Mylène ja sunnuntaiaukioloajat

Ihastuin eilen.
Ihastuksen kohteeni on niinkin hohdokas kuin ranskalaisartisti Mylène Farmerin musiikki. En voi käsittää, miten tätä ihanuutta on pimitetty minulta näinkin kauan! Motivoi toivottavasti jatkossa tuon ranskan tankkaamisenkin osalta edes hiukan.. Ranska kun ON oikeasti vaikea kieli. Tai sitten minulla ei vaihtoehtoisesti ole ollenkaan kielipäätä, mikä saattanee hyvinkin olla asian oikea laita. Kieltäydyn kuitenkin toistaiseksi uskomasta tuota. Omissa harhoissaan eläminen kun on nyt muutenkin osoittautunut niin tehokkaaksi toimintatavaksi (NOT!) viime aikoina, niin mikäs siinä.. ;-P
Pian on joulu.
Sen tietää siitä, ettei sisko ole kuunnellut kahteen viikkoon juuri muuta kuin joululauluja. Sen huomaa myös siitä, että kaupat alkavat taas pitää oviaan auki sunnuntaisinkin. Tästä pitää nauttia, tämän jälkeen sunnuntaiaukioloajat vaipuvat oikeasti jäihin moneksi kuukaudeksi ja pitkin kevättalvea ja kevättä on sitten muistettava ihan oikeasti käydä tekemässä viikonlopun ruokaostokset viimeistään lauantaina. Se taas tarkoittaa sitä, että allekirjoittanut huonomuistisuuden kuningatar joutunee hamstraamaan residenssiinsä paljon kuivattuja, tölkitettyjä ja jatkojalostettuja elintarvikkeita pahan päivän (eli sunnuntaiden) varalle.. Myös pakastin on tosi pop tässä projektissa.

Tout est dit puisqu'en amour.