Matkalla Suomen keskipisteeseen ja ohi

Harrastin eilen pitkästä aikaa taas vähän kotimaanmatkailua, kun käytiin paremman puoliskon serkun lakkiaisissa. Matkalla mukana olivat luonnollisesti koko paremman puoliskon naispuolinen perhe, joten kuskilla oli sitten lienee erittäin karaiseva päivä. Vaikka reissuun pitikin herätä ihan epäinhimillisen varhain, ja huonona peklääjänä torkuin hyvinkin puolet matkasta mennen tullen, selvittiin silti matkasta ilman eksymisiä, kolareita tai muita onnettomuuksia. Edes eväsmehu ei läikkynyt syliin. Päivän keli oli irlantilaistyylisen vaihteleva ja nautimme matkan aikana niin pilvisestä, täydellisestä automatkasäästä kuin myös pahoinvointia aiheuttavasta auringonpaisteesta sekä näkyvyyttä haittaavista rankoista vesi- ja raekuuroista. Automatkailu on hurjan mukavaa ja tunnelmallista, evästaukoineen kaikkineen. Tulee lapsuus mieleen niin elävästi... Onkin sääli, ettei sitä pääse harrastamaan useammpin. Milloinkohan sitä olisi riittävän "aikuinen" ylläpitämään ja ruokkimaan omaa autoa? Ehkä jokin osakasauto olisi näin alkuun realistisempi ratkaisu.

Matkan varrella oli useita nähtävyyksiä, ja näin biologina bongasin auton ikkunasta loputtomiin kukkivia suopursuja (Ledum palustre) ja tupasvillaa (Eriophorum vaginatum) sekä tavallisten pelloilla parveilevien lokkien lisäksi myös töyhtöhyyppiä (Vanellus vanellus), kuoveja (Numenius arquata), laulujoutsenia (Cygnus cygnus) sekä herkkuna kotimatkan varrelta pellolta nähnty kurkiparvi (Grus grus). Kyllä autosta käsin tapahtuva bongailukin voi olla jännittävää! Jännittävien kasvi- ja eläinhavaintojen lisäksi ajoimme Suomen keskipisteen ohitse. Menomatkalla en edes huomannut koko muistomerkkiä, mutta paluumatkalla pysähdyimme ikuistamaan minutkin muistomerkin vieressä.



P.S. Pohjanmaalla osataan todella tehdä ruokaa! Lakkiaispöydän herkut olivat sieltä parhaimmasta päästä ja alkuun tarjoiltu hirvipalapaisti oli parasta hirvipaistia, mitä olen koskaan syönyt. Kaikeksi onneksi sain paistiin ohjeenkin, joten ensi syksynä taatusti kokkailen sitä itsekin. Ja mikäli lopputulos on puoleksikaan niin hyvää, kuin alkuperäinen, voi hyvinkin olla että pääsette jakamaan ohjeen kanssani.