15.12.2009

Earth



Käytiin biologiystäväni kanssa sopivaan saumaan osuneen Finnkinon SuperPäivän siivittämänä katsastamassa BBC:n huikea luontodokumentti Earth. Ymmärrettävistä syistä emme saaneet muita tuttujamme taivuteltua mukaamme, puolitoista tuntia luontodokumenttia taitaa sytyttää enemmänkin hc-luontoystävät. Sinänsä sääli, sillä upeiden maisemien ja huikeiden, norsuja saalistavan leijonalauman yönauhoituksien tai avaruudesta käsin kuvattujen karibujen muuttovaelluspätkien luulisi vetoavan myös vähemmän luontofanaattisiin ihmisiin.

Dokumentilla oli tarjota uusia ja opettavaisia tietoja myös näin alaa enemmän tuntevallekin, ja mikä tärkeintä, se sai edelleen huolestumaan ilmastonmuutoksen ja ihmistoiminnan tuhoisista vaikutuksista planeettamme ekosysteemiä ja sitä kautta loppupeleissä meitä ihmisiä itseämme kohtaan. Vai moniko tulee ajatelleeksi, että esimerkiksi päivittäin käyttämämme vesi on sitä samaa, mitä niin surutta paitsi itse, myös muut tahot toisella puolella maapalloamme, likaamme? Tai sitä, miten lämmenneet napavedet vähentävät krillin, merien ekosysteemien ravintoketjun ensimmäisillä portailla elelevän planktoneliön, määrää ja sitä kautta vaikuttavat lähes kaikkiin mereneläviin (ja haittaavat ihmistä pienentyneinä kalakantoina ja vähentyneinä saalismäärinä, liikakalastuksen aiheuttaman vähenemisen lisäksi)? Minua ainakin huoletti jälleen asioiden syvällisempi ajattelu. Aika huonolla tolalla on moni asia maailmassa. Onneksi jokainen voi vaikuttaa edes vähän.

Leffailun päätteeksi kävimmekin sopivasti tutustumassa uuteen Punnitse & Säästä -liikkeeseen, joka sai ainakin minusta uuden uskollisen vakiasiakkaan. Näinkin pääsen vaikuttamaan pieneltä osaltani kulutuksen muuttumisesta hieman ekologisempaan suuntaan. Ihastuin jo aiemmin Tampereella käydessäni liikkeen konseptiin ja valikoimiin ja niinpä olinkin ihkaonnellinen, kun kauppa viimein saapui myös tänne Jyväskylään. Oi onnea!

7.11.2009

Eettistä kuluttamista



Näin Minnan lanseeraaman Meriviikon kunniaksi olen itse perehtynyt WWF:n Kalaoppaaseen ja sen innoittamana suunnitellut jatkossa pyrkiväni eettisempään kuluttamiseen. Tänään viimein sitten kaupassa päätin tarkistaa erään konkreettisimmin omaan opiskelijatalouteeni vaikuttavan tuotteen, säilykepurkkitonnikalan, tilanteen. Kalaoppaan mukaanhan tonnikalan ostaminen on erittäinkin väärin, ja ainoastaan MSC-sertifioituja tuotteita voi ostaa hyvällä omallatunnolla (pätee muuten melkein mihin tahansa muihinkin kala- ja merenelävätuotteisiin). Vaan kuinkas sitten kävikään? Kolusin säilyketonnikalapurkkihyllyt lävitse ja löysin yhden, yhden MSC-merkityn tonnikalapurkkivaihtoehdon! Tässäkö on eettiselle kuluttajalla tarjolla vaihtoehtoja?!? No, olihan kyseisessä merkissä sekä veteen että öljyyn säilöttyä tonnikalaa. Mutta silti, kovin on vähäisesti vaihtoehtoja.. Sinänsä tämän MSC-seikkailun positiivisimpana puolena pidän sitä, että vaikka kyseiset eettiset tonnikalat ovatkin kilohinnaltaan noin tuplasti kalliimpia, kuin ryöstökalastetut serkkunsa, niin vastuullista kuluttamista tulee halppismerkkinä pidetty Rainbow. Ja vaikka merkki tarjoileekin myös kasakaupalla halvempia (eli niitä ryöstökalastettuja) vaihtoehtoja, niin se kuitenkin, kuten mainittua, oli se ainoa hyllyiltä löytyvä MSC-tuotteiden tarjoaja. Pikainen vilkaisu kyseisten merkin kalasäilykkeiden valikoimaan paljastaa, että MSC-sertifikaatin on tonnikalan lisäksi saanut myös lohisäilyke. Taidanpa vastedes yrittää parhaani mukaan tukea eettistä kuluttamista ja ostaa säilyketonnikalaa puolet harvemmin, mutta MSC-sertifioituna.

6.11.2009

Viimeinkin!



Se on täällä! Lumi!

5.11.2009

Graduaa!

Apuaa!

Tai no siis, ihan hyvältähän tämä tässä vaiheessa vielä näyttää. Alkuviikosta oli toinen gradutapaaminen ja nyt sitten ensi viikolla alkavat jo ensimmäiset käytännön järjestelyt, kasvatusputkien teko ja ensimmäiset paritukset, sen sellainen puuhastelu. Hauskaa, jännittävää! Onneksi olen innoissani edes tästä, kun nyt tuntuu muutoin kasaantuvan ja kaatuvan nämä muut kouluhommat niskaan inhasti.. Liikaa kursseja, liikaa tenttejä ja liian vähän aikaa. Eikä syysmasistelun heikentämä motivaatiokaan enää oikein jaksaisi kantaa läpi tätä uuvuttavaa marraskuuta.

Tulisipa jo joulu ja joululoma!

1.11.2009

This is Halloween

Viikonloppuna olikin sitten tuo kotoinen Pyhäin(miesten)päivä, alias jenkkiläläinen Halloween. Tänä vuonna ensinmainitun muistaminen jäi melko lailla väliin ajanpuutteen takia (viime vuonnahan haahuilin hautausmaalla tunnelmoimassa kynttilämeren keskellä), kun taas jälkimmäistä tuli juhlistettua sitäkin enemmän. Vuorossa olivat sekä jo perinteiset Halloween-bileet à la Maija & Riina sekä paremman puoliskon pikkusiskon Halloween-teemaiset syntymäpäiväjuhlat. Eli tuplasti Halloweenhuumaa siis.
Halloweenbileiden iltapäivänä, eli siis lauantaina, oli vetämättömän väsynyt olo, eikä hirveemmin olisi huvittanut edes lähteä liikenteeseen, mutta onneksi oli tullut luvattua jo useammallekin taholle bileisiin osallistumisesta. Oli sitten vähän pakkomotiivit lähteä. Onneksi tällä kertaa kannatti jaksaa, sillä bileissä olikin kivaa. Juhlapaikan koristeluun ja tarjoiluihin oli viimevuotiseen tapaan satsattu melkoisesti ja pukeutumisohjeistuksenkin oli suurin osa vieraista ottanut kirjaimellisesti.. Omasta, ja pukukilvan voiton napsahtamisesta päätellen muidenkin, mielestä ylivoimaisesti paras puku oli Wizard of the Ozzin Dorothy, joka rubiinikenkiä myöten oli ilmiselvästi esikuvansa kopio. Eikä siskokaan paljoa edellisestä jäänytkin, toogineen ja murattiseppeleineen..
Synttäribileisiin valmistauduttiinkin sitten vähän rauhallisemmissa merkeissä, juhlapaikalle mentiin kukkakaupan kautta ja perillä sain kunnian toimia paremman puoliskon keittiöavustajana. Hyvää ruokaa saatiinkin aikaiseksi, slurps! Ja synttärikahvipöydän kruunasi huippusiistin näköinen Halloweenkurpitsakakku, jonka päällismarsipaani maistui taivaallisen pomeranssiselta! Illan pimetessä ja kurpitsalyhdyn luodessa ikkunan takana tunnelmaa syvennyttiinkin leppoisasti lautapelailemaan ja oleilemaan. Mukavaa.

28.10.2009

Habanero!

Ensimmäiset chilit alkavat tässäkin taloudessa kypsyä viimein! Tosin en kyllä tiennyt, että nämä habanerot muuttuvat ainakin alkuunsa keltaisiksi, vaan kuvittelin niidenkin olevan punaisia kuten thaichilitkin.. Saas nähdä, kauanko menee, ennen kuin ovat korjuuvalmiita.





23.10.2009

Revontuli

Toista päivää kotona flunssassa ei ole omiaan kohentamaan syksyn latistamaa mielialaa. Kumma kyllä, se sen sijaan aiheuttaa ihan hurjaa siivous-, käsityö-, ja opiskeluintoa. Liekö sitten syynä se, ettei oikeasti voi tehdä mitään vähäiseltä jaksamiseltaan vai mikä, mutta mieli tekisi kovasti. Sentään sain vihdoin ja viimein valmiiksi tuon Revontuli-huivin, josta tulikin oikea kaunotar! Tätä mallia hyädynnän kyllä varmasti useasti myöhemminkin, eihän ihmisellä voi koskaan olla liikaa neulehuiveja, eihän?


Revontuli-huivini odottamassa huuhteluainekäsittelyä.

19.10.2009

Moulin Rouge & India Spices



Olen aina silloin tällöin ihastellut ruokablogeissa esiintyviä ruokahaasteita, mutta tämänkertainen oli niin siistin kuuloinen, että ajattelin itsekin osallistua. Oma blogihan ei sinänsä ole varsinaisesti sen enempää ruokablogi, kuin minkään muunkaan teeman alla sen kummemmin pyörivä, mutta ruoka on silti eräs rakkaista harrastuksistani.
Haastekisaa varten rupesin miettimään omia suosikkileffojani ja niiden ruokia tai ruokatunnelmia. Päädyin sitten tekemään vähän sovelletumpaa ruokaa, sillä valitsemassani elokuvassa ei suoranaisesti kokkailla mennen tullen (joskin on olemassa eräs romanttiseksi kaavailtu illastamiskohtaus tornissa ja piknik -pätkä toisaalla leffassa). Intia on kuitenkin läpi leffan kantava teema aina lopun näytelmähuipennukseen, joten päästin, että teen intialaisvaikutteista tomaattikookoskeittoa. Keitto syntyi hetken mielijohteesta kotoa sillä hetkellä löytyvistä aineksista, ja täytyy sanoa, että oli todella hyvää niin simppeliksi ja helpoksi ruoaksi.



Tomaattikookoskeitto
noin 3-4 hengelle

1 iso sipuli
3 valkosipulinkynttä
loraus rypsiöljyä
1 paketti (500g) tomaattimurskaa
1 paketti (500g) kookosmaitoa
noin 2 tl garam masala -maustesekoitusta
kalakastiketta
mustapippuria
Santa Maria Chili explosion -myllymaustetta

Pilko sipuli haluamasi kokoisiksi kuutioiksi tai suikaleiksi. Tee valkosipulista pienenpientä hakkelusta. Kuullosta sipulia ja valkosipulia hetki kattilassa rypsiöljytilkassa. Lisää sen jälkeen tomaattimurska ja kookosmaito. Jos haluat tomaattisempaa keittoa, niin voit käyttää kaksi tomaattimurskapakettia. Itselläni sattui olemaan kotona vain yksi, joten keitosta tuli erittäin kookoksista. Mausta keitto garam masalalla, kalakastikkeella ja mustapippurilla sekä rouhaise sekaan myös Chili explosion -sekoitusta myllystä. Hauduttele keittoa noin 20-30 minuuttia, kunnes sipulit ovat läpikotaisin kypsiä, mutta eivät vielä täysin mössöä.
Kulhossa tarjolla olevan keiton päälle voisi ripotella koristeeksi hieman tuoretta korianteria, mutta sen puutteessä rouhaisin itse koristeeksi hieman tuota Chili explosionia.



Keittoa jäi näin yksin syövänä yli sen verran, että seuraavana päivänä tein siitä kastiketta lisäämällä paistettuja broilerisuikaleita joukkoon ja söin ihanuutta riisin kanssa. Tällekin päivälle jäi vielä annos kastiketta, joten riittoisaa keitto (ja sen johdannaiset) ainakin ovat!

Alkuja

Huh, eilen viimein sitten aloittelin jotenkin konkreettisemminkin tuota graduprojektiani, eli sain aikaiseksi ensimmäiset tekstit. Nämä tosin olivat vain gradutapaamispöytäkirjan muodossa, mutta joka tapauksessa ovat omassa Pro Gradu -Projekti nimisessä kansiossa. Sinne sitten tulee seuraavaksi jo epämääräistä alustavaa tutkimussuunnitelmaa ja toivottavasti muutakin aineistoa rupeaa kasaantumaan samaan paikkaan. Jännittävää, ja vielä toistaiseksi innostavaakin!

Ajattelin myös, että voisin taas ainakin hetken verran kokeilla ihan salasanatontakin versiota tästä bloggailusta, kun nyt tuo Project Switzerlandkin on jo ohitse.

Ai niin muuten, tänään oli ensimmäinen edes välttävästi kelvollinen ensilumiyritelmä aamulla pihalla. Harmi vaan, että lämpötila oli plussan puolella, joten semmoista nopeasti sulavaa, liukasta ja märkää velliähän se sitten oli jo ennen kuin ehti ulos asti.

14.10.2009

Muita mainittavia seikkoja viikon varrelta

Tietysti tähän mennessä on ehtinyt jo tapahtua vaikka mitä jännittävää, mutta tässä siitä pieni kooste:

I Lautapelit
Pelailtu on, hurjasti!

II Aiemmin illalla kyläiltiin onnistuneesti Vaajakoskella sukuloimassa, siellä riitti vilskettä kolmen lapsen voimin. Hurjan hyvät tarjoilut jälleen kerran, ja pihassa odotteli taas uusi autoprojekti.




III Lumiere 40100




Moinen tapahtuma oli käynnissä viime sunnuntaina juuri, kun saavuimme Matkakeskukselta keskustan bussipysäkeille. Pitihän sitä sitten hetken verran jäädä seuraamaan, vaikka olikin hienoinen pettymys ainakin siihen nähden, miten paljon sitä tuo parempi puolisko hehkutti etukäteen.



Tosin pettymyksen tunne oli yhtäläinen, sillä mitä ilmeisimmin rahkeita olisi ollut paljon enempäänkin, kuten sitten myöhemmin vastaavista taideprojekteista nähdyt youtube-pätkät antoivat ymmärtää.

13.10.2009

Lettuja!

Lomailun ensimetreillä onkin hyvä pitää kunnon lettukestit! Ainakin edellisiltaisten hampurilaiskestien jatkoksi..

10.10.2009

Toijalan takana...

Tänään oli siis se suuri päivä, kun vihdoin ja viimein vein tuon paremman puoliskonikin kotikotiin näytille. Etukäteen ei hirveästi ehtinyt jännitämään kaikessa kiireessä ja hälinässä, mutta menomatkalla junassa iski jo pienoinen epäilys siitä, että mitenkähän se äiti nyt sitten oikein osaa suhtautua ja olla hössöttämättä liikaa. Osasihan se kyllä, oikein mukavasti. Kummallista.
Kotikotona oli uusi koirakin, Piki, joka oli jo sitten viime kesäisen ensitapaamisen ehtinyt kasvaa jo isoksi koiraneidiksi ja joka oli ehkä hellyydenkipein tapaamani eläin vähään aikaan. Heti, kun istahti alas johonkin neidin ulottuville, kuten vaikkapa lattialle, huomasi yllätyksekseen, että sylissä makoilee karvakasa täysin raukeana ja jatkuvaa rapsuttamista ja paijaamista odotellen. Samalla sekunnilla, kun istuja kyllästyi huomioimaan neitiä, säntäsi hän sitten seuraavaan syliin odottamaan asianmukaista huomiota ja kuninkaallista kohtelua. Ihastuttava!



Kotimatka vei Tampereen kautta ja vaihtojunaa odotellessa käytiinkin sitten poikien ja Jasminen kanssa Stockmanin Hullujen Päivien läpi ja takaisin etuoven vieressä houkuttelevan donitsikojun asiakkaiksi. Päivän viimeisiä donitseja vietiin jo hyvää kyytiä, mutta onneksi sisko osasi olla niin hellyttävä pieni donitsinostaja, että pojatkin pääsivät vanavedessä osallisiksi tuoreista herkuista.





Matka Tampereelta Jyväskylään sujuikin sukkelasti melkein tyhjässä junavaunussa Colorettoa pelaillen.

7.10.2009

Settlers of Catan

Hii, pelailtiin Catania Lotan synttäreillä! Oli hurjan hauska ilta kaiken kaikkiaan, sopivan mukava ja rauhallinen näin "kypsempään" makuun.. Tai näin ainakin pääteltiin, kaikki pelaili mieluummin lautapelejä kuin jatkoi keskustaan bilettämään. Jottei ihan kokonaan menisi pelkäksi keski-ikäiseksi koti-iltailuksi, niin päätettiin toki, että pitäähän sitä myös vastapainoksi lähiaikoina pitää kunnon bileilta, joista jatkojen jatkoille lähdetään vasta auringon noustessa. Lienee parasta toteuttaa tämä mahdollisimman pian, ettei joudu joraamaan puolille päivin joskus joulukuun pimeimpinä päivinä...

3.10.2009

Lokakuu




Ja niin se vaan taas on se aika vuodesta, kun tuntee olonsa kaikkein tehottomimmaksi ja alakuloisimmaksi. Seuraavat pari kuukautta täytynee vaan pelkällä tahdonvoimalla ja velvollisuudentunnolla rahjustaa läpi luennolta toiselle, laitokselle ja takaisin kotiin. Toivottavasti tämä virinnyt liikuntaintoilu ja -harrastaminen vähän toisi lisäpotkua ja pirteyttä pimeisiin päiviin, pimeisiin iltoihin ja pimeisiin öihin.

Maanantaiaamuna on edessä vielä jokin mystinen tuholaistorjuntaoperaatio kello yhdeksältä, johon mennessä kaikkien keittiön kaappien tulee olla tyhjennettyinä ja kotiin paluusta on turha haaveilla seuraaviin tunteihin.. Eli päivä evakossa siis. Ajatus ei yhtään houkuttele, ja vielä vähemmän, kun postilaatikkoon kolahtaneen tiedotteen mukaan koko käsittely uusitaan kuukauden kuluttua. Sitä ei tosin vaivauduttu kertomaan, saako kaappeja sillä välillä käyttää, vai pitääkö sitä valtaista tavaravuorta keskilattialla katsella kuukauden päivät. Huoh.

Mikäli joku keksii jotain mukavaa, myönteistä ja piristävää puuhaa tähän masentavaan syksyyn, niin ilmoittakoon toki ensi tilassa.

15.9.2009

Iso G

Enkä nyt puhu mistään seksijutuista..

Tarkoitus olisi siis aloittaa tuo, monen opiskelijan kammoama, mutta minulle jostain kumman syystä erittäin innostavana näyttäytyvä tutkinnon lopputyö, Pro Gradu. Aiheita olen tässä muutaman päivän pähkäillyt itsekseni, ja saanut jotain vinkkejä ohjaajaltanikin, joten eiköhän se tässä viikon edetessä löydy, täydellinen, rahoittajia ja itseäni kiinnostava Nature -tasoinen ihanuus!

10.9.2009

Tosca

Kirjoittelin sitten kirjoitusviestinnän kurssille jonkinnäköisen arvostelun Veronan oopperajuhlakokemuksistani, ja ajattelin jakaa sen sitten teidänkin kanssanne. Eli olkaatte hyvä!
...

E lucevan le stelle - Tähdet ylläni
Giancomo Puccinin Tosca

Aurinkoisen kuuman päivän rippeet pimenevät nopeasti lämpimän täyteläiseksi illaksi. Tuhansien ihmisten liikehdintä, puheensorina ja kymmenien katsomossa kiertelevien virvoitusjuomakauppiaiden toistuvat " Birra, acqua minerale, bibita, vino rosso, vino bianco!" –huudot täyttävät ilman ja luovat odottavan jännittyneen tunnelman. Istun roomalaisaikaisen, ajanlaskumme ensimmäiseltä vuosisadalta peräisin olevan amfiteatterin, Arena di Veronan kivisellä penkillä jo toista tuntia, siitä asti, kun katsomon portit avattiin ja taistelu numerottomista kivipenkeistä alkoi yleisön kesken. Onneksi kivinen porrastasanne on suhteellisen leveä ja tuntikausien istumista helpottamaan tarkoitettu ilmatäytteinen retkityyny maksoi sisäänkäynnin edessä muutaman euron verran.


Edessäni levittäytyy epätodellinen näkymä alas katsomoon ja esiintymislavalle, jossa pian alkavan oopperan lavasteet odottavat mustaan kankaaseen verhottuina esityksen alkua. Mielessäni viipyilee ajatus siitä, kuinka pari tuhatta vuotta sitten yleisö, varmasti silloinkin jo kaupustelijoiden huutojen ympäröiminä, odotti areenalle ensimmäisiä gladiaattoreita. Viistosti alapuolelleni paraatikatsomoon saapuu nykyajan rikkaita -ja kuuluisiakin kenties- niitä, joilla on varaa maksaa parhaista paikoista, samoin kuin jo ammoisina aikoina. Tuntuu siltä, että areenalla on hyvin harva asia muuttunut paljoa näinä liki kahden tuhannen vuoden aikana.


Meneillään ovat Veronan järjestyksessään 78:nnet Oopperajuhlat, jotka on järjestetty vuodesta 1913 saakka tässä Italian kolmanneksi suurimmassa amfiteatterissa. Arenaa suurempia ovat vain Rooman Colosseum ja Capuan amfiteatteri. Esityksessä on tämänvuotisten festivaalien ensi-ilta Giancomo Puccinin Toscalle. Oma oopperaharrastukseni on vielä suhteellisen tuoretta ja aiempia oopperaesityksiä takana muutama kappale, mutta rakastuin tähän esittävään taidemuotoon heti ensikosketuksesta alkaen. Niinpä odotankin illan esitykseltä paljon, ja ainakin esityspaikkana Arena on vaikuttavuudellaan ja melkein käsinkosketeltavasti jokaisesta kivestä ja laastinpalasta huokuvalla monituhatvuotisella historiallaan jo lunastanut odotukseni

Vihdoin lavan reunalle saapuu smokkipukuinen mies kädessään valtava gongi, joka kumahtelee esityksen alkamisen merkiksi. Gonginsoittajan jälkeen seuraa vielä kuulutus esityksen alkamisesta neljällä eri kielellä, ja hetken kuluttua amfiteatterin valot himmenevät. Silloin katsomossa syttyvät siellä täällä sadat valot, joko kynttilät, tupakansytyttimet tai muut pienet tuokut, kun ihmiset avaavat käsiohjelmiaan ja valaisevat niitä nähdäkseen lukea. Vaikuttavaa. Ensimmäiset soinnut nousevat kirkkaina ja selkeinä ilmaan ja lavalle saapuu valokiilan saattelemana Cesare Angelottin epätoivoinen hahmo…


Esitys on mykistävä. Orkesterin jokainen sointuu kuuluu käsittämättömän tarkasti jopa amfiteatterin perimmäisille paikoille, samoin solistien kantava ääni. Italian kieltä ymmärtämättömänä kaipailen aika ajoin käsiohjelmaa, mutta ilman sitäkin tarinan perusjuonta on helppo seurata. Suurimman vaikutuksen yllättävyydellään ja näyttävyydellään tekevät kuitenkin argentiinalaisen Hugo de Anan, joka vastaa esityksen lavasteiden lisäksi myös ohjauksesta ja puvustuksesta, taiturimaisesti loihtimat lavasteet. Suunnattoman suuri ja avonainen siintymislava on varmasti haastava lavastettava, mutta de Ana on suoriutunut tehtävästään täydellisesti. Lavasteissa ja ohjauksessa on hyödynnetty suurta lavaa, sekä jyrkästi nousevia kivipenkkejä lavan sivuilla ja takana, kekseliäästi ja yllättävästi. Kesken ensimmäisen näytöksen lavan sivustalle, puoliväliin katsomoa aseteltu tykki paukahtaa oikeasti, ja koko katsomo henkäisee yllätyksestä. Näytös päättyy näyttävään joukkokohtaukseen, jossa lavan takana oleva rakennelma avautuu ja paljastaa osan kuorolaisista näyttävästi valaistuina.


Kapellimestarina toimiva Pier Giorgio Morandi luotsaa orkesterin taidolla ja tunteella läpi esityksen ja etenkin Oksana Dyka Floria Toscan roolissa loistaa lavalla karismaattisesti. Koko Rooman pelkäämänä Paroni Scarpiana pahistelee uskottavasti Alberti Mastromarino ja kohti synkkää kohtaloaan kulkevaa Mario Cavaradossia tulkitsee antaumuksella Marcello Giordani. Muissa rooleissa nähdään Alessandro Spina (Cesare Angelotti), Roberto Abbondanza (Sakrestani), Carlo Bosi (Spoletta), Paolo Maria Orecchia (Sciarrone), Angelo Nardinocchi (vanginvartijana) sekä herttaisena paimenpoikana Andrea Faustini.


Esityksen viimein loppuessa olen eläytynyt tarinaan niin täydellisesti, että huomaan vasta valojen taas syttyessä molempien jalkojeni olevan täysin puutuneita ja erinäisten muidenkin ruumiinosieni valittavan tuntikausien paikallaan istumisesta. Valtaisa yleisömassa aloittaa hitaan purkautumisensa Arenalta ja menneiden vuosisatojen tunnelmasta takaisin Piazza Bra’lle ja kohti nykyaikaa.

...

Toim. huom. Alkuperäisessä tekstissä oli mukana myös muutama kuva, mutta en nyt saanut niitä tähän suoraan kopioitua, eikä jaksaisi säätää.

4.9.2009

Kotia kohti

Uskomatonta, miten nopeasti aika on mennyt! Ylihuomenna on paluu kotiin, jännittävää. Vaikka onhan tätä jo odoteltukin kovasti, ainakin minä olen jo valmis palaamaan takaisin tuttuihin maisemiin ja tuttujen ihmisten pariin (vaikkakin Jyväskylään tuntuu keskittyvän harmittavan paljon ja enenevässä määrin myös ihmisiä, joiden mielestäni kuuluisi asustella jossain muualla).

Mutta tällä kertaa pidemmittä puheitta: tervetuloa syksyiset illat ja viileät päivät, auringottomat rusketuksen haalistavat kuukaudet ja loputon loskakeli. Kyllä näillä muistoilla aina yhden talven jaksaa! (Ja jos alkaa tympimään liikaa, niin ainahan sitä voi tehdä taas jonkun talvilomareissun..)

7.8.2009

<3

Viimeinkin täällä.

31.7.2009

Tomorrow, tomorrow! I love you tomorrow! You're only a day away!

Eikä nyt odoteta innolla Sveitsin kansallispäivää, vaikka sekin on siis huomenna.

30.7.2009

Mitä parhain viikonloppu

Lisäilin taas armottoman kuvapläjäyksen viime viikonlopusta tuonne sveitsiteemaisemmalle puolelle. Eli näitä kahta on kiittäminen hyvästä viikonlopusta!

18.7.2009

Paketti joka pelasti kaiken!

Eilisen masisteluillan pelasti ihan täysin keittiön pöydällä odottava paketti, jonka iki-ihana siskoni oli lähettänyt!


Paketista paljastui lehtiä ja pokkareita, pelastus sateisiin, synkkiin ja yksinäisiin iltoihin. Nyt tosin pakoilen paketin sisältöä nettailemalla yliopistolla, sillä muuten olen pian lukenut kaiken, ja loppuja heinäkuun iltoja vaivaa sitten taas sama tylsä tekemättömyys.

17.7.2009

Baden-Baden, sadetta ja perjantai-ilta

Bonne soirée !

Kello on 20:33 paikallista aikaa, on perjantai-ilta, sataa raivoisasti tauotta, olen yksin pimeässä toimistossa ja taustalla soi repeatilla Chisun Baden-Baden. Welcome to my world.

Joku viisaampi olisi kenties voinut ostaa sen ihanan sateenvarjon viime viikonloppuisella Baselin reissulla. Viisaampi olisi kenties myös opetellut enemmän paikallista kieltä ja tunkenut itsensä väkipakolla paikallisiin olemattomiin tai erittäin salaisiin seurapiireihin. Viisaampi ehkä myös olisi klikkaamatta jokaista rallatuslinkkiä.

Oh, well, aina ei voi saada kaikkea.



Il plêut.

14.7.2009

Neuchâtelin yliopiston (sisäisestä) postijärjestelmästä

Vai pitäisikö alkaa pikku hiljaa uskomaan, ettei kyseisessä laitoksessa niin hurjan järjestelmällisiä ollakaan.. Olen nyt odotellut kolmisen viikkoa Baselin rautatieasemalta ostamaani 1/2-matkakorttia, jolla siis nimensäkin mukaan saa kaikki matkat julkisella liikenteellä -50% alennuksella. Tai no, saisi, jos olisi esittää kortti. Onneksi sentään käytössäni on (tällä hetkellä toinen) kaksi viikkoa voimassa oleva väliaikainen kortti, joten olen päässyt reissailemaan oikeaa odotellessa.

Viime viikolla kortin viipyminen alkoi hieman mietityttämään jo, joten pistäydyin ennen töihin menoa Neuchâtelin rautatieasemalla tiedustelemassa kortin kohtaloa. Ystävällinen kassaneiti soitti baselin asemalle, jossa sanottiin, että kortti oli palautettu antamastani yliopiston osoitteesta takaisin, sillä yliopisto ei tiennyt ketään Lily Lainetta olevankaan. Niinpä sovimme sitten kassaneidin kanssa, että viikon kuluttua hakisin kortin sitten täältä Neuchâtelin asemalta, jonne baselilaiset virkailijat sen lupasivat lähettää. Tänään kävin sitten reippaasti ennen töihin menoa jälleen kyselemässä korttini perään, ja uudemman puhelinsoiton jälkeen tämä kassaneiti sanoi, että baselilaiset olivat (jossain kummallisessa aivovauriokohtauksessa kaiketi) lähettäneetkin kortin takaisin yliopiston osoitteeseen.

Ei kun sitten yliopiston sihteereiltä (liekö ovat amanuensseja täälläkin, sihteereiksi heitä ainakin englanniksi tituleerattiin) kyselemään. Ensiksi matkasimme Islamin kanssa koko rakennuksen keskustoimistoon kyselemään asiasta, mutta he eivät tunnustaneet edes palauttaneensa korttia ensimmäistäkään kertaa, saati vastaanottaneensa tällä viikolla mitään Lily Laineelle osoitettua postia. Samanoloinen tarina oli kuultavissa myös laitoksen sihteereiltä, jotka ilmeisesti toimivat erillisenä yksikkönään.

Näinköhän koskaan näen varsinaista alennuskorttiani, ainakaan Sveitsissä oloni aikana...

7.7.2009

23

Vuoden 2009 "virallinen" synttärikuva.


Hassua, miten vähän synttäreitään tänä vuonna odotti. Tietysti tämänvuotisten juhlien ennakkoasetelmat olivat vähän toisenlaiset, ei ollut oikein suurta yleisöä valmiina. Siitä huolimatta synttäriviikonlopusta tuli kuitenkin ikimuistoinen ja hurjan tapahtumarikas. Synttäripäivä alkoi itsessään lupaavasti mansikkakakkua leipoen ja jatkui sitten rannalle kämppikseni Aafken kanssa. Illalla sitten seurailin sivusta Aafken tehdessä kasvisvuokaa illaksi. Emme kuitenkaan ehtineet koskaan syödä sitä, sillä pian työkaverini Georg ja Islam, joka on myös ohjaajani, tulivat Georgin äidin autolla ja kaappasivat meidät naapurikylään, Le Locleen vuoren toiselle puolelle suurille koulunpäättäjäisfestivaaleille.


Matkalla Le Locleen.



Innokas seurueemme, Islam, Aafke ja minä. Georg hääräili kameran takana.


Festivaalialue oli täynnään kaikenlaisia ruokakojuja ja teimmekin tuttavuutta niinkin peripaikallisen ruoan, kuin kebabin kanssa. Tämän jälkeen nautimme kovasti paikallisesta bändistä, joka esitti irkkumusiikkia samalla, kun maistelimme Neuchâtelilaista roséeviiniä. Myöhemmin illalla toisella lavalla esiintyi toinen paikallinen yhtye, joka käytti soittiminaan muun muassa pienehköä alppitorvea ja perinteistä lehmänkelloa. Tämän bändin kylkiäisinä nautimme Ranskan Bretagnesta rantautuneita ohuenohuita ja rapeita täytettyjä lettuja, crepêsejä. Tietysti suklaatäytteellä, nam!
Illan viimeinen paikallisjuna kuljetti mut, Aafken ja Islamin takaisin Neuchâteliin kierreltyään kaikki paikalliset asemat. Kotona kasvitieteellisessä puutarhassa meitä Aafken kanssa odotti vielä synttärikakku, jota vetäydyimmekin nauttimaan huoneeseeni, ennen unia.

Seuraavana päivänä oli vuorossa sitten retki Lausanneen, mutta siitä lisää tuonnempana.

1.7.2009

Yksin matkustamisen haittapuolia

Bonjour !

Koska olen nyt ehtinyt jo hieman asettautua aloilleni, ja vajaan 30 tunnin matka Tampereelta Baseliin on jo elettyä elämää, voisin jakaa kanssanne muutamia havaintoja siitä, miksi on niin paljon kivempaa ja kätevämpää matkustaa etenkin pitkiä ja paljon odottelua sekä useita vaihtoja sisältäviä matkoja seurassa kuin yksin.



Ruoka

Ruoka lentokentillä ja muilla asemilla on kallista, mikä ei liene tullut kenellekään suurena uutisena. Ongelmia kalliin ruoan kanssa on se, että jos sitä haluaisi ostaa vaikkapa marketeista tai kioskeista, niin täälläkin isommat pakkaukset ovat suhteessa halvempia. Vaan mitä teen kilolla leipää tai puolellatoista litralla juotavaa, kun turvatarjastajat kuitenkin vievät kaikki tähteet mennessään? Eikä tilanne juuri parannu määränpäässäkään. Ravintolaruoka on suhteellisen kallista, mutta siellä sitä sentään saa annoksittain. Hostellilla ruokaa laittaessa eteen tulee taas isojen pakettien ongelma, eikä monia ruoka-aineita edes ole mahdollista ostaa yhdelle hengelle parin päivän tarpeita vastaavaa määrää. Niinpä onnistuin taas kartuttamaan baselilaisen hostellin free food -hyllyä.

Vessa

Niinkin yksinkertainen asia, kuin vessassa käyminen on yksin reissatessa tolkuttoman vaivalloista. Koska mukana ei ole matkaseuraa, jonka kanssa vuorotella, on kaikki mahdollinen omaisuus joka kerta raahattava vessakoppiin asti, ja nämä kun eivät tunnetusti mitään hirmu tilavia ole. Miksei esimerkiksi lentokenttien vessoihin tai ylipäätään lentokentille voida rakentaa säilytyslokerikkoja, kuten esimerkiksi useimmilla rautatieasemilla? Myös kapselihotelli olisi erittäin toimiva ratkaisu, sillä nukkuminenkin on kentillä melko mahdotonta.

Nukkuminen

Nukkuminen lentokenttien valaistuissa ja hälyisissä tiloissa on sekin oma ongelmansa. Yksin ollessa ei kunnolla tohdi nukahtaa, sillä kuka sitten vahtii tavaroita? Eli aika lailla sama ongelma, kuin vessareissuillakin. Kun sitten vihdoin ja viimein on päässyt määränpäähänsä, niin majoituksia yhdelle hengelle ei ole juuri tarjolla muutoin kuin erikokoisissa kuin dormeissa, jollei tahdo maksaa itseään kipeäksi. Mikäs siinä, dormeissakin tietysti viihtynee enemmän tai vähemmän mukavasti muutaman yön. En tosin tiedä, mistä kumman syystä sekadormeissa tuntuu olevan vain miehiä. Välillä kävi vähän ahdistamaan tilanne, varsinkin siinä vaiheessa, kun dormiin majoittui keski-ikäinen pyöräilijämies. Miekkonen paitsi pieri ja kuorsasi kaiket yöt, myös kuljeskeli pyöräilytrikoissaan ympäriinsä..



Tässäpä nyt muutamat ärsyttävimmät havainnot edelliseltä reissailulta. Ehkä alan jotenkin tulla jo vanhaksi ja mukavuudenhaluisemmaksi, mutta olen hurjan tyytyväinen siihen seikkaan, että paluulento sisältää vain yhden välilaskun, ja sekään ei ole yöllä. Eikä minun tarvitse matkustaa yksin.

24.6.2009

Etanapostia

Illalla on sitten lähtö viimein edessä. Huh! Kaksi kuukautta, tuntuu niin pitkältä ajalta, ikuisuudelta.. Kuitenkin aika menee lopulta nopeasti ohitse ja syksyllä mietin, että mihin se kaikki hävisi. Olo on vähän samanlainen, kuin lapsena kesälomalle päästessä. Jännittää, ja lähtö on haikeaa, mutta samalla odottaa jo edessä olevia seikkailuja.

Minulle voi lähettää etanapostia seuraavaan osoitteeseen:

Institute of Biology
University of Neuchatel
Rue Emile-Argand 11
2009 Neuchatel, Switzerland

Tämä tulee siis suoraan labraan, eli ei kannata ehkä antaa taksikuskille tuota ylläolevaa osoitetta sentään. Sain myös kasvitieteellisen puutarhan osoitteen, mutta en vielä tiedä, mikä huoneen numero minulla on. Eli siitä osoitteesta lisää sitten, kun se selviää. Muistakaakin kirjoitella!

Au revoir!

30.5.2009

Maastossa&labrassa

Maastokurssiviikon kuvasaldoa.

Kevätlinnunherne. Tämän lajin opin tunnistamaan tällä kurssilla. Hyvä minä.


Haavinäytteeseeni jääneitä ötököitä. Kyllä niitä riittikin!


Ojakellukka. Tämänkin kasvin opin tällä kurssilla.


Ruusukesammal


Lemmikki


26.5.2009

Toimistotyöntekijät vauhdissa

Tänään oli pitkän päivän päätteeksi postilaatikossa odottamassa erittäin mukava yllätys: Yliopiston hallintovirastolta oli tullut palkkakuitti huhtikuun palkoista. Jostain käsittämättömästä syystä siis olivat kaikki virkailijat kerrankin hoitaneet työnsä ajallaan. Mikä onnenpäivä!

Maastoinventaarioiden ikuistaminen ei tänäänkään valitettavasti onnistunut, sillä aamutuimaan unohdin jälleen kameran kotiin. No, nyt laitoin sen sitten saman tien laukkuun, niin huomiseksi on ainakin mukana. näppäilen sitten kivoja kuvia, mikäli sateelta pääsemme tutkimuspalstallamme käymään.. Vielä muutama selventävä kuva edellisessä postauksessa viittaamiini suuriin tunnistustaitoihin:


Piharatamo (Plantago major)


Voikukka (Taraxacum officinale)


Kuten näistäkin havainnollistavista kuvista voitte huomata, yhdennäköisyys kasvien välillä on tottakai ihan valtaisa (not!)..

25.5.2009

Maastopäiviä edessä, ohoi!

Tiesittekö, että on olemassa lintu jonka nimi on sirittäjä (Phylloscopus sibilatrix) ja joka laulaa useissa, toisistaan täysin poikkeavissa sarjoissa? No, nyt tiedätte. Tämän opin tänään maastokurssiviikon ensimmäisenä maastopäivänä. Onneksi sääennuste näyttäisi tältä erää ainakin suosivan reipasta ulkoilmailua, sillä tulen tekemään sitä joka päivä noin kuutisen tuntia. Inventaariota kahden aarin maapalasta saanee minun ja työparini jäljiltä epäillä kovastikin, me kun emme kumpikaan osoittautuneet ihan niiksi lajintunnistuksen terävimmiksi tapauksiksi..

"Kas, onko tämä sitten se piharatamo?"
"Ei vaineskaan, sehän onkin voikukka!"

Tämä ja monta kaltaistaan keskustelua ehdittiin käydä jo tämän päivän puolen tunnin inventaarion aikana. Ja lisää on kuvassa huomenna, kun on kokopäiväinen inventaario tiedossa. Ehkä sitten saan kamerankin mukaan, niin voin ikuistaa tänne enemmän tai vähemmän noloja lajintunnistamattomuustuokioita.

P.S. Jouduin luopumaan siitä ihanasta sovitusverhostani, kyynel!!! No, onneksi käyn tilaamassa itselleni siitä kankaasta ihan ihkaoikeita verhoja 2kpl x 2,5m heti, kunhan rahaa (Palkka tai opintotuki, kumpi nyt ensin ehtiikään*, jännityksellä odotellen..!)



*Viimeaikaisten, eli tarkemmin viimeisen vuoden, kokemusteni perusteella voisin kallistua veikkaamaan jälkimmäisen puolesta.

20.5.2009

Pääskysestä ei päivääkään

Eli tämän määritelmän mukaan kesää on kulunut kohta jo parin viikon verran. Toissa viikolla nimittäin bongasin ensimmäiset yksinäiset räystäspääskyt Alban tienoilla ja nyt tässä viime päivinä myös haarapääskyt ovat näyttäneet saavuttaneen Jyväskylän. Kivaa. Pitää ottaa kaikki ilo irti tästä alkukesästä, ennen kuin muut maat vierahat kutsuvat. Tänä kesänä Suomen suvi tuleekin olemaan kohdallani poikkeuksellisen lyhyt: näen sen saapuvan ja näen sen lähtevän.

Olin tänään vihdoin kangaskaupassa katselemassa jotain sopivia verhokankaita tuohon pikkuruiseen alkovikomerooni. Alun perin ajattelin jotain pellavaista tai puuvillaista luonnonvalkoista kangasta, mutta sitten näin sen. Upean ja ihanan tummanpunaisen verhokankaan, hieman tyylitellyin mustavalkoisin kukkaoksin. Aivan ihana! Kangaskaupasta sain mukaani tämän ja kolme muuta kangasta sovituskappaleina. Heti ensimmäiseksi oli pakko sovittaa tuota punaista ihanuutta, ja nyt olen jo valmiiksi ihastunut siihen, vaikka en ole ehtinyt edes muita kokeilla! Olisikohan kokopunainen liian hurja väri puoleen seinään?





11.5.2009

Apurahahakemukselleni tuli myönteinen päätös!

Kuten Project Switzerlandin puolella juuri hehkutin, sain rehtorin matka-apurahat Sveitsiin!!! Eli kiitos ja kumarrus Aino Salliselle.



9.5.2009

Välihuomautus | Ilmeitä kevään varrelta

Kamera löytyi, uusia kuvia on. Hip hip hurraa! Ihan vaan siitä ilosta päätin koostaa pienen kollaasin keväisen raikkaista ja ihanista ilmeistäni.

Matkalla Vaasaan.
"Siis niinku minne? Missä mä oon?!? Jos tällai vähän virnistän, niin ehkei kukaan tajuu, etten tajuu mitään."


Dublin, the Church: terassi. "Hei siis ei oo yhtään kivaa, pitääkö meidän KÄVELLÄ sinne??? Mulla ainakin on hirvee nälkä, syyään tässä?!


Ristonmaa, pre-ystävänpäiväilyt. "Ja sit oon tässä sillai niinkö et vähänks on maailman siistein asia pitää Carcassonne-pussukkaa otsalla."



Dublin, Porterhouse. "Maailmassa ei voi olla mitään parempaa, kuin tää mansikkavehnäolut!!! Niin, paitsi ehkä tää hirveen hyvä tiikerikatkarapuvarras.."




7.5.2009

Vappumuisteloita

Kappas, huhtikuuhan se menikin sitten rivakasti ohitse! No, ei kyllä mikään ihmekään, olinhan loppujen lopuksi koko kuukauden töissäkin luentojen ohella. Kivaa silti oli, joskin kovin stressaavaa ja kiireistä. Nyt on oikeastaan vapun jälkeen ollut viikko suhteellisen vapaata ja rentoa elämä: olen lueskellut muutamaan kirjatenttiin ja päntännyt latinankielisiä nimiä. Ja puuhastellut kivasti kaikkea mukavaa kotosalla. Pidän tästä vaihtelusta, vaikka olo onkin kieltämättä vähän hämmentynyt ja "laiska". Ihan kuin en tekisi tarpeeksi, kun en ole koko ajan menossa. Vähän huolestuttavissa määrin on siis jäänyt stressaaminen ja kiire päälle. Jospa se tästä laantuisi sitten.

Vappuna oli hurjan kivaa! Vappuaattona paisteltiin munkkeja täällä mun luona ja siitä sitten hirveällä tohinalla kiidettiin keskustaan katsomaan Minnan lakitusta. Sen jälkeen vuorossa olikin taasen tietoteknikkojen vappusaunalla kuokkiminen ja sykähdyttävä Klaus Thunder & Ukkosmaine Hoviraitilla. Hyvänolonmusiikkia. Loppuilta menikin sitten Lyseon katolla sekä Infernossa piipahtaessa.

Vappupäivän perinteiselle piknikille päästiin sitten loppujen lopuksi joskus iltaviiden aikoihin. Onneksi oli aurinkoinen ja kohtuullisen lämmin ilta. Pitääkin kesällä käydä ahkerasti piknikeillä, oli niin mukavaa. Vappuilun jälkeisenä viikonloppuna oli vielä Mikaelin 4-vuotissynttärit, joissa käytiin edustamassa Repen kanssa ensimmäistä kertaa molemmat avecien kera. Onneksi pojat, niin ne pienet kuin isotkin, tuntuivat viihtyvän.

Ai niin tosiaan, jos joku on ihmetellyt, miksei täällä ole vähään aikaan näkynyt kuvia, niin kamerani on muuton jäljiltä jossain mystisessä varmassa tallessa.. Kunhan löydän sen, niin lisäilen vanhoihinkin teksteihin kuvat sitten.

1.4.2009

Uusia tuulia..



Huu, jälleen on sattunut ja tapahtunut paljon asioita hengästyttävää vauhtia! Juuri ennen irkkureissua sain KOAS:ilta toisen yksiötarjouksen. Tällä kertaa kyseessä oli yksi ehkä tavoitelluimmista keskustan ulkopuolisista opiskelija-asunnoista: Sillanpää. Tyrkyllä oli 25,6 neliömetrin yksiö viidennestä kerroksesta. Päivän harkinnan ja pähkäilyn, sekä Heikin kanssa suorittamani sissivakoilutoiminnan seurauksena päätin sitten lopulta ottaa tarjouksen vastaan. Eniten mietitytti vuokramenojen kasvaminen noin puolitoistakertaiseksi nykyiseen verrattuna.. Toisaalta asumistukikin kyllä nousee jonkin verran, joten se siitä pähkäilystä sitten. Sitä paitsi asuinhan pari ensimmäistä opiskeluvuottani vuokralla yksityisellä ja maksoin aika ajoin vielä enemmän vuokraa ja muita menoja.
Sitten tuli Irlanti. Pari viikkoa ennen reissua olivat hurjan kiireisiä laitoksella, tuntui että luennoista ja ryhmätöistä, seminaariesityksistä ja artikkelien lukemisesta, ei meinannut koskaan tulla loppua! Ja sama meno jatkuisi vielä reissun jälkeen, höystettynä muuttopakkaamisilla ja muulla hässäkällä. Voi itkut. Vielä ensimmäisenä aamuna Dublinissa istuin nettikahvilassa ja kirjoittelin projektipäiväkirjaa valmiiksi (reissusta palatessani oli sähköpostissa odottamassa viestiä kurssin ohjaajalta: päiväkirja näkyi vain käsittämättöminä merkkeinä, voisinko laittaa sen uudestaan?). Loppuosa reissusta kuitenkin sujui sitten rennosti, bilefiiliksellä.
Paraatin lisäksi taisin nähdä noin parisenkymmentä pubia. Eli ei kovin lekottelu- tai korkeakulttuuripainotteista tullut tuosta reissusta. Onneksi kaupunki oli ennestäänkin tuttu, joten reissu oli mukava. Ja ennen kaikkea kovin värikäs (ja äänekäs) kansainvälinen hostellimme aiheutti monia jännittäviä tilanteita: milloin möykkäsivät ranskalaiset yöt läpeensä käytävillä, milloin taas soivat saksalaisten herätyskellot täsmällisesti kello kuusi aamulla ja värikkäimpiä hetkiä taisi olla se, kun umpihumalainen latvialainen mies tunnusti varastelleensa muiden ruokia ja juomia jo kolme kuukautta. Sinnehän ne meidän seurueen oluet, leivät, kinkut, levitteet ja kypsentämättömät paltut sitten menivät!!
Matkan aikana vieteltiin myös neljännesvuosisynttäreitä, ja tovin kiertelyn jälkeen niitä eksyttiin juhlistamaan hienoimpaan intialaiseen ravintolaan jossa olen koskaan ollut! Ruoka oli hurjan hyvää (joskin ihan järkyttävän tulista!) ja viinivalintakin meni nappiin.
Viimeisenä päivänä ehdittiin onneksi vähän tehdä ostoksiakin, ja tällä kertaa sain vihdoin ja viimein kauan himoitsemani kynttilälyhdyn. Lisäksi käytiin tulostamassa valokuvapostikortteja tutussa liikkeessä ja kirjoiteltiin niitä lentokenttäyönä suljetun lentokenttäkahvilan penkeillä. Oi sitä reissutunnelmaa!
Viime viikko on mennyt, arvaatteko? No Pakatessa tietenkin. Hirvittävää touhua!!! Onneksi apuna ja tukena ovat olleet pohjattoman kärsivälliset (ja ilmiselvästi kärsivät!) läheiset ja lohtuna ajatus, ettei ole ihan heti pakottavaa tarvetta muuttaa uudestaan. Viikonloppuna tuli sitten roudattua romut pari kilsaa idemmäksi ja nyt, nyt olen vihdoin ja viimein OMASSA kodissani! Tämä tuntuu jo niin omalta. Täällä on tilaa (tai olisi, jos saisin ensiksi raivattua muuttolaatikot ja epämääräiset nyssäkät) ja valoa. Ja aivan upeat saunatilat ylimmässä kerroksessa..
Sunnuntain kirjamessujen ja eilisen Viherlandiassa käynnin lisäksi viikkoon on kuulunutkin lähinnä stressaavia elementtejä: olen noussut öisin unettomuuttani ja puolipaniikissa kirjoittelemaan apurahahakemuksia ja epätoivoisesti yrittänyt mahduttaa tenttejä, vanhan kämpän loppusiivousta, luentoja ja itsenäisiä harjouitustöitä liikaa joka väliin. Eilen onneksi sain palautettua apurahahakemuksen lukuisine liitteineen. Lisäksi onnistuin vaihtamaan yllättäen ensi perjantaille arvotun seminaariesityksen vasta parin viikon päähään.. Ja parhaillaan lintsaan väsymykseltäni ruotsin luennolta. No, kunhan nyt ensi yönä ja loppuviikon nukun kunnolla, niin alan ehkä olla jo melkein kunnossa.
Ja hei, nyt on kevät ja valoisaa (ja toivottavasti kaikki eilen istutetut siemenet itäisivät pian)!!!



8.3.2009

Kulinaarisia irkkufiiliksiä

Ajattelin lähestyvän Dublinin reissun kunniaksi ehtiä tulevalla viikolla leipoa tätä ihastuttavaa ja makunsa puolesta melkoisen uniikkia, Irlantiin yhdistämääni, soodaleipää. Muistan, kuinka kasailin tätä reseptiä ensimmäisen irkkureissuni jäljiltä noin kolmesta tai neljästä eri ohjeesta ennen kuin se mielestäni maistui juuri samanlaiselta, kuin Irlannissa nauttimani aamupalaleipä.

Soda Bread
3dl ruisleseitä
2dl kauraleseitä
reilu 1dl kaurahiutaleita
8dl vehnäjauhoja
1tl suolaa
1,5tl soodaa
50g sulatettua voita
5dl kirnupiimää

Itse leipähän on ehkä helppotekoisuuden huippuja: Kuivat ainekset sekoitetaan, lisätään nesteet ja taikinasta muotoillaan pyöreä leipä ristikuviolla. Tätä sitten paistellaan noin 180 -asteisessa uunissa kolmisen varttia ja valmis!

Paljon muitakin hurjan hyviä ruokia voisi muistella ja maistella irlantilaistyyliin, mutta enempi jäänee sitten itse matkalle.

6.3.2009

Notes (from my life)

Koska olen ollut tavalliseen tapaani hurjan kiireinen, on viime postauksen jälkeen ehtinyt taas tapahtua vaikka mitä! Näin ollen ajattelin tehdä jonkinlaisen koosteen viimeaikaisista tähtihetkistäni ennen kuin unohdan ne itsekin..

  • Jokilahti, kun oikeus kuolee

Tuossa helmikuun alkupuolella oli sitten Jokilahti-kampanjalarpin ensimmäinen osa "jossain tässä Jyväskylän lähellä". Paikkanahan oli siis Kuohun kylätalo, vaikka en itse vieläkään osaa sitä hirveän tarkasti paikallistaa. Sen siitä saa, kun muiden kyydissä menee ja tulee..



  • Ystävänpäivän pyjamabileet ja niiden aatto

Sattuneesta, yksinäisten ja katkeroituneiden teekkareiden salaliitosta (!!), syystä johtuen kevään MM-kyykkä pidettiin 14.2. eli Ystävänpäivänä. Eli turvauduimme sitten ystävänpäivän aaton viettelyyn tuplatreffeilyn merkeissä, oli oikein leppoisa ja mukava ilta.
Ja varsinaista juhlapäivää taas vietettiin samanhenkisessä kyykkäleskiseurueessa. Tyttöjen pyjamabileilyt romanttisten leffojan maratoneineen olivat ehkä paras tapa viettää leskeysaikaa. Ja se ihana baileysjuustokakku!



  • Neuchâtel, Sveitsi

Ensi kesän kuviot etenevät.. Näyttää näillä näkymin siltä, että ainakin oman ainelaitoksen puolesta saan mennä Sveitsiin hääräilemään mielin määrin: sain lausunnon siitä, että harjoittelun voi sisällyttää tutkintoon pakolliseksi työharjoittelukurssiksi. \o/ Vielä kun saisi sitten ne rehtorin apurahatkin..

  • Jasmine

Jasmine oli täällä kylässä muutaman päivän hiihtolomastaan. Oli hurjan hauskaa, käytiin Luontomuseossa ja näkötornissa, katsottiin leffoja ja tottakai käytiin pulkkailemassa. Ai niin, ja pelattiin paljon "ritaripeliä", Carcassonnea!


  • Stellan keikka

Stella soitteli Lutakossa 5.3. Olipa taas hetki vierähtänyt siitä, kun edellisen kerran olin keikalla. Taisi olla viime vuoden huhtikussa Poets of the Fall, myöskin Lutakossa.. Oli joka tapauksessa ensimmäinen kerta, kun näin Stellaa livenä, ja oli todellakin hyvä keikka! Tullee varmaan kuunneltua taas enemmänkin Stellaa lähitulevaisuudessa, veikkaisin. Ennen keikkaa käytiin Ilonan kanssa Amarillossa hyödyntämässä asiakasomistajatarjouksia (joo, tiedän, kuulostaa niin vanhalta ja aikuiselta) ja sitten jälkkäridrinksuilla Shakerissa.

24.2.2009

Anthurium andreanum

Tein eilen hurjan löydön, kiitos Annukan vinkkien ja kyyditysten. Viimeiset puolisentoista vuotta kaipaamani flamingokukka on nyt vihdoin ja viimein löytänyt tiensä kotiin! Ja millainen flamingokukka! Aivan upea, iso ja ihana. Oi onnea!

5.2.2009

Kulttuurikulutusta

Tammikuu, ja varsinkin viimeinen reilu viikko, ovat olleet (korkea)kulttuurin suurkulutusjuhlaa. Voisi melkein saada sen käsityksen, että olen oikeasti hyvinkin kulturelli ihminen. No, ehkä jonkin verran olenkin toivoakseni, mutta tämä antaa jo vähän vääristyneen kuvan. En esimerkiksi ollut vielä ennen ensimmäistä teatterikäyntiä käynyt vielä kertaakaan Jyväskylän kaupunginteatterissa täällä asuessani vaikka olen sentään asunut täällä jo reilut kolme ja puoli vuotta.

28.1. Fundamentalisti
Ensikosketukseni Jyväskylän kaupunginteatteriin ja muutoinkin ensimmäinen teatterinäytös vuosiin. Olisikohan edellinen kerta ollut Viulunsoittaja katolla joskus yläasteikäisenä? No, kovin paljon myöhemmin en ainakaan ole ollut teatterissa sitten. Ainakaan en muista olleeni, ja yleensä näytelmät tekevät minuun melkoisen vaikutuksen. Tämäkään ei ollut poikkeus. Aihepiirikin tosin oli jo sinänsä kovasti ajatuksia herättävä ja vaikka saliin astuikin vailla sen kummempia ennakko-oletuksia tai -tietoja, niin tämä ravisteli. Esitys herätti minut tiedostamaan aiemmin huomaamatta jääneitä puolia itsessäni. Niitä ei niin kauniita ja viehättäviä. Ehdottomasti katsomisen arvoinen!

5.2. La Traviata
Rakkauteni oopperaan syttyi melko äskettäin, joulukuisella Riian matkalla, ja voi olla, että elämme vielä kuherruskuukauttamme. Siltikin olin taas haltioissani ja hämmennyin jokaisen näytöksen loputtua siitä, että istuin edelleen samalla paikalla, teatterisalissa. Hurjaa tempautua niin kokonaisvailtaisesti mukaan tarinaan. Tämä sama tosin kävi myös Fundamentalistin kanssa. Ehkä olen jotenkin kovin altis tempautumaan mukaan juttuun jos toiseenkin? Joka tapauksessa, oopperaan lähden uudestaankin heti tilaisuuden tullen.

26.1.2009

Let's do the things we normally do

Huij, taas se on täällä. Arki. Onneksi ehti edes hetken verran hengähtää eilen kiireisen ja hektisen kuusipäiväisen viikon jäljiltä, ja onneksi pidän arjestani, niin hektistä kuin se yleensä onkin. Viime viikolla oli labrassa kiireviikko, selvitettävänä olivat siis niin kärpäslaskennat kuin luennotkin. Labraan tuli kaksi uutta vaakaa (Maksavat kuulemma saman verran kuin uusi henkilöauto!) ja toiselle uusi kivipöytäkin. Pöytä tosin osoittautui kiikkeräksi, eikä viikon aikana muutamaan otteeseen sitä paikkailleet yleismiehet ainakaan vielä tänään iltapäivällä keksineet, mitä kiikkeryyden poistamiseksi tulisi tehdä. Saa nähdä sitten, näinköhän kallis on joskus myös huonolaatuista. Ehkäpä kivipöytämarkkinoilla on jokin monopoli ja tehtaalta syytävät mitä tahansa kuraa paremman puutteessa? Aika epäreilua. Sain myös tietää, että yliopisto panttaa tahallaan tuntilistalaisten palkkoja vuodenvaihteen tietämillä. Henkilöstöä ei kuulemma ole tarpeeksi ihmisten ollessa joululomilla ja ensimmäisenä "myöhemmin hoidettavat asiat" -pinoon joutuvat nimenomaan nämä kovan onnen tuntilistat. Eli siellä se minunkin marraskuinen listani pyörii jossain yksin, ja hylättynä. Tosin toivottavasti sillä ei olekaan juuri sen enempää seuraa, etteivät joudu muutkin ihmiset odottelemaan palkkojaan loputtomiin..
Kaipailin muutama päivä sitten jonnekin lämpimään ja aurinkoiseen, mietin elokuista Portugalia. Pitäisiköhän päästä sinne uudelleenkin? Toisaalta olisi myös todella monta muutakin maata, kaupunkia ja kylää, jossa en ole vielä ollut. Espanjan puolellakin varmasti tavoittaisi edes häivähdyksen samaa tunnelmaa..

Ah, ollapa lämpimässä ja aurinkoisessa Penichessä jälleen! Mutta toisaalta, viime viikot ovat olleet ihan täällä kylmässä ja pimeässäkin melkoisen mukavia. Joten, vaikka reissailu ja matkahaaveilu onkin mukavaa, niin sittenkin, let's do the things we normally do, ja vielä niin, että nekin on hauskoja.
Jeii, miten idealistinen päätös tulikin tälle kirjoittelulle. Oh well, kaipa sekin on normaalia arkea, että välttelen solubilsan tehtäviä kaikin mahdollisin tavoin..

19.1.2009

Huomenta

Olo alkaa olla jo kerrassaan hämmästyttävän tervehtynyt. Ei enää päivittäistä päänsärkyä ja kuumetta, jeii! Sitten pitäisikin seuraavaksi ottaa kiinni kaikkien muiden viikon saavutukset. Tai no, ainakin opiskelulliset sellaiset. Pätemisessähän olen tunnetusti paras, mutta pitäisi muistaa levätäkin välillä, ettei ole heti taas kipeänä uudestaan. Harmi vaan, että koulujuttujen lisäksi olisi vielä työviikkokin aluillaan, eläköön kärpäset!
Hauskaa, joskin kovin tuskallista, herätyskello kun ei ole ylin ystäväni, oli herätä huomaamaan, että pihalla maa on valkoisenaan ja lisää lunta satelee hiljaksiin jatkuvasti. Lumilumilumilumi!!!!! <3
Muutoin onkin melkoisen tuikitavallinen päivä aluillaan, joskin hieman tavallista mukavampine suunnitelmineen.

14.1.2009