samoin
kuusen alustan lahjavuoria.

Tapahtumarikas ennen kaikkea. Joulua vietin tänä vuonna peräti kolmessa eri paikassa, joten menoa ja vilskettä riitti jo toisinaan ylikin oman tarpeen. Tästä huolimatta joulu tuntuu oikein onnistuneelta viimeistään sitten, kun ajattelen asiaa tarkemmin hyvin nukutun yön jälkeen huomenna.

Useammassa kyläpaikassa kiertäessä yhtenä etuna on tietysti se, että pääsee maistelemaan vähän erilaisia jouluruokia. Tämän joulun kirkkaimpia voittajia herkkujen saralla olivat mielestäni villisikakinkku, savusiika ja -lohi, karjalanpaisti, luumuvaahto-piparijälkkäri ja ranskalaiset suklaatryffelit. Sekä tietysti joulutortut ja piparit! Nyt on tullut syötyä useammankin viikon tarpeisiin varmasti, mutta tuolta viimeisestä kyläpaikasta kotikotoa tarttui silti matkaan villisikakinkkua ja -kinkkulientä, joten herkuttelut varmaan jatkuvat vielä.. Ehkä voisi kokkailla jotain vähän kevyempää vaihteeksi, villisikakeittoa vaikka?

Lumiset ulkoilukäynnit olivat koirien mieleen.
Molemmat säntäilivät lumipallojen  perässä innoissaan ja
muistuttivat lopulta eniten jotain
kummallisia lumiveistoseläimiä.

Kesken joulureissailujen valokuvaamistahti hiipui huomattavasti loppua kohden, eikä kotikotona tullut otettua edes koirista montaa kuvaa. Ei niin, että ne mitään helppoja kuvattavia muutenkaan olisivat, säntäilevät koko ajan paikasta toiseen keskenään kisaillen tai rapsutuksia helposti kyseiseen palvelusasemaan taivuteltavissa olevilta pehmoilevilta naisihmisiltä kerjäten. Nöpö-kuopus oli kuitenkin vajaassa parissa kuukaudessa kasvanut uskomattoman paljon kokoa, ja on tällä hetkellä jo lähes Pikin mitoissa. Saa nähdä, miten isoksi se lopulta kasvaa. Ainakin tassujen koko kielisi Pikiä suuremmasta lopputuloksesta, hurjan hassun näköiset jättitassut sillä.

Nyt päiviä jatkuneen melkein taukoamattoman matkustelun ja reissaamisen jälkeen suunnitelmissa on käydä vaivihkaa hieman töissä ja lopun ajan ottaa mahdollisimman rennosti.

Pandalla on oikea asenne: peiton alle ja herkkuja käpälään!

Myös Piki sisäisti hyvin rentoilun ytimen maha täynnä kinkkua.