28.12.2007

Joskus asioista voisi tehdä hieman yksinkertaisempiakin

Entäs sitten?

Entä sitten kun linnut on lähteneet
ja verkkaan käy virtojen juoksu.
Entä sitten kun päivät on viilenneet
ja poissa on nurmien tuoksu.

Sinä vieläkö viivyt mun vierelläin
tuuli tuiskuna lunta kun heittää,
yhä kätesi löydänkö kädestäin
paksu jää vaikka muistoja peittää.

Entä sitten kun päivät jo hämärtyy
se pois viekö elämän uskon.
Entä sitten kun eessämme värjäytyy
ranta taivaan jo väreillä ruskon.

Sinä vieläkö viivyt mun vierelläin
aallot raueten iltaan kun taipuu.
Yhä kuiskaatko hiljaa mun nimeäin
päivä lopulta mailleen kun vaipuu.

Entä sitten kun lyhenee askeleet
on haaveiden tilalla muistot.
Entä sitten kun silmiin saa kyyneleet
nauru lasten ja leikkipuistot

Sinä vielä jos viivyt mun vierelläin
kun on kaikki jo sanottu kerran.
Sulle ojentaa tahtoisin elämäin
se on sun yhden elämän verran.

-Timo Koivusalo-


27.12.2007

Ja niin joulu joutui jo taas pohjolaan..
























Olipa joulu. Mukava ja rento. Ja loppujen lopuksi aika työntäytteinenkin, sisältäen pari työkeikkaa. Nyt sitten vieä vajaat pari viikkoa odottelua ja sitten muille maille vierahille. Tuntuu, ettei oikein viitsi aloittaa mitään suurellisia projekteja, kun on näin vähän aikaa. Sitä vaan on, ja odottaa. Jämäpäiviä. En oikein tiedä, mitä odottaisin tulevalta. Tuntuu, että kaikki laitetaan järjestelmällisesti uusiksi, jos jotain yrittääkin rakentaa.
Onneksi on ystävät. Ja perhe. Kiitos, rakkaat.

17.12.2007

Riika



Nyt on käyty sitten vihdoin ja viimein Baltiassakin. Saatan olla aika lailla ainoita suomalaisia, joka ei koskaan ole reissannut lahden ylitse Tallinnaan. No, kukin tyylillään, itse menin saman tien vähän pidemmälle.
Kaupunki oli kaunis, olen hieman kateellinen latvialaisille. Miksi ylipäätään jokaikinen Euroopan maa on täynnä kauniita kaupunkeja vanhoine taloineen, mukulakivikatuineen ja täynnä vuosisatojen mukanaan tuomaa arvokkuutta - paitsi Suomi? Vääryyttä.
Mukulakivikaduilla kävely tosin ottaa aikansa, eikä turistin leikkiminen pakkassäällä ole niitä lämpimimpiä mahdollisia harrasteita. Onneksi Riika on täynnä viehättäviä kahviloita ja ravintoloita sekä kiehtovia museoita.
Levollinen hengähdystauko oli paikallaan, tuntuu että nyt jaksaa hitusen paremmin. Eikä seuraavaan reissuunkaan ole enää kuin alle kuukausi aikaa. Olen aika menevä ihminen loppujen lopuksi.

7.12.2007

Breakfast at Tiffany's





You say that we've got nothing in common
No common ground to start from
And we're falling apart
You'll say the world has come between us
But I know you just don't care

And I said, "What about Breakfast at Tiffany's"
She said, "I think I remember the film"
and as I recall, I think, we both kinda liked it."
And I said, "Well, that's one thing we got."

I see you - The only one who knew me
And now your eyes see through me
I guess I was wrong
So what now? It's plain to see we're over
And I hate when things are over
When so much is left undone

And I said, "What about Breakfast at Tiffany's"
She said, "I think I remember the film"
and as I recall, I think, we both kinda liked it."
And I said, "Well, that's one thing we got."

You say that we've got nothing in common
No common ground to start from
And we're falling apart
You'll say the world has come between us
But I know you just don't care

And I said, "What about Breakfast at Tiffany's"
She said, "I think I remember the film"
and as I recall, I think, we both kinda liked it."
And I said, "Well, that's one thing we got."

-Deep Blue Something-



















Olen sosiaalinen ylisuorittaja. En osaa. Takerrun liikaa, mutta en kuitenkaan loppujen lopuksi tiedä, välitänkö vilpittömästi. Onko musertava suruni puhdasta ja oikeaa surua, vai itsesääliä? Ikäväni ainakin on aitoa, mutta ei silläkään ole todellisuuspohjaa kaiken ollessa merkittävää minulle, hauskanpitoa muutoin.

Like Jesse said: You know what's the worst thing about somebody breaking up with you? Is when you remember how little you thought about the people you broke up with and you realize that is how little they're thinking of you. You know, you'd like to think you're both in all this pain but they're just like 'Hey, I'm glad you're gone'.

En itse ikinä haluaisi olla tuo, josta tuntuu vain helpottuneelta. Olenkin tähänastisessa elämässäni ollut sitten se, joka ottaa turpiinsa. Poikkeuksetta. Muunlaisissa tilanteissa on onneksi ollut tarpeeksi järkeä olla alun perinkään ryhtymättä mihinkään.



En tiedä mistään mitään.
En osaa.
Olen ihan hukassa ja eksyksissä.
Turta.
Loppujen lopuksi kai kuitenkin tukehdun maailmani kuristuessa ja tukahduttaessa minut hengiltä.

3.12.2007

VR you're doing it wrong!


Ja kas näin erittäin mukava ja vaiherikas Helsingin viikonloppu päättyi eilen VR:n toimesta 5,5 tunnin kotimatkaan. Kävellenkin olisi varmaan päässyt Tikkurilaan alle puolessatoista tunnissa, toisin kuin mihin alle hajoava Pendolinomme pystyi. Onneksi oli hyvää matkaseuraa ja asioihin pystyi suhtautumaan huumorilla ravintolavaunussa. Tulihan sitä samalla testattua Tampereen ex-rumilussisustusvoittaja, pizzamesta Jalopeno. Ei pahempi, tosin karkkiväriset pöydät olisi saanut hävittää remontin myötä. Ja Jyväskylään matkatessa helpotti hieman omaa istumista inttipojat, joita takuuvarmasti kyrsi tuhatkertaisesti enemmän paluu varuskuntaan noin x tuntia myöhässä.
Tajusin, etten tiedä elämästäni mitään eikä sillä ole mitään fiksua tai filmaattista sisältöä tai tarkoitusta. Intohimoni biologiaan on näpertelyä, eikä sekään niin kovin vakailla liekeillä tällä hetkellä roihua. Japanologian porukkaan verrattuna olen aika nuivahko tapaus. Maailmani on aika suppea ja tuntuu, että se kuristuu kuristumistaan tukehduttaen minut samalla. Olen ihan syystäkin tylsä ja mielenkiinnoton tapaus. Haluan vähän jännitystä elämään, haluan elää enkä odotella elämän alkavan "joskus myöhemmin". Haluan olla nyt-ihminen, en kuulua "sitten "-porukkaan. Haluan aloittaa heti!

29.11.2007

Guitar Hero


Jännä ilta, noviisi opetteli nöyrästi soittamaan. Onneksi oli sentään puoliasianmukainen vaatetus ja joulutunnelmissa torttuja&glögiä mukana.

Uudestaan!

28.11.2007

Vaikka ilma on kirkas..

..on mieleni pilvinen ja mulle kaikki on mustaa.

Tämä ajatusmalli on jatkunut jo ihan liian pitkään. Vaikka tänään elämäni ei olekaan kaunista, kokonaista ja ehjää, niin siihen tulisi luottaa, että jonain päivänä se on. Sitä tulee hokea jatkuvasti, niin kauan, että siihen alkaa itsekin uskomaan. Toivottavasti niin käy pian.

Tuntuu, että aika loppuu kesken kaiken. Toistaalta olen tyytyväinen päästessäni hetkeksi pois täältä, tuttujen ihmisten ja paikkojen keskeltä, tuttujen ja yhä kasaantuvien ongelmien keskeltä. Toisaalta uusi ja tuntematon jännittää -luonnollisesti. Hieman pelottaa myös se, etten välttämättä haluakaan palata takaisin. Entä sitten? Jäänkö kiertämään maailmaa? Saanko tehdä niin? Onko se sopivaa ja ennen kaikkea järkevää? Miten se vaikuttaa tulevaisuuteeni? Pitäisikö vain jäädä ja vakiintua tutuille urille, pokata joku juntti ja jumahtaa syrjäkylille emännäksi? Mitä jos se olisikin järkevintä? Mitä jos haaveilenkin turhaan erilaisesta ja enemmästä? Onko missään ketään, joka haluaa samoja asioita elämältään kuin minä? Ja vielä kaiken sen lisäksi minutkin?

Paljon suuria kysymyksiä, joihin ei ole vastauksia. Otan riskin, suljen silmäni, pidätän hengitystäni ja hyppään.