Yön susta unta nään..

..en enää usko hämärään.

No, ainakaan en enää pian usko nukkumiseen ylipäätään. Joka ikinen yö, joka ikinen!

Lontoo -ikävä

Se on niin haurasta, satasen vauhdista

Hurjaa, kuinka nopeasti elämä voi muuttua kovastikin! Yhtenä hetkenä kaikki on vallan mainosti ja toisena sitten ollaankin jo savuavien raunioiden äärellä. Ja toisin päin. Onneksi myös käänteinen skenaario on mahdollista. Näin ainakin näinä lähipäivinä, elämä on ollut yhtä vuoristorataa. Hämmentävää. Ei ollenkaan rauhanomaista leppoisaa elelyä.. Toivottavasti nyt olisi tovi sitäkin saatavilla.
Toisaalta elän draamasta ja draamaa varten. Ainakin osa minusta tekee niin. Elämyshakuinen, uusia kokemuksia janoava minäni. Loppuosa ei sitten seuraakaan aina mutinoitta perässä, vaan kaipailee rauhallisempia kuvioita.
Hankalan ristiriitaista.