Näihin kuviin, näihin tunnelmiin

Kulunut viikko on pitänyt sisällään hyvää ruokaa, hyvää seuraa (sekä ihmis- että koirasellaista) ja nyt viikonloppuna vielä Finncon ihan naapurissa. Aika hyvä, sanoisinko!?

Bookshelf Porn

(kuva Bookshelf Porn)

Viime viikkojen helmiä ja suvantoja

(kuva suomalainen.com)

Kesä saa näemmä ainakin tämän bloggarin laiskistumaan huomattavasti. Blogipäivitykset ovat lyhyitä, otsikoimattomia lausahduksia, ja kameran muistikortti pullistelee purkamattomista kuvista. Pieni "tähän mennessä tapahtunutta" -kooste lienee siis paikallaan.

Juhannus meni monellakin tapaa hieman epävakaisissa merkeissä, ja paljolta sateelta suojauduimme sisätiloihin. Juhannuskirjaksi sattumalta kirjastosta nappaamani Naomi Novikin Kuninkaan lohikäärme osoittautui niin koukuttavaksi, että paitsi ehdin lukea sen hyvin viikonlopun aikana, myös kanssamökkeilijä haksahti kirjaan niin, että hänkin luki sen saman juhannusviikonloppureissun aikana. Sittemmin ahmin myös Novikin seuraavan kirjan, Jadevaltaistuimen, jossa ensimmäisen kirjan hahmojen tarina jatkuu. Oi WSOY, käännätäpä seuraava kirja nopsaan, tai joudun lukemaan loput osat englanniksi! Englanniksi lukemisessahan ei ole mitään vikaa, mutta jostain syystä en pidä siitä, että kesken tarinaa täytyy vaihtaa kieltä. Oli se sitten suomesta englantiin, tai toisin päin. En myöskään yleensä kovin herkästi vaihda saman kirjailijan kirjoittamien kirjojen kieltä, vaikka kirjoissa itsessään ei sen kummempaa jatkumoa olisikaan.

Juhannuksen kunniaksi mökkiseurueemme nautti tänä vuonna aivan eeppisen suuresta, noin parimetrisestä juhannuskokosta, joka paloi iloisesti suunnilleen vuorokauden verran, sateisesta säästä huolimatta. Juhannuspäivän iltapäivänä kävi kokkomestarimme sateesta huolimatta paistelemassa kokon liekeissä vielä makkaraa.

Juhannuksen jälkeen debytoimme Villikatajan luontokurssijärjestäjinä ja pidimme luonnonyrtit-kurssin Kuohun kylätalolla. Täytyy sanoa, että edellinen päivä oli täynnä leipomista ja tarjoiltavien valmisteluja, ja kurssin pitäminenkin jännitti kieltämättä. Onneksi olin itse suurimmassa vastuussa keittiön puolella, ja näin ollen sain puuhailla asioita, mistä minulla on eniten aiempaakin kokemusta. Kurssin iltapalapöytä näytti tältä:

Tarjolla oli monenmoista luonnonyrttiteemaista syötävää: vuohenputki-kinkkupiirasta, sen gluteenitonta versiota vuohenputki-kinkkumuffineja, nokkoshyrriä, yrttijuomahaudukkeita ja mesiangervokeksejä. Ainakin omasta mielestäni kaikki maistui todella hyvälle, toivottavasti myös kurssilaiset tykkäsivät. Kaiken kaikkiaan kurssitouhuista jäi positiivinen ja mukava mieli, näitä lisää jatkossa sitten!

Mökkirantaa ja isoksi kasvanut

 Nöpö-hauva.

Viime aikoina on vietetty myös useampiakin syntymäpäiviä, joista tietenkin itselle tärkein on ollut oma 25-... ei kun siis, tietenkin 18-vuotispäivä! Syntymäpäiviä juhlittiin tänä vuonna aika pienesti, kun itsellä ei ollut mitään valtaisaa mielitekoa pitää isoja pirskeitä. Kivaa kuitenkin oli perheen kanssa vuokramökillä grillaillessa, saunoessa ja uidessakin. Ja tietenkin edellisen illan sangria- ja tapaskekkereissä. Hauskaa oli myös seuraavana päivänä vietetyissä enon 50-vuotisjuhlissa, jotka olivatkin hieman isompi kokoontuminen suvun kesken. Juhlien tarjoilullisena kohokohtana loisti upeaakin upeampi syntymäpäiväkakku, ja kaikki muutkin herkut olivat taas ensiluokkaisia.

Upeaakin upeampi 50-vuotisjuhlakakku.

Viikko on jatkunut pikkusiskon vierailulla, ja monenmoista kivaa ja jännää olemmekin päässeet tekemään. Niistä lisää sitten, kunhan ehtii taas kirjoitella. 

Viikonlopun hankintoja

Viikonloppu meni pääosin saman eeppisen flunssan parissa, kuin koko kulunut, harvinaislaatuinen "vapaaviikkokin". Jatkuvan torkkumisen ja sarjojen katselun keskeyttivät kuitenkin pari pientä pyrähdystä ulkomaailmaan. Ensinnä käytiin piipahtamassa siskon ja kahvilaan oitis häviävän miesjoukkueen kanssa Viherlandiassa, josta sisko löysi orkideakokoelmaansa huimasti vahvistusta. Itselleni tarttui mukaan lähinnä siemeniä ensi kesän palstaviljelyihin:

Salviaa, rakuunaa, laventelia, munakoisoa ja sokerimaissia.

Lauantai-iltapäivänä raahauduin paremman puoliskoni ja Maijan kanssa hetkeksi kirjamessujen vilinään. Vaikka käynti olikin flunssaisena rankka, oli kuitenkin messujen saldona ihania kirjoja, sekä vapaa-ajan puolelta löytyneitä hyviä ruokia. Kirjoista tein tänä vuonna löytäni Rosebudin ja Moreenin standeilta. Ensiksi mainitulta löytyi Hanna Tuurin Irlantilainen aamiainen, jota olen tuloksetta koittanut lainata kirjastosta jo muutaman vuoden. Melkoisen suosittu kirja siis, enkä nyt muutaman ensimmäisen tarinan luettuani yhtään ihmettele, miksi. Moreenin pisteeltä löysin Madeline Westonin Kauniit neuleklassikot -teoksen, joka esittelee Brittein saarten perinneneuleita ja niistä luotuja muodistettuja versioita. Kunhan osaisin ensin päättää, että minkä kirjan 25 neuleesta tekisin ensinnä, ryhtyisin tuumasta toimeen. Ihania neuleita! Toinen kirja on Anna-Karoliina Tetrin Luonnonvärjäys. Pääsenpä minäkin näin vähän etukäteen tutustumaan Anniksen kanssa suunnittelemiimme yhteisprojekteihin.

Kirjamessujen kirjasatoa.

Tänään on ensimmäinen päivä viikkoon, kun kurkku ei ole tolkuttoman kipeä. Taidanpa siis sen kunniaksi lähteä jo hieman hoitamaan juoksevia asioita. Ja töissäkin voisi piipahtaa.

Sairaspäiviä

Eihän se sitten mikään pieni flunssa ollutkaan, vaan nyt on tullut sairastettua jo toista päivää kotona, lähinnä torkkuen tai nukkuen. Unen tarve tuntuu kasvaneen kaksinkertaiseksi normaalista, ja välissä olevat valveillaolopätkätkin tuntuvat hieman tokkuraisilta. Olo ei siis ole paras mahdollinen, mutta tässä ovat parhaat lääkkeet siihen: leffat, tee, hyvät kirjat ja villasukat! Teetä olen juonut enemmän kuin kehtaan myöntää ja leffojakin on tullut katsottua muutamia. Parhaita ovat tässä sairastamistilassa sellaiset hömppäseikkailut tai komediat, joiden juonessa ei ole mitään ylimaallisen hankalia käänteitä. Ei haittaa, vaikka välillä sattuisikin torkahtamaan, kun tarinaan pääsee mukaan kuitenkin.. Kirjoissakin on sama homma, Christien dekkarit toimivat oikein hyvin sairasviihteenä. Kerrankin tulee luettua jotain ei-ammattikirjallisuutta! Kuvassa näkyvät villasukat sain valmiiksi eilen, toinen niistä oli jo ennen sairastumista valmis, ja toisesta oli aloitettu vartta. Tämä sukkapari onkin varmaan hyödyllisintä, mitä olen tässä saanut parin päivän aikana aikaiseksi, tai edes aion saada. Nyt voisi vetäytyä taas hetkeksi peiton alle.. tai kenties ennen sitä pitäisi hetki pysytellä hereillä, edellisistä nokosistahan ei kauaa ole kulunut. Sittenkin leffaa siis!

Ensemble, c'est tout

<3

Mielettömän ihana, valloittava!!! Rakastuin aikoinani kirjaan, silloin "kauan sitten" abikesänäni, jolloin kaikki oli niin uutta ja valloittavaa, kesät lämpimämpiä ja aurinkoisempia, oma koti tuntui uudelta, vapaus ihanalta ja Irlannin nummet olivat jokaisen maasta nyhdetyn rikkaruohon verran lähempinä. Ah, ollapa nuori, rakastunut ja täynnä unelmia!
No joo, olenhan vieläkin nuori ja täynnä unelmia. Vielä tovin jos toisenkin.
Lähes puolitoista vuotta siinä kuitenkin kului, ennen kuin uskalsin tämänkin elokuvan viimein katsoa. Viime syyskuussa, ollessani nuori, rakastunut ja täynnä unelmia, oli tämä elokuva yksi unelmani. Siitä, tai rakkaudesta, ei sitten tullut silloin mitään. Rakkaudesta ei kyllä sittemminkään ole mitään tullut, ei sen puoleen.
Ensemble, c'est tout tavoitti kirjan tunnelmia melkoisen hyvin, ihastuin varsinkin Philibertin hahmoon, nappivalinta ja mieletön roolisuoritus. Kiitos Laurent Stocker. Myös Pauline on ihana, joskaan ei ihan niin tärkeässä ja näkyvässä roolissa kuin kirjassa. Tietenkään elokuvassa ei tavoiteta ihan kirjan synkimpiä sävyjä, mutta hyvä niin. Näin se on hyvän mielen leffa, sellainen, jollaiseksi sen mieluiten tahdonkin. Kirjan synkät juonteet olisivat visuaalisena tulkintana ehkä liikaa, haluan katsella hyvän mielen elokuvia. :-) Kepeää ja irti arjesta, edes hetken aikaa.

Pyrstö

eli tiedän miksi siivekäs valas laulaa

Pakko hehkuttaa, ehkä parhain kirja, jonka olen hetkeen lukenut. Ainakin melko lailla viihdyttävin. Tiedän muutaman henkilön, joille Christopher Mooren tuotanto uppoaisi kuin, no, uppoaisi.. :-P Sääli, etteivät he tätä tule lukemaan.

Hah!