Kesäseikkailut siintävät edessä päin!

Hedy seikkailee...

Näytinpäs tolle rotalle, kuka täällä on pomo!

"Tässä vähän nautin kevätauringosta..."

"Mikäs se tää on?!"

"Tai nää? Liikkuuks nää, jos mä en vahdi näitä?"

Hedy

Päivän hyvä uutinen...

... löytyy täältä.

Pinzón saaren nuoria jättiläiskilpikonnia (kuva Galapagos Conservancy).

Kymmenen pientä kilpikonnanpoikaa Galapagossaarilla. Kiitos ja hyvää yötä!

Ettäs tiedätte!

Tämä kyltti löytyy Oriveden S-marketin pihalta, kaupasta josta hamstraan ihania Ahon jogurtteja aina, jos olen sopivasti autolla liikkeellä... 

Koirakuumetta

Suloinen Piki! (kuva Ville Salonen)

Nyt se on iskenyt viimein sitten minuunkin...

Talvi...

...aika on virallisesti täällä taas. Leppoisaksi suunniteltu löhöilysunnuntai muuttuikin joksikin vähän toisenlaiseksi. Mutta se on hyvä se, oli nimittäin varsin jännittävä ja hauska päivä näinkin!

Tulinen viikonloppu Tampereella

Heti perään saatte nautiskella toisesta kuvapitoisesta postauksesta, tällä kertaa viime viikonlopulta. Kävimme nimittäin paremman puoliskoni sekä siskoni ja tämän miehen kanssa Tampereen suunnalla, jossa järjestettiin Chilifestivaalit. Ylläoleva kuva kertoo aika paljon siitä, mistä oli kyse: chilejä ja chilituotteita oli tarjolla maisteltavaksi ja kotiinviemisiksi. Tämän lisäksi tarjolla oli myös näytöskeittiön kokkausnäytöksiä, chilitietoiskuja, upea tulishow sekä tietysti paljon kojuja, josta ostaa chilipitoista festivaaliruokaa. 

Festivaaliruoan osalta tykästyin kovasti kolmen lihan ja neljän chilin pataan. Padassa porisivat nauta, porsas ja lammas, sekä neljä eri chililajiketta (joiden nimet olen ehtinyt jo autuaasti unohtaa). Lisäksi pataan oli päätynyt sipulia sekä porkkanaa ja se tarjottiin vaalean vehnäleipäpalan kera. Olipa hyvää! 

Seuraavan päivän santsikierrosannoksesta puuttuikin jo lammas, sekä porkkanat ja sipulit, eikä se ollut enää samalla tavalla makuhermoja kutkuttelevaa. Ihan kelpo syötävää sekin oli silti. 

Muutenkin festivaaleilla lienee ollut hieman enemmän kävijöitä, kuin mitä myyntiköjut olivat ennakoineet, sillä yksi jos toinenkin tarjottava ehti loppua ensimmäisen päivän aikana. Muun muassa seurueen miesväen haikailema chipotleolut oli myyty loppuun. Sentään maistelimme chilillä terästettyä mojitoa, joka olikin melkoisen tujua tavaraa. 

Lauantai-illan kruunasi Flamman upea tulinäytös, jota koetimme parhaamme mukaan katsella muun yleisön lomasta. Esityksen jälkeen seurueen miesjäsenet maistelivat vielä chilichorizoa, joka pienen haukkauksen perusteella oli myös hieman liian tulista omaan makuuni. 

Viikonlopun aikana ehdimme seikkailla muutenkin Tampereella ja tutustuimme kaupungin maisemiin sekä kotikaupunkia huomattavasti laajempaan ja monipuolisempaan kahvilatarjontaan. Piipahdimme muun muassa ihanissa Vohvelikahvila- sekä Taikapapu- nimisissä kahviloissa...

Herttainen vohvelikahvila.

Iso ja ihana jäätelövohvelini.

Taikapavun antimia: maukasta teetä sekä superhyviä kakkuja!

Lisäksi kävimme ihastelemassa Tampereen tuomiokirkon sisuksia. En ollut koskaan aiemmin käynyt siellä, joten niinpä muun muassa tämä merkkiteos oli näkemättä "livenä":

Vieläkään en päässyt pällistelemään sitä lähietäisyydeltä, sillä parvi oli alkavan häätilaisuuden takia suljettu yleisöltä. Olisin viihtynyt kirkossa pidempäänkin pällistelemässä, mutta kohteliaisuudesta hääväkeä kohtaan lähdimme pois alta. Upeaa, että Suomessakin on jossain kauniita rakennuksia. Niitä kun ei täällä juurikaan näe, vaan suurin osa on mitäänsanomatonta tai jopa järkyttävän rumaa elementtilaatikkoa. Ihastuin erityisesti kirkon katon holvikaariin maalattuihin siipikuvioihin. Ihania!

Pihalla ovien edessä hääparia odottava pakoautokin oli varsin tyylikäs, oikea lepakkoauto: 

Lauantai-iltapäivä vierähtikin sitten perheen luona vieraillessa ja rentoillessa. Ohjelmanumeroina oli muun muassa grillausta (oma kulta grillimestarina, jei), mölkkyä, punaviinimarjojen poimintaa (oma kulta poimimassa, kummaa), remonttipuuhastelua ja tietysti koirien leikittämistä ja rapsuttelua. 

Kepin perässä loputtoman innokkaasti juoksenteleva Piki.

Ja mammanpoika-Nöpö.

Kuvaton viikko koirien seurassa

Kuvituksena lakatut varpaankynnet, kun ei
muitakaan kubvia tullut juuri otettua.

Kulunut viikko on vierähtänyt ralliviikkotyöputkesta toipuessa ja koiria hoitaessa. Pikkusiskon kaksi kääpiösnautseria siis olivat toisen siskon luona hoidossa, ja niinpä minäkin olin siellä tiiviisti.

Viikon aikana seikkailtiin paljon metsässä ja löydettiin mustikoita sekä mustatorvisieniä. Koirien kanssa käytiin myös koirapuistossa tutustuttamassa koiria muihin koiriin. Tämä teki varsinkin nuoremmalle, Nöpö-pojalle oikein hyvää, sillä Nöpö ei ole vielä oikein ymmärtänyt muiden koirien tai ihmisten olemassaoloa muuna, kuin välittömänä uhkana, jolle pitää haukkua. Nyt sai herra haukkua sydämensä kyllyydestä kyllästymiseen asti, ja hetken aikaa muiden koirien parissa oltuaan ei haukkumisintoja enää tuntunutkaan löytyvän samalla tavalla. Olihan ne isommat koirat niin pelottavia, kun koettivat leikkiä.. 

Blinejä ja Plantagenia

Viikonloppuna pääsin kokeilemaan uusia juttuja. Koirat saapuivat siskon ja miehensä luo hoitoon viime keskiviikkona, joten niiden kanssa on tullut puuhailtua paljonkin. Eivät kyllä oikein osaa käyttäytyä muiden koirien kanssa kovinkaan mallikkaasti, varsinkaan Nöpö, mutta muutoin olivat pääosin oikein suloisia. Yritimmekin totuttaa niitä muihin koiriin käymällä koirapuistossa, vaikka aikamoista haukkumista käynnit olivatkin. Mutta kyllä ne siitä tottuvat, kun sitkeästi niitä siellä käyttää aina, kun ovat kylässä.

Kävimme myös hyödyntämässä autoa marketti- ja Plantagenreissulla. Plantagenissa en ollutkaan koskaan aiemmin käynyt, mutta koska suunnittelemme Maijan kanssa huonekasvien ostopaikoista artikkelia Viidakkokirjeisiin, oli tietysti "tieteen ja journalismin nimissä" käytävä siellä, otettava kuvia ja vielä hairahduttava ostamaan kasvikin. Törmäsin nimittäin somaan keihäsanopinkieleen (Sansevieria cylindrica), joka maksoi ainoastaan 7,95€. Keihäsanopinkieleksi tämä oli mielestäni todella halpa, sillä sitä näkee harvoin myynnissä, ja hinta on aina jossain parin kympin tietämillä. Kasvi lähti siis pienen harkinnan jälkeen mukaan. Pitänee istuttaa se mitä pikimiten uuteen ruukkuun, jotta se saa oikeanlaista kasvualustaa nykyisen turpeen sijasta.

Hienosti paketoimani keihäsanopinkieli.

Ja tältä se näyttää ilman pakettia.

Plantagenin jälkeen suunnistimme marketeille, mistä oli tarkoitus ostaa ainekset blini-iltaan, sekä kukkamultaa. Näiden lisäksi sorruin alekasvihyllyn luona ostamaan posliinikukan. Se vaan oli niin soma, etten voinut vastustaa, ja maksoikin vaivaiset neljä euroa! Sitä kaupiteltiin isoposliinikukkana, muttei se kyllä siltä näyttänyt. Kotona selvittelin hieman asiaa, ja se paljastui Hoya compactaksi. Lajikkeeltaan tämä kyseinen H. compacta on Regalis, eli sillä on hauskojen kurttulehtiensä reunoilla valkoista. Saapa nähdä, miten tulen toimeen sen kanssa, ja saanko sen kukkimaan. Kukat ainakin näyttäisivät hienoilta ja tuoksuisivatkin vielä.

Hoya compacta "Regalis".

Illalla tehtiin blinejä. En ole aiemmin syönyt niitä, eikä minulla näin ollen siis ollut mitään ennakko-odotuksia. Kuvittelin jotenkin, että ne ovat hieman työläitä ja hankalia tehdä, mutta todellisuudessa ne ovatkin hyvin helppoja. Googlettelin ohjeita aikani, ja päädyn sitten Blineihin Störmsön tapaan. Noudattelin ohjetta muuten tarkkaan, mutta laitoin kermaviilin tilalle turkkilaista jogurttia, kun olin sitä jo ehtinyt hankkimaan. Eli tässä siis mukaeltu ohjeeni Strömsön bileistä:

10g hiivaa (käytin tuorehiivaa)
2dl kädenlämpöistä maitoa
1½dl tattarijauhoja
1dl vehnäjauhoja
1dl turkkilaista jogurttia
1 munankeltuainen
1 munanvalkuainen
ripaus suolaa
voita paistamiseen

Murenna hiiva maitoon. Lisää jauhot, jogurtti, keltuainen ja suola. Vatkaa taikina tasaiseksi ja anna sen nousta vähintään puoli tuntia. Vatkaa valkuainen kovaksi vaahdoksi ja sekoita varovasti taikinaan. Paista blinit pienessä määrässä voita.

Tuolla alkuperäisellä ohjesivulla on lisää vinkkejä blinien paistoon, ja niitä noudattamalla tulikin tosi hyvän näköisiä ja tuoksuisia blinejä. Syötiin omamme graavilohen, punasipulihakkeluksen, maistekurkkujen ja smetanan kera. Ja täytyy sanoa, että oli mahtavan hyvää! Näin ollen minusta tuli kertaheitolla blinien suuri ystävä. Pitää lähiaikoina kokeilla tätä ohjetta uudemman kerran..

P.S. Koska valmistimme ja söimme blinit Earth Hourin aikana, ei niistä tullut otettua kuvia. Uusintakierrokselta sitten!

Millainen joulu minulla oli?

Kuusiloistoa pääsi ihastelemaan
jokaisessa kyläpaikassa, samoin
kuusen alustan lahjavuoria.

Tapahtumarikas ennen kaikkea. Joulua vietin tänä vuonna peräti kolmessa eri paikassa, joten menoa ja vilskettä riitti jo toisinaan ylikin oman tarpeen. Tästä huolimatta joulu tuntuu oikein onnistuneelta viimeistään sitten, kun ajattelen asiaa tarkemmin hyvin nukutun yön jälkeen huomenna.

Useammassa kyläpaikassa kiertäessä yhtenä etuna on tietysti se, että pääsee maistelemaan vähän erilaisia jouluruokia. Tämän joulun kirkkaimpia voittajia herkkujen saralla olivat mielestäni villisikakinkku, savusiika ja -lohi, karjalanpaisti, luumuvaahto-piparijälkkäri ja ranskalaiset suklaatryffelit. Sekä tietysti joulutortut ja piparit! Nyt on tullut syötyä useammankin viikon tarpeisiin varmasti, mutta tuolta viimeisestä kyläpaikasta kotikotoa tarttui silti matkaan villisikakinkkua ja -kinkkulientä, joten herkuttelut varmaan jatkuvat vielä.. Ehkä voisi kokkailla jotain vähän kevyempää vaihteeksi, villisikakeittoa vaikka?

Lumiset ulkoilukäynnit olivat koirien mieleen.
Molemmat säntäilivät lumipallojen  perässä innoissaan ja
muistuttivat lopulta eniten jotain
kummallisia lumiveistoseläimiä.

Kesken joulureissailujen valokuvaamistahti hiipui huomattavasti loppua kohden, eikä kotikotona tullut otettua edes koirista montaa kuvaa. Ei niin, että ne mitään helppoja kuvattavia muutenkaan olisivat, säntäilevät koko ajan paikasta toiseen keskenään kisaillen tai rapsutuksia helposti kyseiseen palvelusasemaan taivuteltavissa olevilta pehmoilevilta naisihmisiltä kerjäten. Nöpö-kuopus oli kuitenkin vajaassa parissa kuukaudessa kasvanut uskomattoman paljon kokoa, ja on tällä hetkellä jo lähes Pikin mitoissa. Saa nähdä, miten isoksi se lopulta kasvaa. Ainakin tassujen koko kielisi Pikiä suuremmasta lopputuloksesta, hurjan hassun näköiset jättitassut sillä.

Nyt päiviä jatkuneen melkein taukoamattoman matkustelun ja reissaamisen jälkeen suunnitelmissa on käydä vaivihkaa hieman töissä ja lopun ajan ottaa mahdollisimman rennosti.

Pandalla on oikea asenne: peiton alle ja herkkuja käpälään!

Myös Piki sisäisti hyvin rentoilun ytimen maha täynnä kinkkua.

Lomanen

Viime lauantaiaamuna suunnistin viikonloppuvierailulle kotikotiin uutta koiranpentua katsomaan. En päässyt lähtemään aikaisemmin, sillä olin lupautunut tekemään perjantain iltavuoron töissä. Onneksi meni työt ihan mukavasti, eikä tullut mitään kriisejä liiemmin siellä. Lauantaiaamuna herätyskellon herättäessä olin hetken ajan ihan varma siitä, että olen vahingoissa laittanut sen soimaan liian aikaisin, sillä oli vielä niin hämärää. Vilkaisu ulos kuitenkin paljasti, että käynnissä oli melkoinen lumimyräkkä! Lunta oli satanut yön aikana varmaan lähemmäs kymmentä senttiä, ja hieman mietityttikin että miten aina-niin-luotettava-VR palvelee. Onneksi matka Tampereelle sujui suuremmitta ongelmitta, vaikka juna olikin melko täysi. Vieressäni istui Pieksämäeltä Helsinkiin matkaava mukava mies, jonka kanssa tuli melkein huomaamatta lopulta juteltua koko matka. Matkaseurani oli lähdössä lomailemaan Roomaan. Ah, olisinpa minäkin!

Tampereen asemalla vastassa olivat siskot ja äidin mies, joka vei meidät syömään intialaiseen Swagath -ravintolaan. (Vastaanottokomiteassa oli mukana myös Piki, joka kuitenkin jäi autoon odottamaan ravintolavierailun ajaksi.) Ravintolassa otimme kaikki lounaan, joka tarkoitti rajatonta määrää 5-6 erilaista kastiketta, riisiä, alkupaloja, salaatteja ja naan-leipää. Hurjan hyvää ruokaa! Pinaatti-lammaskastike nousi omaksi suosikikseni, ja pitäisikin ehkä jossain sopivassa välissä opetella tekemään lisää intialaisia ruokia niiden muutaman ohjeen lisäksi, joita tulee tehtyä. Jälkkäriksi tilasin vielä itsetehtyä toffeejäätelöä, joka maistui tosi jännittävältä. Aluksi jäätelön rakeisuus vähän hämmensi, mutta kun siihen tottui muutaman lusikallisen jälkeen, niin se oli itse asiassa todella hyvää. Laskun mukana pöytään tuli vielä hassuja kelta-valko-oransseja ryynejä, jotka paljastuivat sokerikuorrutteisiksi aniksen siemeniksi. Jännittävä idea, sopivat mielestäni oikein hyvin aterian päätteeksi.

Ruokailun jälkeen Piki ja äidin mies jatkoivat matkaansa talonrakennustyömaalle ja me siskokset suunnistimme shoppailemaan. Tarkoituksena oli löytää lähinnä uusia vaatteita ja kenkiä, mutta loppujen lopuksi päädyimme ostelemaan koruja. Itse löysin heti alkuun todella syötävän somat Ainoan korvakorut Vaudeville Boutiquesta (jossa mieluusti olisin viettänyt aikaa paljon enemmänkin, mutta siskot eivät olleet yhtä vakuuttuneita kaupan mielenkiintoisuudesta), ja siskoille löytyi koruja Tullintorin Jalokivigalleriasta. Suurimmat löydöt tehtiin kuitenkin UFF:in Tasarahapäiviltä, kun kaikki vaatteet maksoivat enintään 4€ kappale! Jos vain mahdollista, niin Tasarahapäivillä kannattaa kuluvan viikon aikana piipahtaa, sillä hintoja alennetaan vielä koko viikon ajan siten, että ensi lauantaina saa vaatteen kuin vaatteen enintään yhdellä eurolla! Neljäkin euroa tosin on vaatteista sen verran pieni hinta, että löytöjä tuli tehtyä. Itse löysin yhden pitkähihaisen puseron, mutta nuorempi pikkusiskoistani löysi niitä itselleen peräti kolme.

Muihin päivän ostoksiin kuuluvat myös hittituotteiksi osoittautuneet SYOSSin Repair therapy-shampoo ja hoitoaine, jotka onneksi tulivat niin isoissa pakkauksissa, että niitä riittää vielä hyväksi aikaa. Ihanaa löytää taas pitkästä aikaa joku oikeasti hiuksia hoitava pesuainepari markettien hätäratkaisushampoiden jälkeen. Eläköön laatutuotteet!

Huomaamatta pitkäksi venähtäneen ostospäivän jälkeen suunnistimme viimein kohti kotikotia ja siellä odottavia äitiä ja uutta koiranpentua, Nöpöä. Matkan aikana minulle kerrottiin jo moneen kertaan siitä, kuinka pieni Nöpö onkaan, mutta silti sen näkeminen yllätti.Pentuhan yletti hädin tuskin Pikiä mahaan! Ja kuinka rauhallinen se onkaan Pikiin verrattuna, ei ollenkaan vaatimassa huomiota ja rapsutuksia jatkuvasti. Asiaan tosin saattaa vaikuttaa sekin, että Nöpö viettää vielä suurimman osan ajastaan nukkuen, joten kenties siitäkin paljastuu kasvaessa huomionkipeä puoli. Piki sen sijaan on niin innoissaan uudesta leikkikaverista, että höykyttää tätä tämän tästä ja kannustaa Nöpöä mukaan leikkiin aina tämän ollessa valveilla. Illan aikana koirista olikin hieman hankalaa saada kuvia, varsinkaan sellaisia, joissa molemmat olisivat esiintyneet yhtä aikaa edukseen.

Pörröinen Piki ja kasvattajan huolella trimmaama miniatyyrisen kokoinen Nöpö.

"Ei valokuvia, usko nyt jo!"

Illalla trimmailimme vielä neljän naisen voimin Pikiä upouudella koiratrimmerillä, ja kumma kyllä onnistuimme siinä leikkelemättä Pikiltä korvia irti tai aiheuttamatta suurempia kaljuja kohtia. Naamaan emme tosin uskaltaneet koskea, joten pientä pörröisyyttä koiraan vielä jäi.



Valpas suuri metsäkoira valmiina loikkimaan heitettävän kepin perään!

 Sunnuntaina suuntasimme koko perheen voimin metsäretkelle. Tarkoituksena oli käydä katsomassa muutamalla sienipaikalla tilannetta ja poimia mukaan viimeistä satoa, mikäli niitä sattuisi löytymään. Vaikka sää oli pilvinen ja sumuinen, oli metsässä kuitenkin mukava liikkua lämpimästi pukeutuneena. Tähän aikaan syksystä metsä on jo rauhoittunut odottamaan talvea ja lumipeittoa, eikä sen hiljaisuutta rikkonut juuri muu, kuin tiaisparvien äänet ja satunnaisesti yli lentävät varikset. Ja tietenkin suuren metsäkoira-Pikin valtaisa haukkuminen aina, jos sille heitettävää keppiä uskallettiin pantata kädessä hetkeäkään liian pitkään! Piki rakastaa metsäretkiä ja juoksentelee väsymättä niin keppiä noutaen kuin ihan muuten vaan metsän tuoksuja nuuskien mättäältä mättäälle. Pieni Nöpö-koira ei vielä oikein ole ymmärtänyt metsäretkien ihanuutta, sillä lukuisat mättäät ja kuopat ovat sille vielä liian isoja esteitä. Tämän tästä se jäikin jumiin "suurtakin suuremmalle" mättäälle, kun ei uskaltanut tulla itsekseen alas ja uikutti kauhuissaan kunnes joku kävi pelastamassa sen. Lisäksi pikkuista rupesi melko pian palelemaan, ja se viettikin lopulta päiväunia minun sylissäni takin ja kaulahuivin alla. Itse istuin sillä aikaa kivellä  ja yritin parhaani mukaan olla huomaamatta varpaiden jäätymistä.

Suuren metsäkoiran alku Nöpö.

Toivoa sopii, että Nöpökin kasvaessaan rupeaa viihtymään paremmin metsässä, ja ne kirmailevat yhdessä Pikin kanssa keppien perässä. Ainakin kovaa yritystä oli välillä Nöpöllä, raukka vaan ei alkuunkaan pysy Pikin perässä, tai pysty saamaan siltä keppiä haltuunsa yrityksistä huolimatta.

Ruokaa!!!

Sieniä löytyi metsästä lopulta enemmän, kuin olen koskaan aikaisemmin yhdelläkään sieniretkellä nähnyt löytyvän, ja poimimme oikein urakalla kolme tuntia suppilovahveroita (Cantharellus tubaeformis). Lopulta olimme sen verran nälissämme ja kylmissämme, että päätimme lähteä kotona uunissa odottavan hirvipaistin kimppuun. Ja oi, miten mahtavaa paistia olikaan! Näemmä nelisen tuntia uunissa on juuri sopiva aika paistille kypsyä suussasulavan pehmeäksi ja herkulliseksi. Paistin kanssa saimme tietenkin juuri kerätyistä suppilovahveroista tehtyä paistosta, joka sekin oli taivaallista! Kyllä oli mahat täynnä syömisen jälkeen kaikilla.

Syömisen jälkeen meille tulikin siskon kanssa jo kiire takaisin Jyväskylään lähtevään junaan, ja viime hetkillä saimme onneksi paisteltua mukaan osan suuresta sienisaaliista. Ehdimme myös junaan, joka kuitenkin oli niin täynnä, että jouduimme lopulta istumaan suurimman osan matkasta eteisen lattialla! Ei kyllä hetkeen tee mieli kiirehtiä junaan ilman paikkalippuja. Väsyttävää kotimatkaa lukuun ottamatta reissu kuitenkin oli erittäin mukava ja rentouttava. Voi kun ehtisi useamminkin!

Kooste

Näemmä opiskelujen ja töiden yhteensovittaminen on aika hankalaa, ja ennen kaikkea kiireistä hommaa. Enpä ole ehtinyt juurikaan bloggailla viime viikkoina, vaikka sain koneenkin jo toimimaan, kiitos nörttipuoliskoni. Aika on mennyt tentteihin pänttäämiseen, luennoilta töihin juoksemiseen ja jokaisessa vapaassa välissä onkin sitten pitänyt tiskata tai pyykätä. Tähän kun vielä lisää päälle sitkeästi iskuyrityksiään jatkavan syysflunssan, niin kalenteri onkin jo täynnä.

Markkinaviikonlopun jälkeisen viikonlopun pidin myös vapaata, ja silloin kaupunkiin suuntasi helsinkiläistynyt ystäväni, johon tutustuin aikoinaan fuksivuonna biologian opiskelun merkeissä. Viikonloppu kului oikein vauhdikkaasti, ja olin enemmän innoissani kaikesta, kuin vähään aikaan olen ollut. Ystävälläni on intoiluani vahvistava vaikutus, sillä hän kun on niitä harvoja ihmisiä, jotka ovat vielä enemmän innoissaan kaikesta mahdollisesta kuin mitä itse olen. En taidakaan muuten edes tuntea ketään muuta, jolla olisi vastaavanlainen taipumus intoilla pienistäkin asioista. Ihanaa, että meitä intoilijoita kuitenkin on. Katsoimme viikonlopun aikana paljon (nörtti)leffoja ja perjantai-iltana vietimme sushintekoillan Maijan luona. Illasta paisuikin lopulta isot bileet, jossa oli reilusti yli kymmenen henkeä, vaikka ajatuksena taisi aluksi olla vain pienehkö "tyttöjen ilta". Hurjan hauskaa oli! Ja nyt opin itsekin käärimään noita makirullia. Kunhan taas jossain välissä on vähän enemmän vapaata aikaa, niin voisi tehtailla niitä uudestaan.

Sushia.

Sushi-illassa juhlimme samalla myös kaupunkiin viikonlopuksi saapuneen Marjan valmistumista, sillä hän oli juuri käynyt palauttamassa kansitetut  gradut ohjaajilleen ja täyttämässä tutkinnonanomislomakkeen. Onnea Marja!

Valmistumismalja!

Tämän huippukivan viikonlopun jälkeen olenkin keskittynyt lähinnä taas tasapainoilemaan töiden ja opiskelujen kanssa. Nyt olen tullut siihen tulokseen, että yritän olla ottamatta useampaa työvuoroa keskelle viikkoa, sillä siinä ei enää jaksa opiskella kunnolla, puhumattakaan, että ehtisi vielä viettää vapaa-aikaa. Kuluneella viikollakin olin tiistaina ja keskiviikkona Paviljongilla Tekniikkamessuilla tarjoilemassa. Keikat olivat kyllä tosi mukavia, sain tarjoilla Siemensin standilla messuvieraille ja myöhemmin illasta pelkille Siemensin kutsuvieraille. Keskiviikkoiltana vip-vieraat saivat myös Ismo Leikolan keikkailemaan. Ja mikäs sen kivempi yllätys itselle, kuin että pääseem yös seuraamaan Ismon keikkaa kesken työvuoron! Liput Ismon ensi kuun keikallekin on jo ostettu, joten lisää Ismoa on luvassa.

Keskiviikkona Jyväskylään saapui myös hoitoon Piki-koira! Piki asuu hoitoaikansa pääosin siskoni ja tämän miehen luona, mutta itse olen viettänyt viimeiset pari päivää suurimmaksi osaksi myös siellä kyläilemässä ja rapsuttelemassa Pikiä. Toissa päivänä vein sen läheiseen koirapuistoon juoksemaan ja leikkimään, ja siellä se tutustui myös Roope-villakoiraan, jonka kanssa se yllättäen jopa tuli toimeen. Roopen kanssa se sitten leikki tyytyväisenä.

Piki.

Pikin lisäksi seuraan liittyy ensi viikoksi myös Pikin omistaja, nuorempi siskoistani, joka tulee viettämään syyslomaansa Jyväskylään. Saa nähdä, mitä kaikkea kivaa keksitäänkään!

Saara, suuri vesipeto

Vietin eilen koko päivän ulkona Maijan ja koiravieraansa Saaran kanssa. Saara opettelee maalaiskoirana kaupunkielämää ts. sitä, ettei ihan kaikelle ja kaikille tarvitse haukkua. Koska heinäkuiset helteet ja paksu musta turkki ovat kovin kuuma yhdistelmä, niin rannallehan sitä piti lähteä. Saara nouti ansiokkaasti palloa järvestä ja puolusti myös meitä vaarallistakin vaarallisempia sinisorsia vastaan.
Keskiviikkona kaupunkiin saapuu myös pikkusiskoni koira Piki, joka on paksumpi ja pienempi versio Saarasta. Ajatuksena on tutustuttaa nämä kaksi koiraa toisiinsa, saa nähdä miten siinä käy!