16.9.2008

Se on niin haurasta, satasen vauhdista

Hurjaa, kuinka nopeasti elämä voi muuttua kovastikin! Yhtenä hetkenä kaikki on vallan mainosti ja toisena sitten ollaankin jo savuavien raunioiden äärellä. Ja toisin päin. Onneksi myös käänteinen skenaario on mahdollista. Näin ainakin näinä lähipäivinä, elämä on ollut yhtä vuoristorataa. Hämmentävää. Ei ollenkaan rauhanomaista leppoisaa elelyä.. Toivottavasti nyt olisi tovi sitäkin saatavilla.
Toisaalta elän draamasta ja draamaa varten. Ainakin osa minusta tekee niin. Elämyshakuinen, uusia kokemuksia janoava minäni. Loppuosa ei sitten seuraakaan aina mutinoitta perässä, vaan kaipailee rauhallisempia kuvioita.
Hankalan ristiriitaista.

6.9.2008

You're the storm

Ensimmäinen hektinen viikko yliopistolla on takana viimein, tämänpäiväisen työpäivän osoittautuessa oletettua hieman lyhyemmäksi. Nyt jännityksellä sitten odottamaan, mikä on tämä mystinen "lauantaipalkkaus".. :-) Motivaatio on edelleen tallella ja huipussaan, joskaan fyysiset voimat eivät ihan yllä samalle tasolle. Toivottavasti tämän tynkäviikonlopun aikana saa taas tasapainon aikaiseksi.
En sitten ehtinyt tällä viikolla shoppailemaan, tai juuri minnekään muuallekaan. (Tosin keskiviikkoista puolivahingoissa tapahtunutta osallistumista uusien opiskelijoiden bileisiin ei kai lasketa?) Kymmentuntiset päivät laitoksella vaativat veronsa. Kämppäkin näyttää ihan järkyttävältä. Juuri nyt pitäisi jaksaa siivota ja käydä kaupassa. Eli istun koneella. Luonnollisesti. :-P Toivottavasti ensi viikosta tulee metsäretkineen vähän rennompi kuitenkin, ettei pala loppuun ihan ensimmäisen kuukauden aikana.
Viime yönä myrskysi hetken kunnolla, ukkosti ja salamoi. Rakastan myrskyjä, niin kauan kun tiedän itse samalla olevani turvassa, poissa niiden ulottuvilta.