Kesän alelöytöjä

Päädyin sitten minäkin vierailemaan kesän alessa. Vastoin odotuksiani löysin söpöjä mekkoja itselleni, jopa kaksi kappalein.

Ensimmäinen mekko on turkoosi, ylhäältä alas napitettava. Siinä on hieman pussittavat hihat, vyö sekä pääntiessä söpönä yksityiskohtana röyhelöt.

                                                        Mekko I

  

Yksityiskohtia mekosta. Mekon väri on tässä liian vihreä, ensimmäinen kuva on lähempänä oikeaa sävyä.

Tämän toisen mekon kohdalla mietiskelin pitkään, sopiiko se minulle. Päällä se on aivan ihana, ja näyttääkin hyvältä, mutta en ole ihan varma siitä, onko tämä juuri minun tyyliseni. Joka tapauksessa huima 9€ hinta sai lopulta ostamaan sen joka tapauksessa. Molempiin mekkoihin sopisi mielestäni asusteiksi isot hiuskoristeet ja tähän toiseen kävisi jokin pitkä ja näyttävä kaulakorukin... Kummasti saa kauniit vaatteet heti piilokoristautujan esiin minussa!

Mekko II

Minä lomalla

Tytöt huviretkellä

Juhannus

Juhannus sujui omalta kohdaltani melko rauhallisissa ja rentouttavissa merkeissä hyvän seuran, hyvän ruoan ja hyvän dekkarin parissa. Yllättäen tuli niin paljon kehuja paremman puoliskon kanssa tehdystä sangriasta, että laitan nyt tuon reseptin tänne jakoon muidenkin iloksi. Opin itse tämän pari vuotta sitten Portugalissa espanjalaisilta opiskelijakollegoilta, joten voisinpa veikata, että lopputulos on ihan kohtuullisen autenttista. Tällä kertaa tosin mukailtiin reseptiä tuon omenaliköörin verran, jotta saatiin siihen vähän enemmän makeutta.

Sangria

1 omena
1 sitruuna
2 limeä
2 kanelitankoa
1 vaniljatanko tai vaniljasokeria (käytettiin jälkimmäistä)
1dl omenalikööriä (tähän käy myös brandy tai jokin muukin mieleinen viina)
2 pulloa halpaa espanjalaista punaviiniä (käytettiin Don Opasia)

Tarjoiluun:
yksi pullo 7Upia (tai Spriteä tai muuta sitruunalimpparia, jos haluaa vähentää makeutta, niin soodavettä)
1litra omenamehua jäädytettynä

Sekoita ainekset vähintään edellisenä iltana ja anna maustua viileässä. Lisää juuri ennen tarjoilua 7Up ja kalikaksi jäädytetyn omenamehupurkin sisältö. Nauti.

Juhannuspäivän iltana bongattiin ikkunasta upea sateenkaari, joka valitettavasti ehti jo haalistua kovaa vauhtia siinä vaiheessa, kun pääsimme pihalle asti sitä ihastelemaan.

Kesä

Havahduin siihen, että kesä on tosiaan tullut, ja että itse asiassa kesäkuukin alkaa jo pian olla loppupuolellaan. Mihin kaikki aika oikein häviää? Vastahan oli kevät ja kauhea opiskelu- ja gradustressi ja kiire päällä! Vaikka ihan sama tappotahti ei olekaan jatkunut kesälle, niin mitä ilmeisimmin keväinen mielentila ainakin on vielä täysillä päällä. En nimittäin ole oikein osannut nauttia kesästäkään, kun jatkuvasti on sellainen olo, että pitäisi olla tekemässä jotain hyödyllistä ja tärkeää. Lukea tenttikirjoja tai puuhailla gradun parissa. Muut tekemiset on jotenkin vääriä ja kiellettyjä. Tyhmää. Tarvitsen selvästikin jonkun "näin opit lomailemaan hyvillä mielin" -kurssin... Ehkä sitten oppisin elämään enemmän hetkessä ja nauttimaan vaikkapa kesän tarjoamasta lyhyestä kukkaloistosta, kuten esimerkiksi näistä Jyväsjärven rantaistutusten kurjenmiekoista.

Sitruunamarenkipiirakka

Tämä nostalginen leivonnainen on ensimmäisiä, jotka joskus lapsena opin tekemään. Niin juuri, lapsena. Kun muut lapset harrastivat balettia tai ratsastusta tai mitä nyt lapset harrastavatkaan, opettelin minä leipomaan, laittamaan ruokaa ja tekemään käsitöitä. Kivaa oli, ja on vieläkin!

pohja

200g voita
4dl vehnäjauhoja
2rkl sokeria
ripaus suolaa
2rkl kylmää vettä tai konjakkia

Nypi voi, vehnäjauhot, sokeri ja suola ryynimäiseksi massaksi. Lisää vesi tai konjakki nopeasti sekoittaen. Painele taikina torttuvuoan pohjalle ja reunoille ja esipaista 225 asteisessa uunissa.


täyte

2 sitruunaa
1½dl sokeria
2dl vettä
2 keltuaista
2rkl maissijauhoja
1rkl voita

Sekoita kattilassa vesi, sokeri, maissijauhot, sitruunan raastettu kuori ja mehu sekä keltuaiset. Lämmitä vesihauteessa kunnes kiisseli sakenee. Nosta kattila jäähtymään ja sekoita kiisseliin voi. Kaasa täyte esipaistetulle pohjalle.


marenki

2 valkuaista
2rkl (tomu)sokeria

Vatkaa marenkia varten valkuaiset ja sokeri kovaksi vaahdoksi. Levitä marenki kiisselin päälle ja paista torttua vielä hetken aikaa, kunnes marenki on saanut hiukan väriä.

...

Tätä työlästä ohjetta olen siis pikkutyttönä innoissani tehnyt moneen otteeseen. Ohjeistuskin näyttää näin jälkikäteen olevan hieman hatara, olen näet itse kopioinut sen jo unohtuneesta lähteestä omaan reseptivihkooni huolellisella ja mahdollisimman koukeroisella kaunokirjoituksella.

Pieni merkkitapaus

Sadas postaus, tittidii!

Aikaahan tähän on kulunut melko paljonkin, kun ei niin hirveän ahkerasti ole tullut bloggailtua aina, tai varsinkaan säännöllisesti. Tuli siis vähän yllättäen täyteen pyöreitä lukuja. Sadannen postauksen kunniaksi voisi laittaa jotain jännittäviä kuvia tai kertoa jotain jännää.. Alun perin ajattelin tosin vain kirjoitella palstakuulumisia, mutta eihän se kai sovi näin juhlapostauksessa? Tosin kuka muka väittää, että juuri sadas postaus on jotenkin erityinen? Eikö se yhtä hyvin voisi olla järkestyksessään 42 tai vaikka 237 postaus, joka olisi mainitsemisen arvoinen ja jotenkin erityinen? No, joka tapauksessa, onnea blogini sadannen postauksen vastaanottamisesta, olkoot seuraavatkin sadat täynnä postauksia ystävistä, juhlista, kasveista, kokkauksesta ja ruoasta, kirjoista, leffoista ja käsitöistä.. Kaikista noista elämän tärkeistä ja oleellisista asioista!

Matkalla Suomen keskipisteeseen ja ohi

Harrastin eilen pitkästä aikaa taas vähän kotimaanmatkailua, kun käytiin paremman puoliskon serkun lakkiaisissa. Matkalla mukana olivat luonnollisesti koko paremman puoliskon naispuolinen perhe, joten kuskilla oli sitten lienee erittäin karaiseva päivä. Vaikka reissuun pitikin herätä ihan epäinhimillisen varhain, ja huonona peklääjänä torkuin hyvinkin puolet matkasta mennen tullen, selvittiin silti matkasta ilman eksymisiä, kolareita tai muita onnettomuuksia. Edes eväsmehu ei läikkynyt syliin. Päivän keli oli irlantilaistyylisen vaihteleva ja nautimme matkan aikana niin pilvisestä, täydellisestä automatkasäästä kuin myös pahoinvointia aiheuttavasta auringonpaisteesta sekä näkyvyyttä haittaavista rankoista vesi- ja raekuuroista. Automatkailu on hurjan mukavaa ja tunnelmallista, evästaukoineen kaikkineen. Tulee lapsuus mieleen niin elävästi... Onkin sääli, ettei sitä pääse harrastamaan useammpin. Milloinkohan sitä olisi riittävän "aikuinen" ylläpitämään ja ruokkimaan omaa autoa? Ehkä jokin osakasauto olisi näin alkuun realistisempi ratkaisu.

Matkan varrella oli useita nähtävyyksiä, ja näin biologina bongasin auton ikkunasta loputtomiin kukkivia suopursuja (Ledum palustre) ja tupasvillaa (Eriophorum vaginatum) sekä tavallisten pelloilla parveilevien lokkien lisäksi myös töyhtöhyyppiä (Vanellus vanellus), kuoveja (Numenius arquata), laulujoutsenia (Cygnus cygnus) sekä herkkuna kotimatkan varrelta pellolta nähnty kurkiparvi (Grus grus). Kyllä autosta käsin tapahtuva bongailukin voi olla jännittävää! Jännittävien kasvi- ja eläinhavaintojen lisäksi ajoimme Suomen keskipisteen ohitse. Menomatkalla en edes huomannut koko muistomerkkiä, mutta paluumatkalla pysähdyimme ikuistamaan minutkin muistomerkin vieressä.



P.S. Pohjanmaalla osataan todella tehdä ruokaa! Lakkiaispöydän herkut olivat sieltä parhaimmasta päästä ja alkuun tarjoiltu hirvipalapaisti oli parasta hirvipaistia, mitä olen koskaan syönyt. Kaikeksi onneksi sain paistiin ohjeenkin, joten ensi syksynä taatusti kokkailen sitä itsekin. Ja mikäli lopputulos on puoleksikaan niin hyvää, kuin alkuperäinen, voi hyvinkin olla että pääsette jakamaan ohjeen kanssani.

POPtarts!!!

Oi onnea, Citymarketista löytyi hylly, jossa myydään kaikkea jännittävää jenkkiruokaa! Siellä oli niin lapsuuden jäätelökastikkeita ja värillisiä hyytelöjauheita, kuin laaja valikoima grillikastikkeitakin! Parhain löytö olivat kuitenkin ihka aidot POPtartsit! En tietenkään voinut vastustaa kiusausta, vaan shoppailin molempia sillä hetkellä hyllystä löytyneitä makoja paketillisen mukaani. Vastedes voin hetken ajan aloittaa aamuni kuin Gilmore girlsien Rory & Lorelai. Jee!

Viljelyä

Istutin tänään ensimmäiset kurpitsan ja kesäkurpitsan taimet ulos palstalle. Ajattelin myös ottaa kuvia moisesta juhlavasta tapahtumasta, mutta tyypillisesti unohdin sitten kamerani kotiin. Pitänee seuraavalla kerralla ottaa palstasta kuvia, sekä laittaa ne before-kuvat tyhjästä savipläntistä esille myös. Toivottavasti kesän mittaan tapahtuu huima muodonmuutos, ja palsta suorastaan pursuaa syötävää sekä kauniita kesäkukkia! Säätiedotus lupaili lähipäiviksi lämmintä keliä, joten toivottavasti kurpitsat juurtuisivat hyvin ja jatkaisivat hyvin alkanutta kasvuaan. Mikäli viilenee jälleen, niin pitää turvautua harsoon viimeisenä varokeinona. Jotenkin harso vaan vaikuttaa niin, hmm, valkoiselta ja teolliselta. Ihanaa olisi, jos saisi kasvattaa villiä hyötypuutarhaa jossa vihannekset vain ryöppyäisivät valtoimenaan ja tuottaisivat satoa yltäkylläisesti...