Kesäseikkailut siintävät edessä päin!

Islantiin!

(Kuva: Abraham Ortelius)

Ei mulla muuta tällä kertaa.

Päivän hyvä uutinen...

... löytyy täältä.

Pinzón saaren nuoria jättiläiskilpikonnia (kuva Galapagos Conservancy).

Kymmenen pientä kilpikonnanpoikaa Galapagossaarilla. Kiitos ja hyvää yötä!

Kesäseikkailuilla

Kesä on huristanut ohitse hämmentävällä vauhdilla. Vaikka elokuu on selkeästi vielä minulle kesäkuukausi, aloittavat monet koululaiset ja opiskelijat jo opintojaan ja usean töissä käyvän kesälomat ovat takana päin. Kesäkeleistä on onneksi ehtinyt nauttia kerrankin kunnolla. 

Tiesittekö, että meillä täällä Keski-Suomessa on oma vesiputous?

Kotimaanmatkailuilla uudet mukavat luonto- ja kaupunkikohteet ovat tulleet tutuiksi: pääsin muuan muassa tänä kesänä ensimmäistä kertaa tutustumaan keskisuomalaisteen vesiputoukseen, Juvèninkoskeen. Upea retkikohde!

Kesän jäätelöpuikkotarjonnan kärjestä on tänä vuonna vastannut Magnum: niin
tämä valkosuklaa-pistaasipuikko kuin shampanjapuikkokin ovat maistuneet.

Piipahdimme myös paremman puoliskon sekä siskoni ja hänen miehensä kanssa Tallinnassa muutaman päivän reissulla. Tutusta kaupungista tuntuu löytyvän joka kerta paljon uusia, jännittäviä nähtävyyksiä ja elämyksiä. Itse hamstrasin Karnaluksista lankoja sekä muita käsityötarvikkeita ja paikallisesta marketista öljyjä kotikosmetiikkapajaani... 

Uusi ja jännittävä tuttavuus oli majoituspaikkamme kanssa samalla kadulla sijaitseva
pikkuruinen sushiravintola Sushi Cat, joka oli hurjan suloinen animeteemallaan. Myös
sushit olivat erittäin hyviä.

Heinäkuun loppupuoliskolla oli vuorossa myös lankavärjäystä Huhtalan perinnepäivillä. Ihana päivä, joka hurahti ohitse todella nopeasti ja leppoisasti. Samalla tuli testattua uusia väriaineita, joista varsinkin avokadon kivi oli mahtava yllätys: nyt vaan avokadoruokia kokkailemaan!

Huhtalassa oli esillä lankavärjäyskirjoja ja luonnonväreillä värjättyjä lankoja.

Viime viikonloppu puolestaan vierähti Ruokolahdella lääkeyrttikurssilla, joka oli varsin mukava ja erittäin inspiroiva. Kaksi täyttä päivää tuntui kuitenkin vielä itselle vähän turhankin kovalta rasitukselta, joten käynnissä oleva viikko on alkanut takkuisesti. Tuntuu, kuin olisin palannut neljännesvuoden taaksepäin.

Viikonloppuna kohtasimme myös "etelän ihmeitä": luonnonvarainen metsälehmus.

No, illalla suunta kuitenkin leffateatteriin hömpän pariin!

Luonnonkukkien päivä

Valkolehdokin herkän valkoiset kukat tuoksuvat etenkin
iltaisin ja öisin hurmaavasti!

Tänään on vietetty Luonnonkukkien päivää Pohjoismaissa. Päivän aikana on järjestetty lukuisia luonnonkukkaretkiä ja -tapahtumia jokaisessa maassa. Harmikseni minulla on mennyt viikonloppu kotona flunssassa, joten en päässytkään mukaan paikalliselle retkelle. Onneksi sain muutama päivä sitten yllättäen ihastella tämän vuoden tapahtuman teemalajia, upean tuoksuista ja varsin näyttävää valkolehdokkia (Platanthera bifolia). 

Jännittävää, että meillä täällä Suomessakin tosiaan kasvaa kymmeniä eri kämmekkälajeja luonnonvaraisena. Vaikka monet niistä ovatkin pieniä ja vaatimattomia, löytyy joukosta valkolehdokin kaltaisia suurikokoisempiakin lajeja. Ja ainakin minulle tulee valkolehdokista mieleen hieman tähtikämmekkä (Angraecum sesquipedale), vaikka kotoisa orkideamme onkin madagasgarilaista serkkuaan vaatimattomampi.

Mukavaa luonnonkukkien päivän iltaa itse kullekin, käykäähän ihastelemassa lähiluonnon kaunottaria!

Lintulammella

Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa kävi lämpimän keväisenä päivänä pienellä lammella kuhina: moni lintu käytti lampea rohkeasti juoma- ja kylpypaikkanaan. Löydä ja tunnista kollaasista tuttuja lajeja!

Along Came August

Kiirekiirekiirekiire. Semmoinen on ollut minun syyskuuni vuonna 2011. Protomolla on mennyt Villikatajan kanssa hurjasti aikaa, ja paljon olemme edistyneetkin. Silti tuntuu, että vaikka mitä on vielä tekemättä. Onneksi päätimme nyt vähän yrittää ottaa rennommin ensi viikkoa, pikkusiskokin tulee kylään syysloman kunniaksi. Ehtisi sitten pelailla lautapelejä ja nauttia rennosta yhdessäolostakin. 

Herkkusieniä!

On tähän syksyyn onneksi mahtunut levollisia pilkahduksiakin sinne tänne. Tänä syksynä, enemmän kuin minään aiempana vuonna, on tullut vietettyä aikaa luonnossa. Olen ollut kiipeilemässä Hyyppäänvuoren kallioilla ja poimimassa karpaloita suolla, seikkaillut lukuisilla sieniretkillä ja löytänyt elämäni ensimmäiset villiherkkusienet. 

Sienisatoa.

Kiitos Villikatajan, olen päässyt entistä enemmän liikkeelle kotisohvalta (tai siis, minullahan ei ole oikeasti sohvaa, joten tämä olkoon kuvainnollinen toteamus) ja haastanut itseni liikkumaan. Ja tähän mennessä jokainen kerta on osoittautunut sen arvoiseksi, vaikka lähtiessä ei siltä olekaan aina tuntunut. Luonnossa liikkumisesta on saanut myös virtaa pimeneviin päiviin, enkä ole huomannut, että olisin samalla tavalla alakuloinen, kuin yleensä aina näihin aikoihin. Saapa nähdä, miten selviän sitten, kun alkaa tulla jo ihan liian kylmä, eikä syksyn satoakaan enää ole kerättävissä. Ehkä uhmaan säätä silloinkin, ja lähden liikkeelle luontoon rauhoittumaan ja rentoutumaan. 

Syyskuu

Syyskuu on mennyt varsin vauhdikkaasti. Päivien pääohjelma on vaihtunut keikkatöistä ja gradutaisteluista Villikatajan parissa puuhasteluun, mikä on ollut varsin antoisa muutos. Toisaalta tuntuu, että vaikka mitä on saatu jo aikaiseksi, toisaalta taas kaikki tuntuu olevan niin keskeneräistä vielä. Onneksi tässä on loppuvuosi aikaa hioa ja hinkata juttuja kuntoon. Ja esimerkiksi lankojen värjäys on ollut myös kaiken muun ohella todella rentouttavaa. Kuluneella viikolla värjäilin seuraavanlaisia lankoja:

Langoista ja niiden värjäysprosessista voi lukea lisää Villikatajan omasta blogista, mutta voisin tässäkin vielä hehkuttaa tuota oikeanpuolimmaisinta vyyhtiä. Se kun on saanut värinsä punajuurten keitinvedestä, ja on mielestäni ihanan kullanruskea. Värjäys on aina jännittävää, kun ei tiedä aina ihan tarkalleen, millainen lopputulos mistäkin väriaineesta tulee.

Nyt syyskuun aikana on tullut myös liikuttua metsässä sienten, niin väri- kuin ruokasellaistenkin, perässä enemmän kuin aikaisemmin. Tänä vuonna on hyvä sienisato, joten kannattaa lähteä liikkeelle! Metsässä liikkuminen on muutenkin niin rentouttavaa ja mukavaa, vaikka sieltä ei edes olisi lähtenyt mitään sen kummemmin keräilemään. 

Semmoista siis täällä, uusia tuulia ja jänniä juttuja. 

Muumiorotta ja muita luonnon ihmeitä

Toissa viikonloppuna vierailimme paremman puoliskon kanssa mökkimaisemissa, jossa oli paljon kaikenlaista jännittävää. Törmäsimme muun muassa hyvin säilyneeseen muumiorottaan: 

Sekä tietysti perhosiin ja muihin kukkaloiston keskellä seikkaileviin hyönteisiin. 

Lisäksi keskeisessä osassa, kuten tietysti aina mökkeillessä ja vapaa-ajalla, oli myös tietynlainen ruokahifistely. Tällä kertaa intouduimme kuvioimaan jälkiruokakiisseliä. 

Ja mitäpä olisikaan mökkiviikonloppu ilman asianmukaisia mökkipelejä, kuten mölkkyä? (Haluaisin huomauttaa, että voitin yhden pelin!)

Kesämökillä

Viime viikonlopun mökkireissulla tuli ihasteltua luontoa sen moninaisuudessaan. Oli ritariperhosen toukka, kasvikauneutta ja vielä hurja ukkosmyrskykin, joka paiskoi pihakalusteet pitkin poikin nurmikkoa. 

Kesällä luontokursseille!

Olemme ekologiystäväni kanssa päässeet ensi kesän suunnitelmissa siihen jännittävään vaiheeseen, jossa ideat tulee julkistaa kaikelle kansalle. Eli siis, mikäli ensi kesänä aikaa riittää, niin nyt joukolla ilmoittautumaan luontokursseille! Kurssimme kiinnostanevat varsinkin käsityöihmisiä, sekä terveellisestä ruoasta ja eettisestä kuluttamisesta kiinnostuneita. Sekä tietenkin kaikkia luonnosta ja luonnossa liikkumisesta nauttivia. Kursseja on ensi kesän aikana tulossa kaksi erilaista, ja mikäli kurssit osoittautuvat erityisen suosituiksi, on niitä mahdollista järjestää useampi samaa lajia ensimmäisen jälkeen. Syksylle on tulossa vielä kaksi uutta kurssia, joten pysykää kuulolla!

Joten pitemmittä puheitta, saanen esitellä nyt ensi kesän upeat luontokurssimme:

Villikatajan luontokurssit kesälle 2011 

Osallistukaa ja vinkkailkaa mahdollisesti kiinnostuville ystäville, tuttaville ja perheenjäsenille. Kurssiesitettä saa ihan vapaasti levittää, mielellään tietysti mahdollisimman paljon ja laajalle!

Keväisiä retkiä kaupunkiympäristössä

Aina ei tarvitse lähteä kauas päästäkseen lähelle luontoa. Nämä keväiset retkipaikat ovat kaikki löytyneet kuulomatkan päästä autoteistä. Joten, palasia kotikaupunkini luonnosta, olkaapa hyvät:

WWF:n uusi kalaopas

WWF:n kalaoppaaseen on tullut tänään uusi päivitys. Uudistettu kolmas painos löytyy nyt täältä. Kalaoppaassa luokitellaan ruokakaloja vältettäviin, harkiten käytettäviin ja suositeltaviin lajien, ja pyydystystavan mukaan. Itse tutustuin oppaaseen marraskuussa 2009 ja siirryin siitä lähtien suosimaan MSC-sertifioituja tonnikala- sekä muita kalatuotteita parhaani mukaan. Päätökseni ostaa vain MSC-sertifioitua tonnikalaa on ollut yllättävän helppo pitää, ja olenkin ehkä kahta tai kolmea currytonnikalapurkkia lukuun ottamatta siirtynyt käyttämään vain MSC-tonnikalaa. Se currytonnikala nyt vaan on niin hyvää.. Saisipa sitäkin sertifioituna! Sentään sertifioidun kalan valikoima on tässä reilun vuoden sisään kasvanut jo ilahduttavasti jonkin verran ja muun muassa makrillifileet tomaattikastikkeessa on eräs ahkerasti ostamistani vaihtoehdoista.

Hauki kuuluu suositeltavien kalojen listalle. (kuva Wikimedia Commons)

Jännää huomata, että pieniä valintoja kuluttamisessa voi oikeasti tehdä ja toteuttaa ilman ylivoimaisia haasteita. Ajattelin jatkossakin ostaa mahdollisimman paljon suositeltavien lajien listalla olevaa kalaa sekä MSC-sertifioituja tuotteita. Pienillä valinnoilla voi vaikuttaa, kuten tämä positiivinen uutinen Itämeren turskakantojen tilanteesta kertoo.  Tarkkaile siis sinäkin säilyke- ja pakastekalojesi pakkauksia ja etsi niistä tämä merkki:

(kuva Copperwiki)

Talvista

Ulkona on tällä viikolla ollut ihan luvattoman kylmää, mutta samalla kovin kaunista.

"Hupeneva luonnon monimuotoisuus ihmiskunnan pahin uhka?"

Pääsin tänään seuraamaan melko harvinaislaatuista Jyväskylän seudun ja Korpilahden luonnonsuojeluyhdistysten järjestämää yleisöluentoa luonnon monimuotoisuuden hupenemisesta. Tai siis, luento ei sinänsä ollut harvinaislaatuinen, vaan harvinaislaatuista siinä oli lähinnä se, että luennoitsijana oli itse legendaarinen Ilkka Hanski Helsingin yliopistosta. Hanskihan on Suomen tiedemaailman helmiä kansainvälisen tunnettavuuden ja menestyksen määrillä mitattuna, ja ehdottomasti eräs tieteenalamme kärkinimiä. Luentoon kohdistui siis jo etukäteen suuria odotuksia. Luento oli kolmas osa neliosaisesta LUMO (LUonnon MOnimuotoisuus)-luentosarjasta, joten ensimmäiset kaksi osaa ovat menneet vaivihkaa ohitse. Luennolla tuli paljon alan ihmiselle jo ennestään tuttua tietoa, eikä siis sinänsä esiin tullut järisyttäviä uusia asioita. Kiintoisinta antia olivatkin uusimmat tutkimustulokset ja mietteet siitä, millaisia käytännön toimia tavallinen ihminen voisi luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen eteen tehdä. Esimerkiksi suurena sivistysvaltiona usein pitämämme Suomi on itse asiassa metsien suojelun osalta huonommassa asemassa kuin Madagasgar, jonka pinta-alasta vain kymmenen prosenttia on luonnontilaista metsää. Suurena erona, ja hämäävänä tekijänä Suomen kohdalla on se, ettei monikaan tavallinen ihminen miellä talousmetsää ei-luonnontilaiseksi, kun taas Madagasgarin eroosion runtelemat kuivat pölyaavikot nyt osaa tyhmempikin erottaa selkeästi kukoistavasta sademetsästä.

(kuva: Mongabay)

Keskivertosuomalaisen mielestä meillä on siis metsäasiat hyvin. Ne soraäänet ovat vain niitä kummallisia ituhippejä ja puita halailevia viherpiipertäjiä, jotka haluaisivat itsepintaisesti pilata rehellisen ihmisen elinkeinon suojelemalla metsät, pakottamalla kaikki kulkemaan omin käsin kudotuissa nokkosvaatteissa ja syömään raakoja lähituotettuja luomunauriita. Tosiasia ei kuitenkaan ole ihan näinkään. Kuten luennolla osuvasti ja kansantajuisesti kävi ilmi, on luonnon monimuotoisuus vähenemässä kiihtyvällä vauhdilla, ja kerran kadonnut laji on iäksi menetetty. Ja kun vielä miettii sitä, että suurinta osaa maapallon lajeista ei vielä edes tunneta kunnolla, on vielä monin verroin surullisempaa kadottaa nämä lukuisat mielenkiintoiset, jännittävät, arvokkaat ja kenties ihmiskunnan kannalta tärkeitä keksintöjä tai oivalluksia tarjoavat lajit. Kenties juuri nyt kuolee jossain päin maailmaa syövän taltuttamiseen kykeneviä ainesosia tuottavan kasvilajin viimeinen yksilö tai auringonlaskun näkee viimeistä kertaa yksinäinen sammakko, jota tutkimalla ihmiskunta olisi voinut saada arvokasta tietoa vanhenemista säätelevistä geeneistä. Kaikki tämä ja paljon muuta on iäksi menetetty lyhytnäköisen maksimaalisen hyödyn tavoittelun jalkoihin.

(kuva: Lauri Jäntin Säätiö)

Luennon jälkeen oli mahdollista vielä käydä ostamassa Hanskin luonnon monimuotoisuuden vähenemisestä kertova kirja, Viestejä saarilta, nimikirjoituksin varusteltuna, mutta suuri väestöryntäys takasi sen, että itse päädyin lähtemään kotiin pitkän päivän jälkeen ilman kyseistä kirjaa. Mukana ollut biologiystäväni Maija kuitenkin omistaa teoksen ja ehkä minäkin ehdin jossain välissä sen häneltä lainaamaan ja lukemaan. Suosittelen kirjaa kuitenkin jo ennakkoon kaikille luonnonsuojelusta ja luonnon tilasta kiinnostuneille, sillä se kertoo selkokielisesti sen, mistä oikein on kyse ja ennen kaikkea miksi luonnon monimuotoisuus on vähenemässä ja miksi siitä tulisi olla niin huolissaan. Lukekaa, inspiroitukaa, vaikuttakaa!

"Oh it's what you do to me!"

Viime viikonloppuna oli ihan mahtavat, koko viikonlopun mittaiset hääjuhlat, jotka tarjosivat ainakin minulle monia ihania hetkiä, rentoilua ja virkistystä.

Pöydässä oli upeat kattaukset, 

ja tarjolla mahtavaa ruokaa!

Auringonlasku syksyisellä järvellä.

Laulujoutsenpariskunta (Cygnus cygnus).

Juolukka (Vaccinium uliginosum) syysväreissään.

Kuu pellon yllä.

Savusaunatunnelmaa.

Tytöt huviretkellä