Tulinen viikonloppu Tampereella

Heti perään saatte nautiskella toisesta kuvapitoisesta postauksesta, tällä kertaa viime viikonlopulta. Kävimme nimittäin paremman puoliskoni sekä siskoni ja tämän miehen kanssa Tampereen suunnalla, jossa järjestettiin Chilifestivaalit. Ylläoleva kuva kertoo aika paljon siitä, mistä oli kyse: chilejä ja chilituotteita oli tarjolla maisteltavaksi ja kotiinviemisiksi. Tämän lisäksi tarjolla oli myös näytöskeittiön kokkausnäytöksiä, chilitietoiskuja, upea tulishow sekä tietysti paljon kojuja, josta ostaa chilipitoista festivaaliruokaa. 

Festivaaliruoan osalta tykästyin kovasti kolmen lihan ja neljän chilin pataan. Padassa porisivat nauta, porsas ja lammas, sekä neljä eri chililajiketta (joiden nimet olen ehtinyt jo autuaasti unohtaa). Lisäksi pataan oli päätynyt sipulia sekä porkkanaa ja se tarjottiin vaalean vehnäleipäpalan kera. Olipa hyvää! 

Seuraavan päivän santsikierrosannoksesta puuttuikin jo lammas, sekä porkkanat ja sipulit, eikä se ollut enää samalla tavalla makuhermoja kutkuttelevaa. Ihan kelpo syötävää sekin oli silti. 

Muutenkin festivaaleilla lienee ollut hieman enemmän kävijöitä, kuin mitä myyntiköjut olivat ennakoineet, sillä yksi jos toinenkin tarjottava ehti loppua ensimmäisen päivän aikana. Muun muassa seurueen miesväen haikailema chipotleolut oli myyty loppuun. Sentään maistelimme chilillä terästettyä mojitoa, joka olikin melkoisen tujua tavaraa. 

Lauantai-illan kruunasi Flamman upea tulinäytös, jota koetimme parhaamme mukaan katsella muun yleisön lomasta. Esityksen jälkeen seurueen miesjäsenet maistelivat vielä chilichorizoa, joka pienen haukkauksen perusteella oli myös hieman liian tulista omaan makuuni. 

Viikonlopun aikana ehdimme seikkailla muutenkin Tampereella ja tutustuimme kaupungin maisemiin sekä kotikaupunkia huomattavasti laajempaan ja monipuolisempaan kahvilatarjontaan. Piipahdimme muun muassa ihanissa Vohvelikahvila- sekä Taikapapu- nimisissä kahviloissa...

Herttainen vohvelikahvila.

Iso ja ihana jäätelövohvelini.

Taikapavun antimia: maukasta teetä sekä superhyviä kakkuja!

Lisäksi kävimme ihastelemassa Tampereen tuomiokirkon sisuksia. En ollut koskaan aiemmin käynyt siellä, joten niinpä muun muassa tämä merkkiteos oli näkemättä "livenä":

Vieläkään en päässyt pällistelemään sitä lähietäisyydeltä, sillä parvi oli alkavan häätilaisuuden takia suljettu yleisöltä. Olisin viihtynyt kirkossa pidempäänkin pällistelemässä, mutta kohteliaisuudesta hääväkeä kohtaan lähdimme pois alta. Upeaa, että Suomessakin on jossain kauniita rakennuksia. Niitä kun ei täällä juurikaan näe, vaan suurin osa on mitäänsanomatonta tai jopa järkyttävän rumaa elementtilaatikkoa. Ihastuin erityisesti kirkon katon holvikaariin maalattuihin siipikuvioihin. Ihania!

Pihalla ovien edessä hääparia odottava pakoautokin oli varsin tyylikäs, oikea lepakkoauto: 

Lauantai-iltapäivä vierähtikin sitten perheen luona vieraillessa ja rentoillessa. Ohjelmanumeroina oli muun muassa grillausta (oma kulta grillimestarina, jei), mölkkyä, punaviinimarjojen poimintaa (oma kulta poimimassa, kummaa), remonttipuuhastelua ja tietysti koirien leikittämistä ja rapsuttelua. 

Kepin perässä loputtoman innokkaasti juoksenteleva Piki.

Ja mammanpoika-Nöpö.

Muumiorotta ja muita luonnon ihmeitä

Toissa viikonloppuna vierailimme paremman puoliskon kanssa mökkimaisemissa, jossa oli paljon kaikenlaista jännittävää. Törmäsimme muun muassa hyvin säilyneeseen muumiorottaan: 

Sekä tietysti perhosiin ja muihin kukkaloiston keskellä seikkaileviin hyönteisiin. 

Lisäksi keskeisessä osassa, kuten tietysti aina mökkeillessä ja vapaa-ajalla, oli myös tietynlainen ruokahifistely. Tällä kertaa intouduimme kuvioimaan jälkiruokakiisseliä. 

Ja mitäpä olisikaan mökkiviikonloppu ilman asianmukaisia mökkipelejä, kuten mölkkyä? (Haluaisin huomauttaa, että voitin yhden pelin!)

Siskonmakkarasoppaa

Koska elokuun myötä näyttää tulleen väistämättömästi myös syksy, on pikku hiljaa aika myöntää tappionsa, pakata bikinit hieman syvemmälle kaapin uumeniin ja ruveta etsimään pieniä hyviä puolia vuodenajan vaihtumisesta. Tietysti sienet ja muut syksyn herkut ovat tuloillaan, mutta ennen kaikkea ilmojen viileneminen tarjoaa hyvän syyn tehdä jälleen keittoja. Niinpä ajattelin jakaa teidän muidenkin iloksi siskonmakkarakeiton reseptin. Siskonmakkarat ovat mielestäni erittäin aliarvostettu herkku, ja itse syön niitä mielelläni keittojen lisäksi vaikkapa paistettuna, perunamuusin ja sipulikastikkeen kera. Mutta tässä siis keitto-ohjetta viilenevien ilmojen lämmikkeeksi:

n. 1l vettä

300g siskonmakkaroita

100g pakastemaissia

400g peruna-sipulisekoitusta

laakerinlehti

maustepippuria kokonaisena

muutama ruokalusikallinen maustettua ruoanlaittofraichea (tällä kertaa tatti-herkkusientä)

ripaus mustapippuria 

suolaa maun mukaan

Kiehauta vesi kattilassa. Lisää joukkoon laakerinlehti, muutamia maustepippureita sekä pilkotut siskonmakkarat. Keittele hetki. Lisää maissi ja peruna-sipulisekoitus. Hauduttele keskilämmöllä noin 20 minuuttia, kunnes keitto on kypsää. Mausta muutamalla ruokalusikallisella ruoanlaittofraichea, sekä mustapippurilla ja tarvittaessa ripauksella suolaa. 

Nauti.

Kulhollinen keittoa.

--

Keittoa voi muunnella monella tapaa, vaikkapa korvaamalla maissit porkkanoilla, lisäämällä mukaan kesäkurpitsasuikaleita tai vaikkapa laittamalla ruoanlaittofraichen tilalle maitoa tai kermaa. Perinteinen siskonmakkarakeittohan syntyy juurikin maitoliemeen, perunoiden, porkkanoiden ja liemijuuresten säestämänä. 

Kesäilta Päijänteellä

Reilu vuosi sitten olimme hyvän ystäväni kanssa yhteistuumin kaasoina siskolleni. Tänä kesänä saimme kiitokseksi avustamme seuraavanlaisen lahjakortin:

Olen usein ihaillut höyrylaivoja satamassa, ja olemmekin suunnitelleet jo viimeisen viiden vuoden ajan Päijänne-risteilyä.. Onneksi nyt sitten saimme viimein siskon ja miehensä suosiollisella avustuksella suunnitelmamme toteutettua. 

Jännityksellä nousimmekin sitten tänään kyytiin, s/s Suomi -nimiseen sataviisivuotiaaseen höyrylaivaan, jossa meidät ohjattiin heti alkuunsa notkuvan buffetpöydän ääreen laivan takaosaan. Ja kyllä siellä sitten piisasikin herkkuja! 

Aluksi oli tietenkin runsas salaattipöytä. Ihastuimme molemmat varsinkin pestobroileriperunasalaattiin, jota jo suunnittelimme tekevämme lähitulevaisuudessa itse yhteen jos toiseenkin tilaisuuteen. Samalla keksimme, että voisimme viettää kuusivuotisjuhlapäivääkin, tuleehan ensimmäiseen yhteiseen kämppisasuntoomme muutosta kuluneeksi jo niinkin monta vuotta ensi kuun ensimmäisestä päivästä lähtien. Niin se aika vaan kuluu.

Salaattipöydän antimia.

Lämpiminä pääruokina punaviininautaa, smetanalohta,
uunijuureksia ja perunoita. Nam!

Jälkiruoaksi vielä hedelmärahkaa minttusuklaahipuilla, suosikeillani,
strösseleillä koristeltuna! Lisäksi  tietenkin teetä.

Ruokaillessa ja maisemia ihastellessa kuluikin kivasti ensimmäinen kolmesta risteilytunnista. Satavuotiaassa höyrylaivassa sitä kuulkaa onkin tunnelmaa, sen voin sanoa! Ravintolan ikkunapaikoilta avautui hienot näkymät Päijänteelle.

Sen sijaan kauan visioimani liehuvahelmainen mekko olisi kenties voinut olla vähän astetta vähäliehuvaisempi, sillä nyt se houkutteli puoleensa ehkä vähän turhankin päihtynyttä huomiota roppakaupalla. Puhumattakaan siitä, että se oli, no, kovin liehuvainen: 

Risteily kului ruokailun jälkeen maisemia ihastellessa, ja höyrylaivaa läpikotaisin tutkiessa. Ansaitsimmepa me henkilökunnan puolesta jopa lempinimen "postikorttitytöt", kun kiinnostuimme mahdollisuudesta lähettää laivalta "s/s Suomi" -leimalla varustettuja maisemakortteja. Ah, Päijänne, maailman parantaminen ja huolien jakaminen hyvässä seurassa kuohuviinidrinkkien äärellä...

..ja risteilyn päätteeksi pimenevässä illassa loistivat kotikaupungin valot. Niin, niissä kuluneessa kuudessa vuodessa, jotka meiltä kului tämänkin risteilyn suunnittelusta sen toteutukseen, on opiskelukaupungistamme muodostunut meille molemmille. Opinnot ovat tältä erää takana päin, mutta ystävyytemme toivottavasti vasta aluillaan.

Kuvaton viikko koirien seurassa

Kuvituksena lakatut varpaankynnet, kun ei
muitakaan kubvia tullut juuri otettua.

Kulunut viikko on vierähtänyt ralliviikkotyöputkesta toipuessa ja koiria hoitaessa. Pikkusiskon kaksi kääpiösnautseria siis olivat toisen siskon luona hoidossa, ja niinpä minäkin olin siellä tiiviisti.

Viikon aikana seikkailtiin paljon metsässä ja löydettiin mustikoita sekä mustatorvisieniä. Koirien kanssa käytiin myös koirapuistossa tutustuttamassa koiria muihin koiriin. Tämä teki varsinkin nuoremmalle, Nöpö-pojalle oikein hyvää, sillä Nöpö ei ole vielä oikein ymmärtänyt muiden koirien tai ihmisten olemassaoloa muuna, kuin välittömänä uhkana, jolle pitää haukkua. Nyt sai herra haukkua sydämensä kyllyydestä kyllästymiseen asti, ja hetken aikaa muiden koirien parissa oltuaan ei haukkumisintoja enää tuntunutkaan löytyvän samalla tavalla. Olihan ne isommat koirat niin pelottavia, kun koettivat leikkiä.. 

Lankaa

Villikatajan kasvivärjäyskurssilla värjäsimme näin ihania lankoja (kurssista on paremmin juttua ja kuvia jo ainakin täällä sekä täällä). Jotkut työt osaavat olla myös antoisia ja palkitsevia.