31.12.2014

Hei hei, vanha vuosi..!

Jouluviikko Madeiran valossa ja vihreydessä, rakkaan ja hyvien ystävien kera.

Vuosi 2014 lähestyy loppuaan. Oli jo aikakin, sanon minä! Vuoteen on mahtunut paljon enemmän vaikeita ja haastavia asioita, kuin kellekään soisi. Sairautta, kipua, kuolemaa. Toivottomuutta. Huolia ja murheita.

Alkuvuoden piristykseksi Viidakkokirjeiden kaksikko esiintyi Viherpiha-lehdessä.

Onneksi myös kuluneeseen vuoteen on mahtunut toisenlaisiakin hetkiä. Niitä hyviä, iloisia, valoisia pilkahduksia. Vuoden parhaimpia opetuksia on ollut se, kuinka mahtavia ihmisiä ympäriltäni löytyykään. Kuinka paljon rakkautta, myötäelämistä, välittämistä, ystävällisyyttä. 

Liekkejä - kun turha ja ylimääräinen on palanut pois, mitä jää jäljelle?

Vaikka elämä heittelehtii ja välillä tuntui, että minulta on otettu pois kaikki mahdollinen, niin huomasin silti, kuinka äärettömän rikas olenkaan! Mitä siitä, jos urasuunnitelmat karahtavatkin kiville? Mitä muutaman kuukauden tai vuoden aikalisästä? Taloudellisista haasteista, ammatillisista kriiseistä?

Nelijalkaisia rakkaita.

Onneksi kukaan ei kuolinvuoteellaan harmittele sitä, ettei tullut tehtyä enempää töitä.

Tarkkailua toiselta puolen.

Viimeisinä tunteina tahtoisin esittää silti nöyrän toiveen ensi vuodelle: Olethan lempeämpi, armollisempi? 

Kaunis ja niin kovin, kovin hauras. Kuin elämä itse.

Ja jotta ei nyt ihan turhan syvälliseksi ja tekotaiteellisen runolliseksi mennä, niin päätän tämän hieman erilaisen vuosikoosteeni kiittämällä kaikkia, jotka ovat tehneet haasteellisesta vuodestani omalta osaltaan hieman helpomman kulkea. 

Jouluviikko Madeiralla - seikkailu satumetsässä.


Te tiedätte, keitä olette!

1.12.2014

Joulukalenteri


Tänä vuonna joulukalenterini on Teeleidin. Jokaiselle päivälle on oma pieni pussillisensa teetä, josta hauduttaa mukavasti pannullisen. Mikä voisi olla parempaa?!? Jännitys säilyy, kun ei etukäteen katso tulevien päivien pussukoita läpi... Kalenterin aloitti harmaaseen, hämärään aamuun mahtavasti sopiva Aamun Avaus.