Näihin kuviin, näihin tunnelmiin

Kulunut viikko on pitänyt sisällään hyvää ruokaa, hyvää seuraa (sekä ihmis- että koirasellaista) ja nyt viikonloppuna vielä Finncon ihan naapurissa. Aika hyvä, sanoisinko!?

Lintulammella

Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa kävi lämpimän keväisenä päivänä pienellä lammella kuhina: moni lintu käytti lampea rohkeasti juoma- ja kylpypaikkanaan. Löydä ja tunnista kollaasista tuttuja lajeja!

Aurinko

Kimppu keltaisia tulppaaneja tuo auringon olohuoneeseenkin.

Auringonvärinen tulppaanikimppu raikastaa olohuoneen, ja tuo iloisenkeltaisella olemuksellaan mieleen kesän: hellepäivät, jäätelön, vastaleikatun nurmikon tuoksun, uimarannan hiekan varpaissa, auringonpaisteen kasvoilla... 

Varsin paikallaan sairaslomalaiselle.

Loppusyksyn harmaus

Kolmatta päivää syysflunssan kourissa ja olo alkaa olla, paitsi flunssaisen ankea, myös hieman pitkästynyt. Asiaa ei yhtään auta se, että eilen ja toissapäivänä oli sateisen harmaa ja surkea keli. Tänään on onneksi aurinko vähän pilkahdellut. Sairastelun myötä olen lähinnä nukkunut ja katsellut sarjoja, niidenkin jaksoja hieman katkonaisesti, välillä leväten. Eilen katsoin myös sykähdyttävän Upside Down -nimisen leffan Netflixistä. Jos vielä muistatte, kuinka aiemmin tuli katsottua Moon ja ilahduttua, niin Upside Downin kanssa tuli vähän samantapainen ihastuksen tunne. Välillä kannattaa katsoa ennestään tuntematon elokuva ja antaa sen puhua puolestaan, ilman turhia ennakko-oletuksia. 

Memories 2012

Vuoden vaihtuessa sitä tulee ainakin itse varsin nostalgiseksi ja miettii mennyttä vuotta: sen kohokohtia ja ei-niin-ihania tapahtumia, unohtumattomia kokemuksia ja niitä, jotka mielihyvin unohtaisi jos voisi. Vuosi 2012 jäänee mieleeni kutakuinkin epätietoisuuden ja epävarmuuden vuotena, jolloin etsin omaa paikkaani työelämässä ja kärsin suunnattomasta stressistä. Onneksi vuosi 2013 näyttäytyy työn puolesta paljon valoisampana ja seesteisempänä (mutta siitä myöhemmin lisää!). Nyt siis tunnelmia ja parhaita paloja menneen vuoden varrelta:

Talvi

Vuosi alkoi uudessa, ihanassa kodissa. 

Näyttikö jääkaappimagneettien kokoelma joskus näinkin
siistiltä ja järjestäytyneeltä?

Alkuvuodesta teimme myös siskon kanssa ystävänpäivän tienoille sijoittuneen Päivä Tukholmassa -matkan. Koska kumpikaan emme ole juuri Tukholmassa seikkailleet, oli reissu meille hieno tutustumismatka naapurimaamme pääkaupunkiin. 

Menomatkan laiva-aamiaisen minicroissantit olivat herkkua.

Sattumanvarainen kaupunkiseikkailumme kuljetti meidät
rahamuseoon.

Stortorgetin laidalla piipahdimme suloisessa kavilassa imelällä
valkosuklaakaakaolla ja kirjoittelemassa postikortteja.

Risteilyn kotiinpaluu tapahtui ystävänpäivänä, ja kotona minua odotti paremman puoliskon ystävänpäiväyllätys:

Suloinen vaaleanpunainen gerbera ja suklaasydämiä.

Karkauspäivänä puolestaan karkasimme samaisen miehen kanssa hetkeksi arjesta ja kävimme Figaron lounaalla nauttimassa herkullisista alkupaloista, pääruoasta ja jälkiruoasta.

Jos alkupala näyttää tältä, voiko mikään enää mennä pieleen? Ei mennyt.

Kevät

Kevät alkoi uudella huonekasvitulokkaalla, joka enteili yhä yltyvää orkideakuumeen nousua: 

Venuksenkenkä (Paphiopedilum) tekee näyttävän kukan.
Parhaillaan oma kasvini kasvattaa uutta kukkanuppua.

Keväällä vietettiin myös Instanssia, jonne toimme Maijan kanssa biologiväriä ja vietimme mitä mainioimman, pitsan- ja kolantäytteisen viikonlopun. 

Vuonna 2012 osallistuimme Summamutikkaan pienoistaidenäyttelyn voimin...

...mutta sarjassa vei kuitenkin voiton Kapteeni Toni!

Jännittäviä hetkiä koettiin myös tupaantuliaisissamme, jossa vieraita riitti jopa siinä määrin, että loppuillasta eteisen naulakko putosi kiinnikkeistään takkipaljouden takia!

Vieraiden tuloon valmistautuessa kaikki oli vielä rauhallista.

Kevään jännittäviin seikkailuihin lukeutui myös elämäni ihkaensimmäinen pilkkireissukokemus! Ja toisin kuin Annukan mukaan yleensä, tällä kertaa jäähän tehdystä reiästä nousi pikkukaloja toisensa perään: 

Ahven!

Pääsiäisen tienoilla piipahdettiin tutustumassa remontoituun Peurunkaan ja sen piiiiitkääään vesiliukumäkeen. (Viihdyimme ja teimme uuden vierailun joulukuun alla. Maisemat näyttivät jokseenkin samoilta, lunta vain oli hieman enemmän.) Lisäksi vietettiin jälleen Iloista Keskiviikkoa ja loppukeväästä pääsimme Maijan kanssa aloittamaan ahkerien  palstaviljelijöiden arkea. 

Peurunka.

Iloisen Keskiviikon iloisenvärinen salaatti.

Palstaviljelyn alkumetrit: multasäkkien raahaaminen
palstalle kävi tosiaan työstä.

Kesä

Kesä alkoi epävakaisessa säässä (myöhemmin kävi ilmi, että kesästä, kuten koko vuodestakin, kehkeytyi varsin sateinen ja kolea), mutta vietimme kuitenkin kesän "avajaisia" tekemällä porukalla saunalauttaretken Jyväsjärvellä.

En olekaan tainnut aiemmin nähdä Jyväsjärven
suihkulähdettä näin läheltä!

Kesäkuussa järjestimme siskon kanssa yllätyssynttärit samana päivänä syntyneille puoliskoillemme. Alun kevyt ideointi lähti hieman lapasesta ja juhlista tuli jokseenkin reippaan Meksiko -teemaiset.

Askartelimme koristenauhoja ja ripustimme niitä ilmapallojen...

... sekä vihaisen piñata -possun (jonka sisältä
löytyi karkkia ja muita herkkuja) kanssa koristeeksi.

Myös kakku kuului totta kai asiaan: kakkukynttilöiksi sattui sädehtiviä
ja uudelleen syttyviä versioita, joten kesti tovin, ennen kuin päästiin
leikkaamaan ja syömään kakkua.

Omia synttäreitäni vietettiin kahteen otteeseen: kotikotona kesän harvoista lämpimistä päivistä nauttien ja muutamaa päivää myöhemmin, niin ikään lämpimän sään suosiessa, paremman puoliskon organisoimilla eeppisillä yllätyssynttäreillä, joiden aluksi minut istutettiin kantotuoliin ja kärrättiin rantapiknikille. 

Ensimmäisten syntymäpäivien ihastuttavasti tarjoiltu kakku.

Heinäkuisiin seikkailuihin kuului myös kotiseutumatkailu Korpilahden Palvipäivillä...

Palvipäivillä vietimme huomattavan paljon aikaa Takomo
Routaraudan kojulla seppä-Anssin seurana. 

...sekä eeppinen Lapin reissu, joka ansaitsee kyllä ihan kokonaan oman postauksensa. Pieniä tunnelmapaloja reissusta löytyy Villikatajan blogista.

Lapin reissun seurueemme allekirjoittanutta kuvaajaa lukuun ottamatta.

Kesällä myös mökkeiltiin jonkin verran, nautittiin luonnosta sateettomina päivinä ja tietysti grillattiin ja vietettiin muutoinkin kesäelämää. Elokuussa vietin myös kolme työlästä ja antoisaa viikkoa koe-eläinkurssilla (jolla oli sittemmin  myös kauaskantoisempia seurauksia tulevien vuosien suunnitelmiini).

Koe-eläinkurssilla harjoittelimme muun muassa kalojen nukuttamista ja
verinäytteenottoa (taemmassa fileessä näkyvä tummempi kohta on
näytteenoton myötä syntynyt mustelma), jonka jälkeen pistimme
harjoituslohet lihoiksi.

Syksy

Alkusyksystä ostin kuivurin, joka olikin sitten ahkerassa käytössä. Sillä kuivatiin muun muassa marjoja ja muuta syksyn satoa.

Omenarenkaita!

Myös palstaviljely palkitsi ja saimme nauttia oman maan sadosta.

Syksyyn kuuluu myös marjastus ja metsäseikkailut. Suurina eränkävijöinä kävimme siskon kanssa Leivonmäen kansallispuistossa ja saimme eväsmakkaroita varten tarkoitetun nuotionkin syttymään vain sinnikkään tunnin yrittämisen jälkeen...

Yksinäinen eväsmakkara: paketillinen katosi lopulta nopeasti parempiin suihin.

Evästelyn lisäksi poimimme tietysti myös marjoja.

Syksyyn kuului tietenkin myös sieniretkiä. Mukana olivat toisinaan sekä molemmat siskot, että innokkaat metsäkoirat.

Yksityiskohtia.

"Haluaisit minun etsivän maasta MITÄ? Mitä te niillä teette, haisevat pahalta
ja ovat täysin syömäkelvottomia... Kelpaavat korkeintaan kieriskelyalustaksi!"
Näin tuumasi Nöpö ja yritti kieriskellä suppilovahverokasvustojen päällä.

Loppusyksy kuluikin vähän vähemmän tapahtumarikkaissa merkeissä: satoi ja oli pimeää. Joulukuu sentään toi mukanaan viimein joulun odotuksen ja jouluvalmistelut. Pääsin koristelemaan kotia ja sain viimeinkin uutisia, jotka toivat vuodelle 2013 selkeyttä työkuvioihin: pääsen tutkimaan lohia! Niihinhän tutustuin elokuisella koe-eläinkurssilla. Joulun lähestyessä ahkeroin myös joululahjaherkkujen parissa: innostuin testailemaan erinäisiä toffeeohjeita. Niistä omaksi suosikikseni muodostui pähkinätoffee, jota oli todella helppo ja nopea tehdä.

Pähkinätoffeen pystyy jähmettämään silikonimuoteissakin, kuinka kätevää!

Vuoden 2012 kohokohtiin kuului myös paljon muita tilanteita, tapahtumia, seikkailuja ja retkiä, joiden aikana ei kameraa tajunnut napata esiin (tai sitten harvat kuvat ovat niin tärähtäneitä tai väärin valottuneita, ettei niitä kehtaa julkaista). Vuoteen sisältyi uusia reseptejä, joista osasta tuli luottoruokia keittiöön, uusia kasveja (joista parempi puolisko ei ole ihan niin ilahtunut), kesäiset piknik-vauvakutsut, joissa olin vieraana, monia ihania illanistujaisia ystävien kanssa, luontoseikkailuja, pihakasvien istutusta (Kerrostalossa asujalle pihakasvi-istutuksiin kannustava taloyhtiö on aivan mahtava!), saippuan valmistamista, uusia elämyksiä, jännittäviä työkeikkoja... Kaiken kaikkiaan aika tapahtumantäyteinen vuosi, kun sitä näin jälkeenpäin muistelee. Vuodesta 2013 tuleekin sitten.. No, sen näkee vuoden päästä!

Päivät niin kuin varisparvi raahautuu

Marraskuun väriläikkä.

Taas kerran vähän Marraskuu -viittauksia. Ne vain tuntuvat sopivan saumattomasti marraskuiseen tunnelmaan, joka tänä vuonna on ollut tavallistakin ankeampi, loskaisempi ja lumettomampi. Marraskuu on yleensäkin mielestäni vuoden ankein kuukausi, joskin lokakuu kilpailee sen kanssa kiitettävällä tarmokkuudella. Tänäkään vuonna marraskuu ei ole tehnyt poikkeusta. On ollut kiire, ahdistus, stressi ja tuleviausuushuoli.. (Onneksi ei sentään rutto, kuolema tai muuta sellaista!) Onneksi kuukausi on pian lopussa, ja joulukuun läheisyys näkyy jo monessa paremmin päin kääntyneessä asiassa. Toissapäivänä sain viimein vietyä tarkistukseen riippakivi-graduni, josta olikin jo ehtinyt muodostua elämää suurempi ongelma monin tavoin. Palautustilanne ei lopulta edes näyttäytynyt niin huojentavana tai iloisena, tuntuipahan vain samanlaiselta napinpainallukselta kuin minka tahansa sähköpostin lähettäminen. Jälkeenpäin sitten hiipi helpotus ja tyytyväisyys mieleen, joskaan ei ainakaan vielä edes siinä määrin, kuin joskus kuvittelin tapahtuvan. Ehkä se tästä vielä. Ainakin mokoma työ on nyt poissa käsistäni, jos ei mitään muuta. Pieni pelko huonosta arvosanastakin jäytää, mutta sille ei voi mitään enempää, kuin mitä koko syksy on jo tullut yritettyä. 

Messukeskuksen seminaarisali odottamassa osanottajia.

Villikatajan osalta asiat ovat edenneet kuluneella viikolla varsin vaihdikkaastikin. Enemmän kuulumisia ja juttuja voi käydä tsekkailemassa täällä, mutta sanottakoon, että kiirettä on pitänyt. Välillä on itsellä meinannut usko loppua, mutta onneksi meitä on tässä projektissa kaksi. Kävimme marraskuun alkupuolella ottamassa osaa MTT:n järjestämään Suomesta biotalouden huippu -seminaariin ja nyt kuluneella viikolla piipahdimme uudestaan pääkaupunkiseudulla, tällä kertaa Arktisten aromien Miten lisäarvoa luonnonmarjoille? -seminaarissa. Molemmista saimme paljon hyviä ideoita ja kontakteja, sekä pääsimme luomaan silmäyksen toimialan nykytilanteeseen. Jännästi olen itse huomannut, että itse asiassa pidän kovasti seminaareihin osallistumisesta, verkostoitumisesta ja sen sellaisesta.. Kiva juttu! 

Seminaarien lisäksi olemme ehtineet piipahtaa myös yritysvierailulla Frantsilassa. Siellä oli niin ikään antoisaa ja opettavaista, ja oli todella mukavaa päästä tutustumaan yritykseen, joka ei ole tinkinyt arvoistaan ja silti menestynyt. 

Kaiken työ- ja graduhääräämisen ohella en olekaan paljoa muuta ehtinyt tehdä, ja joulu(loma) onkin tänä vuonna paljon edellisiä enemmän mielessäni. Silloin ajattelin viettää paljon aikaa tekemättä ei-mitään, löhöillen päivät pyjamassa kirjojen, elokuvien, sarjojen ja jouluherkkujen parissa. Tänä vuonna koen aivan erityisesti ansaitsevani hengähdystauon!

Siskonmakkarasoppaa

Koska elokuun myötä näyttää tulleen väistämättömästi myös syksy, on pikku hiljaa aika myöntää tappionsa, pakata bikinit hieman syvemmälle kaapin uumeniin ja ruveta etsimään pieniä hyviä puolia vuodenajan vaihtumisesta. Tietysti sienet ja muut syksyn herkut ovat tuloillaan, mutta ennen kaikkea ilmojen viileneminen tarjoaa hyvän syyn tehdä jälleen keittoja. Niinpä ajattelin jakaa teidän muidenkin iloksi siskonmakkarakeiton reseptin. Siskonmakkarat ovat mielestäni erittäin aliarvostettu herkku, ja itse syön niitä mielelläni keittojen lisäksi vaikkapa paistettuna, perunamuusin ja sipulikastikkeen kera. Mutta tässä siis keitto-ohjetta viilenevien ilmojen lämmikkeeksi:

n. 1l vettä

300g siskonmakkaroita

100g pakastemaissia

400g peruna-sipulisekoitusta

laakerinlehti

maustepippuria kokonaisena

muutama ruokalusikallinen maustettua ruoanlaittofraichea (tällä kertaa tatti-herkkusientä)

ripaus mustapippuria 

suolaa maun mukaan

Kiehauta vesi kattilassa. Lisää joukkoon laakerinlehti, muutamia maustepippureita sekä pilkotut siskonmakkarat. Keittele hetki. Lisää maissi ja peruna-sipulisekoitus. Hauduttele keskilämmöllä noin 20 minuuttia, kunnes keitto on kypsää. Mausta muutamalla ruokalusikallisella ruoanlaittofraichea, sekä mustapippurilla ja tarvittaessa ripauksella suolaa. 

Nauti.

Kulhollinen keittoa.

--

Keittoa voi muunnella monella tapaa, vaikkapa korvaamalla maissit porkkanoilla, lisäämällä mukaan kesäkurpitsasuikaleita tai vaikkapa laittamalla ruoanlaittofraichen tilalle maitoa tai kermaa. Perinteinen siskonmakkarakeittohan syntyy juurikin maitoliemeen, perunoiden, porkkanoiden ja liemijuuresten säestämänä. 

Kesäilta Päijänteellä

Reilu vuosi sitten olimme hyvän ystäväni kanssa yhteistuumin kaasoina siskolleni. Tänä kesänä saimme kiitokseksi avustamme seuraavanlaisen lahjakortin:

Olen usein ihaillut höyrylaivoja satamassa, ja olemmekin suunnitelleet jo viimeisen viiden vuoden ajan Päijänne-risteilyä.. Onneksi nyt sitten saimme viimein siskon ja miehensä suosiollisella avustuksella suunnitelmamme toteutettua. 

Jännityksellä nousimmekin sitten tänään kyytiin, s/s Suomi -nimiseen sataviisivuotiaaseen höyrylaivaan, jossa meidät ohjattiin heti alkuunsa notkuvan buffetpöydän ääreen laivan takaosaan. Ja kyllä siellä sitten piisasikin herkkuja! 

Aluksi oli tietenkin runsas salaattipöytä. Ihastuimme molemmat varsinkin pestobroileriperunasalaattiin, jota jo suunnittelimme tekevämme lähitulevaisuudessa itse yhteen jos toiseenkin tilaisuuteen. Samalla keksimme, että voisimme viettää kuusivuotisjuhlapäivääkin, tuleehan ensimmäiseen yhteiseen kämppisasuntoomme muutosta kuluneeksi jo niinkin monta vuotta ensi kuun ensimmäisestä päivästä lähtien. Niin se aika vaan kuluu.

Salaattipöydän antimia.

Lämpiminä pääruokina punaviininautaa, smetanalohta,
uunijuureksia ja perunoita. Nam!

Jälkiruoaksi vielä hedelmärahkaa minttusuklaahipuilla, suosikeillani,
strösseleillä koristeltuna! Lisäksi  tietenkin teetä.

Ruokaillessa ja maisemia ihastellessa kuluikin kivasti ensimmäinen kolmesta risteilytunnista. Satavuotiaassa höyrylaivassa sitä kuulkaa onkin tunnelmaa, sen voin sanoa! Ravintolan ikkunapaikoilta avautui hienot näkymät Päijänteelle.

Sen sijaan kauan visioimani liehuvahelmainen mekko olisi kenties voinut olla vähän astetta vähäliehuvaisempi, sillä nyt se houkutteli puoleensa ehkä vähän turhankin päihtynyttä huomiota roppakaupalla. Puhumattakaan siitä, että se oli, no, kovin liehuvainen: 

Risteily kului ruokailun jälkeen maisemia ihastellessa, ja höyrylaivaa läpikotaisin tutkiessa. Ansaitsimmepa me henkilökunnan puolesta jopa lempinimen "postikorttitytöt", kun kiinnostuimme mahdollisuudesta lähettää laivalta "s/s Suomi" -leimalla varustettuja maisemakortteja. Ah, Päijänne, maailman parantaminen ja huolien jakaminen hyvässä seurassa kuohuviinidrinkkien äärellä...

..ja risteilyn päätteeksi pimenevässä illassa loistivat kotikaupungin valot. Niin, niissä kuluneessa kuudessa vuodessa, jotka meiltä kului tämänkin risteilyn suunnittelusta sen toteutukseen, on opiskelukaupungistamme muodostunut meille molemmille. Opinnot ovat tältä erää takana päin, mutta ystävyytemme toivottavasti vasta aluillaan.

Kesämökillä

Viime viikonlopun mökkireissulla tuli ihasteltua luontoa sen moninaisuudessaan. Oli ritariperhosen toukka, kasvikauneutta ja vielä hurja ukkosmyrskykin, joka paiskoi pihakalusteet pitkin poikin nurmikkoa.