27.12.2010

Millainen joulu minulla oli?

Kuusiloistoa pääsi ihastelemaan
jokaisessa kyläpaikassa, samoin
kuusen alustan lahjavuoria.
Tapahtumarikas ennen kaikkea. Joulua vietin tänä vuonna peräti kolmessa eri paikassa, joten menoa ja vilskettä riitti jo toisinaan ylikin oman tarpeen. Tästä huolimatta joulu tuntuu oikein onnistuneelta viimeistään sitten, kun ajattelen asiaa tarkemmin hyvin nukutun yön jälkeen huomenna.

Useammassa kyläpaikassa kiertäessä yhtenä etuna on tietysti se, että pääsee maistelemaan vähän erilaisia jouluruokia. Tämän joulun kirkkaimpia voittajia herkkujen saralla olivat mielestäni villisikakinkku, savusiika ja -lohi, karjalanpaisti, luumuvaahto-piparijälkkäri ja ranskalaiset suklaatryffelit. Sekä tietysti joulutortut ja piparit! Nyt on tullut syötyä useammankin viikon tarpeisiin varmasti, mutta tuolta viimeisestä kyläpaikasta kotikotoa tarttui silti matkaan villisikakinkkua ja -kinkkulientä, joten herkuttelut varmaan jatkuvat vielä.. Ehkä voisi kokkailla jotain vähän kevyempää vaihteeksi, villisikakeittoa vaikka?

Lumiset ulkoilukäynnit olivat koirien mieleen.
Molemmat säntäilivät lumipallojen  perässä innoissaan ja
muistuttivat lopulta eniten jotain
kummallisia lumiveistoseläimiä.

Kesken joulureissailujen valokuvaamistahti hiipui huomattavasti loppua kohden, eikä kotikotona tullut otettua edes koirista montaa kuvaa. Ei niin, että ne mitään helppoja kuvattavia muutenkaan olisivat, säntäilevät koko ajan paikasta toiseen keskenään kisaillen tai rapsutuksia helposti kyseiseen palvelusasemaan taivuteltavissa olevilta pehmoilevilta naisihmisiltä kerjäten. Nöpö-kuopus oli kuitenkin vajaassa parissa kuukaudessa kasvanut uskomattoman paljon kokoa, ja on tällä hetkellä jo lähes Pikin mitoissa. Saa nähdä, miten isoksi se lopulta kasvaa. Ainakin tassujen koko kielisi Pikiä suuremmasta lopputuloksesta, hurjan hassun näköiset jättitassut sillä.

Nyt päiviä jatkuneen melkein taukoamattoman matkustelun ja reissaamisen jälkeen suunnitelmissa on käydä vaivihkaa hieman töissä ja lopun ajan ottaa mahdollisimman rennosti.

Pandalla on oikea asenne: peiton alle ja herkkuja käpälään!

Myös Piki sisäisti hyvin rentoilun ytimen maha täynnä kinkkua.

24.12.2010

Rauhallista joulua

Ja hyvää uutta vuotta 2011.

17.12.2010

Joululoma häämöttää..

Pääsen tänään illalla viimein joululomille rankan syksyn jälkeen. Ihanaa.

14.12.2010

Talvista

Ulkona on tällä viikolla ollut ihan luvattoman kylmää, mutta samalla kovin kaunista.













12.12.2010

Kuulumisia kiireiden keskeltä

Huh, taas on jäänyt tämä bloggailu vähän muiden kiireiden jalkoihin (ja siihen, että olen innostunut hurjasti tuunailemaan tuota toista blogiani, Viidakkokirjeitä). Edellisellä kerralla esitellystä herkkupaketistahan paljastui siis peurapaistia, graavilohta hovimestarinkastikkeineen ja jälkkäriaineksiksi leipäjuustoa sekä lakka-calvadoshilloa. Näitä kokkailin seuraavana päivänä, ja vietettiinkin perheen voimin hurjan herkullinen pitkän kaavan illallinen. Kokeilin ensimmäistä kertaa leipäjuuston paistamista, kun paketin mukana tulleessa ohjelappusessa kehotettiin paistamaan pieniä leipäjuustokiekkoja hetken voissa ja hulauttamaan päälle kermaa ja hieman hunajaa. Ihana jälkkäri tuli! Juusto muuttui pehmeäksi ja karamellisoituva hunajakerma maistui tosi hyvältä! Suosittelen lämpimästi. Harmi vain, että valokuvaaminen jäi vähän ruoasta nauttimisen jalkoihin, ja tätä yhtä vähän suttuista alkupalakuvaa lukuun ottamatta ei valokuvia tullut juurikaan otettua. Ohjetta tuohon leipäjuustojälkkäriin voi kuitenkin käydä katsomassa täältä.

Hieman suttuinen kuva alkupalalohesta ja sen kanssa tarjoitemistani
katkarapu-tuorejuustoleivonnaisista.

Sain myös tietää, etten päässyt havittelemaani työpaikkaan Helsinkiin, ja olin tästä asiasta hurjan surullinen ja pettynyt viime viikolla. Masentavaa uutista seuraavana päivänä sain kuitenkin maailman ihanimman lohdutuksen: parempi puoliskoni oli käynyt kiireisen päivän aikana piilottamassa kasviviidakkoni sekaan uuden kasvin! Kyseisestä flamingokukkahybridistä olen haaveillut jo tovin, ja yllätykseni olikin melkoinen, kun sen lopulta bongasin vanhemman flamingokukkani takaa! En tosin ollut kovin nopea hoksaamaan kasvia, sillä se oli taitavasti piilossa, ja ehdinkin jo kerran soittaa poikaystävälle ihan muissa asioissa illan aikana. Mahtoi olla ärsyttävää, kun en maininnut koko kasvia sanallakaan puhelun aikana! Myöhemmin illalla kuitenkin bongasin kasvin, ja soitin uuden innostuneen puhelun. Kyllä oli ihan mieletön yllätys, en muista tosi pitkään aikaan yllättyneeni yhtä paljon. Heti tuli paljon parempi mieli, eikä tulevaisuuskaan ahdistanut enää niin kovin. Itse asiassa nyt olen tehnyt mukavan päätöksen viettää rennompaa kevättä ja vähän kerätä voimia hurjan kiireisen opiskeluputken jälkeen. Keväällä ajattelin siis tehdä sen verran jänniä kursseja, kuin kiinnostaa, hioa gradua ja tietysti käydä osa-aikaisesti töissä yliopistolla. Pestini kestää toukokuun loppuun, joten siihen asti on taas suunnitelmat kutakuinkin kasassa. Mitä sen jälkeen, no, ehkä se selviää tässä kevään aikana. Jos kerrankin ei ottaisi asiasta niin kauheasti stressiä. Tai ainakin yrittäisi olla ottamatta.

Hertta.
Lahjakasvillani on syvän ruskeanpunaiset, sydämenmalliset suojuslehdet ja pieni vaaleankeltainen kukkapuikelo. Kukinnon ulkonäön ja ihanan saapumistapansa vuoksi tämä flamingokukka sai nimekseen Hertta. Sittemmin innostuin tuossa alkuviikosta tyttöjen Viherlandia-retken tuoksinnassa ostamaan heräteostoksena vielä uudenlaisen flamingokukkahybridin, joka sai nimekseen Pörhö jo kaupassa. Sillä kun on tosi jännittävät pörhöiset kukinnot! Flamingokukkainnostukseni tuntuu siis vain yltyvän. Mihinköhän joudunkaan niiden kanssa, kun ne kaikki kasvavat yhtä isoiksi kuin vanhin kasvini, joka on nyt jo miltei metrin korkuinen.. Seuraavaksi voisin ruveta havittelemaan jotain muita lajeja kuin noita andreanum-hybridejä. Kenties pikkuflamingokukka sopisi joukon jatkoksi, tai sitten upealehtinen hopeasuoniflamingokukka.

Näiden kasvipainotteisten kuulumisten lisäksi aika onkin mennyt lähinnä koulujuttujen mielipuolisessa tahkoamisessa. Ensi viikon perjantaina häämöttäisi viimein pääsy joululomalle, mutta sinne päästäkseni minun pitää vielä ylittää sellaiset esteet kuin tilastotieteen tentti, kolme aasian opintojen esseetä ja yksi genetiikan essee. Eli muutamia kymmeniä sivuja järkevää tekstiä täytyisi tuottaa, ja vielä ko. aiheisiin liitten! Haastavaa. Onneksi harjoittelen kirjoittamista ahkerasti bloggailun muodossa.



P.S. Paremman puoliskoni viime kesän Japani-reissun matkaseurueen voimin tehty yatta-video on nyt viimein valmis ja ihasteltavissa Youtubessa.

2.12.2010

Herkkupaketti



Posti toi tänään herkkupaketin, jonka antimista pääsen huomisella juhlaillallisella nauttimaan. Nam!

30.11.2010

Sairaspäiviä


Eihän se sitten mikään pieni flunssa ollutkaan, vaan nyt on tullut sairastettua jo toista päivää kotona, lähinnä torkkuen tai nukkuen. Unen tarve tuntuu kasvaneen kaksinkertaiseksi normaalista, ja välissä olevat valveillaolopätkätkin tuntuvat hieman tokkuraisilta. Olo ei siis ole paras mahdollinen, mutta tässä ovat parhaat lääkkeet siihen: leffat, tee, hyvät kirjat ja villasukat! Teetä olen juonut enemmän kuin kehtaan myöntää ja leffojakin on tullut katsottua muutamia. Parhaita ovat tässä sairastamistilassa sellaiset hömppäseikkailut tai komediat, joiden juonessa ei ole mitään ylimaallisen hankalia käänteitä. Ei haittaa, vaikka välillä sattuisikin torkahtamaan, kun tarinaan pääsee mukaan kuitenkin.. Kirjoissakin on sama homma, Christien dekkarit toimivat oikein hyvin sairasviihteenä. Kerrankin tulee luettua jotain ei-ammattikirjallisuutta! Kuvassa näkyvät villasukat sain valmiiksi eilen, toinen niistä oli jo ennen sairastumista valmis, ja toisesta oli aloitettu vartta. Tämä sukkapari onkin varmaan hyödyllisintä, mitä olen tässä saanut parin päivän aikana aikaiseksi, tai edes aion saada. Nyt voisi vetäytyä taas hetkeksi peiton alle.. tai kenties ennen sitä pitäisi hetki pysytellä hereillä, edellisistä nokosistahan ei kauaa ole kulunut. Sittenkin leffaa siis!

28.11.2010

Zoo Tycoon 2



Olen nyt viikonlopun aikana pikkuflunssaa kotona potiessani jäänyt ihan koukkuun juuri saamaani peliin, Zoo Tycoon 2:een. Pelin idea on rakentaa oma eläintarha, mikä saattaa kuulostaa hieman tylsähkön yksinkertaiselta, mutta on kaikkea muuta! Peli on varsinkin biologien unelma, ja miksei siitä muutkin voisi innostua. Tosin testiyksilönä toimiva tietoteknikko rupesi heti virittelemään kaikkia pelin eläintarhan lisälaitteita ja -vimpaimia suurella innolla eläinten jäädessä odottamaan vuoroaan.. Kaikkine lisäosineen pelissä saa seikkailtua kyllä kymmenien eri eläinlajien parissa, aina Afrikka-teemaisesta safaripuistosta hyytäviin arktisiin ympäristöihin tai sukupuuttoon kuolleiden eläinten puistoon. Ja tietysti on mahdollista yhdistellä samaan puistoon myös kaikkea sikin sokin. Jännittävää!

Kyllä viikonloppuna on muutakin ehtinyt tapahtua: perjantaina kävin keikkailemassa Rantasipissä pikkujoulukauden extraajana ja lauantaina perhe piipahti Jyväskylässä päivävierailulla. Käytiin syömässä thairuokaa ja sain uuden näytön vanhan tilalle. (Kyllä on kelvannut sillä sitten pelatakin!) Ja tietysti koirat olivat mukana, jolloin niitä tuli paijattua joka välissä.

Onnistunut viikonloppu siis, joskin ihan liian nopeasti on mennyt taas aika.

24.11.2010

Uuvuttaa


Ei jaksaisi tehdä mitään, ja ulkonakin on koko ajan pimeää. Syön lohturuokaa kasakaupalla ja juon teetä liukuhihnavauhtia. Väsyttää.


Kaamos. 

19.11.2010

18.11.2010

Elämme jännittäviä aikoja.

15.11.2010

Bourne-maraton, Lousku ja synttäreitä

(kuva Movie Wallpaper)

Viikonloppu oli pitkästä aikaa melkein täysin vapaa. Lauantaina oli tosin vielä iltavuoro kioskihommissa, mutta koska olin jo etukäteen päättänyt, etten tee mitään koulujuttuja koko viikonloppuna, niin tuntui ihan vapaalta viikonlopulta. Lauantainkin työt meni ihan kivasti, kun sain lottomaanikoiden kanssa selviämiseksi vielä toisen myyjän kiireimmäksi aikaa kioskiin. Muutoin viikonloppu on vierähtänyt lähinnä leffojen, sarjojen ja hyvän seuran parissa. Perjantaina piipahdin pitkästä aikaa biologiystäväni luona ihastelemassa Louskua ja viettämässä leppoisaa loppuiltaa Stargaten parissa (Nämä illat tapaavat päättyä aina siten, että nukahdan kesken kaiken sohvalle ja poikaystäväni saa sitten häpeissään raahata minut mukanaan pois. Onneksi kaikki kuitenkin ovat jo tottuneet aika olemattomaan valvomiskykyyni.). Ja oi kuinka Lousku onkaan taas kasvanut! Ihana eläin. 

(kuva Cleveland Leader)
Lauantai-iltana suuntasin työvuoron jälkeen keskustaan juhlistamaan muutamaakin  täysi-ikäisyyden saavuttanutta. Ilta oli oikein onnistunut, vietimme melkein huomaamatta pari tuntia Torerossa Keskimaan synttäriruokien parissa. Ruoka oli hurjan hyvää, jopa siinä määrin että unohdin kokonaan valokuvata annoksia! Ilta onneksi jatkui vielä siskoni ja miehensä luokse, jossa pääsin taas tuomaan esille mahtavaa kykyäni nukahtaa kesken jatkobileiden sohvalle.

(kuva Ace Showbiz)
Sunnuntaina vietimme paremman puoliskoni kanssa kauan suunniteltua Bourne-maratonia. Aloitimme leffaputken vasta illalla, päivän mennessä isänpäivän vietossa, ja niinpä maraton kestikin aamuyölle asti. Leffojen edellisestä katsomisesta oli molempien kohdalla kulunut onneksi sen verran kauan aikaa, ettei juonenkäänteitä enää muistanut. Tosin Marie on kyllä edelleen suuri sankarittareni! Jostain tärkemmin määrittelemättömästä syystä hänen hahmonsa vetoaa kovasti minuun. Seikkailija ja hieman hippimäinen tyttö, joka uskaltaa tehdä isoja päätöksiä lennosta. Leffamaratonia täydensi tietysti leffaherkuttelu, eli kokonaisuus oli lopulta yksi parhaista mahdollisista tavoista viettää sunnuntai-iltaa.

9.11.2010

"Hupeneva luonnon monimuotoisuus ihmiskunnan pahin uhka?"

Pääsin tänään seuraamaan melko harvinaislaatuista Jyväskylän seudun ja Korpilahden luonnonsuojeluyhdistysten järjestämää yleisöluentoa luonnon monimuotoisuuden hupenemisesta. Tai siis, luento ei sinänsä ollut harvinaislaatuinen, vaan harvinaislaatuista siinä oli lähinnä se, että luennoitsijana oli itse legendaarinen Ilkka Hanski Helsingin yliopistosta. Hanskihan on Suomen tiedemaailman helmiä kansainvälisen tunnettavuuden ja menestyksen määrillä mitattuna, ja ehdottomasti eräs tieteenalamme kärkinimiä. Luentoon kohdistui siis jo etukäteen suuria odotuksia. Luento oli kolmas osa neliosaisesta LUMO (LUonnon MOnimuotoisuus)-luentosarjasta, joten ensimmäiset kaksi osaa ovat menneet vaivihkaa ohitse. Luennolla tuli paljon alan ihmiselle jo ennestään tuttua tietoa, eikä siis sinänsä esiin tullut järisyttäviä uusia asioita. Kiintoisinta antia olivatkin uusimmat tutkimustulokset ja mietteet siitä, millaisia käytännön toimia tavallinen ihminen voisi luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen eteen tehdä. Esimerkiksi suurena sivistysvaltiona usein pitämämme Suomi on itse asiassa metsien suojelun osalta huonommassa asemassa kuin Madagasgar, jonka pinta-alasta vain kymmenen prosenttia on luonnontilaista metsää. Suurena erona, ja hämäävänä tekijänä Suomen kohdalla on se, ettei monikaan tavallinen ihminen miellä talousmetsää ei-luonnontilaiseksi, kun taas Madagasgarin eroosion runtelemat kuivat pölyaavikot nyt osaa tyhmempikin erottaa selkeästi kukoistavasta sademetsästä.

(kuva: Mongabay)

Keskivertosuomalaisen mielestä meillä on siis metsäasiat hyvin. Ne soraäänet ovat vain niitä kummallisia ituhippejä ja puita halailevia viherpiipertäjiä, jotka haluaisivat itsepintaisesti pilata rehellisen ihmisen elinkeinon suojelemalla metsät, pakottamalla kaikki kulkemaan omin käsin kudotuissa nokkosvaatteissa ja syömään raakoja lähituotettuja luomunauriita. Tosiasia ei kuitenkaan ole ihan näinkään. Kuten luennolla osuvasti ja kansantajuisesti kävi ilmi, on luonnon monimuotoisuus vähenemässä kiihtyvällä vauhdilla, ja kerran kadonnut laji on iäksi menetetty. Ja kun vielä miettii sitä, että suurinta osaa maapallon lajeista ei vielä edes tunneta kunnolla, on vielä monin verroin surullisempaa kadottaa nämä lukuisat mielenkiintoiset, jännittävät, arvokkaat ja kenties ihmiskunnan kannalta tärkeitä keksintöjä tai oivalluksia tarjoavat lajit. Kenties juuri nyt kuolee jossain päin maailmaa syövän taltuttamiseen kykeneviä ainesosia tuottavan kasvilajin viimeinen yksilö tai auringonlaskun näkee viimeistä kertaa yksinäinen sammakko, jota tutkimalla ihmiskunta olisi voinut saada arvokasta tietoa vanhenemista säätelevistä geeneistä. Kaikki tämä ja paljon muuta on iäksi menetetty lyhytnäköisen maksimaalisen hyödyn tavoittelun jalkoihin.

(kuva: Lauri Jäntin Säätiö)
Luennon jälkeen oli mahdollista vielä käydä ostamassa Hanskin luonnon monimuotoisuuden vähenemisestä kertova kirja, Viestejä saarilta, nimikirjoituksin varusteltuna, mutta suuri väestöryntäys takasi sen, että itse päädyin lähtemään kotiin pitkän päivän jälkeen ilman kyseistä kirjaa. Mukana ollut biologiystäväni Maija kuitenkin omistaa teoksen ja ehkä minäkin ehdin jossain välissä sen häneltä lainaamaan ja lukemaan. Suosittelen kirjaa kuitenkin jo ennakkoon kaikille luonnonsuojelusta ja luonnon tilasta kiinnostuneille, sillä se kertoo selkokielisesti sen, mistä oikein on kyse ja ennen kaikkea miksi luonnon monimuotoisuus on vähenemässä ja miksi siitä tulisi olla niin huolissaan. Lukekaa, inspiroitukaa, vaikuttakaa!

7.11.2010

Taylor Swift - Speak Now

(kuva countrymusicfever)
Suuria paljastuksia pimeistä puolistani: tykkään Taylor Swiftin uudesta(kin) albumista.

6.11.2010

Punainen kiivi ja muita jännittäviä juttuja


Kuluneella viikolla on tapahtunut jännittäviä juttuja vaikka millä mitalla. Maanantaina sain kiinnityksen harjoittelijaksi yliopistolle, kun toinen kärpäslabrassa työskentelevistä tutkimusryhmistä tarvitsi apulaista. Hurjan hauskaa, että he päättivät kysyä sitten juuri minua töihin. Olen niin innoissani paluusta "oikeisiin" töihin! Kiinnitykseni sovittiin toukokuun loppuun asti, mutta mikäli ennen sitä onnistun saamaan jonkin jatkopaikan, tai täysiaikaisen työpaikan, niin sitten pitää vain irtisanoutua. Ja mikäli en onnistu löytämään muuta, niin ainakin on nyt sitten kesään saakka melko turvallisesti asiat. Maksimityöaikaa tosin on rajoitettu tuossa harjoittelupaikassani, joten ihan rajattomasti en saa työtunteja tehdä kuukautta kohden, mutta kyllä sillä silti elelee, mikäli töitä riittää. Tätä työllistymisonnenpotkua juhlistimmekin heti parin biologiystävän kanssa Sohwissa iltaa istuen. Toinen näistä biologiystävistä on viettänyt koko kesän ja puolet syksyäkin poissa Jyväskylästä töiden takia, joten varsinkin hänen näkemisensä oli harvinaislaatuista herkkua ja kuulumisiakin oli runsaasti vaihdettavana. Ihanaa, kun on näin hyviä ystäviä ihmisellä, mikä valtava etuoikeus!

Alkuviikosta otin myös toisen ison askeleen elämässäni ja lähetin ensimmäisen jatko-opintohakemukseni. Kyllä oli jännittävää, ja pelottavaakin, tunnustaa julkisesti muillekin tulevaisuuden haaveitaan ja toiveitaan. Hakemuksen vaikein osa olikin vapaamuotoisen motivaatiokirjeen kirjoittaminen ja kaiken oleellisen tiivistäminen yhdelle sivulle. Ilmeisesti kuitenkin onnistuin hakemuksessani yli omien odotuksieni, sillä jo loppuviikosta sain kuulla, että hakemastani paikasta oli tiedusteltu suosituksia minusta. Elän siis hyvin jännittäviä aikoja.

Viikon jännittäviin tapahtumiin kuuluu myös yllättäen siskoltani saama syklaami (edustanee tavallista huonekasvilajia Cyclamen persicum). Olen haaveillut syklaamista siitä lähtien, kun niitä kasvoi Sveitsin kesäkotini puutarhan vuorenrinteellä valtoimenaan. Nyt minulla viimein on ihan oma syklaami kotonakin ihasteltavana. Uutta syklaamissa oli sen voimakas tuoksu, en ole aiemmin tullut ajatelleeksi sen kukkia tuoksuviksi. Hurjan kauniitakin ne ovat, vai mitä mieltä olette?

Syklaamin kukkien herkkää kauneutta.
Täytyypä huolehtia kaunokaisesta mahdollisimman hyvin, jotta se jatkaa kukintaansa ja eloaan vielä pitkään. Mikäli onnistun hoitamaan sitä menestyksekkäästi, saatan lähikuukausina bloggailla siitä myös Viidakkokirjeiden puolella.

Kaikkien näiden jännittävääkin jännittävämpien tapahtumien lisäksi olen puurtanut opiskelujen parissa melkoisen pitkiä päiviä. Tämä viikko on onneksi ollut viimein viikko tässä reilun kuukauden verran kestäneessä putkessa, jolloin on joka aamu pitänyt herätä kahdeksan luennoille. Nyt pari viikkoa kestänyt solubiologian tutkimusmenetelmiin keskittynyt kurssi on kyllä ollut erityisen innostava ja motivoiva luentoajankohdistaan huolimatta. Kurssilla ei erikseen ole tenttiä, mutta jokaiselle luennolle on ollut esitietolukemisia artikkelien, nettiportaalien jne. muodossa ja luentojen jälkeen on ollut aina luennon aiheesta kysymys, johon on pitänyt vastata kirjallisesti ja palauttaa ennen luentosalista poistumista luennoitsijalle. Työläshän tämä kurssi on ollut, mutta hurjan motivoiva. Vaikka en edes ole solubiologian pääaineopiskelija, niin olen kokenut kurssin aihepiirin erittäin mielenkiintoiseksi ja koen oppineeni kurssilla hurjasti uusia asioita. Luentokysymyksetkin ovat olleet tyyliltään erilaisia, olen päässyt kertomaan faktoja ja omia mielipiteitäni ja eilen jopa piirsin sarjakuvan! Kurssista erityiskiitos luennoitsijoille, Nadinelle ja Fabianalle, tämä on ollut ehdottomasti eräs opintojeni inspiroivimmista ja parhaimmista kursseista!

Ja viimein otsikon kiiviin. Torstaina vietti Jyväskylän Sokos viimein remontin jälkeisiä avajaisijaan ja totta kai me köyhät opiskelijat kävimme hyödyntämässä ilmaista kakkukahvitarjoilua. Mestarin Herkusta mukaan tarttui jännittävän oloinen punainen kiivi (Actinia deliciosa), joka ulkoisesti muistutti kovasti tavallista vihreää kiiviä. Sisältö kuitenkin paljastui lähinnä keltaiseksi kiiviksi, jonka ytimen ympärillä oli kauniin punaista hedelmälihaa. Makukin muistutti aika lailla keltaista kiiviä, eli maistui vihreää lajiketta miedommalta ja makeammalta. Näyttävä ja hyvänmakuinen lisä kiivivalikoimiin siis, varsinkin hedelmäsalaateissa sekä leivosten ja jälkiruokien koristeena varmasti hyvä ratkaisu. Kiivistä hieman googleteltuani minulle selvisi myös, että se on sukua Viherlandian pihassa ja Rantaraitin varrella ihastelemalleni kiinanlaikkuköynnökselle (Actinia kolomikta), jollaisen tahtoisin omaan puutarhaani, kunhan minulla sellainen joskus on. Myös kiinanlaikkuköynnöksen hedelmät ovat syötäviä, joten niitäkin pääsisi sitten testailemaan oman köynnöksen myötä.

28.10.2010

Hyvästit viisaude(nhampaa)lle!

Olin tänään viisaudenhammasleikkauksessa. Ajattelin vielä mennessä, ettei se nyt voi niin kovin kamala olla, kun edellinenkin sentään poistui sihteellisen kivuttomasti, mutta olinpa väärässä. Tämä hammas oli niin pahasti poikkiteloin ja juuret solmussa, että hammaslääkäri sai porailla sitä melkein tunnin verran kappaleiksi, ennen kuin se viimein suostui lähtemään paikoiltaan. Nyt on leuassa ammottava kuoppa ja kolme tikkiä. Päivä on mennyt lähinnä reseptisärkylääkkeitä ja antibiootteja naukkaillessa, lepäillessä ja sosekeittoja syödessä. Toivottavasti leuka paranee hyvin ja nopeasti, niin pääsee taas viettämään normaalia elämää. Kunhan ompeleet on poistettu ja kiinteä ruoka on taas sallittujen nautintoaineiden listalla, niin vien kyllä itseni ensi töikseni kunnon pihville.

27.10.2010

Yukata

Oltiin eilen paremman puoliskon kanssa Japani-asiantuntijan, Lotan, luona harjoittelemassa yukatan pukemista ja varsinkin obin sitomista oikeaoppisesti. Yukatanhan olen omistanut viime kesän Japanin-seikkailijoiden kotiutumisesta lähtien kun sain sen tuliaisiksi, mutta vasta nyt ehdittiin järjestää pukeutumiskoulutus. Ennen yukatojen ja obien esiin kaivamista mässäiltiin kuitenkin tien toiselta puolelta haetuilla pitsoilla ja Punnitse&Säästä-kaupan herkullisilla jogurtti- ja suklaakuorrutteisilla pähkinöillä ja hedelmillä.

Yukatan pukeminen paljastui lopulta yllättävän helpoksi, eikä obinkaan solmiminen nyt mitään salatiedettä ollutkaan, vaikka internetin opetusvideot sen saivat semmoiselta tuntumaan. Vielä kun en unohtaisi kaikkia oppejani viikonloppuun mennessä, ajattelin nimittäin pukeutua tähän ihanaan vaatekappaleeseen, kun mennään viettämään ystävien tupareita.

Ihan itse puin!

25.10.2010

Lomanen

Viime lauantaiaamuna suunnistin viikonloppuvierailulle kotikotiin uutta koiranpentua katsomaan. En päässyt lähtemään aikaisemmin, sillä olin lupautunut tekemään perjantain iltavuoron töissä. Onneksi meni työt ihan mukavasti, eikä tullut mitään kriisejä liiemmin siellä. Lauantaiaamuna herätyskellon herättäessä olin hetken ajan ihan varma siitä, että olen vahingoissa laittanut sen soimaan liian aikaisin, sillä oli vielä niin hämärää. Vilkaisu ulos kuitenkin paljasti, että käynnissä oli melkoinen lumimyräkkä! Lunta oli satanut yön aikana varmaan lähemmäs kymmentä senttiä, ja hieman mietityttikin että miten aina-niin-luotettava-VR palvelee. Onneksi matka Tampereelle sujui suuremmitta ongelmitta, vaikka juna olikin melko täysi. Vieressäni istui Pieksämäeltä Helsinkiin matkaava mukava mies, jonka kanssa tuli melkein huomaamatta lopulta juteltua koko matka. Matkaseurani oli lähdössä lomailemaan Roomaan. Ah, olisinpa minäkin!

Tampereen asemalla vastassa olivat siskot ja äidin mies, joka vei meidät syömään intialaiseen Swagath -ravintolaan. (Vastaanottokomiteassa oli mukana myös Piki, joka kuitenkin jäi autoon odottamaan ravintolavierailun ajaksi.) Ravintolassa otimme kaikki lounaan, joka tarkoitti rajatonta määrää 5-6 erilaista kastiketta, riisiä, alkupaloja, salaatteja ja naan-leipää. Hurjan hyvää ruokaa! Pinaatti-lammaskastike nousi omaksi suosikikseni, ja pitäisikin ehkä jossain sopivassa välissä opetella tekemään lisää intialaisia ruokia niiden muutaman ohjeen lisäksi, joita tulee tehtyä. Jälkkäriksi tilasin vielä itsetehtyä toffeejäätelöä, joka maistui tosi jännittävältä. Aluksi jäätelön rakeisuus vähän hämmensi, mutta kun siihen tottui muutaman lusikallisen jälkeen, niin se oli itse asiassa todella hyvää. Laskun mukana pöytään tuli vielä hassuja kelta-valko-oransseja ryynejä, jotka paljastuivat sokerikuorrutteisiksi aniksen siemeniksi. Jännittävä idea, sopivat mielestäni oikein hyvin aterian päätteeksi.

Ruokailun jälkeen Piki ja äidin mies jatkoivat matkaansa talonrakennustyömaalle ja me siskokset suunnistimme shoppailemaan. Tarkoituksena oli löytää lähinnä uusia vaatteita ja kenkiä, mutta loppujen lopuksi päädyimme ostelemaan koruja. Itse löysin heti alkuun todella syötävän somat Ainoan korvakorut Vaudeville Boutiquesta (jossa mieluusti olisin viettänyt aikaa paljon enemmänkin, mutta siskot eivät olleet yhtä vakuuttuneita kaupan mielenkiintoisuudesta), ja siskoille löytyi koruja Tullintorin Jalokivigalleriasta. Suurimmat löydöt tehtiin kuitenkin UFF:in Tasarahapäiviltä, kun kaikki vaatteet maksoivat enintään 4€ kappale! Jos vain mahdollista, niin Tasarahapäivillä kannattaa kuluvan viikon aikana piipahtaa, sillä hintoja alennetaan vielä koko viikon ajan siten, että ensi lauantaina saa vaatteen kuin vaatteen enintään yhdellä eurolla! Neljäkin euroa tosin on vaatteista sen verran pieni hinta, että löytöjä tuli tehtyä. Itse löysin yhden pitkähihaisen puseron, mutta nuorempi pikkusiskoistani löysi niitä itselleen peräti kolme.

Muihin päivän ostoksiin kuuluvat myös hittituotteiksi osoittautuneet SYOSSin Repair therapy-shampoo ja hoitoaine, jotka onneksi tulivat niin isoissa pakkauksissa, että niitä riittää vielä hyväksi aikaa. Ihanaa löytää taas pitkästä aikaa joku oikeasti hiuksia hoitava pesuainepari markettien hätäratkaisushampoiden jälkeen. Eläköön laatutuotteet!

Huomaamatta pitkäksi venähtäneen ostospäivän jälkeen suunnistimme viimein kohti kotikotia ja siellä odottavia äitiä ja uutta koiranpentua, Nöpöä. Matkan aikana minulle kerrottiin jo moneen kertaan siitä, kuinka pieni Nöpö onkaan, mutta silti sen näkeminen yllätti.Pentuhan yletti hädin tuskin Pikiä mahaan! Ja kuinka rauhallinen se onkaan Pikiin verrattuna, ei ollenkaan vaatimassa huomiota ja rapsutuksia jatkuvasti. Asiaan tosin saattaa vaikuttaa sekin, että Nöpö viettää vielä suurimman osan ajastaan nukkuen, joten kenties siitäkin paljastuu kasvaessa huomionkipeä puoli. Piki sen sijaan on niin innoissaan uudesta leikkikaverista, että höykyttää tätä tämän tästä ja kannustaa Nöpöä mukaan leikkiin aina tämän ollessa valveilla. Illan aikana koirista olikin hieman hankalaa saada kuvia, varsinkaan sellaisia, joissa molemmat olisivat esiintyneet yhtä aikaa edukseen.

Pörröinen Piki ja kasvattajan huolella trimmaama miniatyyrisen kokoinen Nöpö.

"Ei valokuvia, usko nyt jo!"
Illalla trimmailimme vielä neljän naisen voimin Pikiä upouudella koiratrimmerillä, ja kumma kyllä onnistuimme siinä leikkelemättä Pikiltä korvia irti tai aiheuttamatta suurempia kaljuja kohtia. Naamaan emme tosin uskaltaneet koskea, joten pientä pörröisyyttä koiraan vielä jäi.


Valpas suuri metsäkoira valmiina loikkimaan heitettävän kepin perään!
 Sunnuntaina suuntasimme koko perheen voimin metsäretkelle. Tarkoituksena oli käydä katsomassa muutamalla sienipaikalla tilannetta ja poimia mukaan viimeistä satoa, mikäli niitä sattuisi löytymään. Vaikka sää oli pilvinen ja sumuinen, oli metsässä kuitenkin mukava liikkua lämpimästi pukeutuneena. Tähän aikaan syksystä metsä on jo rauhoittunut odottamaan talvea ja lumipeittoa, eikä sen hiljaisuutta rikkonut juuri muu, kuin tiaisparvien äänet ja satunnaisesti yli lentävät varikset. Ja tietenkin suuren metsäkoira-Pikin valtaisa haukkuminen aina, jos sille heitettävää keppiä uskallettiin pantata kädessä hetkeäkään liian pitkään! Piki rakastaa metsäretkiä ja juoksentelee väsymättä niin keppiä noutaen kuin ihan muuten vaan metsän tuoksuja nuuskien mättäältä mättäälle. Pieni Nöpö-koira ei vielä oikein ole ymmärtänyt metsäretkien ihanuutta, sillä lukuisat mättäät ja kuopat ovat sille vielä liian isoja esteitä. Tämän tästä se jäikin jumiin "suurtakin suuremmalle" mättäälle, kun ei uskaltanut tulla itsekseen alas ja uikutti kauhuissaan kunnes joku kävi pelastamassa sen. Lisäksi pikkuista rupesi melko pian palelemaan, ja se viettikin lopulta päiväunia minun sylissäni takin ja kaulahuivin alla. Itse istuin sillä aikaa kivellä  ja yritin parhaani mukaan olla huomaamatta varpaiden jäätymistä.

Suuren metsäkoiran alku Nöpö.
Toivoa sopii, että Nöpökin kasvaessaan rupeaa viihtymään paremmin metsässä, ja ne kirmailevat yhdessä Pikin kanssa keppien perässä. Ainakin kovaa yritystä oli välillä Nöpöllä, raukka vaan ei alkuunkaan pysy Pikin perässä, tai pysty saamaan siltä keppiä haltuunsa yrityksistä huolimatta.

Ruokaa!!!
Sieniä löytyi metsästä lopulta enemmän, kuin olen koskaan aikaisemmin yhdelläkään sieniretkellä nähnyt löytyvän, ja poimimme oikein urakalla kolme tuntia suppilovahveroita (Cantharellus tubaeformis). Lopulta olimme sen verran nälissämme ja kylmissämme, että päätimme lähteä kotona uunissa odottavan hirvipaistin kimppuun. Ja oi, miten mahtavaa paistia olikaan! Näemmä nelisen tuntia uunissa on juuri sopiva aika paistille kypsyä suussasulavan pehmeäksi ja herkulliseksi. Paistin kanssa saimme tietenkin juuri kerätyistä suppilovahveroista tehtyä paistosta, joka sekin oli taivaallista! Kyllä oli mahat täynnä syömisen jälkeen kaikilla.

Syömisen jälkeen meille tulikin siskon kanssa jo kiire takaisin Jyväskylään lähtevään junaan, ja viime hetkillä saimme onneksi paisteltua mukaan osan suuresta sienisaaliista. Ehdimme myös junaan, joka kuitenkin oli niin täynnä, että jouduimme lopulta istumaan suurimman osan matkasta eteisen lattialla! Ei kyllä hetkeen tee mieli kiirehtiä junaan ilman paikkalippuja. Väsyttävää kotimatkaa lukuun ottamatta reissu kuitenkin oli erittäin mukava ja rentouttava. Voi kun ehtisi useamminkin!

20.10.2010

"Oh it's what you do to me!"

Viime viikonloppuna oli ihan mahtavat, koko viikonlopun mittaiset hääjuhlat, jotka tarjosivat ainakin minulle monia ihania hetkiä, rentoilua ja virkistystä.

Pöydässä oli upeat kattaukset, 


ja tarjolla mahtavaa ruokaa!


Auringonlasku syksyisellä järvellä.

Laulujoutsenpariskunta (Cygnus cygnus).

Juolukka (Vaccinium uliginosum) syysväreissään.

Kuu pellon yllä.

Savusaunatunnelmaa.

12.10.2010

Tiistai


Eilen meni myöhään
vaikka nyt on tiistai.
Jotain rajaa
ulkona sataa
nurmikolle ja kirkon katolle
ensilumi.



Eilen meni myöhään
vaikka nyt on tiistai.
Jotain rajaa
vieläkin sataa
ja niin kuin aina, muttuu vedeksi
ensilumi.


Scandinavian Music Group


10.10.2010

Ulkona sataa...

..juuri kun ajattelin ehtiväni lenkille pitkästä aikaa. Huoh. Harmin paikka, että lenkkeily ei ole vielä iskostunut niin syvälle minuun, ettei sadesää haittaisi liikkeelle lähtöä. Tämmöistä tämä syksy nyt on. Hassua, että nyt on jo lokakuu, enkä ole vielä polttanut yhtään kertaa kynttilöitä. Minä, joka tunnetusti olen kynttilöiden suurkuluttaja. Ehkä olisi aika nyt tarttua tulitikkuihin ja laittaa syksyn ensimmäiset kynttilät palamaan.

9.10.2010

Kooste

Näemmä opiskelujen ja töiden yhteensovittaminen on aika hankalaa, ja ennen kaikkea kiireistä hommaa. Enpä ole ehtinyt juurikaan bloggailla viime viikkoina, vaikka sain koneenkin jo toimimaan, kiitos nörttipuoliskoni. Aika on mennyt tentteihin pänttäämiseen, luennoilta töihin juoksemiseen ja jokaisessa vapaassa välissä onkin sitten pitänyt tiskata tai pyykätä. Tähän kun vielä lisää päälle sitkeästi iskuyrityksiään jatkavan syysflunssan, niin kalenteri onkin jo täynnä.

Markkinaviikonlopun jälkeisen viikonlopun pidin myös vapaata, ja silloin kaupunkiin suuntasi helsinkiläistynyt ystäväni, johon tutustuin aikoinaan fuksivuonna biologian opiskelun merkeissä. Viikonloppu kului oikein vauhdikkaasti, ja olin enemmän innoissani kaikesta, kuin vähään aikaan olen ollut. Ystävälläni on intoiluani vahvistava vaikutus, sillä hän kun on niitä harvoja ihmisiä, jotka ovat vielä enemmän innoissaan kaikesta mahdollisesta kuin mitä itse olen. En taidakaan muuten edes tuntea ketään muuta, jolla olisi vastaavanlainen taipumus intoilla pienistäkin asioista. Ihanaa, että meitä intoilijoita kuitenkin on. Katsoimme viikonlopun aikana paljon (nörtti)leffoja ja perjantai-iltana vietimme sushintekoillan Maijan luona. Illasta paisuikin lopulta isot bileet, jossa oli reilusti yli kymmenen henkeä, vaikka ajatuksena taisi aluksi olla vain pienehkö "tyttöjen ilta". Hurjan hauskaa oli! Ja nyt opin itsekin käärimään noita makirullia. Kunhan taas jossain välissä on vähän enemmän vapaata aikaa, niin voisi tehtailla niitä uudestaan.

Sushia.
Sushi-illassa juhlimme samalla myös kaupunkiin viikonlopuksi saapuneen Marjan valmistumista, sillä hän oli juuri käynyt palauttamassa kansitetut  gradut ohjaajilleen ja täyttämässä tutkinnonanomislomakkeen. Onnea Marja!


Valmistumismalja!
Tämän huippukivan viikonlopun jälkeen olenkin keskittynyt lähinnä taas tasapainoilemaan töiden ja opiskelujen kanssa. Nyt olen tullut siihen tulokseen, että yritän olla ottamatta useampaa työvuoroa keskelle viikkoa, sillä siinä ei enää jaksa opiskella kunnolla, puhumattakaan, että ehtisi vielä viettää vapaa-aikaa. Kuluneella viikollakin olin tiistaina ja keskiviikkona Paviljongilla Tekniikkamessuilla tarjoilemassa. Keikat olivat kyllä tosi mukavia, sain tarjoilla Siemensin standilla messuvieraille ja myöhemmin illasta pelkille Siemensin kutsuvieraille. Keskiviikkoiltana vip-vieraat saivat myös Ismo Leikolan keikkailemaan. Ja mikäs sen kivempi yllätys itselle, kuin että pääseem yös seuraamaan Ismon keikkaa kesken työvuoron! Liput Ismon ensi kuun keikallekin on jo ostettu, joten lisää Ismoa on luvassa.

Keskiviikkona Jyväskylään saapui myös hoitoon Piki-koira! Piki asuu hoitoaikansa pääosin siskoni ja tämän miehen luona, mutta itse olen viettänyt viimeiset pari päivää suurimmaksi osaksi myös siellä kyläilemässä ja rapsuttelemassa Pikiä. Toissa päivänä vein sen läheiseen koirapuistoon juoksemaan ja leikkimään, ja siellä se tutustui myös Roope-villakoiraan, jonka kanssa se yllättäen jopa tuli toimeen. Roopen kanssa se sitten leikki tyytyväisenä.

Piki.


Pikin lisäksi seuraan liittyy ensi viikoksi myös Pikin omistaja, nuorempi siskoistani, joka tulee viettämään syyslomaansa Jyväskylään. Saa nähdä, mitä kaikkea kivaa keksitäänkään!