Jo jonkin aikaa on pitänyt kehua tätä huisin upeaa ja mukavaa yhtyettä muillekin, mutta enpä ole sitten bloggaillessa muistanut. Nyt tulee siis suitsutusta. Saanen esitellä: She & Him!
Tutustuin bändiin 500 Days of Summer -leffan myötä, ja selvisi pian että duon toinen osapuoli, She, on myös leffan naispääosanesittäjä Zooey Deschanel. Zooey se osaa näyttää niin somalta, ja ah, mitä vaatteita elokuvassa onkaan!
En olekaan aikaisemmin mieltänyt itseäni ainakaan kovasti indie -luokittelun alle uppoavan marginaalisemman musiikin ystäväksi, mutta She & Him kyllä osui. Ehkä se on se Zooeyn charmi tai sitten löysin itsestäni jotain piileviä piirteitä..
31.1.2010
25.1.2010
All work and no play?
Kylläpä onkin työllistänyt taas tämä opiskelu! Olen puurtanut Tieteellinen kirjoittaminen -nimisen kurssin tehtävien kanssa nyt varmaan lähemmäs kahtakymmentä tuntia, ja vielä on hommaa siinä hieman jäljellä. Onneksi kyse on kuitenkin enää loppuraportin ja Minä ja Graduni -kirjoitelmien teosta. Jälkimmäinen tosin saattaa osoittautua hieman hankalaksi kirjoittaa, siinä kun pitää listata omia vahvuuksiaan ja heikkouksiaan gradun teossa ja pohtia muutenkin läheisemmin suhdettaan graduun. Onneksi näitä nyt on ensi viikko aikaa kirjoitella, niin ehtinee toivottavasti vähän keskittyä muihinkin kursseihin (joissa myös deadlinet ja tentit alkavat painaa päälle), sekä tietysti siihen itse graduunkin. Saisinpa vielä pidettyä yllä viime viikolla hyvin alkanutta liikuntainnostusta ja jaksaisin käydä tanssimassa ja uimassa tälläkin viikolla. Olen huomannut, ettei olekaan ihan puppua se, että liikunta piristäisi ja antaisi energiaa päiviin. Tosin, ainakin uinnin kohdalla se kyllä aluksi vaan väsytti ihan suunnattomasti, mutta nyt kun sitä sinnikkäästi jaksoi alkusyksyn treenata, niin sujuukin jo paljon paremmin.
On tässä onneksi ollut sitten vähän vapaa-aikaakin viikonloppuna, vieläpä molempina päivinäkin. Perjantaina oli huippukivat synttäribileet, joiden alkajaisiksi käytiin Jyväskylän intialaisessa ravintolassa, Shalimarissa. Olen käynyt siellä muutaman kerran, mutta edellisestä kerrasta taitaa olla aikaa jo reilu vuosi. Huih, miten nopeasti aika menee! Muistelin kuitenkin, että siellä oli ainakin silloin ihan tolkuttoman hyvää ruokaa, ja niinpä tälläkin kertaa. Lammas oli erinomaisen mureaa ja kastike juuri sopivan tulista, vaikka listassa olikin kolme chilipalkoa annoksen kohdalla. Pitääpä tässä kevään mittaan kokkailla intialaisia ruokia kotonakin enemmän, ja opetella uusia reseptejä niiden kahden osaamani vaihtoehdon lisäksi!
Sunnuntaina kamppailinkin sitten kirjoittamiskurssin tehtävien parissa noin kahdeksan tuntia, mutta sen lisäksi ehdin vielä käväistä naapurissa siskolla tyttöjen saunaillassa. Se tulikin mitä suurimpaan tarpeeseen, oli niin rentouttavaa vain hengailla hyvässä porukassa, syödä hyvää ruokaa ja katsoa hömppäleffaa. Saunaan asti ei suurin osa porukasta tainnut edes koskaan ehtiä, sillä leffan jälkeen kiiruhdin jo takaisin tehtävien pariin, ja vieraista pari muutakin lähti samaa matkaa.. Mutta tämähän tarkoittaa sitten vain sitä, että meidän pitää ottaa saunailta uusiksi.
Aika työlästä on siis gradulaisen opiskelun ja vapaa-ajan yhteensovittaminen, niin kuin etukäteen vähän ennakoinkin. Onneksi tätä hullunmyllyä kestää vain tämä vuosi, sillä ajatuksella jaksaa jo vähän paremmin. Vielä, kun oppisi jotenkin aikatauluttamaankin kaiken kiireensä paremmin, niin tulisi ehkä tehtyä vähän enemmän.
Mittavan urakan jälkeen haaveissa siintääkin jo kaukomaat jälleen, sillä silloin jos koskaan olisi sitten ihan hyvä syykin vähän reissailla taas. Sitä ennen kun valitettavasti joudun näillä näkymin pysyttelemään ihan kotimaan kamaralla ja ahkeroimaan opintojen loppusuoralla.
On tässä onneksi ollut sitten vähän vapaa-aikaakin viikonloppuna, vieläpä molempina päivinäkin. Perjantaina oli huippukivat synttäribileet, joiden alkajaisiksi käytiin Jyväskylän intialaisessa ravintolassa, Shalimarissa. Olen käynyt siellä muutaman kerran, mutta edellisestä kerrasta taitaa olla aikaa jo reilu vuosi. Huih, miten nopeasti aika menee! Muistelin kuitenkin, että siellä oli ainakin silloin ihan tolkuttoman hyvää ruokaa, ja niinpä tälläkin kertaa. Lammas oli erinomaisen mureaa ja kastike juuri sopivan tulista, vaikka listassa olikin kolme chilipalkoa annoksen kohdalla. Pitääpä tässä kevään mittaan kokkailla intialaisia ruokia kotonakin enemmän, ja opetella uusia reseptejä niiden kahden osaamani vaihtoehdon lisäksi!
Sunnuntaina kamppailinkin sitten kirjoittamiskurssin tehtävien parissa noin kahdeksan tuntia, mutta sen lisäksi ehdin vielä käväistä naapurissa siskolla tyttöjen saunaillassa. Se tulikin mitä suurimpaan tarpeeseen, oli niin rentouttavaa vain hengailla hyvässä porukassa, syödä hyvää ruokaa ja katsoa hömppäleffaa. Saunaan asti ei suurin osa porukasta tainnut edes koskaan ehtiä, sillä leffan jälkeen kiiruhdin jo takaisin tehtävien pariin, ja vieraista pari muutakin lähti samaa matkaa.. Mutta tämähän tarkoittaa sitten vain sitä, että meidän pitää ottaa saunailta uusiksi.
Aika työlästä on siis gradulaisen opiskelun ja vapaa-ajan yhteensovittaminen, niin kuin etukäteen vähän ennakoinkin. Onneksi tätä hullunmyllyä kestää vain tämä vuosi, sillä ajatuksella jaksaa jo vähän paremmin. Vielä, kun oppisi jotenkin aikatauluttamaankin kaiken kiireensä paremmin, niin tulisi ehkä tehtyä vähän enemmän.
Mittavan urakan jälkeen haaveissa siintääkin jo kaukomaat jälleen, sillä silloin jos koskaan olisi sitten ihan hyvä syykin vähän reissailla taas. Sitä ennen kun valitettavasti joudun näillä näkymin pysyttelemään ihan kotimaan kamaralla ja ahkeroimaan opintojen loppusuoralla.
10.1.2010
Ja mitä sitten onkaan tapahtunut?
Hei taas pitkästä aikaa.
Loppuvuoden rutistukset ovat olleet aikamoisia aika- ja energiasyöppöjä, joten moni mukava tapahtuma on saanut jäädä parempaa bloggausaikaa odottelemaan. No, se on nyt sitten viimein saapunut, joten tästä postauksesta tullee pitkääkin pidempi.
Seuraava mullistava tapahtuma edellisen postauksen jälkeen oli Ensimmäinen Vuosipäivä, jonka kunniaksi parempi puolisko oli junaillut täydellisesti onnistuneen yllätyksen Club For Fiven joulukonsertin merkeissä. Ja minuun kun upposi täydestä se, ettei mitään kummempia suunnitelmia tarvitse olla, kunhan palloillaan kaupungilla leikkimässä turisteja! Taidan sitten olla kovin impulsiivinen ja hyväuskoinen ihminen. Tällä kertaa sitä onneksi oli paljon iloa ja riemua! Käytiin me toki ennen tuota päivän, ja viikon, kohokohtaylläriä toki sitten vähän arjesta poikkeavammissa paikoissa, kuten Galleria Harmoniassa ja Amarillossa syömässä. Kaiken kaikkiaan täydellinen Vuosipäivä, vaikka aamupäivästä vielä puuhailinkin labrassa gradujuttujeni parissa..
Joululomaa minulla ei juurikaan ollut, kulutin kaiken aikani puurtamalla labrassa graduni kimpussa muutamia satunnaisia vapaapäiviä lukuun ottamatta. Onneksi gradujutut etenevätkin kivasti, muutoin kyllä tympisi vielä enemmän. Toivoa sopii, että kaikesta raatamisesta ja uhratusta vapaa-ajasta rapsahtaa sitten keväämmällä reilusti apurahoja palkkioksi. Huomioikaahan tämä, varsinkin te päättäjätahot!
Jouluaaton tienoon muutamat vapaapäivät kuluivat melko koirapainotteisesti, kun pienemmän pikkusiskoni koira ja isompi pikkusiskoni olivat molemmat luonani. Piki rassukka oli vähän hämillään vieraassa paikassa, eikä sitten oikein ihan muistanut olla kovin sisäsiisti.. No, onneksi ainakin näin jälkeen päin aika kultaa muistot, lähes kaikki, ja Pikikin vaikuttaa taas niin kovin suloiselta koiralta. Ainakin sille sai väkertää jännittäviä kampauksia.
Aattoon kuului myös vierailu Vaajakoskella enon perheen luona, ja siellä jos missä oli vilinää ja vilskettä! Kaksi alle kouluikäistä lasta pitivät huolen siitä, että joulupukkia odotettiin hartaan kovaäänisestä ja joka ikkunasta tähyillen. Ja oi sitä riemua, kun pukki viimein saapui! Ja niitä lukuisia lahjoja, joilla pukki muisti varsinkin talon pienimpiä asukkaita.
Joulupäivänä suunta olikin sitten hieman toisaalle, paremman puoliskon perheen pariin viettämään hieman aikuisempaa joulua. Nämä muutamat päivät olivatkin kaikista rentouttavimpia melkeinpä koko joulun aikana. Päivien ohjelma kun koostui lähinnä nukkumisesta, syömisestä, leffoista, syömisestä, lueskelusta, syömisestä, lautapeleistä, syömisestä, saunomisesta, syömisestä.. Lahjoja toki oli täälläkin, sain oikein upeita ja hauskoja lahjoja. Ja kyllä nyt riittää jokaisella vihreitä muumipyyhkeitä! Joulun kunniaksi, ja kenties paremman tekemisen puutteessa, puoliskon pikkusisko tahtoi kihartaa valtaisan tukkapehkoni. Mikä uskalias operaatio! Tunnin kihartamisen ja hevostemppuilun seuraamisen jälkeinen lopputulos oli kyllä ihan huikea, tykkäsin kovasti. Kunpa itsekin jaksaisin ja osaisin laitella tukkaani vähän useammin. Pitänee ehkä lisätä tuommoinen hiusrauta toivelistalle, vaikkapa ensi joulua odotellessa.
Vuodenvaihdekin meni vielä siinä melko lailla labrahommien lomassa, aattoiltaakin pääsin viettämään vasta iltakahdeksan aikoihin vietettyäni koko päivän labrassa. Onneksi oli sentään mukava ilta sekin, ja jopa kerran voitin tietsikkapelissä (nörtti)pojat! Oi sitä onnentunnetta. Ai, miten niin olen kilpailuhenkinen? Uudenvuodenpäivän lepäilyn jälkeen olikin taas edessä vielä puolisen viikkoa labrahommia, kunnes viimein loppiaisen jälkeen sain heittää kärpäset siltä erää pois ja suunnistaa ruhtinaalliselle neljän päivän "joulu"lomalleni! Alku näytti todella ankealta, kun suunnitelmissa ollut minilomanen paremman puoliskon kanssa Tampereella siirtyikin päivällä tämän tullessa vähän kipeäksi. Onneksi se ei suurista peloistani huolimatta ollut ihan maailmanlopun tasoinen katastrofi, vaan sekin torstai-ilta meni sitten mukavasti herkkuruokia kokkaillessa ja X-Filesia, tuota salatuista kansioista salatuinta, katsellessa.
Ja sitten viimein..! Seuraavana aamuna suunnistimme lähdes vailla mitään sen kummempia suunnitelmia Matkakeskukseen ja Tampereelle lähtevään junaan. Allekirjoittanut oli kutakuinkin yhtä innoissaan kuin silloin, kuin seikkaileva pariskunta istui Alpeilla kiemurtelevassa hammasratasjunassa tai Venetsian kanaaleissa risteilevässä vaporettossa. Kummallista, miten vajaat puoli vuotta yhdessä ja samassa kaupungissa saakin aikaan sen, että pikkuruinenkin matka vähän kauemmas jokapäiväisistä ympyröistä tuntuu ulottuvan maailman ääriin.
Tampereella ohjelmaan kuului loistavaa sushia Marusekissa, Vakoilumuseossa pällistelemistä, shoppailua, irkkupubeilua ja tietysti vierailu Napolissa.
Aivan sattumalta löysimme melkein rautatieaseman kulmilta ehkä upeimman vaatekaupan ikinä, todella tunnelmallisen ja persoonallisen Vaudeville Boutiquen. Onneksi myös tässä pikkuputiikissa oli joulun jälkeinen alennusmyynti meneillään, joten mukaani tarttui kaksi aivan ihanaa puuvillaista Olivia Rougen kellohametta. Mahtava kauppa, siitä tulee ehdottomasti yksi suosikkejani! Ja jokaisen tulevaisuudessa Tampereelle suuntautuvan reissuni vierailukohde.
Loppuvuoden rutistukset ovat olleet aikamoisia aika- ja energiasyöppöjä, joten moni mukava tapahtuma on saanut jäädä parempaa bloggausaikaa odottelemaan. No, se on nyt sitten viimein saapunut, joten tästä postauksesta tullee pitkääkin pidempi.
Seuraava mullistava tapahtuma edellisen postauksen jälkeen oli Ensimmäinen Vuosipäivä, jonka kunniaksi parempi puolisko oli junaillut täydellisesti onnistuneen yllätyksen Club For Fiven joulukonsertin merkeissä. Ja minuun kun upposi täydestä se, ettei mitään kummempia suunnitelmia tarvitse olla, kunhan palloillaan kaupungilla leikkimässä turisteja! Taidan sitten olla kovin impulsiivinen ja hyväuskoinen ihminen. Tällä kertaa sitä onneksi oli paljon iloa ja riemua! Käytiin me toki ennen tuota päivän, ja viikon, kohokohtaylläriä toki sitten vähän arjesta poikkeavammissa paikoissa, kuten Galleria Harmoniassa ja Amarillossa syömässä. Kaiken kaikkiaan täydellinen Vuosipäivä, vaikka aamupäivästä vielä puuhailinkin labrassa gradujuttujeni parissa..
Joululomaa minulla ei juurikaan ollut, kulutin kaiken aikani puurtamalla labrassa graduni kimpussa muutamia satunnaisia vapaapäiviä lukuun ottamatta. Onneksi gradujutut etenevätkin kivasti, muutoin kyllä tympisi vielä enemmän. Toivoa sopii, että kaikesta raatamisesta ja uhratusta vapaa-ajasta rapsahtaa sitten keväämmällä reilusti apurahoja palkkioksi. Huomioikaahan tämä, varsinkin te päättäjätahot!
Jouluaaton tienoon muutamat vapaapäivät kuluivat melko koirapainotteisesti, kun pienemmän pikkusiskoni koira ja isompi pikkusiskoni olivat molemmat luonani. Piki rassukka oli vähän hämillään vieraassa paikassa, eikä sitten oikein ihan muistanut olla kovin sisäsiisti.. No, onneksi ainakin näin jälkeen päin aika kultaa muistot, lähes kaikki, ja Pikikin vaikuttaa taas niin kovin suloiselta koiralta. Ainakin sille sai väkertää jännittäviä kampauksia.
Aattoon kuului myös vierailu Vaajakoskella enon perheen luona, ja siellä jos missä oli vilinää ja vilskettä! Kaksi alle kouluikäistä lasta pitivät huolen siitä, että joulupukkia odotettiin hartaan kovaäänisestä ja joka ikkunasta tähyillen. Ja oi sitä riemua, kun pukki viimein saapui! Ja niitä lukuisia lahjoja, joilla pukki muisti varsinkin talon pienimpiä asukkaita.
Joulupäivänä suunta olikin sitten hieman toisaalle, paremman puoliskon perheen pariin viettämään hieman aikuisempaa joulua. Nämä muutamat päivät olivatkin kaikista rentouttavimpia melkeinpä koko joulun aikana. Päivien ohjelma kun koostui lähinnä nukkumisesta, syömisestä, leffoista, syömisestä, lueskelusta, syömisestä, lautapeleistä, syömisestä, saunomisesta, syömisestä.. Lahjoja toki oli täälläkin, sain oikein upeita ja hauskoja lahjoja. Ja kyllä nyt riittää jokaisella vihreitä muumipyyhkeitä! Joulun kunniaksi, ja kenties paremman tekemisen puutteessa, puoliskon pikkusisko tahtoi kihartaa valtaisan tukkapehkoni. Mikä uskalias operaatio! Tunnin kihartamisen ja hevostemppuilun seuraamisen jälkeinen lopputulos oli kyllä ihan huikea, tykkäsin kovasti. Kunpa itsekin jaksaisin ja osaisin laitella tukkaani vähän useammin. Pitänee ehkä lisätä tuommoinen hiusrauta toivelistalle, vaikkapa ensi joulua odotellessa.
Vuodenvaihdekin meni vielä siinä melko lailla labrahommien lomassa, aattoiltaakin pääsin viettämään vasta iltakahdeksan aikoihin vietettyäni koko päivän labrassa. Onneksi oli sentään mukava ilta sekin, ja jopa kerran voitin tietsikkapelissä (nörtti)pojat! Oi sitä onnentunnetta. Ai, miten niin olen kilpailuhenkinen? Uudenvuodenpäivän lepäilyn jälkeen olikin taas edessä vielä puolisen viikkoa labrahommia, kunnes viimein loppiaisen jälkeen sain heittää kärpäset siltä erää pois ja suunnistaa ruhtinaalliselle neljän päivän "joulu"lomalleni! Alku näytti todella ankealta, kun suunnitelmissa ollut minilomanen paremman puoliskon kanssa Tampereella siirtyikin päivällä tämän tullessa vähän kipeäksi. Onneksi se ei suurista peloistani huolimatta ollut ihan maailmanlopun tasoinen katastrofi, vaan sekin torstai-ilta meni sitten mukavasti herkkuruokia kokkaillessa ja X-Filesia, tuota salatuista kansioista salatuinta, katsellessa.
Ja sitten viimein..! Seuraavana aamuna suunnistimme lähdes vailla mitään sen kummempia suunnitelmia Matkakeskukseen ja Tampereelle lähtevään junaan. Allekirjoittanut oli kutakuinkin yhtä innoissaan kuin silloin, kuin seikkaileva pariskunta istui Alpeilla kiemurtelevassa hammasratasjunassa tai Venetsian kanaaleissa risteilevässä vaporettossa. Kummallista, miten vajaat puoli vuotta yhdessä ja samassa kaupungissa saakin aikaan sen, että pikkuruinenkin matka vähän kauemmas jokapäiväisistä ympyröistä tuntuu ulottuvan maailman ääriin.
Tampereella ohjelmaan kuului loistavaa sushia Marusekissa, Vakoilumuseossa pällistelemistä, shoppailua, irkkupubeilua ja tietysti vierailu Napolissa.
Aivan sattumalta löysimme melkein rautatieaseman kulmilta ehkä upeimman vaatekaupan ikinä, todella tunnelmallisen ja persoonallisen Vaudeville Boutiquen. Onneksi myös tässä pikkuputiikissa oli joulun jälkeinen alennusmyynti meneillään, joten mukaani tarttui kaksi aivan ihanaa puuvillaista Olivia Rougen kellohametta. Mahtava kauppa, siitä tulee ehdottomasti yksi suosikkejani! Ja jokaisen tulevaisuudessa Tampereelle suuntautuvan reissuni vierailukohde.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)