Älä sammu aurinko

(kuva Keskisuomalainen)

Kuuntelen täällä sairaspäivien ratoksi Samuli Putron uutta levyä. Ah, kuinka tulee mieleen kesä ja kiireettömät päivät, auringonpaiste, järven liplatus... Tulkoon kesä!

Blinejä ja Plantagenia

Viikonloppuna pääsin kokeilemaan uusia juttuja. Koirat saapuivat siskon ja miehensä luo hoitoon viime keskiviikkona, joten niiden kanssa on tullut puuhailtua paljonkin. Eivät kyllä oikein osaa käyttäytyä muiden koirien kanssa kovinkaan mallikkaasti, varsinkaan Nöpö, mutta muutoin olivat pääosin oikein suloisia. Yritimmekin totuttaa niitä muihin koiriin käymällä koirapuistossa, vaikka aikamoista haukkumista käynnit olivatkin. Mutta kyllä ne siitä tottuvat, kun sitkeästi niitä siellä käyttää aina, kun ovat kylässä.

Kävimme myös hyödyntämässä autoa marketti- ja Plantagenreissulla. Plantagenissa en ollutkaan koskaan aiemmin käynyt, mutta koska suunnittelemme Maijan kanssa huonekasvien ostopaikoista artikkelia Viidakkokirjeisiin, oli tietysti "tieteen ja journalismin nimissä" käytävä siellä, otettava kuvia ja vielä hairahduttava ostamaan kasvikin. Törmäsin nimittäin somaan keihäsanopinkieleen (Sansevieria cylindrica), joka maksoi ainoastaan 7,95€. Keihäsanopinkieleksi tämä oli mielestäni todella halpa, sillä sitä näkee harvoin myynnissä, ja hinta on aina jossain parin kympin tietämillä. Kasvi lähti siis pienen harkinnan jälkeen mukaan. Pitänee istuttaa se mitä pikimiten uuteen ruukkuun, jotta se saa oikeanlaista kasvualustaa nykyisen turpeen sijasta.

Hienosti paketoimani keihäsanopinkieli.

Ja tältä se näyttää ilman pakettia.

Plantagenin jälkeen suunnistimme marketeille, mistä oli tarkoitus ostaa ainekset blini-iltaan, sekä kukkamultaa. Näiden lisäksi sorruin alekasvihyllyn luona ostamaan posliinikukan. Se vaan oli niin soma, etten voinut vastustaa, ja maksoikin vaivaiset neljä euroa! Sitä kaupiteltiin isoposliinikukkana, muttei se kyllä siltä näyttänyt. Kotona selvittelin hieman asiaa, ja se paljastui Hoya compactaksi. Lajikkeeltaan tämä kyseinen H. compacta on Regalis, eli sillä on hauskojen kurttulehtiensä reunoilla valkoista. Saapa nähdä, miten tulen toimeen sen kanssa, ja saanko sen kukkimaan. Kukat ainakin näyttäisivät hienoilta ja tuoksuisivatkin vielä.

Hoya compacta "Regalis".

Illalla tehtiin blinejä. En ole aiemmin syönyt niitä, eikä minulla näin ollen siis ollut mitään ennakko-odotuksia. Kuvittelin jotenkin, että ne ovat hieman työläitä ja hankalia tehdä, mutta todellisuudessa ne ovatkin hyvin helppoja. Googlettelin ohjeita aikani, ja päädyn sitten Blineihin Störmsön tapaan. Noudattelin ohjetta muuten tarkkaan, mutta laitoin kermaviilin tilalle turkkilaista jogurttia, kun olin sitä jo ehtinyt hankkimaan. Eli tässä siis mukaeltu ohjeeni Strömsön bileistä:

10g hiivaa (käytin tuorehiivaa)
2dl kädenlämpöistä maitoa
1½dl tattarijauhoja
1dl vehnäjauhoja
1dl turkkilaista jogurttia
1 munankeltuainen
1 munanvalkuainen
ripaus suolaa
voita paistamiseen

Murenna hiiva maitoon. Lisää jauhot, jogurtti, keltuainen ja suola. Vatkaa taikina tasaiseksi ja anna sen nousta vähintään puoli tuntia. Vatkaa valkuainen kovaksi vaahdoksi ja sekoita varovasti taikinaan. Paista blinit pienessä määrässä voita.

Tuolla alkuperäisellä ohjesivulla on lisää vinkkejä blinien paistoon, ja niitä noudattamalla tulikin tosi hyvän näköisiä ja tuoksuisia blinejä. Syötiin omamme graavilohen, punasipulihakkeluksen, maistekurkkujen ja smetanan kera. Ja täytyy sanoa, että oli mahtavan hyvää! Näin ollen minusta tuli kertaheitolla blinien suuri ystävä. Pitää lähiaikoina kokeilla tätä ohjetta uudemman kerran..

P.S. Koska valmistimme ja söimme blinit Earth Hourin aikana, ei niistä tullut otettua kuvia. Uusintakierrokselta sitten!

Kiireisiä päiviä, unettomia öitä

Viikko on kulunut pääosin arjen kiireiden keskellä tasapainoillessa. Juuri tällä hetkellä vielä edessä jatkuva kahdeksan työpäivän mittainen putki ei yhtään houkuttelisi. Edes päivä kerrallaan-ajattelusta ei ole paljoa lohtua. Kaiken kiireen lisäksi tulevaisuusstressino on taas puhjennut niin kovaksi, etten saa öisin enää kunnolla unta. Eilisiltana katsoin rauhoittuakseni  Going the Distance -nimisen komediapätkän, jonka ensiminuuteilla päähenkilö totesi, "I'm thirty-one. I'm an intern. I'm going to get wasted." Ensimmäinen ajatus oli, että siinäkö on minunkin tulevaisuuteni?! Menneenä keskiviikkona pääsin taas tapaamaan ammattiliiton koulutusillassa kohtalotovereitani. Heidän kohtalonsa eivät pääosin kyllä paljoa lohduttaneet, sillä edessä ei todellakaan näytä olevan mitään kovin ihanaa tulevaisuutta. Tietysti näissä koulutuksissa käy pääosin ne, joilla on siihen tarvetta, mutta siltikin.. Haluaisin ehkä tavata myös niitä oikeita menestyjiä, niitä, jotka ovat joskus onnistuneet pääsemään sinne työelämään asti. Harmittaa, kun YKL huomaavaisesti lakkasi järjestämästä mentorointiohjelmaansa juuri tänä keväänä, kun olisin sellaiseen tahtonut päästä. No, kevät jatkuu sitten ilman tsemppaavaa onnistujaa, jatkuvasti työhakemuksia lähettelemällä ja "ei meitä sun hakemukset paljoa kiinnosta" -vastauksia saaden. Ai niin, ja se työttömyyteni sinetöivä gradukin pitäisi valmistaa. Kylläpä motivoi.