24.1.2011

Syntymäpäiväjuhlintaa, häkkilintuja & jännittävää matkustamista


Vietimme viime viikonloppuna paremman puoliskon kanssa ystäväpariskunnan miespuolisen jäsenen neljännesvuosisatajuhlia Helsingissä. Arvoin itse viime hetkille asti matkaan lähtemistä ja ehdin jo kertaalleen vakaasti päättää, etten lähde kartuttamaan velkasaldoani ennestäänkin matkustamalla kauas ja kalliiseen kaupunkiin. Tulin kuitenkin toisiin ajatuksiin, kun kerran syntymäpäiväsankarikin niin vetoavasti taivutteli, ja lähdin kuin lähdinkin matkaan. Eikä tarvinnut hetkeäkään katua päätöstä!

Viikonloppu oli aivan mahtava.

 Perjantaina saavuimme pettämättömään VR-tyyliin noin puolisen tuntia aikatauluista myöhässä asemalle, eikä illalla ehtinyt tai jaksanut juuri kuulumisten vaihtamista enempää puuhastellakaan. Paitsi, että synttärisankarille luovutettiin juhlallisin menoin lahja, ihka aito ja uniikki Mariskooli-vasara. Vasarasta en harmi kyllä tajunnut ottaa kuvia. Lauantaina suuntasimme keskustaan kyllästämään itseämme pääkaupungin suomilla kulttuuripläjäyksillä ja päädyimme käymään Kiasmassa. Siellä oli kahden ylimmän kerroksen valloittanut Saara Ektrömin näyttely nimeltään Limbus. Vähän, jännä etten sanoisi. Osa teoksista oli hienoja ja puhuttelevia, osa taas oikeastaan vain tosi omituisia. Näimme myös paljon keskustelua herättäneet, kyseenalaisesti esillä olevat The Last Branch teoksen linnut. En itse tekisi moista, taiteen tai tieteenkään nimissä, mutta makunsa ja oikeutensa kullakin.

Viimeinen oksa - The Last Branch

Kiasman perusnäyttelyistä löytyi monta jännittävää ja hienoa teosta, joista ehkä yksi omia suosikkejani oli tämä silkkinauhametsä, jonka läpi yleisö sai vapaasti sukellella:


Lapsena haaveilin pitkään moisesta liaaniviidakosta, mutta koskaan en sellaista saanut. Olisikohan liian lapsellinen ajatus nyt näin isompana toteuttaa haave ja hankkia pieni silkkinauhaliaaniviidakonpalanen vaikka eteiseen?

Silkkinauhaliaaniviidakkoseikkailu!

Suuren kulttuuriseikkailun jälkeen vetäydyimme nälkäisinä kaupungin parhaille burgereille Morrison's Grill & Green -nimiseen  ravintolaan. Eivät olleet turhia puheita, oli kyllä ehdottomasti parhaita maistamiani burgereita!

Vuohenjuustoburgeri extrapekonilla höystettynä, taivaallista!

Poikaystävä tilasi yllytyspuheiden saattelemana annoksen nimeltään King Kong
 - ja jaksoi jopa syödä koko purilaisen!

Jälkkäriä emme enää moisten isojen ja maittavien annosten päälle jaksaneet syödä, vaan lähdimme takaisin ystäväpariskunnan kotiin. Siellä saimme nauttia saunomisesta, hyvästä seurasta sekä myöhemmin illalla aivan mahtavasta, itse runsain yrtein ja valkosipulein marinoidusta, kokonaisena paistetusta kanasta! Miksen ole itsekin tajunnut kokkailla kokonaisia kanoja aiemmin? Ainakin tämän jälkeen tulee varmasti kokkailtua! Lintu suli suussa, ja sen lisäkkeenä tarjoillut paistetut leivitetyt tomaatit päätyvät varmasti myöskin to do-kokkailulistalle. Koko herkkuaterian kruunasi upea suklaakakku, jonka ohje täytyy myös ehdottomasti metsästää käsiin!

Hyvää neljännesvuosisataa!

Ilta jatkui kakun jälkeen takaisin keskustaan, jossa pääsimme tutustumaan niin jännittävään Moscova Caféhen kuin synttärisankarin työpaikkaankin, Punavuoren Ahveneen. Jännittäviä paikkoja on näemmä Helsinki pullollaan. Ahvenesta siirryimmekin sitten jälleen yöpalan kautta "kotiin" ja unten maille.

Jotta viikonlopun reissu ei kuulostaisi ihan utopistisen onnistuneelta ja täydelliseltä, astuu näyttämölle tässä vaiheessa VR. Lähdimme sunnuntaina päivällä keskustaan, ja ajattelimme ostaa junaliput ennen kuin kävisimme vielä jossain syömässä. No. Lippuautomaatti ei jostain syystä suostunut meille myymään vaan käski ottaa yhteyttä lipunmyyntiin. Arvelimme, että kenties junassa ei ole enää vapaita paikkoja ja menimme lipunmyyntitiskille selvittelemään asiaa tarkemmin. Lipunmyynnin ystävällinen nainen yritti hetken varata meille paikkoja junaan, mutta tuloksetta: järjestelmä ei antanut myydä ollenkaan lippuja kyseiseen junavuoroon. Hetki siinä selvitellessä meni, mutta sitten selvisi, että koko Pendolino-yhteys (Pendolinopa hyvinkin, mikä muukaan?!?) oli peruttu ja että sen tilalla liikennöi vanha kunnon luotettava pikajunakalusto. Saimma ostettua siihen ehkä hämärimmät junaliput, joilla olen tähän mennessä matkustanut: lipuista puuttui junan lähtö- ja perilläoloajat sekä paikkatiedot. Junan numero oli vedetty yli käsin ja tilalle kirjoitettu toinen. Näytti ihan siltä, kuin olisimme yrittäneet matkustaa perin kehnosti väärennetyillä junalipuilla!

Lompakossa hieman jo taipunut arpajaisjunalippu.

Junalippuselvittelyyn oli uponnut sen verran aikaa, että piipahdimme lopulta syömässä Carrolsissa pikaisesti viikonlopun toiset, paljon ensimmäisiä geneerisemmät, burgerit ja suuntasimme sen jälkeen takaisin asemalle. Ystäväpariskunnan syntymäpäiväviikonlopun vietto jatkui vielä elokuviin menolla ja me lähdimme odottamaan, millaisen matkan olimme VR-arpajaisissa sillä kertaa voittaneet. Laiturilla ei ollut minkäänlaista junaa, mutta siihen saapui kuin saapuikin sininen pikajuna vain noin viisi minuuttia ilmoitetun lähtöajan jälkeen. Matkaan pääsimme lähtemään varttia ilmoitettua lähtöaikaa myöhemmin ja kummalliset junalippummekin kelpasivat konduktöörille. Muita tosi omituisia kommelluksia ei matkan aikana enää sattunutkaan, ja perillä Jyväskylässäkin onnistuimme puolivahingoissa pummaamaan kotimatkakyydit toiselta ystäväpariskunnalta, jonka toinen puolisko oli ollut viikonlopun vietossa Tampereella ja palasi takaisin kotiin samalla mysteerijunalla kuin mekin.


Loppukevennyksenä vielä Helsingin rautatieasemalta lähtölaiturilta bongattu Liik enne vira sto n ihanan virallinen, luottamusta herättävä ja uskottava logo.

2 kommenttia:

Annis kirjoitti...

Olen jo kohta kaksi päivää pohtinut,mikä jännä postaus otsikon taa kätkeytyy -Siljan blogin linkkauksissa otsikko ja muu kun ilmestyivät näkyviin jo aikoja sitten, mutta tänne tullessa uutta tekstiä ei näkynyt. Ehdin jo varautua siihen, että sinut pitää raahata joku päivä maanantaikaljalle ja juottaa tarina sinusta ulos, jotta saan tietää miten häkkilinnut liittyivät tapahtumiin.

Yhtä kaikki, kivalta reissulta kuulosti ja teki varmaan ihan hyvää päästä työ- ja opiskelukuvioista hetkeksi hengähtämään ihan muihin juttuihin.

Lilya kirjoitti...

Joo, siinä kävi pieni moka noiden julkaise- ja tallenna- painikkeiden kanssa, minkä blogger ilmeisesti rekisteröi. :-D Reissu oli tosiaankin ihan mahtava, juuri sitä mitä tarvitsikin arjen keskelle. Nyt on sit ihan uudella tavalla riittänyt intoa ja virtaa tähän viikkoon, R-ohjelmointikurssikin meni hienosti läpi! :-)