Habanero!

Ensimmäiset chilit alkavat tässäkin taloudessa kypsyä viimein! Tosin en kyllä tiennyt, että nämä habanerot muuttuvat ainakin alkuunsa keltaisiksi, vaan kuvittelin niidenkin olevan punaisia kuten thaichilitkin.. Saas nähdä, kauanko menee, ennen kuin ovat korjuuvalmiita.

Revontuli

Toista päivää kotona flunssassa ei ole omiaan kohentamaan syksyn latistamaa mielialaa. Kumma kyllä, se sen sijaan aiheuttaa ihan hurjaa siivous-, käsityö-, ja opiskeluintoa. Liekö sitten syynä se, ettei oikeasti voi tehdä mitään vähäiseltä jaksamiseltaan vai mikä, mutta mieli tekisi kovasti. Sentään sain vihdoin ja viimein valmiiksi tuon Revontuli-huivin, josta tulikin oikea kaunotar! Tätä mallia hyädynnän kyllä varmasti useasti myöhemminkin, eihän ihmisellä voi koskaan olla liikaa neulehuiveja, eihän?


Revontuli-huivini odottamassa huuhteluainekäsittelyä.

Moulin Rouge & India Spices

Olen aina silloin tällöin ihastellut ruokablogeissa esiintyviä ruokahaasteita, mutta tämänkertainen oli niin siistin kuuloinen, että ajattelin itsekin osallistua. Oma blogihan ei sinänsä ole varsinaisesti sen enempää ruokablogi, kuin minkään muunkaan teeman alla sen kummemmin pyörivä, mutta ruoka on silti eräs rakkaista harrastuksistani.
Haastekisaa varten rupesin miettimään omia suosikkileffojani ja niiden ruokia tai ruokatunnelmia. Päädyin sitten tekemään vähän sovelletumpaa ruokaa, sillä valitsemassani elokuvassa ei suoranaisesti kokkailla mennen tullen (joskin on olemassa eräs romanttiseksi kaavailtu illastamiskohtaus tornissa ja piknik -pätkä toisaalla leffassa). Intia on kuitenkin läpi leffan kantava teema aina lopun näytelmähuipennukseen, joten päästin, että teen intialaisvaikutteista tomaattikookoskeittoa. Keitto syntyi hetken mielijohteesta kotoa sillä hetkellä löytyvistä aineksista, ja täytyy sanoa, että oli todella hyvää niin simppeliksi ja helpoksi ruoaksi.



Tomaattikookoskeitto
noin 3-4 hengelle

1 iso sipuli
3 valkosipulinkynttä
loraus rypsiöljyä
1 paketti (500g) tomaattimurskaa
1 paketti (500g) kookosmaitoa
noin 2 tl garam masala -maustesekoitusta
kalakastiketta
mustapippuria
Santa Maria Chili explosion -myllymaustetta

Pilko sipuli haluamasi kokoisiksi kuutioiksi tai suikaleiksi. Tee valkosipulista pienenpientä hakkelusta. Kuullosta sipulia ja valkosipulia hetki kattilassa rypsiöljytilkassa. Lisää sen jälkeen tomaattimurska ja kookosmaito. Jos haluat tomaattisempaa keittoa, niin voit käyttää kaksi tomaattimurskapakettia. Itselläni sattui olemaan kotona vain yksi, joten keitosta tuli erittäin kookoksista. Mausta keitto garam masalalla, kalakastikkeella ja mustapippurilla sekä rouhaise sekaan myös Chili explosion -sekoitusta myllystä. Hauduttele keittoa noin 20-30 minuuttia, kunnes sipulit ovat läpikotaisin kypsiä, mutta eivät vielä täysin mössöä.
Kulhossa tarjolla olevan keiton päälle voisi ripotella koristeeksi hieman tuoretta korianteria, mutta sen puutteessä rouhaisin itse koristeeksi hieman tuota Chili explosionia.



Keittoa jäi näin yksin syövänä yli sen verran, että seuraavana päivänä tein siitä kastiketta lisäämällä paistettuja broilerisuikaleita joukkoon ja söin ihanuutta riisin kanssa. Tällekin päivälle jäi vielä annos kastiketta, joten riittoisaa keitto (ja sen johdannaiset) ainakin ovat!

Alkuja

Huh, eilen viimein sitten aloittelin jotenkin konkreettisemminkin tuota graduprojektiani, eli sain aikaiseksi ensimmäiset tekstit. Nämä tosin olivat vain gradutapaamispöytäkirjan muodossa, mutta joka tapauksessa ovat omassa Pro Gradu -Projekti nimisessä kansiossa. Sinne sitten tulee seuraavaksi jo epämääräistä alustavaa tutkimussuunnitelmaa ja toivottavasti muutakin aineistoa rupeaa kasaantumaan samaan paikkaan. Jännittävää, ja vielä toistaiseksi innostavaakin!

Ajattelin myös, että voisin taas ainakin hetken verran kokeilla ihan salasanatontakin versiota tästä bloggailusta, kun nyt tuo Project Switzerlandkin on jo ohitse.

Ai niin muuten, tänään oli ensimmäinen edes välttävästi kelvollinen ensilumiyritelmä aamulla pihalla. Harmi vaan, että lämpötila oli plussan puolella, joten semmoista nopeasti sulavaa, liukasta ja märkää velliähän se sitten oli jo ennen kuin ehti ulos asti.

Muita mainittavia seikkoja viikon varrelta

Tietysti tähän mennessä on ehtinyt jo tapahtua vaikka mitä jännittävää, mutta tässä siitä pieni kooste:

I Lautapelit
Pelailtu on, hurjasti!

II Aiemmin illalla kyläiltiin onnistuneesti Vaajakoskella sukuloimassa, siellä riitti vilskettä kolmen lapsen voimin. Hurjan hyvät tarjoilut jälleen kerran, ja pihassa odotteli taas uusi autoprojekti.




III Lumiere 40100




Moinen tapahtuma oli käynnissä viime sunnuntaina juuri, kun saavuimme Matkakeskukselta keskustan bussipysäkeille. Pitihän sitä sitten hetken verran jäädä seuraamaan, vaikka olikin hienoinen pettymys ainakin siihen nähden, miten paljon sitä tuo parempi puolisko hehkutti etukäteen.



Tosin pettymyksen tunne oli yhtäläinen, sillä mitä ilmeisimmin rahkeita olisi ollut paljon enempäänkin, kuten sitten myöhemmin vastaavista taideprojekteista nähdyt youtube-pätkät antoivat ymmärtää.

Lettuja!

Lomailun ensimetreillä onkin hyvä pitää kunnon lettukestit! Ainakin edellisiltaisten hampurilaiskestien jatkoksi..

Toijalan takana...

Tänään oli siis se suuri päivä, kun vihdoin ja viimein vein tuon paremman puoliskonikin kotikotiin näytille. Etukäteen ei hirveästi ehtinyt jännitämään kaikessa kiireessä ja hälinässä, mutta menomatkalla junassa iski jo pienoinen epäilys siitä, että mitenkähän se äiti nyt sitten oikein osaa suhtautua ja olla hössöttämättä liikaa. Osasihan se kyllä, oikein mukavasti. Kummallista.
Kotikotona oli uusi koirakin, Piki, joka oli jo sitten viime kesäisen ensitapaamisen ehtinyt kasvaa jo isoksi koiraneidiksi ja joka oli ehkä hellyydenkipein tapaamani eläin vähään aikaan. Heti, kun istahti alas johonkin neidin ulottuville, kuten vaikkapa lattialle, huomasi yllätyksekseen, että sylissä makoilee karvakasa täysin raukeana ja jatkuvaa rapsuttamista ja paijaamista odotellen. Samalla sekunnilla, kun istuja kyllästyi huomioimaan neitiä, säntäsi hän sitten seuraavaan syliin odottamaan asianmukaista huomiota ja kuninkaallista kohtelua. Ihastuttava!



Kotimatka vei Tampereen kautta ja vaihtojunaa odotellessa käytiinkin sitten poikien ja Jasminen kanssa Stockmanin Hullujen Päivien läpi ja takaisin etuoven vieressä houkuttelevan donitsikojun asiakkaiksi. Päivän viimeisiä donitseja vietiin jo hyvää kyytiä, mutta onneksi sisko osasi olla niin hellyttävä pieni donitsinostaja, että pojatkin pääsivät vanavedessä osallisiksi tuoreista herkuista.





Matka Tampereelta Jyväskylään sujuikin sukkelasti melkein tyhjässä junavaunussa Colorettoa pelaillen.

Settlers of Catan

Hii, pelailtiin Catania Lotan synttäreillä! Oli hurjan hauska ilta kaiken kaikkiaan, sopivan mukava ja rauhallinen näin "kypsempään" makuun.. Tai näin ainakin pääteltiin, kaikki pelaili mieluummin lautapelejä kuin jatkoi keskustaan bilettämään. Jottei ihan kokonaan menisi pelkäksi keski-ikäiseksi koti-iltailuksi, niin päätettiin toki, että pitäähän sitä myös vastapainoksi lähiaikoina pitää kunnon bileilta, joista jatkojen jatkoille lähdetään vasta auringon noustessa. Lienee parasta toteuttaa tämä mahdollisimman pian, ettei joudu joraamaan puolille päivin joskus joulukuun pimeimpinä päivinä...

Lokakuu

Ja niin se vaan taas on se aika vuodesta, kun tuntee olonsa kaikkein tehottomimmaksi ja alakuloisimmaksi. Seuraavat pari kuukautta täytynee vaan pelkällä tahdonvoimalla ja velvollisuudentunnolla rahjustaa läpi luennolta toiselle, laitokselle ja takaisin kotiin. Toivottavasti tämä virinnyt liikuntaintoilu ja -harrastaminen vähän toisi lisäpotkua ja pirteyttä pimeisiin päiviin, pimeisiin iltoihin ja pimeisiin öihin.

Maanantaiaamuna on edessä vielä jokin mystinen tuholaistorjuntaoperaatio kello yhdeksältä, johon mennessä kaikkien keittiön kaappien tulee olla tyhjennettyinä ja kotiin paluusta on turha haaveilla seuraaviin tunteihin.. Eli päivä evakossa siis. Ajatus ei yhtään houkuttele, ja vielä vähemmän, kun postilaatikkoon kolahtaneen tiedotteen mukaan koko käsittely uusitaan kuukauden kuluttua. Sitä ei tosin vaivauduttu kertomaan, saako kaappeja sillä välillä käyttää, vai pitääkö sitä valtaista tavaravuorta keskilattialla katsella kuukauden päivät. Huoh.

Mikäli joku keksii jotain mukavaa, myönteistä ja piristävää puuhaa tähän masentavaan syksyyn, niin ilmoittakoon toki ensi tilassa.