Love and Other Drugs

(kuva The Movie Vault)

Ensinnäkin estotonta hehkuttamista: elokuva oli aivan mahtava! Menkää kaikki, katsokaa ja liikuttukaa! Minulla ei ollut ihan hirveästi ennakko-odotuksia leffasta, sillä en ollut nähnyt etukäteen trailereita tai muita mainoksia juurikaan. Ainoa asia mitä tiesin, oli se, että leffassa Anne Hathawaylla on vähän aiempia töitään vakavampi rooli.  Niin onkin, ja upeasti onnistuu Anne löytämään roolihamonsa moniulotteisuuden ja syvyyden. Jake Gyllenhaal on tyylikäs kanssakomppaaja, mutta Anne loistaa elokuvan ehdottomana tähtenä. Molempien roolihahmot kasvavat elokuvan aikana uskottavan tuntuisesti, ja tavanomaiset romanttisen komedian keksityt ongelmat jäävät onneksi vähäisempään rooliin. Maggien ja Jamien suhde sisältää monta tosielämän suhdetta rassaavaa ongelmaa, sekä vielä useimpia tavissuhteitakin suurempia ongelmia.

(kuva Mostly Movies)

Elokuvassa viehättivät juonen lisäksi erityisen hyvät musiikit, sekä Maggien käyttämät ihanat villapaidat ja tämän hieman boheemi loft-asunto. Sisustus- ja neuleinto nostivat molemmat kyllä päitään kilpaa elokuvan aikana, joten saa nähdä, tulisiko kevään edetessä itsellekin uusia neuleita ja sisustustoimenpiteitä kotiin. Toivottavasti aikaa moisille harrastuksille jää töiden lisäksi.

Miljardien joukosta, löydä oma tähtesi ja seuraa sitä.

Gradu on edistynyt taas pitkästä aikaa mukavasti tässä lähipäivinä, kiitos Ilonan kanssa tehdyn leffahaasteen. Haasteena oli, että kumpikin tekee gradunsa siihen kuntoon, että voi palauttaa taas ihjaajille luettavaksi ja kommentoitavaksi ennen lauantai-iltapäivää. Jos haasteessa onnistutaan, niin päästään leffaan. Nyt onkin sitten taas semmoinen pläjäys lähdössä ohjaajille.. Ajattelin vielä ehkä hieman kirjoitella johdantoa uusiksi ennen lähettämistä, mutta jos en ehdikään, niin saavat sitten tuommoisena. Parhaitenhan se työ siitä hioutuu, kun sahaa edestakaisin ohjaajien ja tekijän välillä. Joka tapauksessa nyt on hyvä sauma vähän tsempata kirjoittamisen kanssa, kun ensi viikko kuluukin tiiviisti sitten kahden eri työpaikan parissa. Kärpäshommistakin lähti kaksi ihmistä ensi viikoksi pois, joten tuli lisää tehtäviä siellä. Tykkään kyllä, pääsen pitkästä aikaa tekemään jotain aivan uutta ja erilaista koetta!

Ostin viime viikonlopun Helsingin reissulla Kiasmasta tämän Livingstonen Great Minds -sarjan kortin kannustukseksi nyt tälle keväälle, ja miksei myöhemmällekin ajalle elämässä. Nyt kun kuitenkin on ne hetket, jolloin sen oman tähden löytäminen ja määrätietoinen seuraaminen ovat erityisen ajankohtaisia. Toistaiseksi kortti on nojaillut tietokoneen näyttöä vasten, mutta sille täytyy löytää joku parempi paikka. Sille ja Maijalta saadulle kirjoitusilolohikäärmeelle!

Pian lähdemme tosiaan palkintoleffaan, katsomaan Love and Other Drugs -nimisen pätkän. Oikein sopivaa tyttöleffaa siis, vaikkakin kuulemma elokuvassa on mukana myös jonkin verran syvyyttä ja vakavuutta. Saa nähdä, millainen pätkä on kyseessä. Toivottavasti juuri sellainen rentouttava ja arjesta vähän irti tempaava, jota gradunkirjoituspyrähdyksen jälkeen kaipaakin.

Vaihdoin muuten myös blogiin tuommoisen suloisen, biologille hyvin sopivan kolibritaustakuvan. Mitäs tykkäätte siitä?

Syntymäpäiväjuhlintaa, häkkilintuja & jännittävää matkustamista

Vietimme viime viikonloppuna paremman puoliskon kanssa ystäväpariskunnan miespuolisen jäsenen neljännesvuosisatajuhlia Helsingissä. Arvoin itse viime hetkille asti matkaan lähtemistä ja ehdin jo kertaalleen vakaasti päättää, etten lähde kartuttamaan velkasaldoani ennestäänkin matkustamalla kauas ja kalliiseen kaupunkiin. Tulin kuitenkin toisiin ajatuksiin, kun kerran syntymäpäiväsankarikin niin vetoavasti taivutteli, ja lähdin kuin lähdinkin matkaan. Eikä tarvinnut hetkeäkään katua päätöstä!

Viikonloppu oli aivan mahtava.

 Perjantaina saavuimme pettämättömään VR-tyyliin noin puolisen tuntia aikatauluista myöhässä asemalle, eikä illalla ehtinyt tai jaksanut juuri kuulumisten vaihtamista enempää puuhastellakaan. Paitsi, että synttärisankarille luovutettiin juhlallisin menoin lahja, ihka aito ja uniikki Mariskooli-vasara. Vasarasta en harmi kyllä tajunnut ottaa kuvia. Lauantaina suuntasimme keskustaan kyllästämään itseämme pääkaupungin suomilla kulttuuripläjäyksillä ja päädyimme käymään Kiasmassa. Siellä oli kahden ylimmän kerroksen valloittanut Saara Ektrömin näyttely nimeltään Limbus. Vähän, jännä etten sanoisi. Osa teoksista oli hienoja ja puhuttelevia, osa taas oikeastaan vain tosi omituisia. Näimme myös paljon keskustelua herättäneet, kyseenalaisesti esillä olevat The Last Branch teoksen linnut. En itse tekisi moista, taiteen tai tieteenkään nimissä, mutta makunsa ja oikeutensa kullakin.

Viimeinen oksa - The Last Branch

Kiasman perusnäyttelyistä löytyi monta jännittävää ja hienoa teosta, joista ehkä yksi omia suosikkejani oli tämä silkkinauhametsä, jonka läpi yleisö sai vapaasti sukellella:

Lapsena haaveilin pitkään moisesta liaaniviidakosta, mutta koskaan en sellaista saanut. Olisikohan liian lapsellinen ajatus nyt näin isompana toteuttaa haave ja hankkia pieni silkkinauhaliaaniviidakonpalanen vaikka eteiseen?

Silkkinauhaliaaniviidakkoseikkailu!

Suuren kulttuuriseikkailun jälkeen vetäydyimme nälkäisinä kaupungin parhaille burgereille Morrison's Grill & Green -nimiseen  ravintolaan. Eivät olleet turhia puheita, oli kyllä ehdottomasti parhaita maistamiani burgereita!

Vuohenjuustoburgeri extrapekonilla höystettynä, taivaallista!

Poikaystävä tilasi yllytyspuheiden saattelemana annoksen nimeltään King Kong
 - ja jaksoi jopa syödä koko purilaisen!

Jälkkäriä emme enää moisten isojen ja maittavien annosten päälle jaksaneet syödä, vaan lähdimme takaisin ystäväpariskunnan kotiin. Siellä saimme nauttia saunomisesta, hyvästä seurasta sekä myöhemmin illalla aivan mahtavasta, itse runsain yrtein ja valkosipulein marinoidusta, kokonaisena paistetusta kanasta! Miksen ole itsekin tajunnut kokkailla kokonaisia kanoja aiemmin? Ainakin tämän jälkeen tulee varmasti kokkailtua! Lintu suli suussa, ja sen lisäkkeenä tarjoillut paistetut leivitetyt tomaatit päätyvät varmasti myöskin to do-kokkailulistalle. Koko herkkuaterian kruunasi upea suklaakakku, jonka ohje täytyy myös ehdottomasti metsästää käsiin!

Hyvää neljännesvuosisataa!

Ilta jatkui kakun jälkeen takaisin keskustaan, jossa pääsimme tutustumaan niin jännittävään Moscova Caféhen kuin synttärisankarin työpaikkaankin, Punavuoren Ahveneen. Jännittäviä paikkoja on näemmä Helsinki pullollaan. Ahvenesta siirryimmekin sitten jälleen yöpalan kautta "kotiin" ja unten maille.

Jotta viikonlopun reissu ei kuulostaisi ihan utopistisen onnistuneelta ja täydelliseltä, astuu näyttämölle tässä vaiheessa VR. Lähdimme sunnuntaina päivällä keskustaan, ja ajattelimme ostaa junaliput ennen kuin kävisimme vielä jossain syömässä. No. Lippuautomaatti ei jostain syystä suostunut meille myymään vaan käski ottaa yhteyttä lipunmyyntiin. Arvelimme, että kenties junassa ei ole enää vapaita paikkoja ja menimme lipunmyyntitiskille selvittelemään asiaa tarkemmin. Lipunmyynnin ystävällinen nainen yritti hetken varata meille paikkoja junaan, mutta tuloksetta: järjestelmä ei antanut myydä ollenkaan lippuja kyseiseen junavuoroon. Hetki siinä selvitellessä meni, mutta sitten selvisi, että koko Pendolino-yhteys (Pendolinopa hyvinkin, mikä muukaan?!?) oli peruttu ja että sen tilalla liikennöi vanha kunnon luotettava pikajunakalusto. Saimma ostettua siihen ehkä hämärimmät junaliput, joilla olen tähän mennessä matkustanut: lipuista puuttui junan lähtö- ja perilläoloajat sekä paikkatiedot. Junan numero oli vedetty yli käsin ja tilalle kirjoitettu toinen. Näytti ihan siltä, kuin olisimme yrittäneet matkustaa perin kehnosti väärennetyillä junalipuilla!

Lompakossa hieman jo taipunut arpajaisjunalippu.

Junalippuselvittelyyn oli uponnut sen verran aikaa, että piipahdimme lopulta syömässä Carrolsissa pikaisesti viikonlopun toiset, paljon ensimmäisiä geneerisemmät, burgerit ja suuntasimme sen jälkeen takaisin asemalle. Ystäväpariskunnan syntymäpäiväviikonlopun vietto jatkui vielä elokuviin menolla ja me lähdimme odottamaan, millaisen matkan olimme VR-arpajaisissa sillä kertaa voittaneet. Laiturilla ei ollut minkäänlaista junaa, mutta siihen saapui kuin saapuikin sininen pikajuna vain noin viisi minuuttia ilmoitetun lähtöajan jälkeen. Matkaan pääsimme lähtemään varttia ilmoitettua lähtöaikaa myöhemmin ja kummalliset junalippummekin kelpasivat konduktöörille. Muita tosi omituisia kommelluksia ei matkan aikana enää sattunutkaan, ja perillä Jyväskylässäkin onnistuimme puolivahingoissa pummaamaan kotimatkakyydit toiselta ystäväpariskunnalta, jonka toinen puolisko oli ollut viikonlopun vietossa Tampereella ja palasi takaisin kotiin samalla mysteerijunalla kuin mekin.

Loppukevennyksenä vielä Helsingin rautatieasemalta lähtölaiturilta bongattu Liik enne vira sto n ihanan virallinen, luottamusta herättävä ja uskottava logo.

Markkinointia ja elämänhallintaa

Eksyin tänään vahingoissa Agoralle Firma 2011-messuille. Tarkoituksena oli vain mennä syömään, mutta vastaan tulikin aulan täydeltä standeja, joilta jaettiin lippulappusia, karkkeja, sipsejä, haalarimerkkejä ja sen sellaista. Messut kuuluvat Keski-Suomen Osaajat Kohtaavat -konseptiin, jonka tarkoituksena on mitä ilmeisimmin työlistää ihmisiä. Ainakin tämän päivän messujen osalta suurin kohderyhmä työllistettävissä tuntui kuitenkin pääsääntöisesti tulevan ihan joistain muista tiedekunnista, kuin omastani. Standeilla ei siis juurikaan ollut Akavan lisäksi oman alan juttuihin liittyviä yrityksiä, ja näin liittoon jo kuuluvana ei siitäkään ollut paljoa iloa.

Suurin anti tällä messutapahtumalla olikin Urakahvilalla, jonne päädyin puolivahingoissa ruokajonosta avautumaan tulevaisuusahdistuksesta ja visioista siitä, miten muutan sillan alle pahvilaatikoista rakentamaani majaan ja syön auton alle jääneitä lokkeja. No oikeasti ei päästy ihan näihin pahvilaatikko- ja roadkill-visioihin saakka, mutta tuli sitä silti keskusteltua perinpohjaisesti omasta osaamisesta ja siitä, mihin sekä miten sitä jatkossa tulisi markkinoida. Markkinointi tuntuukin olevan nykyaikana työllistymisen kestoteema. Jos et sentään yrittäjäksi ryhdykään, mikä sekin mitä ilmeisimmin on varmin, hauskin ja parhain tapa työllistyä omalle alalle, niin omaa osaamista ja itseään pitää myydä kuin pörssimeklari mummon käytettyjä pässinpökkimiä ikään. Kuulostaa jo alkuunsa jotenkin uuvuttavalta, mutta tämä nyt kai on pelin henki, kun kilpailu on kovaa ja työpaikat kiven alla. Paitsi jos satut osaamaan koodaamisen jalon taidon ja vielä pidätkin siitä hommasta..

Vähän käytännönläheisempänä neuvona Urakahvilasta sain sen, että olisi hyödyllistä luoda itselleen ihan kirjallisia uratavoitteita alkaneelle vuodelle ja pitää niitä esillä kannustamassa. Tämä kuulosti jo ihan järkevältä, edellyttäen että tavoitteet eivät lopulta toimi itseään vastaan ja näyttäydy pelottavina "nyt olisi pitänyt jo lähettää ainakin kymmenen työhakemusta viikonloppuun mennessä, enkä ole lähettänyt kuin kaksi" -uhkakuvina. Ehkä siitä huolimatta kirjaan lähipäivinä vuoden 2011 urateesit itselleni kannustimeksi kohti unelmien työpaikkaa!

Osaajat Kohtaavat-päätapahtuma pidetään 9.2.2011 klo 10-17 Kauppakeskus Forumissa. Ajattelin mennä sinnekin katselemaan standeja ja ehkä vähän markkinoimaankin itseäni.

(Osaajat Kohtaavat -logo: Yhdistystori)

R-ohjelmointia

Olen nyt viettänyt pari päivää R-ohjelmoinnin rautaiskurssilla. Omituista kyllä, mutta minusta kurssilla on ollut pääosin oikein jännittävää ja valaisevaa. Eri asia sitten on se, jääkö näistä opeista paljoakaan mieleen. Onneksi on hyvät luentoprujut, joissa kädestä pitäen opetetaan asiat. Sieltä voi sitten jatkossa tarkistella, että miten jokin juttu menikään.

WWF:n uusi kalaopas

WWF:n kalaoppaaseen on tullut tänään uusi päivitys. Uudistettu kolmas painos löytyy nyt täältä. Kalaoppaassa luokitellaan ruokakaloja vältettäviin, harkiten käytettäviin ja suositeltaviin lajien, ja pyydystystavan mukaan. Itse tutustuin oppaaseen marraskuussa 2009 ja siirryin siitä lähtien suosimaan MSC-sertifioituja tonnikala- sekä muita kalatuotteita parhaani mukaan. Päätökseni ostaa vain MSC-sertifioitua tonnikalaa on ollut yllättävän helppo pitää, ja olenkin ehkä kahta tai kolmea currytonnikalapurkkia lukuun ottamatta siirtynyt käyttämään vain MSC-tonnikalaa. Se currytonnikala nyt vaan on niin hyvää.. Saisipa sitäkin sertifioituna! Sentään sertifioidun kalan valikoima on tässä reilun vuoden sisään kasvanut jo ilahduttavasti jonkin verran ja muun muassa makrillifileet tomaattikastikkeessa on eräs ahkerasti ostamistani vaihtoehdoista.

Hauki kuuluu suositeltavien kalojen listalle. (kuva Wikimedia Commons)

Jännää huomata, että pieniä valintoja kuluttamisessa voi oikeasti tehdä ja toteuttaa ilman ylivoimaisia haasteita. Ajattelin jatkossakin ostaa mahdollisimman paljon suositeltavien lajien listalla olevaa kalaa sekä MSC-sertifioituja tuotteita. Pienillä valinnoilla voi vaikuttaa, kuten tämä positiivinen uutinen Itämeren turskakantojen tilanteesta kertoo.  Tarkkaile siis sinäkin säilyke- ja pakastekalojesi pakkauksia ja etsi niistä tämä merkki:

(kuva Copperwiki)

Lihapullia ja ruusuvanukasta

Nykyään tulee kokkailtua kotona ihan turhan harvoin. Aina tuntuu olevan kiire tai, kuten viime viikkoina, päällä on niin sitkeä flunssa, ettei juuri tee mieli syödä mitään kovin kummoista, kun siitä ei kuitenkaan maistaisi liikoja. Tänään kuitenkin ryhdistäydyin hieman, ja tein lihapullia tomaattikastikkeessa. Jälkkäriksi tein jännittävän kokeilun, ruusuvanukkaan. Ohje jälkkäriin löytyi täältä. Testasin tuota yksinkertaisempaa versiota ja tein siitäkin vain puolikkaan ohjeen, kun litra kuulosti niin suurelta määrältä. Lisäsin ohjeeseen hieman bourbon-vaniljajauhetta, mutta muuten seurasin aika tarkkaan ohjeistusta ja määriä. Seuraavalla kerralla laitan kyllä enemmän riisijauhoja ja vähemmän sokeria, tuli aika makeaa nimittäin. Muuten oli oikein hyvää jälkkäriä ja teen kyllä varmasti uudestaankin. Tällä kertaa en viitsinyt paahtaa pinnalle sokeria, mutta ehkä sitäkin voisi kokeilla. Vähän crème brûlée -henkisesti. Puolikkaasta annoksesta tuli kätevästi annokset kahdelle, joten kokonaisesta ohjeesta saa neljän hengen jälkkärit.


Ruusuvanukas kahdelle

25 g riisijauhoja
4,5 dl maitoa
50 g sokeria
0,5 rkl ruusuvettä
(2-3 rkl ruusuhilloa)

Laita kulhoon riisijauhot ja sekoita joukkoon vähitellen maitoa, kunnes muodostuu tahna. Kaada loput maidosta kasariin ja lisää sokeri ja kuumenna seos kiehuvaksi, koko ajan hämmentäen. Laske lämpöä ja lisää hieman kuumaa maitoseosta riisijauhotahnaan, kaada sitten tahna kasariin. Lisää ruusuvesi, vähennä vielä lämpöä ja hauduta miedolla lämmöllä 20-25 min, koko ajan sekoittaen, kunnes seos sakenee. Kaada seos uuninkestäviin pikkuvuokiin ja jäähdytä. Kuumenna uunin grillivastukset kuumiksi. Ripottele vanukkaiden pinnalle runsaasti sokeria ja nosta ne uuniin ja grillaa kunnes sokeri sulaa ja ruskistuu. Ole tarkkana että et polta sokeria. Jäähdytä vuoat ja laita jääkaappiin. Laita pinnalle ruusuhilloa koristeeksi ja tarjoile.


Seurailin ohjetta muuten tarkoin, mutta ruusuhilloa ei löytynyt kotoa. Vanukas jäi myös vähän löysäksi ja oli tosi makeaa, eli ensi kerralla enemmän jauhoja ja vähemmän sokeria sitten. Vaniljajauhe sopi jälkiruokaan oikein hyvin, sitäkin kannattaa kokeilla. 


Ruusuvesi on minulle ihan uusi tuttavuus ruoanlaitossa, mutta maistuu nimensä mukaisesti jännittävästi ruusulle. Saisikohan siitä muitakin hauskoja ruokia aikaiseksi.. Miltä kuulostaa vaikkapa ruusujäätelö tai ruusukeksit?

Vuosi vaihtui..

..varsin flunssaisissa merkeissä. Koska olin vahingoissa lupautunut töihin uudenvuodenpäiväksi, niin aattona ei muutenkaan voinut paljoa revitellä, vaikkei tämä kestoflunssa olisikaan vienyt voimia. Tiskin takana vetoisissa tunnelmissa seisoskeleminen ei ainakaan parantanut oloa, vaan päin vastoin jo ehkä hieman laantumassa ollut flunssa roihahti taas uuteen nousuun. Olo oli eilisiltana aivan kammottava ja nyt neljäntoista tunnin yöunien jälkeenkin flunssa kukoistaa edelleen hyvin elinvoimaisena.

Uudenvuoden aattoa tuli kuitenkin juhlittua hyvässä seurassa siskon ja miehensä kanssa. Herkkuruokia riitti ja tunnelma oli, muunkin seurueen ollessa väsynyt ja flunssainen, mukavan rento. Torkuttiin sohvalla ja katseltiin sopivan kevyttä toimintaleffaa. Raketteja tultiin katsomaan tänne minun kerrostaloni ylimpään kerrokseen, josta näkee kivasti yli koko kaupungin. Melkein perinteeksi muodostunut uudenvuodenaaton sumu peitti näkyvistään vähänkin kauempana räjähtelevät raketit, mutta kyllä sieltä sentään muutaman onnistui näkemään.

Mr. Chilikastike

Koska vietimme joulua osittain eri paikoissa, pääsin antamaan joululahjat siskolleni ja miehelleen vasta nyt uutena vuonna. Näistä uudenvuodenlahjoista keksin viime metreillä oikein hauskan paketointi-idean miehelle menevään chilikastikkeeseen, ja lopputuloksena onkin tämän joulun hauskin paketti omalta osaltani. Vai mitä mieltä olette?

Uudenvuoden lupauksia en liiemmin tehnyt, mutta päätin ottaa ainakin tulevan kevään rennommin. Järjestää vähemmän stressin aiheita ja enemmän vapaa-aikaa. Nauttia elämän pienistä iloista: vuodenaikojen vaihtelusta, hyvästä ruoasta, kevään ensimmäisistä paisuvista silmuista ja kukkanupuista, auringonlaskuista ja kaikesta muustakin kliseisestä. Tervetuloa vuosi 2011!