Sunnuntai

Muissa uutisissa: ludisiani (Ludisia discolor) on näköjään viimein päättänyt kukkia,
ensimmäistä kertaa hoivissani. Kyseessä ei tietenkään ole vuosia hoivaamani yksilö,
vaan viime keväänä saamistani pistokkaista kasvatettu kasvi...

Viikonloppu on hurahtanut ohitse nopeasti kiireisen viikon päätteeksi. Ehdin kuluneella viikolla olla kaksi päivää labrakurssilla assarina, säätää seuraavat kaksi päivää särkevän hampaan kanssa (ja päätyä lopulta yksityiselle hammaslääkärille paikattavaksi) ja pitää inspiroivaa Villikataja -lounaspalaveria. Ai niin, ja tietenkin tehdä myös "varsinaista" päivätyötä, joka tällä viikolla on pitänyt sisällään lähinnä viime kesäisen kokeen viimeisten näyte-erien punnitsemista analyyseja varten, sekä analysoidun raakadatan käsittelyä. 

Perjantain viimeisinä työtunteina tuli vielä tieto siitä, että väitöskirjatutkimukseni rahoitus jatkuu ensi vuodellekin. Mikäs sen kivempi tapa lähteä viikonlopun viettoon! Päädyinkin juhlistamaan keskustaan hyvän ruoan ja seuran äärelle. Samalla tuli myös käytyä katsomassa Hunger Games - leffojen uusin osa, Catching Fire. Olin jo ehtinyt aiemmin fiilistellä leffan traileria katsomalla ja muun muassa näitä Cakecrumbs -blogin leivoksia ihastelemalla. Ja oi, elokuva osui ja upposi: jatko-osia odotellessa..!

P.S. Seuraavat pari viikonloppua kuluvatkin reissussa: ensin on vuorossa paluu Sveitsiin ja seuraavaksi tutustuminen suureen itänaapuriimme itsenäisyyspäivän kunniaksi. 

Pöllösaippuaa

Hiiripöllön inspiroimaa saippuaa.

Eilen internetin syövereissä kiersi tämä uutinen hiiripöllöstä, joka oli joutunut veden varaan ja jonka meloja pelasti. Kuumehorteiset, saippuasivuistoilla seikkailemaan tottuneet aivoni muodostivat lähes ensimmäiseksi seuraavan ajatuksen "Onpa siisti väritys tuolla eläimellä, saisikohan siitä aikaiseksi hyvät saippuakoristelut!?". 

Tässä se nyt sitten on, pöllösaippua. 

Loppusyksyn harmaus

Kolmatta päivää syysflunssan kourissa ja olo alkaa olla, paitsi flunssaisen ankea, myös hieman pitkästynyt. Asiaa ei yhtään auta se, että eilen ja toissapäivänä oli sateisen harmaa ja surkea keli. Tänään on onneksi aurinko vähän pilkahdellut. Sairastelun myötä olen lähinnä nukkunut ja katsellut sarjoja, niidenkin jaksoja hieman katkonaisesti, välillä leväten. Eilen katsoin myös sykähdyttävän Upside Down -nimisen leffan Netflixistä. Jos vielä muistatte, kuinka aiemmin tuli katsottua Moon ja ilahduttua, niin Upside Downin kanssa tuli vähän samantapainen ihastuksen tunne. Välillä kannattaa katsoa ennestään tuntematon elokuva ja antaa sen puhua puolestaan, ilman turhia ennakko-oletuksia. 

Pasta bolognese alla Hälsans Kök

Pasta bolognesea Hälsans Kök -kasvismurekkeesta.

Hälsans Kök -tuotteiden testaus buzzadorina on edennyt viimeiseen tuotteeseen: kasvismurekkeeseen. Mietin tovin, millaista arkiruokaa voisin valmistaa kasvisversiona murekkeesta ja päädyin ainakin meillä suosittuun arkiruokaan pasta bologneeseen. Tomaattisen jauhelihakastikkeen valmistus ei muutoinkaan kauaa kestä, mutta kasvismurekketta käyttäen ruoka valmistui noin vartissa. 

Pasta bolognese alla Hälsans Kök

tilkka paistamiseen sopivaa oliiviöljyä

2 keskikokoista sipulia

pussillinen Hälsans Kök kasvismureketta

1 purkillinen tomaattimurskaa

1-2 valkosipulinkynttä

2-3rkl tomaattipyrettä (noin 1 pikkupurkillinen)
muutama varsisellerin varsi pieneksi silputtuna

1tl worchestershire-kastiketta

muutama rouhaus mustapippuria myllystä

maun mukaan yrttejä: basilikaa, oreganoa, timjamia, rosmariinia

tarjoiluun raastettua parmesanjuustoa

Kuori ja silppua sipulit. Lämmitä öljy paistinpannussa ja kuullosta sipuleita hetki. Lisää joukkoon kasvismureke suoraan pakkasesta ja kääntele pannulla muutama minuutti, kunnes mureke hieman sulaa. Kuori ja murskaa tällä välin valkosipulinkynnet ja lisää ne pannulle murekkeen sekä sipulisilpun joukkoon. Lisää joukkoon muut ainekset ja keittele miedolla lämmöllä noin 10 minuuttia. Tarjoa keitetyn pastan ja juustoraasteen kera.

--

Kastikkeesta tuli herkullista ja todella riittoisaa, noin 6-7 annosta saimme kaiken kaikkiaan tästä lounaseväinä ja iltaruokana seuraavien päivien aikana. Murekkeen suutuntuma oli todella miellyttävä ja maku mieto, joten arkisen jauhelihan korvaaminen ainakin tomaattipohjaisessa kastikkeessa toimi todella hienosti. Mureketta tuleekin todennäköisesti testattua jatkossa myös muissa arkisissa ruokalajeissa, esimerkiksi makaronilaatikossa.

Burgeribileet

Burgeribileiden antimia varten lastattiin koko pöytä täyteen
herkkuja.

Hälsans Kök -tuotteiden testaus buzzadorina jatkui kasvispihveillä. Tästä sainkin oivan (teko)syyn järjestää saman tien burgeribileet, joissa kokkailimme Anniksen kanssa varsinaisia herkkuburgereita lukuisine täytteineen. Itse kasvispihvit vamistuivat nopeasti pannulla paistaen ja osoittautuivat varsin maukkaiksi. Pihvien koostumus oli erinomainen ja makuna toimi hienosti paahteinen sipuli. Maistelimme pihveistä pieniä palasia myös erikseen, sillä burgerien täytteeksi olimme varanneet niin paljon kaikenlaista herkkua, että ennakkoon vähän mietitytti, saako pelkän pihvin makua kunnolla erotettua burgerista. Pelko oli kuitenkin turha, sillä paahteinen sipulin maku toimi oivallisesti burgerissa täydentäen kokonaisuutta. Näitä kasvispihvejä tulee takuulla ostettua toisellakin kertaa.

Herkkupurilaisista tulikin varsinaisia torneja: täytteinä
muun muassa kermaviilikastiketta, salaattia, savucheddaria,
vuohenjuustoa sekä ketsuppia. Ja tietysti kasvispihvi.

Koska burgereissa ei selvästikään ollut vielä tarpeeksi paljoa askarreltavaa, teimme ennen ruokailua myös jälkiruokaa: kookos-appelsiiniraakasuklaakakku sai hyytyä pakkasessa sillä aikaa, kun kasasimme korkeita hampurilaistornejamme. 

Kookos-appelsiiniraakakakku valmistui Halon ohjeella ja maistui niin ikään
vallan herkulliselta!

Grillattujen fileiden ja kasvispihvien jälkeen odotukset olivat jo varsin korkealla, kun testailimme vapun tienoilla viimein Soija Chorizoa makkaraperunoiden muodossa. Tämä tuote ei kuitenkaan onnistunut vakuuttamaan edeltäjiensä lailla, sillä vaikka maku olikin erinomainen, paisuivat soijachorizot valmistettaessa jokseenkin kummallisiksi jättimakkaroiksi, jotka sitten vähän jäähtyessään kurtistuivat kasaan. Lisäksi koostumus poikkesi tuotteessa eniten lihaisista makkaroista ja muistutti ehkä eniten kaikista jauhoisimpia makkaroita, kuitenkin ilman yhtä selkeää purutuntumaa. Näitä en ehkä ostaisi uudestaan, ainakaan lihaisimpien makkaroiden tai nakkien kaipuussa.

Nälkäisinä emme malttaneet sommitella kasvispihvien
pakkausta mukaan kuvaan, joten tältä se näyttää (kuva
Hälsans Kök).

Hälsans Kok buzz!

Hälsans Kök grillatut kasvisfileet.

Jotkut teistä ovat ehkä huomanneet, että blogini sivupalkissa on pieni Buzzador Blog -logo. Nyt olenkin mukana ensimmäisessä Buzzador-blogikampanjassa, joten muutamat seuraavista postauksistani tulevat käsittelemään testaamiani Hälsans Kök -tuotteita. 

Mistäkö siis on kyse? Buzzadorin sivustolta pääset lukemaan tarkemmin siitä, mitä Buzzadorit tekevät ja miten sinäkin voit päästä Buzzadoriksi. Pääpiirteissään ideana kuitenkin on se, että Buzzadorit testaavat erilaisia tuotteita kampanjoissa ja jakavat testauskokemuksiaan (ja toisinaan testinäytteitäkin) tuttavapiirissään. Buzzadorit raportoivat kokemuksistaan luonnollisesti myös Buzzadorille päin. 

Nyt käynnissä olevassa blogikampanjassa testataan siis Hälsans Kök -tuotteita. Itse en ollut aiemmin koskaan maistanut muutamaan kasvisnakkia enempää kyseisiä tuotteita, enkä silloinkaan ostanut tai valmistanut niitä itse. Koska mielelläni kuitenkin vähennän lihan osuutta ruokavaliossani, lähdinkin innoissani testaamaan tuotteita. 

Kampanjassa pyydettiin testaamaan ensisijaisesti seuraavia tuotteita: Hälsans Kök Kasvispihvi, Hälsans Kök Kasvispyörykät, Hälsans Kök Kasvismureke tai Hälsans Kök Falafel. Lähikaupan tuotevalikoima kuitenkin oli hieman erilainen, joten testituotteiksi valikoituivat grillatut kasvisfileet, kasvispihvi, chorizo sekä mureke. Seuraavaksi hieman kokemuksia grillatuista fileistä.

Grillatut kasvisfileet yllättivät minut todella positiivisesti: fileiden koostumus oli sopivan napakka ja niissä maistui vienosti savun maku. Aivan broilerifileen veroista koostumusta fileillä ei tetystikään ollut, mutta yllättävän lähelle päästiin! Savun lisäksi fileiden ominaismaku oli melko mieto, mutta nauttimieni lisäkeporkkanoiden ja mausteisen jogurttikastikkeen kanssa pystyi hyvin kuvittelemaan syövänsä broilerifileitä. Näistä tykkäsin! Grillatut kasvisfileet olivatkin lempeä aloitus Hälsans Kök -tuotteiden testauksessa ja toimisivat mielestäni hienosti muutenkin kasvisruokaan totuttelussa lihan korvikkeena.

Kynä käteen, luovuus valloilleen

Osallistuin Agricolan päivänä pidettyyn Kirjoittamisen mahdollisuudet -seminaariin, jossa tarkasteltiin kirjoittamista monesta eri näkökulmasta. Kolmena pääteemana oli luova kirjoittaminen ja sen rajojen ja määrittelyjen pohtiminen, kirjoittaminen opetuksessa ja nykyteknologian mukanaan tuomat haasteet sekä kirjoittaminen tutkimustyössä. 

Heti seminaarin ensimmäisessä osiossa ”Mistä puhun kun puhun kirjoittamisesta?” pureuduttiin kirjoittamiseen ja inspiraatioon monipuolisesti. Niin luova kirjoittaminen kuin tieteellinen kirjoittaminenkin kaipaavat alkumetreillä kirjoitusinspiraatiota. Tyhjä paperi näyttäytyy yhtä tyhjänä, tahtoi sitten luoda jotain uutta ja mielikuvituksellista tai raportoida uusia tutkimustuloksiaan. Tiina Ali-Siston puheenvuoro kirjoittamisen kokonaisvaltaisuudesta osui ja upposi itseeni: puheenvuoron vinkkejä kirjoitusinspiraation ja sanojen houkuttelemisesta kokeilen taatusti niin tieteellisessä kirjoittamisessa kuin luovemmassakin harrastamisessa. Käsin kirjoittaminen kesäpäivänä järven rannassa, mielikuva ainakin on jo yksistään inspiroiva.

Vilja-Tuulia Huotarisen kirjoitusmyyttejä ruotiva puheenvuoro antoi myös paljon ajattelemisen aihetta. Kenties tutkimuskirjoittajillekin luodut raamit voi, ja kannattaakin, kyseenalaistaa samalla lailla kuin kaunokirjallisuusammattilaisiin kohdistuvat odotukset. Voisiko tieteellinen kirjoittaminenkin näyttäytyä luovana, leikkisänä prosessina? Voisiko luovan kirjoittamisen kautta tuoda tieteellistä kirjoittamista alas norsunluutornistaan ja siten madaltaa tieteellisen kirjoittamisen kynnystä?

Minulle kirjoittamisessa vaikeinta on aina ollut aloittaminen. Kuten Juri Joensuun esityksessään siteeraama Gilbert Sorrentino on on sanonut: Valkoisen paperin kammo on inspiraation idioottikaksonen. Tyhjää paperia, tai useammin tekstinkäsittelyohjelman ruutua, tuijottaessa kaikki huonoimmatkin ideat tuntuvat karkaavan mielen ulottumattomiin. Tässä apuun tulee tieteellisen kirjoittamisen monet säännöt. Kun voi luonnostella vaikkapa sisällysluetteloa, on tyhjä tila saatu jo täytettyä ainakin puoleen väliin arkkia. Tämän jälkeen ideat hiipivätkin jo helpommin lähelle ja jotkin niistä saa vangittua tekstiksi. Joensuun esittelemät kokeellisen kirjoittamisen rajat ja säännöt toivatkin minusta luovaa kirjoittamista lähemmäksi tutkimuskirjoittamisen maailmaa. Kirjoittamiselle asetetut rajat, kuten runomitta, matemaattiset mallit ja erilaiset kirjain- ja sanapelit muistuttavat minusta tieteellisen kirjoittamisen pelisääntöjä, mutta eivät kuitenkaan onnistu kahlitsemaan kirjoittajan luovuutta.

Iltapäivän kolmas seminaariosio, ”Tieteellisen kirjoittamisen haasteet”, syvensi näkemystäni luovan kirjoittamisen ja tieteellisen kirjoittamisen yhtäläisyyksistä ja toisaalta myös toi uudelleen esiin eroja näiden kahden kirjoitustavan välillä. Minna-Riitta Luukka pohti puheenvuorossaan ”Tiedettä paperille – miksi, miten ja millä kielellä?” tieteellisen kirjoittamisen suhdetta akateemiseen tiedeyhteisöön. Hän totesi, että tiedetekstit ovat osa akateemista yhteisöä ja vuorovaikutuksessa sen kanssa. Niinpä akateemiselle yhteisölle on tärkeää kirjoittaa sen ”omalla kielellä”, noudattaen tieteellisen raportoinnin kaavoja ja normeja. Tieteellisen kirjoittamisen luonne usean kirjoittajan yhteisenä projektina tuo myös mukanaan omia haasteita. Itseäni jäi mietityttämään tämä kohta erityisen paljon. Kuinka saisin nyt seminaaripäivän aikana virinneen innostukseni ja ideani siirrettyä käytäntöön? Saako tieteelliseen kirjoittamiseen oikeasti luovempaa otetta, kun samaa tekstiä kirjoittaa ja muokkaa myös moni muu? 

Seminaaripäivän päätti Taina Saarisen puheenvuoro ”Mitä laadukas kirjoittaminen on ja miten sitä voi arvioida?”. Aihe on todella ajatuksia herättävä, sillä jatko-opinnot aloitettuani olen miettinyt paljon juuri tieteellisen kirjoittamisen laatua ja sitä, miksi joitakin julkaisusarjoja pidetään niin paljon laadukkaampina, kuin toisia. Ylipäätään mielestäni on hämäävää, että tutkijan työssä painotetaan julkaistuja artikkeleita työn laadun ja tutkijan osaamisen mittarina niin vahvasti. Tutkimustyö kun kuitenkin suurelta osin on myös paljon muuta, kuin julkaisujen kirjoittamista.

Ylipäätään koko julkaisuprosessi näyttäytyy itselleni tässä vaiheessa monimutkaisena, hitaana ja kankeana järjestelmänä. Voisiko tutkijan osaamista mitata myös muilla keinoin? Voisiko tieteellisten julkaisujen laadun arvioimisen ainakin osaksi irroittaa siitä, minkä nimisessä julkaisusarjassa juttu julkaistaan? Ja miksi jotkin harvat julkaisusarjat ovat yliopäätään arvostetumpia kuin toiset, vaikka yksittäiset niissä julkaistut artikkelit eivät välttämättä ole aina niin mullistavia?

Kirjoittamisen haasteet -seminaari tarjosikin roppakaupalla uusia ideoita ja näkökulmia sekä todella paljon ajattelemisen aihetta luovasta kirjoittamisesta, inspiraatiosta, tieteellisestä kirjoittamisesta, kirjoittamisen opettamisesta ja kielen käytöstä ylipäätään.

Osta blogikirppikseltä ja WWF kiittää

Hei vaan!

Törmäsin blogikirppikseen, jonka idea on sen verran hieno, että tätä jakaa ilokseen eteenpäin. Eli siis, Annika pitää blogikirppistä, jonka jokaisesta myydystä tavarasta menee vähintään 1€ WWF:lle.Käy tsekkaamassa, jos kirppikseltä löytyisi jotain sopivaa sinulle: 

BlogiKirppis

Blogikirppikseltä löytyy vaatteita kokoluokasta 32-36 (XS-M), eli itselleni valitettavasti väärän kokoisia. Onneksi kirppiksellä on myös koruja ja laukkuja...

Savutuvan Apaja

Savutuvan Apajan pihapiiri on täynnä tunnelmallista maalaisromantiikkaa.

Näemmä postausväli tuntuu olevan jotain noin neljännesvuoden luokkaa.. Noo, ehkä tämä tästä. (Säännöllisemmin postauksia tipahtelee Villikatajan blogissa sekä Viidakkokirjeissä, jos niiden aihepiirit kiinnostavat teitä. Toim. huom.)

Somasti patinoitunut aitan ovi.

Maalaisromatiikkaa kuistilla.

Vuoden alusta alkanut jatko-opiskelijan pesti sekä Villikatajan myötä elämään tulleet tapahtumat ovat vieneet tehokkaasti aikaa. Molempien parissa työskentely on kuitenkin erittäin antoisaa ja inspiroivaa. Uskoisin melko vähällä vakuuttelulla, jos joku sanoisi minun elävän elämän parasta aikaa. Nyt tällä viikolla pääsin osallistumaan ensimmäiseen tieteelliseen tapahtumaan, kun NordSIR-verkoston kansallinen vuositapaaminen pidettiin täällä Jyväskylässä. NordSIR -verkostohan on tarkoitettu pohjoismaissa työskenteleville tutkijoille, jotka tutkimuksissaan hyödyntävät vakaita isotooppeja. 

Saunan edustalla loimusi tuli. 

Verkoston päiväohjelma pidettiin Jyväskylän yliopiston tiloissa, mutta kaksipäiväisen tapaamisen iltaohjelma oli Savutuvan Apajalla. Tähän tunnelmalliseen matkailukohteeseen en ollutkaan koskaan aiemmin tutustunut, vaikka se on noin vartin ajomatkan päässä Jyväskylän keskusta-alueelta. Mahdollinen syykin selvisi kyllä tilan esittelykierroksen aikana: Savutuvan Apaja on avoinna ainoastaan ryhmille. Paikka onkin erittäin suosittu varsinkin kesäisin, jolloin jokaisena viikonloppuna tilalla juhlitaan vähintään yksiä hääjuhlia. Koska Savutuvan Apaja sijaitsee aivan rannassa, pääsee sinne kesäisin myös vesitse. 

Kyllä näitä maisemia kelpasi ihailla saunan ikkunasta!

NordSIR -illanviettomme alkoi siis tilan esittelykierroksella, jonka jälkeen pääsimme nauttimaan saunomisesta upeissa puitteissa. Valitettavasti savusauna oli varattu miespuolisille osanottajille, joten me naiset saunoimme sitten astetta tavallisemmassa, joskin myös erinomaisessa, saunassa. Saunan jälkeen loppuilta kuluikin ison tuvan ravintolatiloissa herkullisen seisovan pöydän antimista nauttien. Meille oli varattu Savutuvan Apajan maailaispöytä, jonka antimet listataan tuvan sivuilla seuraavasti: 

"Alkuruoka: keitetyt tilliperunat, leikkeleenä sawulihaa ja graawikalaa, wihreäsalaatti ja yrttikastike sekä silliä ja tomaattisilakkaa

Pääruoka noutopöydästä: Apajan paisti naudasta tai porsaasta,

noutopöydästä kermaperunat ja porkkanaloota, siirappiset sipulit, hunajaisia kaswiksia ja kirpeää salaattia

Alku- ja pääruoat sisältäwät talon leipiä ja lewitteen.

Kahwi ja tee: mustikkakukko eli rättänä"

Ensimmäisellä kierroksella tarjoiltiin alkupaloja, jotka jo yksistään olisivat helposti riittäneet taltuttamaan isommankin nälän: 

Alkupalatarjoiluja: etenkin lämpimät tomaattisilakat ja niin
ikään lämmin savuliha olivat aivan suussasulavia!

Runsas alkupalalautanen: vihersalaattia, maustesilliä, graavilohta, leipää,
tomaattisilakkaa, tilliperunoita ja savulihaa. Nam!

Alkupalaherkuttelun jälkeen siirryimme kuitenkin pääruoan kimppuun, joka oli myös äärettömän herkullista. 

Pääruokalautaselle saattoi ehkä eksyä myös alkupalapöydän parhaimpia paloja...

Kun olimme päässeet aikamme nauttimaan alku- ja pääruokavalikoimasta, tuotiin vielä lopuksi pöytään jälkiruokakahvi (tai omassa tapauksessani tietysti tee) sekä todella herkullinen rättänäannos reilun kermavaahtokeon kera: 

Rättänää, namnam!

Onni onnettomuudessa, että ruokailuun oli varattu tarpeeksi paljon aikaa. Onneksi myös jälkiruoka tarjoiltiin annoksina, eikä seisovasta pöydästä, muutoin olisin varmasti haljennut illan aikana kaikesta herkuttelusta. Syöminkien lomassa oli myös mukavasti aikaa jutella muiden tutkijoiden kanssa ja tutustua hieman siihen, mitä kaikkea jännittävää vakaiden isotooppien avulla tutkitaankaan meillä Suomessa. Seuraavana päivänä pääsimme tutustumaan vielä hieman lisää tutkimuksiin, kun kuulimme kolme lyhyttä esitystä osanottajilta. Tämän päätteeksi pääsimme myös tutustumaan upouuteen analyysilaitteeseen, kun Isoprimen edustaja esitteli Jyväskylän yliopistoon vasta hankitun laitteen ominaisuuksia. 

Esittelyssä uuden analyysilaitteen kaasuanalysaattoriyksikkö.

Kaiken kaikkiaan NordSIR -tapaamisesta jäi itselle todella hyvä mieli ja jälleen isosti lisäintoa tutkia ja verkostoitua!

5 Years Time

Ensimmäinen, lähinnä käytännön järjestelyjä sisällään pitänyt tutkijatyöpäivä takana. Työpisteen järjestelyn ja opintosuunnitelman tekemisen lisäksi päädyin lennosta myös kalataudit ja loiset -kurssille opiskelemaan kalojen sairauksia. Kalaparat, mielikuvissani ne kituvat jokaikinen nyt tuhannen taudin kourissa...

Kotimatkalla jännän päivän päätteeksi soi päässä Noah and the Whalesin 5 Years Time. Viiden vuoden päästä, niin, jos kaikki menee hyvin niin olen viiden vuoden päästä (kala)tohtori. Kuulostaa aika huimalta.  

Memories 2012

Vuoden vaihtuessa sitä tulee ainakin itse varsin nostalgiseksi ja miettii mennyttä vuotta: sen kohokohtia ja ei-niin-ihania tapahtumia, unohtumattomia kokemuksia ja niitä, jotka mielihyvin unohtaisi jos voisi. Vuosi 2012 jäänee mieleeni kutakuinkin epätietoisuuden ja epävarmuuden vuotena, jolloin etsin omaa paikkaani työelämässä ja kärsin suunnattomasta stressistä. Onneksi vuosi 2013 näyttäytyy työn puolesta paljon valoisampana ja seesteisempänä (mutta siitä myöhemmin lisää!). Nyt siis tunnelmia ja parhaita paloja menneen vuoden varrelta:

Talvi

Vuosi alkoi uudessa, ihanassa kodissa. 

Näyttikö jääkaappimagneettien kokoelma joskus näinkin
siistiltä ja järjestäytyneeltä?

Alkuvuodesta teimme myös siskon kanssa ystävänpäivän tienoille sijoittuneen Päivä Tukholmassa -matkan. Koska kumpikaan emme ole juuri Tukholmassa seikkailleet, oli reissu meille hieno tutustumismatka naapurimaamme pääkaupunkiin. 

Menomatkan laiva-aamiaisen minicroissantit olivat herkkua.

Sattumanvarainen kaupunkiseikkailumme kuljetti meidät
rahamuseoon.

Stortorgetin laidalla piipahdimme suloisessa kavilassa imelällä
valkosuklaakaakaolla ja kirjoittelemassa postikortteja.

Risteilyn kotiinpaluu tapahtui ystävänpäivänä, ja kotona minua odotti paremman puoliskon ystävänpäiväyllätys:

Suloinen vaaleanpunainen gerbera ja suklaasydämiä.

Karkauspäivänä puolestaan karkasimme samaisen miehen kanssa hetkeksi arjesta ja kävimme Figaron lounaalla nauttimassa herkullisista alkupaloista, pääruoasta ja jälkiruoasta.

Jos alkupala näyttää tältä, voiko mikään enää mennä pieleen? Ei mennyt.

Kevät

Kevät alkoi uudella huonekasvitulokkaalla, joka enteili yhä yltyvää orkideakuumeen nousua: 

Venuksenkenkä (Paphiopedilum) tekee näyttävän kukan.
Parhaillaan oma kasvini kasvattaa uutta kukkanuppua.

Keväällä vietettiin myös Instanssia, jonne toimme Maijan kanssa biologiväriä ja vietimme mitä mainioimman, pitsan- ja kolantäytteisen viikonlopun. 

Vuonna 2012 osallistuimme Summamutikkaan pienoistaidenäyttelyn voimin...

...mutta sarjassa vei kuitenkin voiton Kapteeni Toni!

Jännittäviä hetkiä koettiin myös tupaantuliaisissamme, jossa vieraita riitti jopa siinä määrin, että loppuillasta eteisen naulakko putosi kiinnikkeistään takkipaljouden takia!

Vieraiden tuloon valmistautuessa kaikki oli vielä rauhallista.

Kevään jännittäviin seikkailuihin lukeutui myös elämäni ihkaensimmäinen pilkkireissukokemus! Ja toisin kuin Annukan mukaan yleensä, tällä kertaa jäähän tehdystä reiästä nousi pikkukaloja toisensa perään: 

Ahven!

Pääsiäisen tienoilla piipahdettiin tutustumassa remontoituun Peurunkaan ja sen piiiiitkääään vesiliukumäkeen. (Viihdyimme ja teimme uuden vierailun joulukuun alla. Maisemat näyttivät jokseenkin samoilta, lunta vain oli hieman enemmän.) Lisäksi vietettiin jälleen Iloista Keskiviikkoa ja loppukeväästä pääsimme Maijan kanssa aloittamaan ahkerien  palstaviljelijöiden arkea. 

Peurunka.

Iloisen Keskiviikon iloisenvärinen salaatti.

Palstaviljelyn alkumetrit: multasäkkien raahaaminen
palstalle kävi tosiaan työstä.

Kesä

Kesä alkoi epävakaisessa säässä (myöhemmin kävi ilmi, että kesästä, kuten koko vuodestakin, kehkeytyi varsin sateinen ja kolea), mutta vietimme kuitenkin kesän "avajaisia" tekemällä porukalla saunalauttaretken Jyväsjärvellä.

En olekaan tainnut aiemmin nähdä Jyväsjärven
suihkulähdettä näin läheltä!

Kesäkuussa järjestimme siskon kanssa yllätyssynttärit samana päivänä syntyneille puoliskoillemme. Alun kevyt ideointi lähti hieman lapasesta ja juhlista tuli jokseenkin reippaan Meksiko -teemaiset.

Askartelimme koristenauhoja ja ripustimme niitä ilmapallojen...

... sekä vihaisen piñata -possun (jonka sisältä
löytyi karkkia ja muita herkkuja) kanssa koristeeksi.

Myös kakku kuului totta kai asiaan: kakkukynttilöiksi sattui sädehtiviä
ja uudelleen syttyviä versioita, joten kesti tovin, ennen kuin päästiin
leikkaamaan ja syömään kakkua.

Omia synttäreitäni vietettiin kahteen otteeseen: kotikotona kesän harvoista lämpimistä päivistä nauttien ja muutamaa päivää myöhemmin, niin ikään lämpimän sään suosiessa, paremman puoliskon organisoimilla eeppisillä yllätyssynttäreillä, joiden aluksi minut istutettiin kantotuoliin ja kärrättiin rantapiknikille. 

Ensimmäisten syntymäpäivien ihastuttavasti tarjoiltu kakku.

Heinäkuisiin seikkailuihin kuului myös kotiseutumatkailu Korpilahden Palvipäivillä...

Palvipäivillä vietimme huomattavan paljon aikaa Takomo
Routaraudan kojulla seppä-Anssin seurana. 

...sekä eeppinen Lapin reissu, joka ansaitsee kyllä ihan kokonaan oman postauksensa. Pieniä tunnelmapaloja reissusta löytyy Villikatajan blogista.

Lapin reissun seurueemme allekirjoittanutta kuvaajaa lukuun ottamatta.

Kesällä myös mökkeiltiin jonkin verran, nautittiin luonnosta sateettomina päivinä ja tietysti grillattiin ja vietettiin muutoinkin kesäelämää. Elokuussa vietin myös kolme työlästä ja antoisaa viikkoa koe-eläinkurssilla (jolla oli sittemmin  myös kauaskantoisempia seurauksia tulevien vuosien suunnitelmiini).

Koe-eläinkurssilla harjoittelimme muun muassa kalojen nukuttamista ja
verinäytteenottoa (taemmassa fileessä näkyvä tummempi kohta on
näytteenoton myötä syntynyt mustelma), jonka jälkeen pistimme
harjoituslohet lihoiksi.

Syksy

Alkusyksystä ostin kuivurin, joka olikin sitten ahkerassa käytössä. Sillä kuivatiin muun muassa marjoja ja muuta syksyn satoa.

Omenarenkaita!

Myös palstaviljely palkitsi ja saimme nauttia oman maan sadosta.

Syksyyn kuuluu myös marjastus ja metsäseikkailut. Suurina eränkävijöinä kävimme siskon kanssa Leivonmäen kansallispuistossa ja saimme eväsmakkaroita varten tarkoitetun nuotionkin syttymään vain sinnikkään tunnin yrittämisen jälkeen...

Yksinäinen eväsmakkara: paketillinen katosi lopulta nopeasti parempiin suihin.

Evästelyn lisäksi poimimme tietysti myös marjoja.

Syksyyn kuului tietenkin myös sieniretkiä. Mukana olivat toisinaan sekä molemmat siskot, että innokkaat metsäkoirat.

Yksityiskohtia.

"Haluaisit minun etsivän maasta MITÄ? Mitä te niillä teette, haisevat pahalta
ja ovat täysin syömäkelvottomia... Kelpaavat korkeintaan kieriskelyalustaksi!"
Näin tuumasi Nöpö ja yritti kieriskellä suppilovahverokasvustojen päällä.

Loppusyksy kuluikin vähän vähemmän tapahtumarikkaissa merkeissä: satoi ja oli pimeää. Joulukuu sentään toi mukanaan viimein joulun odotuksen ja jouluvalmistelut. Pääsin koristelemaan kotia ja sain viimeinkin uutisia, jotka toivat vuodelle 2013 selkeyttä työkuvioihin: pääsen tutkimaan lohia! Niihinhän tutustuin elokuisella koe-eläinkurssilla. Joulun lähestyessä ahkeroin myös joululahjaherkkujen parissa: innostuin testailemaan erinäisiä toffeeohjeita. Niistä omaksi suosikikseni muodostui pähkinätoffee, jota oli todella helppo ja nopea tehdä.

Pähkinätoffeen pystyy jähmettämään silikonimuoteissakin, kuinka kätevää!

Vuoden 2012 kohokohtiin kuului myös paljon muita tilanteita, tapahtumia, seikkailuja ja retkiä, joiden aikana ei kameraa tajunnut napata esiin (tai sitten harvat kuvat ovat niin tärähtäneitä tai väärin valottuneita, ettei niitä kehtaa julkaista). Vuoteen sisältyi uusia reseptejä, joista osasta tuli luottoruokia keittiöön, uusia kasveja (joista parempi puolisko ei ole ihan niin ilahtunut), kesäiset piknik-vauvakutsut, joissa olin vieraana, monia ihania illanistujaisia ystävien kanssa, luontoseikkailuja, pihakasvien istutusta (Kerrostalossa asujalle pihakasvi-istutuksiin kannustava taloyhtiö on aivan mahtava!), saippuan valmistamista, uusia elämyksiä, jännittäviä työkeikkoja... Kaiken kaikkiaan aika tapahtumantäyteinen vuosi, kun sitä näin jälkeenpäin muistelee. Vuodesta 2013 tuleekin sitten.. No, sen näkee vuoden päästä!