Hei hei, vanha vuosi..!

Jouluviikko Madeiran valossa ja vihreydessä, rakkaan ja hyvien ystävien kera.

Vuosi 2014 lähestyy loppuaan. Oli jo aikakin, sanon minä! Vuoteen on mahtunut paljon enemmän vaikeita ja haastavia asioita, kuin kellekään soisi. Sairautta, kipua, kuolemaa. Toivottomuutta. Huolia ja murheita.

Alkuvuoden piristykseksi Viidakkokirjeiden kaksikko esiintyi Viherpiha-lehdessä.

Onneksi myös kuluneeseen vuoteen on mahtunut toisenlaisiakin hetkiä. Niitä hyviä, iloisia, valoisia pilkahduksia. Vuoden parhaimpia opetuksia on ollut se, kuinka mahtavia ihmisiä ympäriltäni löytyykään. Kuinka paljon rakkautta, myötäelämistä, välittämistä, ystävällisyyttä. 

Liekkejä - kun turha ja ylimääräinen on palanut pois, mitä jää jäljelle?

Vaikka elämä heittelehtii ja välillä tuntui, että minulta on otettu pois kaikki mahdollinen, niin huomasin silti, kuinka äärettömän rikas olenkaan! Mitä siitä, jos urasuunnitelmat karahtavatkin kiville? Mitä muutaman kuukauden tai vuoden aikalisästä? Taloudellisista haasteista, ammatillisista kriiseistä?

Nelijalkaisia rakkaita.

Onneksi kukaan ei kuolinvuoteellaan harmittele sitä, ettei tullut tehtyä enempää töitä.

Tarkkailua toiselta puolen.

Viimeisinä tunteina tahtoisin esittää silti nöyrän toiveen ensi vuodelle: Olethan lempeämpi, armollisempi? 

Kaunis ja niin kovin, kovin hauras. Kuin elämä itse.

Ja jotta ei nyt ihan turhan syvälliseksi ja tekotaiteellisen runolliseksi mennä, niin päätän tämän hieman erilaisen vuosikoosteeni kiittämällä kaikkia, jotka ovat tehneet haasteellisesta vuodestani omalta osaltaan hieman helpomman kulkea. 

Jouluviikko Madeiralla - seikkailu satumetsässä.

Te tiedätte, keitä olette!

Perfect

Kesäseikkailuilla

Kesä on huristanut ohitse hämmentävällä vauhdilla. Vaikka elokuu on selkeästi vielä minulle kesäkuukausi, aloittavat monet koululaiset ja opiskelijat jo opintojaan ja usean töissä käyvän kesälomat ovat takana päin. Kesäkeleistä on onneksi ehtinyt nauttia kerrankin kunnolla. 

Tiesittekö, että meillä täällä Keski-Suomessa on oma vesiputous?

Kotimaanmatkailuilla uudet mukavat luonto- ja kaupunkikohteet ovat tulleet tutuiksi: pääsin muuan muassa tänä kesänä ensimmäistä kertaa tutustumaan keskisuomalaisteen vesiputoukseen, Juvèninkoskeen. Upea retkikohde!

Kesän jäätelöpuikkotarjonnan kärjestä on tänä vuonna vastannut Magnum: niin
tämä valkosuklaa-pistaasipuikko kuin shampanjapuikkokin ovat maistuneet.

Piipahdimme myös paremman puoliskon sekä siskoni ja hänen miehensä kanssa Tallinnassa muutaman päivän reissulla. Tutusta kaupungista tuntuu löytyvän joka kerta paljon uusia, jännittäviä nähtävyyksiä ja elämyksiä. Itse hamstrasin Karnaluksista lankoja sekä muita käsityötarvikkeita ja paikallisesta marketista öljyjä kotikosmetiikkapajaani... 

Uusi ja jännittävä tuttavuus oli majoituspaikkamme kanssa samalla kadulla sijaitseva
pikkuruinen sushiravintola Sushi Cat, joka oli hurjan suloinen animeteemallaan. Myös
sushit olivat erittäin hyviä.

Heinäkuun loppupuoliskolla oli vuorossa myös lankavärjäystä Huhtalan perinnepäivillä. Ihana päivä, joka hurahti ohitse todella nopeasti ja leppoisasti. Samalla tuli testattua uusia väriaineita, joista varsinkin avokadon kivi oli mahtava yllätys: nyt vaan avokadoruokia kokkailemaan!

Huhtalassa oli esillä lankavärjäyskirjoja ja luonnonväreillä värjättyjä lankoja.

Viime viikonloppu puolestaan vierähti Ruokolahdella lääkeyrttikurssilla, joka oli varsin mukava ja erittäin inspiroiva. Kaksi täyttä päivää tuntui kuitenkin vielä itselle vähän turhankin kovalta rasitukselta, joten käynnissä oleva viikko on alkanut takkuisesti. Tuntuu, kuin olisin palannut neljännesvuoden taaksepäin.

Viikonloppuna kohtasimme myös "etelän ihmeitä": luonnonvarainen metsälehmus.

No, illalla suunta kuitenkin leffateatteriin hömpän pariin!

Loppusyksyn harmaus

Kolmatta päivää syysflunssan kourissa ja olo alkaa olla, paitsi flunssaisen ankea, myös hieman pitkästynyt. Asiaa ei yhtään auta se, että eilen ja toissapäivänä oli sateisen harmaa ja surkea keli. Tänään on onneksi aurinko vähän pilkahdellut. Sairastelun myötä olen lähinnä nukkunut ja katsellut sarjoja, niidenkin jaksoja hieman katkonaisesti, välillä leväten. Eilen katsoin myös sykähdyttävän Upside Down -nimisen leffan Netflixistä. Jos vielä muistatte, kuinka aiemmin tuli katsottua Moon ja ilahduttua, niin Upside Downin kanssa tuli vähän samantapainen ihastuksen tunne. Välillä kannattaa katsoa ennestään tuntematon elokuva ja antaa sen puhua puolestaan, ilman turhia ennakko-oletuksia. 

Memories 2012

Vuoden vaihtuessa sitä tulee ainakin itse varsin nostalgiseksi ja miettii mennyttä vuotta: sen kohokohtia ja ei-niin-ihania tapahtumia, unohtumattomia kokemuksia ja niitä, jotka mielihyvin unohtaisi jos voisi. Vuosi 2012 jäänee mieleeni kutakuinkin epätietoisuuden ja epävarmuuden vuotena, jolloin etsin omaa paikkaani työelämässä ja kärsin suunnattomasta stressistä. Onneksi vuosi 2013 näyttäytyy työn puolesta paljon valoisampana ja seesteisempänä (mutta siitä myöhemmin lisää!). Nyt siis tunnelmia ja parhaita paloja menneen vuoden varrelta:

Talvi

Vuosi alkoi uudessa, ihanassa kodissa. 

Näyttikö jääkaappimagneettien kokoelma joskus näinkin
siistiltä ja järjestäytyneeltä?

Alkuvuodesta teimme myös siskon kanssa ystävänpäivän tienoille sijoittuneen Päivä Tukholmassa -matkan. Koska kumpikaan emme ole juuri Tukholmassa seikkailleet, oli reissu meille hieno tutustumismatka naapurimaamme pääkaupunkiin. 

Menomatkan laiva-aamiaisen minicroissantit olivat herkkua.

Sattumanvarainen kaupunkiseikkailumme kuljetti meidät
rahamuseoon.

Stortorgetin laidalla piipahdimme suloisessa kavilassa imelällä
valkosuklaakaakaolla ja kirjoittelemassa postikortteja.

Risteilyn kotiinpaluu tapahtui ystävänpäivänä, ja kotona minua odotti paremman puoliskon ystävänpäiväyllätys:

Suloinen vaaleanpunainen gerbera ja suklaasydämiä.

Karkauspäivänä puolestaan karkasimme samaisen miehen kanssa hetkeksi arjesta ja kävimme Figaron lounaalla nauttimassa herkullisista alkupaloista, pääruoasta ja jälkiruoasta.

Jos alkupala näyttää tältä, voiko mikään enää mennä pieleen? Ei mennyt.

Kevät

Kevät alkoi uudella huonekasvitulokkaalla, joka enteili yhä yltyvää orkideakuumeen nousua: 

Venuksenkenkä (Paphiopedilum) tekee näyttävän kukan.
Parhaillaan oma kasvini kasvattaa uutta kukkanuppua.

Keväällä vietettiin myös Instanssia, jonne toimme Maijan kanssa biologiväriä ja vietimme mitä mainioimman, pitsan- ja kolantäytteisen viikonlopun. 

Vuonna 2012 osallistuimme Summamutikkaan pienoistaidenäyttelyn voimin...

...mutta sarjassa vei kuitenkin voiton Kapteeni Toni!

Jännittäviä hetkiä koettiin myös tupaantuliaisissamme, jossa vieraita riitti jopa siinä määrin, että loppuillasta eteisen naulakko putosi kiinnikkeistään takkipaljouden takia!

Vieraiden tuloon valmistautuessa kaikki oli vielä rauhallista.

Kevään jännittäviin seikkailuihin lukeutui myös elämäni ihkaensimmäinen pilkkireissukokemus! Ja toisin kuin Annukan mukaan yleensä, tällä kertaa jäähän tehdystä reiästä nousi pikkukaloja toisensa perään: 

Ahven!

Pääsiäisen tienoilla piipahdettiin tutustumassa remontoituun Peurunkaan ja sen piiiiitkääään vesiliukumäkeen. (Viihdyimme ja teimme uuden vierailun joulukuun alla. Maisemat näyttivät jokseenkin samoilta, lunta vain oli hieman enemmän.) Lisäksi vietettiin jälleen Iloista Keskiviikkoa ja loppukeväästä pääsimme Maijan kanssa aloittamaan ahkerien  palstaviljelijöiden arkea. 

Peurunka.

Iloisen Keskiviikon iloisenvärinen salaatti.

Palstaviljelyn alkumetrit: multasäkkien raahaaminen
palstalle kävi tosiaan työstä.

Kesä

Kesä alkoi epävakaisessa säässä (myöhemmin kävi ilmi, että kesästä, kuten koko vuodestakin, kehkeytyi varsin sateinen ja kolea), mutta vietimme kuitenkin kesän "avajaisia" tekemällä porukalla saunalauttaretken Jyväsjärvellä.

En olekaan tainnut aiemmin nähdä Jyväsjärven
suihkulähdettä näin läheltä!

Kesäkuussa järjestimme siskon kanssa yllätyssynttärit samana päivänä syntyneille puoliskoillemme. Alun kevyt ideointi lähti hieman lapasesta ja juhlista tuli jokseenkin reippaan Meksiko -teemaiset.

Askartelimme koristenauhoja ja ripustimme niitä ilmapallojen...

... sekä vihaisen piñata -possun (jonka sisältä
löytyi karkkia ja muita herkkuja) kanssa koristeeksi.

Myös kakku kuului totta kai asiaan: kakkukynttilöiksi sattui sädehtiviä
ja uudelleen syttyviä versioita, joten kesti tovin, ennen kuin päästiin
leikkaamaan ja syömään kakkua.

Omia synttäreitäni vietettiin kahteen otteeseen: kotikotona kesän harvoista lämpimistä päivistä nauttien ja muutamaa päivää myöhemmin, niin ikään lämpimän sään suosiessa, paremman puoliskon organisoimilla eeppisillä yllätyssynttäreillä, joiden aluksi minut istutettiin kantotuoliin ja kärrättiin rantapiknikille. 

Ensimmäisten syntymäpäivien ihastuttavasti tarjoiltu kakku.

Heinäkuisiin seikkailuihin kuului myös kotiseutumatkailu Korpilahden Palvipäivillä...

Palvipäivillä vietimme huomattavan paljon aikaa Takomo
Routaraudan kojulla seppä-Anssin seurana. 

...sekä eeppinen Lapin reissu, joka ansaitsee kyllä ihan kokonaan oman postauksensa. Pieniä tunnelmapaloja reissusta löytyy Villikatajan blogista.

Lapin reissun seurueemme allekirjoittanutta kuvaajaa lukuun ottamatta.

Kesällä myös mökkeiltiin jonkin verran, nautittiin luonnosta sateettomina päivinä ja tietysti grillattiin ja vietettiin muutoinkin kesäelämää. Elokuussa vietin myös kolme työlästä ja antoisaa viikkoa koe-eläinkurssilla (jolla oli sittemmin  myös kauaskantoisempia seurauksia tulevien vuosien suunnitelmiini).

Koe-eläinkurssilla harjoittelimme muun muassa kalojen nukuttamista ja
verinäytteenottoa (taemmassa fileessä näkyvä tummempi kohta on
näytteenoton myötä syntynyt mustelma), jonka jälkeen pistimme
harjoituslohet lihoiksi.

Syksy

Alkusyksystä ostin kuivurin, joka olikin sitten ahkerassa käytössä. Sillä kuivatiin muun muassa marjoja ja muuta syksyn satoa.

Omenarenkaita!

Myös palstaviljely palkitsi ja saimme nauttia oman maan sadosta.

Syksyyn kuuluu myös marjastus ja metsäseikkailut. Suurina eränkävijöinä kävimme siskon kanssa Leivonmäen kansallispuistossa ja saimme eväsmakkaroita varten tarkoitetun nuotionkin syttymään vain sinnikkään tunnin yrittämisen jälkeen...

Yksinäinen eväsmakkara: paketillinen katosi lopulta nopeasti parempiin suihin.

Evästelyn lisäksi poimimme tietysti myös marjoja.

Syksyyn kuului tietenkin myös sieniretkiä. Mukana olivat toisinaan sekä molemmat siskot, että innokkaat metsäkoirat.

Yksityiskohtia.

"Haluaisit minun etsivän maasta MITÄ? Mitä te niillä teette, haisevat pahalta
ja ovat täysin syömäkelvottomia... Kelpaavat korkeintaan kieriskelyalustaksi!"
Näin tuumasi Nöpö ja yritti kieriskellä suppilovahverokasvustojen päällä.

Loppusyksy kuluikin vähän vähemmän tapahtumarikkaissa merkeissä: satoi ja oli pimeää. Joulukuu sentään toi mukanaan viimein joulun odotuksen ja jouluvalmistelut. Pääsin koristelemaan kotia ja sain viimeinkin uutisia, jotka toivat vuodelle 2013 selkeyttä työkuvioihin: pääsen tutkimaan lohia! Niihinhän tutustuin elokuisella koe-eläinkurssilla. Joulun lähestyessä ahkeroin myös joululahjaherkkujen parissa: innostuin testailemaan erinäisiä toffeeohjeita. Niistä omaksi suosikikseni muodostui pähkinätoffee, jota oli todella helppo ja nopea tehdä.

Pähkinätoffeen pystyy jähmettämään silikonimuoteissakin, kuinka kätevää!

Vuoden 2012 kohokohtiin kuului myös paljon muita tilanteita, tapahtumia, seikkailuja ja retkiä, joiden aikana ei kameraa tajunnut napata esiin (tai sitten harvat kuvat ovat niin tärähtäneitä tai väärin valottuneita, ettei niitä kehtaa julkaista). Vuoteen sisältyi uusia reseptejä, joista osasta tuli luottoruokia keittiöön, uusia kasveja (joista parempi puolisko ei ole ihan niin ilahtunut), kesäiset piknik-vauvakutsut, joissa olin vieraana, monia ihania illanistujaisia ystävien kanssa, luontoseikkailuja, pihakasvien istutusta (Kerrostalossa asujalle pihakasvi-istutuksiin kannustava taloyhtiö on aivan mahtava!), saippuan valmistamista, uusia elämyksiä, jännittäviä työkeikkoja... Kaiken kaikkiaan aika tapahtumantäyteinen vuosi, kun sitä näin jälkeenpäin muistelee. Vuodesta 2013 tuleekin sitten.. No, sen näkee vuoden päästä!

Viivi & Wagner

(lähde Helsingin Sanomat)

Publiikki

Maailman pienin muki?

Viime torstaina (24.5.) vietettiin Jyväskylän yliopiston Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan publiikkia. Juhlaan tuli kutsu postitse ja perheen innostuessa kovin juhlista, ilmoitin sekä itseni että runsaslukuisen seurueeni juhlaan mukaan. Juhliin valmistautuminen jäi vähän muiden kiireiden jalkoihin ja juhlapäivän aamupäivän käytinkin esimerkiksi tiskaamiseen ja siivoamiseen. 

Etukäteen en tiennyt kauheasti mitä odottaa, sillä en ollut koskaan aiemmin osallistunut publiikkiin. Tilaisuus osoittautui monin tavoin juhlavammaksi, kuin olin etukäteen olettanut. Ohjelmassa oli lyhyitä puheita ja musiikkiesityksiä. Lopussa jaettiin vielä yksitellen kaikille valmistuneille ruusu ja tiedekunnan muistolahja kättelyiden ja onnittelujen saattelemana. Muistolahja osoittautui mukiksi, joka kokonsa puolesta tuntuu vihjaavan, että tulevaisuudessa kahvitaukojen ei ole suotavaa venyä kovin pitkiksi...

Varsinaisen ohjelman jälkeen siirryimme vielä kohottelemaan maljoja sekä kahvittelemaan ruokalan puolelle. Tuntui jotenkin hassulta juhlia samassa tilassa jossa on monesti tullut sekä syötyä arkilounasta, että käytyä keikkatöissä. Toisaalta taas tuntui myös vähän haikealta, sillä virallisemman oloinen juhlatilaisuus osaltaan konkretisoi omaa valmistumista eri tavalla, kuin vaivihkaa saatu tutkintopaperi joitain kuukausia aikaisemmin. Vaikka eihän opiskelut kuitenkaan omalta osaltani ole ohitse. Elämäntapaopiskelijana tiedossa on loppukesälle koe-eläinkurssi ja syksylläkin täydentäviä kursseja. Ja kenties sitä jonain päivänä jatkaa vielä opintojaan täysipäiväisemminkin!

Along Came August

Kiirekiirekiirekiire. Semmoinen on ollut minun syyskuuni vuonna 2011. Protomolla on mennyt Villikatajan kanssa hurjasti aikaa, ja paljon olemme edistyneetkin. Silti tuntuu, että vaikka mitä on vielä tekemättä. Onneksi päätimme nyt vähän yrittää ottaa rennommin ensi viikkoa, pikkusiskokin tulee kylään syysloman kunniaksi. Ehtisi sitten pelailla lautapelejä ja nauttia rennosta yhdessäolostakin. 

Herkkusieniä!

On tähän syksyyn onneksi mahtunut levollisia pilkahduksiakin sinne tänne. Tänä syksynä, enemmän kuin minään aiempana vuonna, on tullut vietettyä aikaa luonnossa. Olen ollut kiipeilemässä Hyyppäänvuoren kallioilla ja poimimassa karpaloita suolla, seikkaillut lukuisilla sieniretkillä ja löytänyt elämäni ensimmäiset villiherkkusienet. 

Sienisatoa.

Kiitos Villikatajan, olen päässyt entistä enemmän liikkeelle kotisohvalta (tai siis, minullahan ei ole oikeasti sohvaa, joten tämä olkoon kuvainnollinen toteamus) ja haastanut itseni liikkumaan. Ja tähän mennessä jokainen kerta on osoittautunut sen arvoiseksi, vaikka lähtiessä ei siltä olekaan aina tuntunut. Luonnossa liikkumisesta on saanut myös virtaa pimeneviin päiviin, enkä ole huomannut, että olisin samalla tavalla alakuloinen, kuin yleensä aina näihin aikoihin. Saapa nähdä, miten selviän sitten, kun alkaa tulla jo ihan liian kylmä, eikä syksyn satoakaan enää ole kerättävissä. Ehkä uhmaan säätä silloinkin, ja lähden liikkeelle luontoon rauhoittumaan ja rentoutumaan. 

Viikon aikana tapahtunutta

Kuluneen viikon kohokohtia lienee se, että sain viimein kauan, lähes koko opiskeluaikojeni ajan, työn alla olleen kasvioprojektin päätökseen ja nakkasin kasvion toissapäivänä tarkastettavaksi. Toivoa sopii, että se menee läpikin, saisin viimein ne "kauan kaivatut" kandidaatinpaperit ulos. Eihän silläkään paperiläpsykällä yhtään mitään varmaan tule tekemään.. Eli ei ole oikein motivoinut sekään keräämään moista rehukokoelmaa kiireemmin. Ylipäätään valmistumiseen tuntuu liittyvän lähinnä vain negatiivisia sävyjä ja muutoksia elämässä. Toista olisi, jos olisi viisaammin valinnut alansa silloin aikoinaan, ja lähtenyt kiinnostuksen sijasta opiskelemaan jotain, jota opiskeltuaan työllistyisikin alalle.

Ajattelin näemmä aloittaa tämän(kin) postauksen vähän marisemalla ja valittelemalla, mutta nyt se ei sitten tunnukaan hyvältä ajatukselta. Eiköhän kaikille ole jo käynyt selväksi, että, no, saatan joiltain osin olla pettynyt ammatinvalintaani. Nimenomaan siis valintaani, en todellakaan itse ammattiin. Mutta koska nämä kaksi asiaa kulkevat käsi kädessä, niin asialle ei liene voi mitään sen ihmeempiä itse, paitsi soveltaa, soveltaa ja soveltaa vielä hieman enemmän.

Viikon aikana siis on oikeasti tapahtunut vähän kaikenlaista. Alkuviikosta kävin revityttämässä viimeisenkin viisaudenhampaani pois, sekä paikkauttamassa taas yhden reiän ei-niin-hyvälaatuisesta hammasluusta tehdyistä hampaistani. Sitten viikon ehkä eniten aikaa, vaivaa ja hikeä vaativa urakka: kasvio. Senkin sain tosiaan nyt tehtyä ja palautettua, ja toivon, että saisin sen hyväksytysti läpikin vielä. Alkuviikko meni hampaanpoiston johdosta pienen kivun ja säryn alaisena. Onneksi kipuilu ja kuumeilu ei kuitenkaan ollut niin eeppistä, kuin aiemmilla kerroilla, joilla on jouduttu leikkelemään ja porailemaan oikein kunnolla alaleuan vinksahtaneita viisureita irti. 

Iloinen yllätys oli keskiviikkona se, että näemmä sain työn loppumisen johdosta lomakorvaukset jo kuun puolivälissä, vaikka viimeinen palkka tuleekin vasta viimeinen päivä. Kaikenlaista sitä.. Odottelevat laskut sun muut pakolliset juoksevat menot tosin lohkaisivat siitäkin vähästä suuren osan, mutta eipähän tarvitse ainakaan lainata käyttörahaa loppukuuksi. Toivottavasti. Nyt sitten olenkin tulevan osalta lähes täysin tuntemattoman edessä. Mitä teen seuraavaksi, mistä rahat, miten pärjään..? Villikatajan kurssitoiminta on käynnistynyt onneksi ihan vilkkaasti ja into tehdä on suuri, mutta ei siitäkään nyt ainakaan ensi hätään kokoaikaiseksi elättäjäksi ole. No, ehkä tämä hämärän peitossa oleva tulevaisuuskin aukeaa vielä, toivottavasti parhain päin. 

Loppuviikon tapahtumiin kuuluukin rakkaan lähtö reissuun kolmeksi seuraavaksi viikoksi (hän kiertelee ympäri Aasiaa, allekirjoittanutta viisaammin kun valitsi aikoinaan alansa) sekä muutamatkin syntymäpäiväpirskeet. Olen tämän kotiinjäämisen vuoksi ollut hieman alamaissa ja kiukutellut muutenkin epäreilulle elämälle, mutta pirskeissä olen silti käynyt, ja jopa viihtynyt. Eli onnea kaikille syntymäpäiväsankareille vielä suuresti, anteeksi jos ei iloisuus ole ihan naamasta paistanut päällimmäisenä vastaan!

Näin täällä taas, vähän tuli synkistelyä tähän postaukseen sitten kuitenkin. En oikein tiedä, mitkä kuvat parhaiten kuvaisivat tätä mielentilaa, joten jätän koko kirjoituksen nyt sitten kuvittamatta sen kummemmin. 

Hei hei hei hei, soitatko sä... sahaa?

Saha soi. 

Mennyt viikonloppu meni jo edeltävän viikonlopun vanavedessä tuttuja uomia pitkin: sukujuhliessa. Tällä kertaa vuorossa olivat poikaystävän pikkusiskon kaksipäiväiset valmistujaisjuhlat. Päivän sankaritar valmistui erinomaisin arvosanoin lähihoitajaksi, ja työpyyntöjä on sadellut koko kevään ajan tasaiseen tahtiin. Kyllä toisten kelpaa! Itse kuusi vuotta vanhempana ja saman verran pidempään opiskelleena saanee valmistua lähikuukausina ilman työpaikkaa tai tietoa edes työhaastatteluista. Erilaisia on nämä ammatinvalinnat ja urakehitykset. Jotenkin tuntuu, että itse on paljon vähemmän aikuinen, kuin viikonloppuna valmistuva juhlakalu, jolla on ammatti, työpaikka ja selkeitä suunnitelmia tulevaisuudelle. Ehkä akateemisiin ympyröihin hakeutuvat (ajautuvat?) ne, jotka eivät muutenkaan tiedä, mitä elämällään tehdä? Toisaalta, minullakin oli paljon selkeämpi kuva siitä, mitä tulevaisuudelta haluan silloin, kun aloitin opintoni. Opiskelujen edetessä tuo kuva hieman muuttui, mutta pysyi silti selkeänä ja vahvistui vielä entisestään: tiesin, mitä haluaisin tehdä tulevaisuudessa työkseni ja tiesin, että olin tullut sitä varten oikeaan paikkaan. Todellisuus kuitenkin on iskenyt vasten kasvoja tässä viimeisen reilun vuoden aikana, ja nyt tuntuu, että vaikka tulevaisuudenkuvani olikin selkeä ja vahva, on sen toteutuminen kaukana tosielämän realiteeteista. Joskus näemmä ammatilliset pilvilinnatkin romahtavat. Mitä sitten seuraavaksi, sitä tässä kesän aikana varmaan tulee pohdittua enemmänkin. Ehkä pilvilinnan raunioista nousee jotain kiinteämpää ja pysyvämpää. Ja toivottavasti myös uusi suunta selkeytyy ja tuntuu omalta. 

Ai niin, juhlien ensimmäisessä osassa oli paikalla suuri joukko pohjalaisia, ja pari veljestä soittivat harmonikkaa ja sahaa todella hienosti. Intouduttiinpa me muutkin juhlavieraat sitten kokeilemaan sahan soittoa, ja vaikka aikaansaadut äänet ei ehkä olleet ihan niitä haluttuja, niin sentään jotain ääntä sain minäkin sahasta. Voinpa ainakin jatkossa sanoa soittaneeni sahaa!

Kiireisiä päiviä, unettomia öitä

Viikko on kulunut pääosin arjen kiireiden keskellä tasapainoillessa. Juuri tällä hetkellä vielä edessä jatkuva kahdeksan työpäivän mittainen putki ei yhtään houkuttelisi. Edes päivä kerrallaan-ajattelusta ei ole paljoa lohtua. Kaiken kiireen lisäksi tulevaisuusstressino on taas puhjennut niin kovaksi, etten saa öisin enää kunnolla unta. Eilisiltana katsoin rauhoittuakseni  Going the Distance -nimisen komediapätkän, jonka ensiminuuteilla päähenkilö totesi, "I'm thirty-one. I'm an intern. I'm going to get wasted." Ensimmäinen ajatus oli, että siinäkö on minunkin tulevaisuuteni?! Menneenä keskiviikkona pääsin taas tapaamaan ammattiliiton koulutusillassa kohtalotovereitani. Heidän kohtalonsa eivät pääosin kyllä paljoa lohduttaneet, sillä edessä ei todellakaan näytä olevan mitään kovin ihanaa tulevaisuutta. Tietysti näissä koulutuksissa käy pääosin ne, joilla on siihen tarvetta, mutta siltikin.. Haluaisin ehkä tavata myös niitä oikeita menestyjiä, niitä, jotka ovat joskus onnistuneet pääsemään sinne työelämään asti. Harmittaa, kun YKL huomaavaisesti lakkasi järjestämästä mentorointiohjelmaansa juuri tänä keväänä, kun olisin sellaiseen tahtonut päästä. No, kevät jatkuu sitten ilman tsemppaavaa onnistujaa, jatkuvasti työhakemuksia lähettelemällä ja "ei meitä sun hakemukset paljoa kiinnosta" -vastauksia saaden. Ai niin, ja se työttömyyteni sinetöivä gradukin pitäisi valmistaa. Kylläpä motivoi.

Vihdoinkin viikonloppu!

Ihanaa, tämä loputtoman pitkältä ja tuskaiselta tuntunut viikko on viimein lopuillaan! En ole saanut tehtyä mitään, mitä olisin halunnut, koska olen ollut vaan töissä, toisissa töissä, matkalla toisista töistä toisiin tai nukkumassa niiden välissä.. Rankkaa. Tiistai-iltana vietimme sentään rentouttavaa käsityöiltaa Arts & Crafts -käsityömyyjäisten "osuuskunta"porukan kanssa. Eli tervetuloa vaan maaliskuun ensimmäisenä lauantaina ihastelemaan ja ostelemaan aikaansaannoksiamme. Myyjäiset pidetään Ilokiven alakerrassa lauantaina 5.3. klo 11-15.

Luonnontieteilijän työnhaku

Osallistuin eilen kolmen ammattiliiton, LAL:n, YKL:n sekä Metsänhoitajaliiton, järjestämään luonnon- tieteilijöiden työnhakupäivään. Paivan aikana käytiin läpi erilaisia mahdollisuuksia löytää itselleen edes etäisesti koulutukseen liittyviä töitä ja esittelyissä vilahtivat niinkin jännittävät vaihtoehdot, kuin esimerkiksi työvoimatoimiston akateemisten asiakkaiden uraohjaaja, vapaaehtoistyöntekijä kehitysyhteistyöprojekteissa ja yrittäjyys. Mitä tähän nyt voisi sanoa? Paljon tuli hyviä ideoita ja vinkkejä, ja ainakin oma asenne on muutaman pykälän verran positiivisempi, mutta silti.. Ihanaa valmistua alalle, jonne on harjoitettu selkeää ylikouluttamista jo vuosikymmeniä! Siellä sitten verissä päin taistellaan niistä harvoista työpaikoista, tai lopulta tosiaan päädytään vapaaehtoistyöntekijöiksi Mongoliaan. Tai sitten edessä on alan vaihto. Luovuutta siis saa käyttää oikein urakalla, jotta pääsee jatkossa oman alan töihin. Tai edes jotenkin alaan liittyviin ja omaa osaamista vaativiin mielekkäisiin töihin. Eli te toiveikkaat abiturientit, jos luette tätä ja olette harkinneet alaa, niin miettikäähän vielä muutamaan kertaan!

Lohdullista päivän aikana oli tavata muita luonnontieteilijöitä, jotka ovat ihan yhtä huolissaan tulevaisuudestaan kuin itsekin. Eipä ainakaan tarvitse olla yksin pelkojensa ja ahdistuksensa kanssa. Näin työttömyysmörkökin muuttui jotenkin vähemmän pelottavaksi, kun sen sai jakaa. Päivän aikana tuli myös tosiaan tutustuttua ihan uudenlaisiin työllistymisväyliin ja -tapoihin. Nyt sitten vain kaikki keinot käyttöön kevään aikana!

Tunnustus Laapalta

"The Gorgeous Blogger -palkinto on suunnattu kaikille upeille bloggaajille. Jokainen vastaa viiteen blogiinsa liittyvään kysymykseen ja jakaa tämän palkinnon viidelle, jotka mielestään sen ansaitsevat."


Milloin aloitit blogisi?
Blogini on aloitettu marraskuussa 2007. Voisi siis sanoa, että se on blogimaailmassa jo melkoinen "konkari". Aluksi tosin kirjoittelin harvakseltaan, lähinnä omia ajatuksia selvitelläkseni.


Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?
Kuten blogin nimikin saattaa terävimmille lukijoille jo vihjata, kirjoittelen lähinnä itseni ympärillä pyörivistä aiheista, kuten kuulumisistani ja ajatuksistani. Välillä bloggailen myös lukemistani kirjoista ja näkemistäni elokuvista arvosteluja, samoin arvostelen vaikkapa ravintoloita tai konsertteja, joissa satun käymään. Toisinaan jaan hyviksi havaittuja reseptejä.. En ole halunnut sen tarkemmin profiloitua kulttuuri-, ruoka-, leffa-, tai muuksikaan tietyn tyyppiseksi blogiksi, vaan kerron MINUSTA ja minulle tärkeistä jutuista. Huonekasviharrastukseni on rönsyillyt jo omaksi blogikseen, jota pidän yhdessä ekologiystäväni Maijan kanssa. Maijan upea oma tiedeblogi löytyy täältä (Mainos, mainos!). 


Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?
Laaja-alaisuus? En tiedä, tarvitseeko blogini olla juuri erityisempi kuin kaikkien muiden.. Kunhan se tuottaa iloa minulle ja lukijoille! Kiinnitän ainakin huomiota blogin ulkoasuun paljon, samoin kuin kirjoitusasuun.


Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?
Alun perin aloitin bloggaamisen lähinnä selvitelläkseni omia ajatuksiani ja blogini olikin pitkään vain yksityinen. Sittemmin blogin toiseksi suureksi tavoitteeksi on noussut kuulumisten kertominen muualla asuville tai harvoin tapaamilleni ystäville. Ja tietysti minua liikuttavien ja koskettavien asioiden kertominen.


Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?
Mielestäni blogini on juuri nyt hyvä, en tiedä tarvitsisiko siinä muuttaa yhtään mitään. Ulkoasua tietysti muutan aina aika ajoin, kun kyllästyn katselemaan edellistä.


Jaan tunnustuksen seuraaville blogeille:


Erään planeetan ihmeitä
Elämää Suomen Ateenassa
Keittiö Piemonten sydämessä
Muilla mailla ja rannikolla vielä
Yorkshiren valloitus - taas yksi vaihtoblogi