Syyskuu

Syyskuu on mennyt varsin vauhdikkaasti. Päivien pääohjelma on vaihtunut keikkatöistä ja gradutaisteluista Villikatajan parissa puuhasteluun, mikä on ollut varsin antoisa muutos. Toisaalta tuntuu, että vaikka mitä on saatu jo aikaiseksi, toisaalta taas kaikki tuntuu olevan niin keskeneräistä vielä. Onneksi tässä on loppuvuosi aikaa hioa ja hinkata juttuja kuntoon. Ja esimerkiksi lankojen värjäys on ollut myös kaiken muun ohella todella rentouttavaa. Kuluneella viikolla värjäilin seuraavanlaisia lankoja:

Langoista ja niiden värjäysprosessista voi lukea lisää Villikatajan omasta blogista, mutta voisin tässäkin vielä hehkuttaa tuota oikeanpuolimmaisinta vyyhtiä. Se kun on saanut värinsä punajuurten keitinvedestä, ja on mielestäni ihanan kullanruskea. Värjäys on aina jännittävää, kun ei tiedä aina ihan tarkalleen, millainen lopputulos mistäkin väriaineesta tulee.

Nyt syyskuun aikana on tullut myös liikuttua metsässä sienten, niin väri- kuin ruokasellaistenkin, perässä enemmän kuin aikaisemmin. Tänä vuonna on hyvä sienisato, joten kannattaa lähteä liikkeelle! Metsässä liikkuminen on muutenkin niin rentouttavaa ja mukavaa, vaikka sieltä ei edes olisi lähtenyt mitään sen kummemmin keräilemään. 

Semmoista siis täällä, uusia tuulia ja jänniä juttuja. 

"Kesä loppuu, lopu sinäkin!"

Maisemaa matkan varrelta.

Ilmeisesti blogitekstit näyttävät laahaavan säännönmukaisesti edellisen viikonlopun tapahtumissa, joten tässäpä koostetta kesänlopettajaisista Lappeenrannasta. Eeppinen reissu kesti neljä päivää, eli lähdimme matkaan jo torstaina miesväen päästyä töistä. Matkasimme siis Anniksen ja mikkotuksen kanssa perinteikkäisiin klaanikesänlopettajaisiin. 

Merel.. siis järvelle!

Perjantaina pääsimme tutustumaan muun muassa kanavaristeilyyn M/S Camillalla, ja itse koin ensimmäistä kertaa sulkuportin läpi veneilyn jännittävyyden. Lisäksi tutustuin ja suin päin ihastuin paikalliseen erityisherkkuun, vetyyn, satamakahvilassa. 

Sulkuportti, jännittävää.

Maisemia kanavaristeilyn varrelta.

Tuttavallinen Pirjoksi nimetty lude laskeutui
hiuksiini matkan aikana.

Kanavaristeilyn ja vetyjen nauttimisen jälkeen teimme kierroksen hiekkalinnassa sekä linnoituksessa. hiekkalinnan osalta olikin viimeiset hetken tämän kesän kohdalla, sillä seuraavana päivänä alue suljettiin. Jänniä  ja todella taidokkaita veistoksia olikin sirkusteemalla toteutettu. 

Upea norsuveistos.

Näkymä linnoitukselta. Neuchâtel on my mind!

Illalla olikin vuorossa kauan hehkutettu ja odotettu paikallisherkku: Lemin särä. Isäntäparimme oli jotenkin onistunut hankkimaan meille paikat Museopirtille särän äärelle, ja puitteet olivat ihan mahtavat! Niin kuin oli muuten se säräkin. Aivan mielettömän hyvää ja suussasulavaa. Kyllä harmitti, ettei ollut pohjaton maha, vaan hyytyminen iski kolmannen lautasellisen jälkeen. Seurueen miesväen parhaimmisto jaksoi vielä muutaman lautasellisen pidempään. Ruokailun loppuvaiheessa meille vielä tarjoutui yllättäen tilaisuus päästä kuulemaan viereisessä huoneessa kokoustaneen mieskuoron esiintymistä, ja tarjottiinpa meille vielä kokouksesta yli jäänyttä täytekakkua kahveineen. Huh, kun olikin maha pinkeänä sen jälkeen! Loppuilta kuluikin hyvin rennoissa merkeissä, erittäin huonojen youtube-videoiden ja muiden nauhoitteiden säestämänä. 

Museopirtti.

Suussasulavaa särää.

Lauantaina suunnistin seurueen miesväen kanssa paikalliseen leipomoon sillä aikaa, kun seurueen muu naisväki lähti shoppailemaan. Leipomossa nautimme aamupäiväkahveista aurinkoterassilla, ja sen jälkeen suuntasimme opettavaiselle kierrokselle Motonetiin. Vaikka en nyt ihan kohdeyleisöä ollutkaan, niin olihan siellä silti ihan mielenkiintoista.

Pusut.

Iltapäivällä lähdimme markettien kautta eeppisen ruokamäärän kanssa loppuviikoksi mökkimaisemiin. Ja millaisiin maisemiin päädyimmekään! Upea rantamökki ja lisänukkumapaikkoja sen pihassa tarjoava asuntoauto olivat kerta kaikkiaan täydellisiä. Mikäs siinä oli meidän saunoessa, grillaillessa ja aikaa hyvässä seurassa viettäessä. 

Tupavuoren "tupa".

Mökki-idylliä.

Teimme myös seikkailuretken jännittäville kalliohalkeamille ja luolamuodostumille Tupavuorelle. Retken aikana törmäsimme niin suureen määrään sieniä, sekä hämmentävän runsassatoiseen juolukkakasvustoon, että päätimme palata vielä sunnuntaina ennen kotiin lähtöä keräämään herkut parempaan talteen. Näin myös teimme, vaikka seurue olikin jo edellisen illan valvomisten jälkeen hieman väsynyt. Reissun saldona olikin siis hyvien muistojen, rennon olon ja valokuvatukullisen lisäksi vielä makumuistoja ensi talven varalle.

Kädentaidot kunniaan -askartelimme myös ulpukkapossuja!

P.S. Tämä oli blogin 200 postaus, ja mielestäni erittäin sopiva sellaiseksi. 

Tulinen viikonloppu Tampereella

Heti perään saatte nautiskella toisesta kuvapitoisesta postauksesta, tällä kertaa viime viikonlopulta. Kävimme nimittäin paremman puoliskoni sekä siskoni ja tämän miehen kanssa Tampereen suunnalla, jossa järjestettiin Chilifestivaalit. Ylläoleva kuva kertoo aika paljon siitä, mistä oli kyse: chilejä ja chilituotteita oli tarjolla maisteltavaksi ja kotiinviemisiksi. Tämän lisäksi tarjolla oli myös näytöskeittiön kokkausnäytöksiä, chilitietoiskuja, upea tulishow sekä tietysti paljon kojuja, josta ostaa chilipitoista festivaaliruokaa. 

Festivaaliruoan osalta tykästyin kovasti kolmen lihan ja neljän chilin pataan. Padassa porisivat nauta, porsas ja lammas, sekä neljä eri chililajiketta (joiden nimet olen ehtinyt jo autuaasti unohtaa). Lisäksi pataan oli päätynyt sipulia sekä porkkanaa ja se tarjottiin vaalean vehnäleipäpalan kera. Olipa hyvää! 

Seuraavan päivän santsikierrosannoksesta puuttuikin jo lammas, sekä porkkanat ja sipulit, eikä se ollut enää samalla tavalla makuhermoja kutkuttelevaa. Ihan kelpo syötävää sekin oli silti. 

Muutenkin festivaaleilla lienee ollut hieman enemmän kävijöitä, kuin mitä myyntiköjut olivat ennakoineet, sillä yksi jos toinenkin tarjottava ehti loppua ensimmäisen päivän aikana. Muun muassa seurueen miesväen haikailema chipotleolut oli myyty loppuun. Sentään maistelimme chilillä terästettyä mojitoa, joka olikin melkoisen tujua tavaraa. 

Lauantai-illan kruunasi Flamman upea tulinäytös, jota koetimme parhaamme mukaan katsella muun yleisön lomasta. Esityksen jälkeen seurueen miesjäsenet maistelivat vielä chilichorizoa, joka pienen haukkauksen perusteella oli myös hieman liian tulista omaan makuuni. 

Viikonlopun aikana ehdimme seikkailla muutenkin Tampereella ja tutustuimme kaupungin maisemiin sekä kotikaupunkia huomattavasti laajempaan ja monipuolisempaan kahvilatarjontaan. Piipahdimme muun muassa ihanissa Vohvelikahvila- sekä Taikapapu- nimisissä kahviloissa...

Herttainen vohvelikahvila.

Iso ja ihana jäätelövohvelini.

Taikapavun antimia: maukasta teetä sekä superhyviä kakkuja!

Lisäksi kävimme ihastelemassa Tampereen tuomiokirkon sisuksia. En ollut koskaan aiemmin käynyt siellä, joten niinpä muun muassa tämä merkkiteos oli näkemättä "livenä":

Vieläkään en päässyt pällistelemään sitä lähietäisyydeltä, sillä parvi oli alkavan häätilaisuuden takia suljettu yleisöltä. Olisin viihtynyt kirkossa pidempäänkin pällistelemässä, mutta kohteliaisuudesta hääväkeä kohtaan lähdimme pois alta. Upeaa, että Suomessakin on jossain kauniita rakennuksia. Niitä kun ei täällä juurikaan näe, vaan suurin osa on mitäänsanomatonta tai jopa järkyttävän rumaa elementtilaatikkoa. Ihastuin erityisesti kirkon katon holvikaariin maalattuihin siipikuvioihin. Ihania!

Pihalla ovien edessä hääparia odottava pakoautokin oli varsin tyylikäs, oikea lepakkoauto: 

Lauantai-iltapäivä vierähtikin sitten perheen luona vieraillessa ja rentoillessa. Ohjelmanumeroina oli muun muassa grillausta (oma kulta grillimestarina, jei), mölkkyä, punaviinimarjojen poimintaa (oma kulta poimimassa, kummaa), remonttipuuhastelua ja tietysti koirien leikittämistä ja rapsuttelua. 

Kepin perässä loputtoman innokkaasti juoksenteleva Piki.

Ja mammanpoika-Nöpö.