7.8.2011

Kuvaton viikko koirien seurassa

Kuvituksena lakatut varpaankynnet, kun ei
muitakaan kubvia tullut juuri otettua.
Kulunut viikko on vierähtänyt ralliviikkotyöputkesta toipuessa ja koiria hoitaessa. Pikkusiskon kaksi kääpiösnautseria siis olivat toisen siskon luona hoidossa, ja niinpä minäkin olin siellä tiiviisti.

Viikon aikana seikkailtiin paljon metsässä ja löydettiin mustikoita sekä mustatorvisieniä. Koirien kanssa käytiin myös koirapuistossa tutustuttamassa koiria muihin koiriin. Tämä teki varsinkin nuoremmalle, Nöpö-pojalle oikein hyvää, sillä Nöpö ei ole vielä oikein ymmärtänyt muiden koirien tai ihmisten olemassaoloa muuna, kuin välittömänä uhkana, jolle pitää haukkua. Nyt sai herra haukkua sydämensä kyllyydestä kyllästymiseen asti, ja hetken aikaa muiden koirien parissa oltuaan ei haukkumisintoja enää tuntunutkaan löytyvän samalla tavalla. Olihan ne isommat koirat niin pelottavia, kun koettivat leikkiä.. 


7 kommenttia:

Rni kirjoitti...

Harmi, ettette napsineet kuvia koirista, olivat muistaakseni kyllä syötävän suloisia yksilöitä! :)

Saako udella miten koirat tulevat yleensä toimeen muiden koirien kanssa, jos pääsevät nenäetäisyydelle? Leikkivätkö koirapuistossa muiden kanssa vai olivatko varautuneempia eivätkä lähteneet mukaan leikkiin? Onko Nöpön haukku enemmän sellaista innostunutta leikkihaukkua vai rähinähaukkua? Suhtautuvatko muihin koiriin/ihmisiin eri lailla hihnassa kuin vapaana?

Koirapuistot ovat kyllä kivoja paikkoja, niissä pääsevät vuhkut kunnolla juoksemaan ja telmimään.

Lilya kirjoitti...

Piki on vanhempana jo oppinut muiden koirien kanssa kohtaamisia ja leikkii lopulta ihan innoissaan pienen varautuneisuuden jälkeen, mutta Nöpön seurassa ollessaan haukkuu vaan yllytettynä muille koirille myös. Nöpö taas rähisee muille koirille, kun ei ole tottunut niille, eikä uskalla lähteä leikkimään niiden kanssa. En oikein tiedä, miten sitä voisi totuttaa näinä lyhyinä vierailuhetkinä, joita se täällä viettää. Hihnassa haukkuvat molemmat kyllä enemmän (Piki lähinnä Nöpön yllyttämänä), ilman hihnaa ei uskalla Nöpö kauaa haukkua, vaan vilistää helmoihin turvaan melko nopeasti.

Rni kirjoitti...

Siinä tapauksessa koiria ei kyllä ehkä kannata viedä koirapuistoon, ei ainakaan Nöpöä. Se kokee tilanteen todennäköisesti niin stressaavana, ettei sinällään hyvästä ideasta ole paljoltikaan apua varsinaisen koira-aggression hoidossa: puistoon voisi viedä arkaa koiraa totuttamismielessä, mutta Nöpön ongelma ei selkeästi ole arkuudessa. Puistossa se myös todennäköisesti häiritsee muita koiria ja pakottaa käytöksellään muut koirat puolustuskannalle ja saa kaikki puiston koiran virittyneeseen tilaan. Koirapuiston säännöissä usein myös kielletään aggressiivisen koiran vienti puistoon – vaikka koira ei ihmisille tekisi mitään, sen käytös viittaa siihen, että sopivasti yllytettynä käy toisen koiran päälle. :/ Harmi kyllä, että toinen kokee jostakin syystä ympäristön niin uhkaavana. Onko koiria sosiaalistettu pentuna tarpeeksi kaupungin ääniin ja elämään? :)

Nöpön rähinä tuskin johtuu siitä, ettei se ole tottunut muihin koiriin, onhan sillä Piki kaverina ja on siis todennäköisesti sosiaalistunut puhumaan ”koirien kieltä” (etenkin jos Piki kerran hyvätapaisempi on). Kuulostaa siltä, että se joko pelkää niin hemmetisti että haukkuu epävarmuuttaan muita kauemmaksi tai sitten pyrkii suojelemaan omistajaansa hirmuiselle egolla ja uholla. Jälkimmäisessä tapauksessa koirapuisto voi olla Nöpölle vähän vaarallinenkin paikka, jos vastaan sattuu tulemaan toinen epävarma/aggressiivinen koira, joka on koollisesti isompi ja hyökkää päälle. Etenkin tuo Nöpön taipumus livistää omistajan helmoihin ja räkyttää sieltä on tosi vaarallinen ja muita koiria kuumentava temppu, jos se sallitaan. Oli syynä sitten aggressio tai pelko, Nöpö ei kuitenkaan selkeästi luota taluttajaan/omistajaan, vaan kokee että hänen tulee astua estradille ja puolustaa tuota taluttajaa, kun ei se itsekään osaa. (Koirapuistossa tämä kaikki vielä korostuu, kun on tila, jossa ei päästä karkuun ja koirien lisäksi törmäävät myös omistajien persoonallisuudet. Olen joutunut joskus irrottamaan itsekin liian kuumana käyneen Lunan toisesta koirasta, kun yritti niin kuumeisesti omia omakseen puistoon juuri saapunutta isäntäänsä ja väsyneenä alkoi näytellä hampaita toisille. Siinä lähdettiin heti hihnassa pihalle puistosta, inhottavaa).

Jos koirat ovat oikein persoja jollekin (herkut, lelu, kehut, leikki), niitä kannattaisi motivoida niiden avulla katselemaan muita koiria ihan rauhassa ja hyvästä käytöksestä palkiten. :) Kannattaa kokeilla lenkittää myös koiria erikseen ja puuttua huonoon käytökseen jo ennen kuin koira on täysi rähinä päällä. Ymmärrän kyllä, että on hankala vaikuttaa tilanteeseen, kun käyvät kaupungissa niin harvoin :/

Lilya kirjoitti...

Voi Nöpö-raukka toivottavasti ei olla onnistuttu peruuttamattomasti traumatisoimaan sitä tietämättömyyksissämme! :-(

Koetettiin tosiaan lenkittääkin niitä erikseen, käyttäytyivät kyllä molemmat paljon paremmin. En oikein tiedä, miten tuon Nöpön kanssa sitten oikein tekisi, pitää varmaan käyttää sitä siellä puistossa silloin, kun siellä ei muita koiria ole. Kotonaan kun asuvat sen verran enemmän maalla, etten usko sillä ihan hirvittävästi kaupunkikokemusta olevan.. Piki kuitenkin on oppinut tavoille paremmin, mutta jotenkin näyttää siltä, että yhteiselo toisen koiran kanssa hidasta/estää tuota Nöpön oppimista. Voisikohan näin olla, vai onko se sitten vaan epävarmempi vierailulla ollessaan?

Kylläpä on hankalaa olla satunnaisena varaäitinä mammanpoikakoiralle!

Rni kirjoitti...

Koirissa on se ihana puoli, että ne ovat monella tapaa anteeksiantavia: omistaja muistaa pidempään koulutuksen mokat kuin koira itse. Allekirjo olisi saanut Lunasta alkuaikojen sähellyksensä kanssa helposti leivottua luonnevikaisen yksilön, jos koirilla olisi norsun tai edes ihmisten muisti. Mutta nopeasti ne toipuvat ja oppivat uusille urille :)

Ja miusta tuntuu, että olet ihan oikeilla jäljillä tuossa, että vanhemman koiran seura selkeästi kiihdyttää jostain syystä Nöpöä kaksin verroin. Varmasti tosin jo pelkkä visiitti kaupunkiin on kamalan stressaava koiralle, joka ei ole moiseen niin tottunut. Itse huomaan omassa koirassa eron jo siinä, kun vien sen täältä lähiöstä keskustaan. Joudun istumaan usein keskustassa aloillani esimerkiksi puistonpenkillä ensimmäisen vartin vain antaakseni koiran katsella ja rauhoittua sekä nuuhkia, enkä lähde liikkeelle ennen kuin koira oma-aloitteisesti ottaa kontaktia minuun.

Nöpön muihin koiriin totuttelu kannattaisi aloittaa siten, että se viedään yksikseen ilman Pikiä lenkille ja sitä motivoidaan jollakin oikein ihanalla (herkut, lelu, kehut – mille koira onkaan perso). Kannattaa myös pitää huolta siitä, että koira on nälkäinen eli oikein kunnolla motivoitunut kuuntelemaan sitä paikkaa, josta namupala tulee. Kokeilkaa mennä johonkin paikkaan, jossa koiria tiedetään olevan paljon, mutta sellaiselle etäisyydelle, ettette ole toisten koirien/ihmisten tiellä. Esimerkiksi joku puiston perimmäinen nurkka on hyvä, etäisyyttä voi olla kymmeniäkin metrejä muihin ohikulkijoihin. Sen jälkeen istutaan alas ja odotetaan, että koiria alkaa tulla. Aina kun koira tai muu Nöpöä yleensä haukututtava ärsyke ilmaantuu näköpiiriin ja Nöpö käyttäytyy rauhallisesti/ei hauku/katsoo omistajaan, annetaan palkinto. Ensin kannattaa tyytyä aika vähään, eli jo siihen, että koira on rauhallisesti aloillaan. Myöhemmin se alkaa katsoa omistajaan, kun tietää saavansa sieltä namuja. Ihan kamalaa riehuleikkiä en suosittele palkaksi, jottei koiraa kiihdytettäisi turhaan jo valmiiksi kiihdyttävässä tilanteessa. Syöminen on hyvä, kun se rauhoittaa koiraa. Jos Nöpö meinaa käydä kierroksilla, silloin välimatkaa pidennetään vaikka se olisi sata metriä. Heti kun koira on rauhallinen, palkitaan ja kehutaan. Kun koira on tietyssä etäisyydessä rauhallinen ja katsoo omistajaa (eli on oppinut ymmärtämään, että rauhallisesta käytöksestä ja katsekontaktista saa ruokaa, omnomnom :D), voidaan mennä pikkuhiljaa lähemmäs ja lähemmäs. Tämä voi olla vaikka askel kerrallaankin ja tässä voi kestää todella pitkään (kokemusta löytyy :D). Tällä metodilla olen itse opettanut Lunan lähestulkoon jo kokonaan siihen, että se on lenkillä ehdollistunut toisen koiran nähdessään tulemaan heti minun luokseni, koska tietää silloin saavansa ruokaa. Ja jos Nöpö pelkää toisia koiria, sitä ei moisiin kannata edes totuttaa tai antaa sen moikata ketään hihnassa. Pikistä on sille ihan tarpeeksi seuraa ja koirakontaktia arjen keskellä.

Jos koira ei meinaa kestää pöksyissään toisen koiran nähdessään, kannattaa tarkkailla sitä ja antaa jokin kieltosana ennen kuin haukku alkaa. Jos koira hämmentyy kieltosanasta edes sen verran, että vilkaisee omistajaa ja lopettaa epätoivotun toiminnan (rähinään itsensä kiihdyttäminen) kehutaan ja palkataan hurjasti. Tämäkin vaatii paljon toistoa ja kokeiluja, mutta Nöpö on kuitenkin nuori ja nopeaoppinen veijari :)

Rni kirjoitti...

Toinen kommentti, kun loppukaneetti ei mahtunut. :D Nöpön tai Pikin ongelmat eivät luonnollisestikaan ole teidän vikanne, tehän olette suorastaan yrittäneet kaikkenne edes jollain lailla koiria kouluttaaksenne, vaikka pohjakoulutus olisi pitänyt tehdä jo kotona pikkupentuna ja ongelmat ovat todennäköisin lähtöisin sieltä :) Minusta vain ihailtavaa, että välitätte siskon koirista niin kovasti, että yritätte niitä kouluttaa, vaikkeivat tosiaan ole edes omia.

Toivottavasti en muuten ole vaikuttanut kauhealta perskyylältä – en tavallisesti sano muiden koirien kouluttamisesta tai koira-arjesta yhtään mitään, kun olen itsekin koiran kanssa täysi raakile eikä tuo Lunakaan mikään mallioppilas ole. :D Olen nähnyt koirapuistossa kuitenkin itse ihan hurjaa jälkeä, kun todistin saksanpaimenkoiran ja tiibetinspanielin yhteenajoa, jossa pienempi koira aloitti aggressiivisen räkytyksen ja isompi ei hillinnytkään itseään, vaan nappasi pikkuisen leukoihin ja riepotti sitä kuin räsynukkea ympäri puistoa. Kyllä se koira sieltä saatiin lopulta pelastettua, mutta näytti olemuksesta päätellen siltä, että selkäranka olisi napsahtanut poikki ja verta vuotavia haavoja oli niitäkin melkoisesti. Jäi aikamoiset traumat, etenkin kun tuo meidänkin vauhkovallaton on helposti kuumiava ja heikkohermoinen koira.

Lilya kirjoitti...

Hih, ei tullut mitenkään kyylätty olo, mitä nyt harmittaa välillä noiden koirien puolesta. Jos olisivat omia, niin kyllä olis vähän enemmän panostusta niiden koulutuksen ja tapojen suhteen. Mutta eipä se kai niille nyt elämää suurempi ongelma ehkä ole, kun muuttivat juuri entistäkin enemmän maalle asumaan. Olisi vaan kivempaa, jos osaisivat kivasti kaupungissakin olla. Nytkin viikonloppuna kyllä temmelsivät niin onnellisen näköisinä pihassaan, herttaiset eläimet. :-)