Näytetään tekstit, joissa on tunniste synttärit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste synttärit. Näytä kaikki tekstit

19.6.2011

Viikon aikana tapahtunutta

Kuluneen viikon kohokohtia lienee se, että sain viimein kauan, lähes koko opiskeluaikojeni ajan, työn alla olleen kasvioprojektin päätökseen ja nakkasin kasvion toissapäivänä tarkastettavaksi. Toivoa sopii, että se menee läpikin, saisin viimein ne "kauan kaivatut" kandidaatinpaperit ulos. Eihän silläkään paperiläpsykällä yhtään mitään varmaan tule tekemään.. Eli ei ole oikein motivoinut sekään keräämään moista rehukokoelmaa kiireemmin. Ylipäätään valmistumiseen tuntuu liittyvän lähinnä vain negatiivisia sävyjä ja muutoksia elämässä. Toista olisi, jos olisi viisaammin valinnut alansa silloin aikoinaan, ja lähtenyt kiinnostuksen sijasta opiskelemaan jotain, jota opiskeltuaan työllistyisikin alalle.

Ajattelin näemmä aloittaa tämän(kin) postauksen vähän marisemalla ja valittelemalla, mutta nyt se ei sitten tunnukaan hyvältä ajatukselta. Eiköhän kaikille ole jo käynyt selväksi, että, no, saatan joiltain osin olla pettynyt ammatinvalintaani. Nimenomaan siis valintaani, en todellakaan itse ammattiin. Mutta koska nämä kaksi asiaa kulkevat käsi kädessä, niin asialle ei liene voi mitään sen ihmeempiä itse, paitsi soveltaa, soveltaa ja soveltaa vielä hieman enemmän.

Viikon aikana siis on oikeasti tapahtunut vähän kaikenlaista. Alkuviikosta kävin revityttämässä viimeisenkin viisaudenhampaani pois, sekä paikkauttamassa taas yhden reiän ei-niin-hyvälaatuisesta hammasluusta tehdyistä hampaistani. Sitten viikon ehkä eniten aikaa, vaivaa ja hikeä vaativa urakka: kasvio. Senkin sain tosiaan nyt tehtyä ja palautettua, ja toivon, että saisin sen hyväksytysti läpikin vielä. Alkuviikko meni hampaanpoiston johdosta pienen kivun ja säryn alaisena. Onneksi kipuilu ja kuumeilu ei kuitenkaan ollut niin eeppistä, kuin aiemmilla kerroilla, joilla on jouduttu leikkelemään ja porailemaan oikein kunnolla alaleuan vinksahtaneita viisureita irti. 

Iloinen yllätys oli keskiviikkona se, että näemmä sain työn loppumisen johdosta lomakorvaukset jo kuun puolivälissä, vaikka viimeinen palkka tuleekin vasta viimeinen päivä. Kaikenlaista sitä.. Odottelevat laskut sun muut pakolliset juoksevat menot tosin lohkaisivat siitäkin vähästä suuren osan, mutta eipähän tarvitse ainakaan lainata käyttörahaa loppukuuksi. Toivottavasti. Nyt sitten olenkin tulevan osalta lähes täysin tuntemattoman edessä. Mitä teen seuraavaksi, mistä rahat, miten pärjään..? Villikatajan kurssitoiminta on käynnistynyt onneksi ihan vilkkaasti ja into tehdä on suuri, mutta ei siitäkään nyt ainakaan ensi hätään kokoaikaiseksi elättäjäksi ole. No, ehkä tämä hämärän peitossa oleva tulevaisuuskin aukeaa vielä, toivottavasti parhain päin. 

Loppuviikon tapahtumiin kuuluukin rakkaan lähtö reissuun kolmeksi seuraavaksi viikoksi (hän kiertelee ympäri Aasiaa, allekirjoittanutta viisaammin kun valitsi aikoinaan alansa) sekä muutamatkin syntymäpäiväpirskeet. Olen tämän kotiinjäämisen vuoksi ollut hieman alamaissa ja kiukutellut muutenkin epäreilulle elämälle, mutta pirskeissä olen silti käynyt, ja jopa viihtynyt. Eli onnea kaikille syntymäpäiväsankareille vielä suuresti, anteeksi jos ei iloisuus ole ihan naamasta paistanut päällimmäisenä vastaan!

Näin täällä taas, vähän tuli synkistelyä tähän postaukseen sitten kuitenkin. En oikein tiedä, mitkä kuvat parhaiten kuvaisivat tätä mielentilaa, joten jätän koko kirjoituksen nyt sitten kuvittamatta sen kummemmin. 

31.5.2011

Juhlahumua

Viime viikonloppuna vietettiin Helsingissä mummini 80-vuotisjuhlia koko suvun ja lukuisten ystävien voimin. Oli laulua, puheita, kuoroesiintymisiä ja tarinointia vuosien varrelta. Sekä tietysti kahvia, teetä, kakkua, pullaa, piirakkaa ja vaikka minkälaista syömistä. Oli kukkia, kortteja, lahjoja.. Kaikkea, mitä hyviin juhliin kuuluukin. Tunnelma oli kohdillaan ja päivänsankari ansaitusti kaiken keskipisteenä. Juhlia valmistelemaan matkasimme jo edellisenä päivänä, perjantaina. Äiti ja miehensä olivat järjestäneet meille kyydit ja ihanan yllätyksen: hotelliyöpymisen runsaine hotelliaamiaisineen! Kunnon yöunien ja aamun supertankkauksen jälkeen jaksoi herätä paremmin järjestelemään juhlapaikkaa aamutuimaan. Järjestämistä ja järjestäjiä paikan päällä riittikin, ja tilat saatiin koristeltua ja valmisteltua lopulta hyvissä ajoin juhlaa varten. Sitten pitikin valmistautua ja pynttäytyä jo itse juhlakuntoon. Juhlapukeutuminen ja laittautuminen on yllättävän kivaa aina toisinaan, vaikka vaatiikin jonkin verran vaivaa. Harmi, ettei omasta kamerastani taaskaan löydy yhtään kuvaa itsestäni!





Juhlien jälkeen jäimme vielä paremman puoliskoni kanssa Helsinkiin ystäväpariskunnan luokse viettämään loppuviikonloppua. Juhlien jälkeisenä iltana ei paljoa jaksanut enää lähteä kaupungille tai muutenkaan puuhailla mitään erikoista, joten istuimme vain iltaa naksujen ja muiden herkkujen kera. Sunnuntaina taas suuntasimme keskustaan. Ajattelimme ostaa junaliput hyvissä ajoin, jotta ehdimme palloilla rauhassa keskustassa. Aseman tienoilla törmäsimme kuitenkin liput ostettuamme sattumalta Maailma kylässä -kaupunkifestivaaleille. Pikkukaupunkilaisena sitä tietenkin oli jännää seikkailla festivaalialueella, ja satuimmepa sopivasti näkemään vielä Munamiehen ja Club for Fiven esiintymisetkin. 

Club for Five
Helsingissä oli kevät jo paljon pidemmällä, siellä kukkivat syreenit ja etelämmässä viihtyvät kasvit, kuten tämä upea hevoskastanja:


Kaupunkifestivaaleilta suuntasimme jo mahojen kurniessa syömään meksikolaistyyliseen Santa Fé -nimiseen ravintolaan. Ravintolassa oli tunnelmallinen kynttilävalaistus, joten ruokien kuvaaminen ei ollult oikein onnistunutta. Mutta ah, ne olivat sitäkin maukkaampia! 

Tilasin itse Chili con Carnea, enkä ole kyllä koskaan aiemmin syönyt yhtä hyvää. Loppu seurue tilaili erilaisia fajitasannoksia, ja nekin kaikki sekä näyttivät, että maistuivat todella maukkailta. Ja syötävää annoksissa riitti! Ihana ravintola, sinne tulee kyllä varmasti mentyä uudestaankin, kunhan joskus on taas Helsingin reissu edessä. 

Kaiken kaikkiaan takana on tapahtumarikas viikonloppu, josta eilinen meni lähinnä toipuessa. Olen jostain syystä saanut niskan ja hartiat ihan todella kipeiksi, häiritsee ikävästi muun muassa nöräämistä sekä muutakin elämää moinen!

Ai niin, vielä eräs jännä juttu viikonlopun varrelta: ystäväpariskuntamme kerrostaloa on jälkeen päin modernisoitu asentamalla kolmikerroksisen talon porraskäytävään asianmukaisesti hissi. Tässä operaatiossa ei kuitenkaan ole taidettu miettiä asioita ihan loppuun saakka, koska lopputuloksena on, no, tämä: 


Hissi, joka on turhan kapea kuljettaa isompia huonekaluja ja portaat, jotka nekin ovat turhan kapeita moiseen.  Arkkitehtuurin riemuvoitto!

15.11.2010

Bourne-maraton, Lousku ja synttäreitä

(kuva Movie Wallpaper)

Viikonloppu oli pitkästä aikaa melkein täysin vapaa. Lauantaina oli tosin vielä iltavuoro kioskihommissa, mutta koska olin jo etukäteen päättänyt, etten tee mitään koulujuttuja koko viikonloppuna, niin tuntui ihan vapaalta viikonlopulta. Lauantainkin työt meni ihan kivasti, kun sain lottomaanikoiden kanssa selviämiseksi vielä toisen myyjän kiireimmäksi aikaa kioskiin. Muutoin viikonloppu on vierähtänyt lähinnä leffojen, sarjojen ja hyvän seuran parissa. Perjantaina piipahdin pitkästä aikaa biologiystäväni luona ihastelemassa Louskua ja viettämässä leppoisaa loppuiltaa Stargaten parissa (Nämä illat tapaavat päättyä aina siten, että nukahdan kesken kaiken sohvalle ja poikaystäväni saa sitten häpeissään raahata minut mukanaan pois. Onneksi kaikki kuitenkin ovat jo tottuneet aika olemattomaan valvomiskykyyni.). Ja oi kuinka Lousku onkaan taas kasvanut! Ihana eläin. 

(kuva Cleveland Leader)
Lauantai-iltana suuntasin työvuoron jälkeen keskustaan juhlistamaan muutamaakin  täysi-ikäisyyden saavuttanutta. Ilta oli oikein onnistunut, vietimme melkein huomaamatta pari tuntia Torerossa Keskimaan synttäriruokien parissa. Ruoka oli hurjan hyvää, jopa siinä määrin että unohdin kokonaan valokuvata annoksia! Ilta onneksi jatkui vielä siskoni ja miehensä luokse, jossa pääsin taas tuomaan esille mahtavaa kykyäni nukahtaa kesken jatkobileiden sohvalle.

(kuva Ace Showbiz)
Sunnuntaina vietimme paremman puoliskoni kanssa kauan suunniteltua Bourne-maratonia. Aloitimme leffaputken vasta illalla, päivän mennessä isänpäivän vietossa, ja niinpä maraton kestikin aamuyölle asti. Leffojen edellisestä katsomisesta oli molempien kohdalla kulunut onneksi sen verran kauan aikaa, ettei juonenkäänteitä enää muistanut. Tosin Marie on kyllä edelleen suuri sankarittareni! Jostain tärkemmin määrittelemättömästä syystä hänen hahmonsa vetoaa kovasti minuun. Seikkailija ja hieman hippimäinen tyttö, joka uskaltaa tehdä isoja päätöksiä lennosta. Leffamaratonia täydensi tietysti leffaherkuttelu, eli kokonaisuus oli lopulta yksi parhaista mahdollisista tavoista viettää sunnuntai-iltaa.

7.7.2009

23

Vuoden 2009 "virallinen" synttärikuva.


Hassua, miten vähän synttäreitään tänä vuonna odotti. Tietysti tämänvuotisten juhlien ennakkoasetelmat olivat vähän toisenlaiset, ei ollut oikein suurta yleisöä valmiina. Siitä huolimatta synttäriviikonlopusta tuli kuitenkin ikimuistoinen ja hurjan tapahtumarikas. Synttäripäivä alkoi itsessään lupaavasti mansikkakakkua leipoen ja jatkui sitten rannalle kämppikseni Aafken kanssa. Illalla sitten seurailin sivusta Aafken tehdessä kasvisvuokaa illaksi. Emme kuitenkaan ehtineet koskaan syödä sitä, sillä pian työkaverini Georg ja Islam, joka on myös ohjaajani, tulivat Georgin äidin autolla ja kaappasivat meidät naapurikylään, Le Locleen vuoren toiselle puolelle suurille koulunpäättäjäisfestivaaleille.


Matkalla Le Locleen.



Innokas seurueemme, Islam, Aafke ja minä. Georg hääräili kameran takana.


Festivaalialue oli täynnään kaikenlaisia ruokakojuja ja teimmekin tuttavuutta niinkin peripaikallisen ruoan, kuin kebabin kanssa. Tämän jälkeen nautimme kovasti paikallisesta bändistä, joka esitti irkkumusiikkia samalla, kun maistelimme Neuchâtelilaista roséeviiniä. Myöhemmin illalla toisella lavalla esiintyi toinen paikallinen yhtye, joka käytti soittiminaan muun muassa pienehköä alppitorvea ja perinteistä lehmänkelloa. Tämän bändin kylkiäisinä nautimme Ranskan Bretagnesta rantautuneita ohuenohuita ja rapeita täytettyjä lettuja, crepêsejä. Tietysti suklaatäytteellä, nam!
Illan viimeinen paikallisjuna kuljetti mut, Aafken ja Islamin takaisin Neuchâteliin kierreltyään kaikki paikalliset asemat. Kotona kasvitieteellisessä puutarhassa meitä Aafken kanssa odotti vielä synttärikakku, jota vetäydyimmekin nauttimaan huoneeseeni, ennen unia.

Seuraavana päivänä oli vuorossa sitten retki Lausanneen, mutta siitä lisää tuonnempana.

17.7.2008

4.7.2008

The Birthday Girl