Hei taas pitkästä aikaa.
Loppuvuoden rutistukset ovat olleet aikamoisia aika- ja energiasyöppöjä, joten moni mukava tapahtuma on saanut jäädä parempaa bloggausaikaa odottelemaan. No, se on nyt sitten viimein saapunut, joten tästä postauksesta tullee pitkääkin pidempi.
Seuraava mullistava tapahtuma edellisen postauksen jälkeen oli Ensimmäinen Vuosipäivä, jonka kunniaksi parempi puolisko oli junaillut täydellisesti onnistuneen yllätyksen
Club For Fiven joulukonsertin merkeissä. Ja minuun kun upposi täydestä se, ettei mitään kummempia suunnitelmia tarvitse olla, kunhan palloillaan kaupungilla leikkimässä turisteja! Taidan sitten olla kovin impulsiivinen ja hyväuskoinen ihminen. Tällä kertaa sitä onneksi oli paljon iloa ja riemua! Käytiin me toki ennen tuota päivän, ja viikon, kohokohtaylläriä toki sitten vähän arjesta poikkeavammissa paikoissa, kuten Galleria Harmoniassa ja Amarillossa syömässä. Kaiken kaikkiaan täydellinen Vuosipäivä, vaikka aamupäivästä vielä puuhailinkin labrassa gradujuttujeni parissa..
Joululomaa minulla ei juurikaan ollut, kulutin kaiken aikani puurtamalla labrassa graduni kimpussa muutamia satunnaisia vapaapäiviä lukuun ottamatta. Onneksi gradujutut etenevätkin kivasti, muutoin kyllä tympisi vielä enemmän. Toivoa sopii, että kaikesta raatamisesta ja uhratusta vapaa-ajasta rapsahtaa sitten keväämmällä reilusti apurahoja palkkioksi. Huomioikaahan tämä, varsinkin te päättäjätahot!
Jouluaaton tienoon muutamat vapaapäivät kuluivat melko koirapainotteisesti, kun pienemmän pikkusiskoni koira ja isompi pikkusiskoni olivat molemmat luonani. Piki rassukka oli vähän hämillään vieraassa paikassa, eikä sitten oikein ihan muistanut olla kovin sisäsiisti.. No, onneksi ainakin näin jälkeen päin aika kultaa muistot, lähes kaikki, ja Pikikin vaikuttaa taas niin kovin suloiselta koiralta. Ainakin sille sai väkertää jännittäviä kampauksia.
Aattoon kuului myös vierailu Vaajakoskella enon perheen luona, ja siellä jos missä oli vilinää ja vilskettä! Kaksi alle kouluikäistä lasta pitivät huolen siitä, että joulupukkia odotettiin hartaan kovaäänisestä ja joka ikkunasta tähyillen. Ja oi sitä riemua, kun pukki viimein saapui! Ja niitä lukuisia lahjoja, joilla pukki muisti varsinkin talon pienimpiä asukkaita.
Joulupäivänä suunta olikin sitten hieman toisaalle, paremman puoliskon perheen pariin viettämään hieman aikuisempaa joulua. Nämä muutamat päivät olivatkin kaikista rentouttavimpia melkeinpä koko joulun aikana. Päivien ohjelma kun koostui lähinnä nukkumisesta, syömisestä, leffoista, syömisestä, lueskelusta, syömisestä, lautapeleistä, syömisestä, saunomisesta, syömisestä.. Lahjoja toki oli täälläkin, sain oikein upeita ja hauskoja lahjoja. Ja kyllä nyt riittää jokaisella vihreitä muumipyyhkeitä! Joulun kunniaksi, ja kenties paremman tekemisen puutteessa, puoliskon pikkusisko tahtoi kihartaa valtaisan tukkapehkoni. Mikä uskalias operaatio! Tunnin kihartamisen ja hevostemppuilun seuraamisen jälkeinen lopputulos oli kyllä ihan huikea, tykkäsin kovasti. Kunpa itsekin jaksaisin ja osaisin laitella tukkaani vähän useammin. Pitänee ehkä lisätä tuommoinen hiusrauta toivelistalle, vaikkapa ensi joulua odotellessa.
Vuodenvaihdekin meni vielä siinä melko lailla labrahommien lomassa, aattoiltaakin pääsin viettämään vasta iltakahdeksan aikoihin vietettyäni koko päivän labrassa. Onneksi oli sentään mukava ilta sekin, ja jopa kerran voitin tietsikkapelissä (nörtti)pojat! Oi sitä onnentunnetta. Ai, miten niin olen kilpailuhenkinen? Uudenvuodenpäivän lepäilyn jälkeen olikin taas edessä vielä puolisen viikkoa labrahommia, kunnes viimein loppiaisen jälkeen sain heittää kärpäset siltä erää pois ja suunnistaa ruhtinaalliselle neljän päivän "joulu"lomalleni! Alku näytti todella ankealta, kun suunnitelmissa ollut minilomanen paremman puoliskon kanssa Tampereella siirtyikin päivällä tämän tullessa vähän kipeäksi. Onneksi se ei suurista peloistani huolimatta ollut ihan maailmanlopun tasoinen katastrofi, vaan sekin torstai-ilta meni sitten mukavasti herkkuruokia kokkaillessa ja X-Filesia, tuota salatuista kansioista salatuinta, katsellessa.
Ja sitten viimein..! Seuraavana aamuna suunnistimme lähdes vailla mitään sen kummempia suunnitelmia Matkakeskukseen ja Tampereelle lähtevään junaan. Allekirjoittanut oli kutakuinkin yhtä innoissaan kuin silloin, kuin seikkaileva pariskunta istui Alpeilla kiemurtelevassa hammasratasjunassa tai Venetsian kanaaleissa risteilevässä vaporettossa. Kummallista, miten vajaat puoli vuotta yhdessä ja samassa kaupungissa saakin aikaan sen, että pikkuruinenkin matka vähän kauemmas jokapäiväisistä ympyröistä tuntuu ulottuvan maailman ääriin.
Tampereella ohjelmaan kuului loistavaa sushia
Marusekissa,
Vakoilumuseossa pällistelemistä, shoppailua,
irkkupubeilua ja tietysti vierailu
Napolissa.
Aivan sattumalta löysimme melkein rautatieaseman kulmilta ehkä upeimman vaatekaupan ikinä, todella tunnelmallisen ja persoonallisen
Vaudeville Boutiquen. Onneksi myös tässä pikkuputiikissa oli joulun jälkeinen alennusmyynti meneillään, joten mukaani tarttui kaksi aivan ihanaa puuvillaista Olivia Rougen kellohametta. Mahtava kauppa, siitä tulee ehdottomasti yksi suosikkejani! Ja jokaisen tulevaisuudessa Tampereelle suuntautuvan reissuni vierailukohde.
