Ja niin se vaan taas on se aika vuodesta, kun tuntee olonsa kaikkein tehottomimmaksi ja alakuloisimmaksi. Seuraavat pari kuukautta täytynee vaan pelkällä tahdonvoimalla ja velvollisuudentunnolla rahjustaa läpi luennolta toiselle, laitokselle ja takaisin kotiin. Toivottavasti tämä virinnyt liikuntaintoilu ja -harrastaminen vähän toisi lisäpotkua ja pirteyttä pimeisiin päiviin, pimeisiin iltoihin ja pimeisiin öihin.
Maanantaiaamuna on edessä vielä jokin mystinen tuholaistorjuntaoperaatio kello yhdeksältä, johon mennessä kaikkien keittiön kaappien tulee olla tyhjennettyinä ja kotiin paluusta on turha haaveilla seuraaviin tunteihin.. Eli päivä evakossa siis. Ajatus ei yhtään houkuttele, ja vielä vähemmän, kun postilaatikkoon kolahtaneen tiedotteen mukaan koko käsittely uusitaan kuukauden kuluttua. Sitä ei tosin vaivauduttu kertomaan, saako kaappeja sillä välillä käyttää, vai pitääkö sitä valtaista tavaravuorta keskilattialla katsella kuukauden päivät. Huoh.
Mikäli joku keksii jotain mukavaa, myönteistä ja piristävää puuhaa tähän masentavaan syksyyn, niin ilmoittakoon toki ensi tilassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti