25.7.2010

Palstan kuulumisia

Näin sitä parissa kuukaudessa saa muutettua savisen maaläntin vihreäksi keitaaksi. 
Muistin viimein ottaa kameran mukaan palstalle, joten saan päivitettyä hieman palstan kuulumisia visuaalisestikin. Kesäkurpitsoja tulee enemmän kuin ehtii syödä ja muutkin kasvit ovat hyvässä vauhdissa. Pian saanee ensimmäisiä herneitäkin maistella.


Erityisen ylpeä olen näistä kesäkurpitsoista, jotka ovat päässeet kesäkuun alun kylmien ilmojen aiheuttamien kasvuvaikeuksien jälkeen näin upeaan ja tuotteliaaseen tilaan. Kesäkurpitsareseptejä saa siis ahkerasti kokeilla! Onneksi niitä onkin kertynyt jonkin verran, ja ainakin eilen kokeilemani sinihomejuustotäytteiset ja pekoniin kiedotut kesäkurpitsat olivat hurjan hyviä!

21.7.2010

Ensimmäiset kesäkurpitsat

Paltasta bloggailu, ja palstalla käyminenkin, ovat viime aikoina jääneet surullisenkuuluisan ja tuskien täyttämän suokartoitusprojektin jalkoihin, mutta nyt kävin viimein katsomassa hoidokkejani. Ja voi sitä riemun ja ylpeyden tunnetta, kun ensimmäiset kesäkurpitsat olivatkin valmiina odottamassa!! Vastoin odotuksia palstalla ei siis kasvanutkaan pelkästään villiintyneitä rikkaruohoja..

Vasemmanpuolimmainen kesäkurpitsa on venähtänyt jo 
vähän turhankin isoksi, mutta toivottavasti maistuu vielä hyvältä.

Näiden ensimmäisten lisäksi tulossa näytti olevan rutkasti lisää, joten seuraavien viikkojen ajan tulee varmasti kokeiltua paljon erilaisia kesäkurpitsareseptejä. Kesäkurpitsojen lisäksi myös herneet ja perunat ovat kukassa ja yrteistä korianteri sekä tilli ovat kasvaneet villeiksi pusikoiksi. Kylläpä on kivaa olla onnellinen palstanhaltija!

14.7.2010

Arki

On kai täällä taas. Sisko ja koiransa lähtivät kotiin viikon vierailun jälkeen, ja tuntuu siltä, etten ehtinyt kaikilta suorämpimisiltäni juuri yhtään osallistua koko vierailuun. Olo on vähän osaton.

6.7.2010

Postia Japanista!

Saara, suuri vesipeto



Vietin eilen koko päivän ulkona Maijan ja koiravieraansa Saaran kanssa. Saara opettelee maalaiskoirana kaupunkielämää ts. sitä, ettei ihan kaikelle ja kaikille tarvitse haukkua. Koska heinäkuiset helteet ja paksu musta turkki ovat kovin kuuma yhdistelmä, niin rannallehan sitä piti lähteä. Saara nouti ansiokkaasti palloa järvestä ja puolusti myös meitä vaarallistakin vaarallisempia sinisorsia vastaan.
Keskiviikkona kaupunkiin saapuu myös pikkusiskoni koira Piki, joka on paksumpi ja pienempi versio Saarasta. Ajatuksena on tutustuttaa nämä kaksi koiraa toisiinsa, saa nähdä miten siinä käy!

Syntymäpäivä

Sunnuntaina oli hurjan hellepäivän lisäksi myös synttäripäivä. Täytin siis kunnianarvoisasti kokonaiset 24 ikävuotta, eli oikeastaan en vielä paljoakaan. Ei ainakaan vielä ehdi ikäkriisi iskeä. Ehkä se sitten ensi vuonna neljännesvuosisadan täyttyessä.. Saas nähdä. Vähän hassulta kyllä tuntuu nykyään nämä syntymäpäivät, kun vanhenemista ei samalla tavalla enää odota, kuin joskus silloin lapsena. Silloin, kun tuli hartaasti viikkokausia odotettua sitä, että täyttää kymmenen ja on saman ikäinen kuin muut kymmenvuotiaat, ne ISOMMAT. Nyt syntymäpäivät ovat jotenkin arkistuneet, ja aina ei edes suoralta kädeltä muista että kuinka vanha sitä oikein onkaan. Juhlia onneksi voi joka vuosi, ja syntymäpäivät ovatkin yksi hauskimmista syistä järjestää juhlia.

Aamupäivä meni kovasti siivoillessa ja kokkaillessa, illaksi kun olin kutsunut muutamia hyvin valikoituja vieraita juhlistamaan suurta päivää. Mukava ilta tulikin, oli paljon naurua, hyviä juttuja ja hyvää ruokaa. Lahjojakin sain muutaman, ja oikein mukavankin sellaisen: muumiaiheisen tyynyliinan sekä suureksi yllätyksekseni noin puolitoistametrisen lattiatuulettimen. Tuuletin onkin ollut kovassa käytössä melkein koko ajan siitä lähtien ja tyynyliinakin pääsee käyttöön, kunhan ensin ehdin pestä siitä tärkit pois.


Ruokatarjottavia tein kerrankin vähän pidemmän kaavan mukaan, ja jälkkäriksi laatimani kokeellinen pannacottacharlotta osoittautuikin niin hurjan hyväksi, että siitä pitää laittaa reseptikin ihan jakoon. Joten, tässä se nyt tulee, ehkä maailman kaloripitoisin jälkiruoka!


Pannacottacharlotta


kääretorttu:
2 kananmunaa
0,75dl sokeria
vajaa 1dl vehnäjauhoja
½tl leivinjauhetta

hillotäyte:
2dl mansikoita (käytin pakastettuja lohkoja)
vajaa 1dl sokeria
½tl vaniljajauhetta
½dl vettä


Kääretorttua tein puolikkaan annoksen, joka mahtui pikkuiselle miniuunipellilliselleni juuri sopivasti, mutta normaalikokoiselle uunipellille kannattaa tehdä kokonainen annos (eli tuplata tässä mainitut ainemäärät). Vatkaa kananmunat ja sokeri vaahdoksi, lisää vehnäjauhot ja leivinjauhe varovasti lastalla nostellen joukkoon. Paista leivinpaperilla vuoratulla uunipellillä 200 asteessa noin 7 minuuttia. Kumoa torttupohja sokeroidulle leivinpaperille ja anna jäähtyä hiukan ennen kuin kuorit sen päästä leivinpaperin pois. Levitä kääretorttupohjalle hillo, rullaa se ja aseta hetkeksi jääkaappiin lepäämään.

Kääretortun voi täyttää valmiillakin hillolla, mutta itse keittelin pakastimen tyhjennysmielessä itse hillon edelliskesän mansikoista. Ainekset vaan kattilaan ja hiljaista keittelyä noin puolisen tuntia, kunnes koostumus on sopivan kiinteä. Mansikanpalasia voi keittämisen aikana survoa kasaan, ja muutenkin keitosta kannattaa hämmennellä aika ajoin.

Vuoraa keskikokoinen, vähän keittokulhoa isompi pyöreä tarjoilukulho tuorekelmulla ja asettele sen pohjalle ja reunoille ohuehkoja kääretorttuviipaleita ihan vieri viereen.

panna cotta:
1 litra kuohukermaa
1dl sokeria
2tl vaniljajauhetta
8 liivatelehteä

Laita liivatelehdet kylmään veteen likoamaan. Kiehauta kerma, sokeri ja vaniljajauhe ja anna kiehua muutaman minuutin ajan. Nosta kattila pois lämpimältä liedeltä, odota, kunnes seos ei enää kiehu ja lisää liivatelehdet hämmentäen. Anna seoksen jäähtyä hetken aikaa ja kaada se sitten kääretorttuviipaleilla vuorattuun kulhoon. Laita kulhon päälle kelmu ja aseta se jääkaappiin jäähtymään ja hyytymään yön ylitse.

3.7.2010

She & Him Volume Two


She & Him ovat saaneet aikaan uuden albumin kesää piristämään. Tästä tulee varmaan kesän 2010 kesälevyni, tykkään.