6.11.2010

Punainen kiivi ja muita jännittäviä juttuja


Kuluneella viikolla on tapahtunut jännittäviä juttuja vaikka millä mitalla. Maanantaina sain kiinnityksen harjoittelijaksi yliopistolle, kun toinen kärpäslabrassa työskentelevistä tutkimusryhmistä tarvitsi apulaista. Hurjan hauskaa, että he päättivät kysyä sitten juuri minua töihin. Olen niin innoissani paluusta "oikeisiin" töihin! Kiinnitykseni sovittiin toukokuun loppuun asti, mutta mikäli ennen sitä onnistun saamaan jonkin jatkopaikan, tai täysiaikaisen työpaikan, niin sitten pitää vain irtisanoutua. Ja mikäli en onnistu löytämään muuta, niin ainakin on nyt sitten kesään saakka melko turvallisesti asiat. Maksimityöaikaa tosin on rajoitettu tuossa harjoittelupaikassani, joten ihan rajattomasti en saa työtunteja tehdä kuukautta kohden, mutta kyllä sillä silti elelee, mikäli töitä riittää. Tätä työllistymisonnenpotkua juhlistimmekin heti parin biologiystävän kanssa Sohwissa iltaa istuen. Toinen näistä biologiystävistä on viettänyt koko kesän ja puolet syksyäkin poissa Jyväskylästä töiden takia, joten varsinkin hänen näkemisensä oli harvinaislaatuista herkkua ja kuulumisiakin oli runsaasti vaihdettavana. Ihanaa, kun on näin hyviä ystäviä ihmisellä, mikä valtava etuoikeus!

Alkuviikosta otin myös toisen ison askeleen elämässäni ja lähetin ensimmäisen jatko-opintohakemukseni. Kyllä oli jännittävää, ja pelottavaakin, tunnustaa julkisesti muillekin tulevaisuuden haaveitaan ja toiveitaan. Hakemuksen vaikein osa olikin vapaamuotoisen motivaatiokirjeen kirjoittaminen ja kaiken oleellisen tiivistäminen yhdelle sivulle. Ilmeisesti kuitenkin onnistuin hakemuksessani yli omien odotuksieni, sillä jo loppuviikosta sain kuulla, että hakemastani paikasta oli tiedusteltu suosituksia minusta. Elän siis hyvin jännittäviä aikoja.

Viikon jännittäviin tapahtumiin kuuluu myös yllättäen siskoltani saama syklaami (edustanee tavallista huonekasvilajia Cyclamen persicum). Olen haaveillut syklaamista siitä lähtien, kun niitä kasvoi Sveitsin kesäkotini puutarhan vuorenrinteellä valtoimenaan. Nyt minulla viimein on ihan oma syklaami kotonakin ihasteltavana. Uutta syklaamissa oli sen voimakas tuoksu, en ole aiemmin tullut ajatelleeksi sen kukkia tuoksuviksi. Hurjan kauniitakin ne ovat, vai mitä mieltä olette?

Syklaamin kukkien herkkää kauneutta.
Täytyypä huolehtia kaunokaisesta mahdollisimman hyvin, jotta se jatkaa kukintaansa ja eloaan vielä pitkään. Mikäli onnistun hoitamaan sitä menestyksekkäästi, saatan lähikuukausina bloggailla siitä myös Viidakkokirjeiden puolella.

Kaikkien näiden jännittävääkin jännittävämpien tapahtumien lisäksi olen puurtanut opiskelujen parissa melkoisen pitkiä päiviä. Tämä viikko on onneksi ollut viimein viikko tässä reilun kuukauden verran kestäneessä putkessa, jolloin on joka aamu pitänyt herätä kahdeksan luennoille. Nyt pari viikkoa kestänyt solubiologian tutkimusmenetelmiin keskittynyt kurssi on kyllä ollut erityisen innostava ja motivoiva luentoajankohdistaan huolimatta. Kurssilla ei erikseen ole tenttiä, mutta jokaiselle luennolle on ollut esitietolukemisia artikkelien, nettiportaalien jne. muodossa ja luentojen jälkeen on ollut aina luennon aiheesta kysymys, johon on pitänyt vastata kirjallisesti ja palauttaa ennen luentosalista poistumista luennoitsijalle. Työläshän tämä kurssi on ollut, mutta hurjan motivoiva. Vaikka en edes ole solubiologian pääaineopiskelija, niin olen kokenut kurssin aihepiirin erittäin mielenkiintoiseksi ja koen oppineeni kurssilla hurjasti uusia asioita. Luentokysymyksetkin ovat olleet tyyliltään erilaisia, olen päässyt kertomaan faktoja ja omia mielipiteitäni ja eilen jopa piirsin sarjakuvan! Kurssista erityiskiitos luennoitsijoille, Nadinelle ja Fabianalle, tämä on ollut ehdottomasti eräs opintojeni inspiroivimmista ja parhaimmista kursseista!

Ja viimein otsikon kiiviin. Torstaina vietti Jyväskylän Sokos viimein remontin jälkeisiä avajaisijaan ja totta kai me köyhät opiskelijat kävimme hyödyntämässä ilmaista kakkukahvitarjoilua. Mestarin Herkusta mukaan tarttui jännittävän oloinen punainen kiivi (Actinia deliciosa), joka ulkoisesti muistutti kovasti tavallista vihreää kiiviä. Sisältö kuitenkin paljastui lähinnä keltaiseksi kiiviksi, jonka ytimen ympärillä oli kauniin punaista hedelmälihaa. Makukin muistutti aika lailla keltaista kiiviä, eli maistui vihreää lajiketta miedommalta ja makeammalta. Näyttävä ja hyvänmakuinen lisä kiivivalikoimiin siis, varsinkin hedelmäsalaateissa sekä leivosten ja jälkiruokien koristeena varmasti hyvä ratkaisu. Kiivistä hieman googleteltuani minulle selvisi myös, että se on sukua Viherlandian pihassa ja Rantaraitin varrella ihastelemalleni kiinanlaikkuköynnökselle (Actinia kolomikta), jollaisen tahtoisin omaan puutarhaani, kunhan minulla sellainen joskus on. Myös kiinanlaikkuköynnöksen hedelmät ovat syötäviä, joten niitäkin pääsisi sitten testailemaan oman köynnöksen myötä.

2 kommenttia:

Laapa kirjoitti...

Siellä Sohwissa on hyvä ruoka! Käytiin joskus syömässä ku oltiin Jlän reissulla :)
Toivottavasti saat jatko-opintopaikkasi!! Menestystä!

Lilya kirjoitti...

Sohwi on yks Jyväskylän huippupaikoista! (Vaikka en ookaan niissä kalleimmissa koskaan käynyt..) Saas nähdä, miten käy jatkopaikan ja tulevaisuuden muutenkin, kauheen jännää (ja stressaavaa) kun ei yhtään tiiä et mitä tapahtuu tai että missä oon vaikkapa kolmen kuukauden päästä!