Vuosipäiväruokaa

Viime viikonloppuna vietimme vuosipäivää paremman puoliskon kanssa. Yhteisiä pariskuntavuosia on kertynyt kokonaista kolme kappaletta: vähän tai paljon, näkökulmasta riippuen. Vuosipäiväviikonlopun viettoon liittyä yhdessäoloa, hyvää ruokaa ja Fringe -maraton. Varsinaiselle vuosipäiväjuhla-aterialle kokkailimme suussasulavaa lammaspataa, jonka iloista haluan teidänkin pääsevän osalliseksi reseptin muodossa. 

Pitkään haudutettu lammaspata

n. 1/2 kg luullista patalammasta/karitsaa

3-4 porkkanaa

2 keskikokoista sipulia

300g kirsikkatomaatteja

150g herkkusieniä

3-4 dl vettä

2-3rkl tomaattipyreetä

 vajaa 1rkl savustettua paprikajauhetta

1tl kuivattua timjamia

mustapippuria

1rkl valkosipulilastuja (tai 3-4kpl valkosipulinkynsiä)

loraus oliiviöljyä

pieniä kiinteitä perunoita (meillä 8 kappaletta)

Pilko lammas sopiviin annospaloihin. Kuori porkkanat ja pilko kuutioiksi. Halkaise herkkusienet. Kuori sipulit ja pilko palasiksi tai lohkoiksi. Lorauta paistinpannulle tilkka oliiviöljyä, lämmitä ja lammaspaloihin pannulla hyvä paistopinta. Siirrä lammaspalat uunipataan. Pyöräytä pannulla seuraavaksi porkkanapalat, sipulit ja herkkusienet. Lisää pataan lammaspalojen seuraksi. Lisää pataan paprikajauhe, mustapippuri ja valkosipulilastut. Huuhdo paistinpannu vedellä ja kaada pataan muiden ainesten päälle. Lisää vielä tomaattipyree ja reilu puolet kirsikkatomaateista. Sekoita pataa hieman, laita sen jälkeen 170 asteiseen uuniin noin puoleksi tunniksi. Laske tämän jälkeen uunilämpötila noin 120-150 asteeseen ja hauduttele pataa välillä sekoitellen muutama tunti. Lisää tarvittaessa hieman vettä, jos pata alkaa kuivahtaa kasaan. Haudutuksen jälkeen laita pataan mukaan myös pestyt perunat. Kypsennä vielä noin 40 minuuttia, kunnes perunat ovat kypsiä. Kääntele perunoita 1-2 kertaa kypsennyksen aikana. Lisää pataan viimeiseksi 15 minuutiksi loput kirsikkatomaatit. Tarkista lopuksi padan suolaisuus, ja lisää tarvittaessa suolaa maun mukaan.

--

Padasta tuli ihan todella hyvää. Nautimme sen punaviinin kera, ja jälkkärin unohtuessa haimme sitten lähikaupasta vielä jäätelöpuikot palanpainikkeeksi. Ilta jatkui punaviinin, valkohomejuustoviipaleen ja Fringen toisen tuotantokauden parissa. Ihana oleiluviikonloppu näin vuoden pimeimpään aikaan.

Toiset leipoo piparkakkutaloja...

Dinoinstallaation osasia.

Tiedättekö, kun välillä joku hyvä juttu karkaa täysin käsistä, ja lopputuloksena on jotain eeppistäkin eeppisempää? No, meille kävi Maijan kanssa tänään niin. Tarkoituksena oli toteuttaa ilmaan leikkimielisesti heitetty "Mitä, jos tekisi piparitaikinasta jotain vähän jännempää, kuin perinteisen piparkakkutalon?" -ideaa ja muotoilla anatomisesti korrektien saurusten joulumaa. Kyllä, saurusten. Maija piirsi leivinpaperille mallit arktisista sauruksista ja muutamasta asiaankuuluvasta kasvista, ja sitten ruvettiin kaulimaan ja leikkelemään taikinasta oikeanmallisia eliöitä. 

Lopputuloksena leipomisen ja koristelun parissa vierähti koko ilta, ja saimme aikaiseksi niin eeppisen jouluasetelman, että itseäkin ihmetyttää. Siinä on nyt paljon yksityiskohtia aina sienikehästä lähtien, sekä pari pelottavan suurta puuta.. Onneksi koko komeudesta on otettu varuiksi paljon kuvia muistoksi, mikäli korkein puu päättää kaatua yön aikana.

Joten, hyvät naiset ja herrat.... Suuri, anatomisesti korrektien saurusten dinoinstallaatio 2011, olkaapa hyvät!!!!

Suuri dinoinstallaatio tomusokerilunta vaille valmiina!

Päivät niin kuin varisparvi raahautuu

Marraskuun väriläikkä.

Taas kerran vähän Marraskuu -viittauksia. Ne vain tuntuvat sopivan saumattomasti marraskuiseen tunnelmaan, joka tänä vuonna on ollut tavallistakin ankeampi, loskaisempi ja lumettomampi. Marraskuu on yleensäkin mielestäni vuoden ankein kuukausi, joskin lokakuu kilpailee sen kanssa kiitettävällä tarmokkuudella. Tänäkään vuonna marraskuu ei ole tehnyt poikkeusta. On ollut kiire, ahdistus, stressi ja tuleviausuushuoli.. (Onneksi ei sentään rutto, kuolema tai muuta sellaista!) Onneksi kuukausi on pian lopussa, ja joulukuun läheisyys näkyy jo monessa paremmin päin kääntyneessä asiassa. Toissapäivänä sain viimein vietyä tarkistukseen riippakivi-graduni, josta olikin jo ehtinyt muodostua elämää suurempi ongelma monin tavoin. Palautustilanne ei lopulta edes näyttäytynyt niin huojentavana tai iloisena, tuntuipahan vain samanlaiselta napinpainallukselta kuin minka tahansa sähköpostin lähettäminen. Jälkeenpäin sitten hiipi helpotus ja tyytyväisyys mieleen, joskaan ei ainakaan vielä edes siinä määrin, kuin joskus kuvittelin tapahtuvan. Ehkä se tästä vielä. Ainakin mokoma työ on nyt poissa käsistäni, jos ei mitään muuta. Pieni pelko huonosta arvosanastakin jäytää, mutta sille ei voi mitään enempää, kuin mitä koko syksy on jo tullut yritettyä. 

Messukeskuksen seminaarisali odottamassa osanottajia.

Villikatajan osalta asiat ovat edenneet kuluneella viikolla varsin vaihdikkaastikin. Enemmän kuulumisia ja juttuja voi käydä tsekkailemassa täällä, mutta sanottakoon, että kiirettä on pitänyt. Välillä on itsellä meinannut usko loppua, mutta onneksi meitä on tässä projektissa kaksi. Kävimme marraskuun alkupuolella ottamassa osaa MTT:n järjestämään Suomesta biotalouden huippu -seminaariin ja nyt kuluneella viikolla piipahdimme uudestaan pääkaupunkiseudulla, tällä kertaa Arktisten aromien Miten lisäarvoa luonnonmarjoille? -seminaarissa. Molemmista saimme paljon hyviä ideoita ja kontakteja, sekä pääsimme luomaan silmäyksen toimialan nykytilanteeseen. Jännästi olen itse huomannut, että itse asiassa pidän kovasti seminaareihin osallistumisesta, verkostoitumisesta ja sen sellaisesta.. Kiva juttu! 

Seminaarien lisäksi olemme ehtineet piipahtaa myös yritysvierailulla Frantsilassa. Siellä oli niin ikään antoisaa ja opettavaista, ja oli todella mukavaa päästä tutustumaan yritykseen, joka ei ole tinkinyt arvoistaan ja silti menestynyt. 

Kaiken työ- ja graduhääräämisen ohella en olekaan paljoa muuta ehtinyt tehdä, ja joulu(loma) onkin tänä vuonna paljon edellisiä enemmän mielessäni. Silloin ajattelin viettää paljon aikaa tekemättä ei-mitään, löhöillen päivät pyjamassa kirjojen, elokuvien, sarjojen ja jouluherkkujen parissa. Tänä vuonna koen aivan erityisesti ansaitsevani hengähdystauon!