12.8.2011

Kesäilta Päijänteellä

Reilu vuosi sitten olimme hyvän ystäväni kanssa yhteistuumin kaasoina siskolleni. Tänä kesänä saimme kiitokseksi avustamme seuraavanlaisen lahjakortin:

Olen usein ihaillut höyrylaivoja satamassa, ja olemmekin suunnitelleet jo viimeisen viiden vuoden ajan Päijänne-risteilyä.. Onneksi nyt sitten saimme viimein siskon ja miehensä suosiollisella avustuksella suunnitelmamme toteutettua. 

Jännityksellä nousimmekin sitten tänään kyytiin, s/s Suomi -nimiseen sataviisivuotiaaseen höyrylaivaan, jossa meidät ohjattiin heti alkuunsa notkuvan buffetpöydän ääreen laivan takaosaan. Ja kyllä siellä sitten piisasikin herkkuja! 


Aluksi oli tietenkin runsas salaattipöytä. Ihastuimme molemmat varsinkin pestobroileriperunasalaattiin, jota jo suunnittelimme tekevämme lähitulevaisuudessa itse yhteen jos toiseenkin tilaisuuteen. Samalla keksimme, että voisimme viettää kuusivuotisjuhlapäivääkin, tuleehan ensimmäiseen yhteiseen kämppisasuntoomme muutosta kuluneeksi jo niinkin monta vuotta ensi kuun ensimmäisestä päivästä lähtien. Niin se aika vaan kuluu.

Salaattipöydän antimia.
Lämpiminä pääruokina punaviininautaa, smetanalohta,
uunijuureksia ja perunoita. Nam!

Jälkiruoaksi vielä hedelmärahkaa minttusuklaahipuilla, suosikeillani,
strösseleillä koristeltuna! Lisäksi  tietenkin teetä.
Ruokaillessa ja maisemia ihastellessa kuluikin kivasti ensimmäinen kolmesta risteilytunnista. Satavuotiaassa höyrylaivassa sitä kuulkaa onkin tunnelmaa, sen voin sanoa! Ravintolan ikkunapaikoilta avautui hienot näkymät Päijänteelle.


Sen sijaan kauan visioimani liehuvahelmainen mekko olisi kenties voinut olla vähän astetta vähäliehuvaisempi, sillä nyt se houkutteli puoleensa ehkä vähän turhankin päihtynyttä huomiota roppakaupalla. Puhumattakaan siitä, että se oli, no, kovin liehuvainen: 


Risteily kului ruokailun jälkeen maisemia ihastellessa, ja höyrylaivaa läpikotaisin tutkiessa. Ansaitsimmepa me henkilökunnan puolesta jopa lempinimen "postikorttitytöt", kun kiinnostuimme mahdollisuudesta lähettää laivalta "s/s Suomi" -leimalla varustettuja maisemakortteja. Ah, Päijänne, maailman parantaminen ja huolien jakaminen hyvässä seurassa kuohuviinidrinkkien äärellä...


..ja risteilyn päätteeksi pimenevässä illassa loistivat kotikaupungin valot. Niin, niissä kuluneessa kuudessa vuodessa, jotka meiltä kului tämänkin risteilyn suunnittelusta sen toteutukseen, on opiskelukaupungistamme muodostunut meille molemmille. Opinnot ovat tältä erää takana päin, mutta ystävyytemme toivottavasti vasta aluillaan.


1 kommentti:

Laura kirjoitti...

Ihania kuvia! Täytynee ehdottomasti joskus tehdä tuollainen reissu. IHania herkkuja... nams.