Luonnonkukkien päivä

Valkolehdokin herkän valkoiset kukat tuoksuvat etenkin
iltaisin ja öisin hurmaavasti!

Tänään on vietetty Luonnonkukkien päivää Pohjoismaissa. Päivän aikana on järjestetty lukuisia luonnonkukkaretkiä ja -tapahtumia jokaisessa maassa. Harmikseni minulla on mennyt viikonloppu kotona flunssassa, joten en päässytkään mukaan paikalliselle retkelle. Onneksi sain muutama päivä sitten yllättäen ihastella tämän vuoden tapahtuman teemalajia, upean tuoksuista ja varsin näyttävää valkolehdokkia (Platanthera bifolia). 

Jännittävää, että meillä täällä Suomessakin tosiaan kasvaa kymmeniä eri kämmekkälajeja luonnonvaraisena. Vaikka monet niistä ovatkin pieniä ja vaatimattomia, löytyy joukosta valkolehdokin kaltaisia suurikokoisempiakin lajeja. Ja ainakin minulle tulee valkolehdokista mieleen hieman tähtikämmekkä (Angraecum sesquipedale), vaikka kotoisa orkideamme onkin madagasgarilaista serkkuaan vaatimattomampi.

Mukavaa luonnonkukkien päivän iltaa itse kullekin, käykäähän ihastelemassa lähiluonnon kaunottaria!

Lintulammella

Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa kävi lämpimän keväisenä päivänä pienellä lammella kuhina: moni lintu käytti lampea rohkeasti juoma- ja kylpypaikkanaan. Löydä ja tunnista kollaasista tuttuja lajeja!

Tavallinen torstai

Sir Roin upeat tilaustyökorut kopsahtivat postiluukusta. 

Tänään paistaa aurinko ja on aivan tavallinen torstai. Aamupäivällä kolahti postiluukusta odotettu paketti, kun Sir Roilta tilaamani upeat korut saapuivat viimein kotiin. Näille tulee varmasti paljon käyttöä! 

Valaan laulun ensisentit.

Myös pari viikkoa sitten käynnistynyt terapiahuiviprojektini on ottanut askeleen eteenpäin. Innokas vyyhtienkerijäsiskoni keri upean Louhittaren luolan Väinämöinen-villasekoitelangan kerälle. Lanka lähti mukaan Titityyn liikkeestä hieman heräteostoksena sekkaillessani siellä neulomista harrastavan ystäväni kanssa. Kuinka voi biologi sanoa ei upean väriselle langalle, jonka nimenä on Valaan laulu?

Neuloin aikaisemmin hyvinkin paljon, mutta viimeisen hullunmyllyvuoden aikana en ole ehtinyt harrastaa juuri mitään. Niinpä onkin mahtavan terapeuttista ja rentoa viimein palailla neuletyön ääreen. Malliksi valikoitui helppo pitsineule, joka näyttänee toivottavasti mukavan ilmavalta ja tuo langan elävän pinnan esiin. Huivista on tarkoitus tulla pitkä ja kapea, jotta sitä voi käyttää jo viilenevinä kesäiltoinakin. Edellyttäen siis, ettei työ jää jonnekin keskeneräisten töiden laatikkoon pyörimään...