Kiireisiä päiviä, unettomia öitä

Viikko on kulunut pääosin arjen kiireiden keskellä tasapainoillessa. Juuri tällä hetkellä vielä edessä jatkuva kahdeksan työpäivän mittainen putki ei yhtään houkuttelisi. Edes päivä kerrallaan-ajattelusta ei ole paljoa lohtua. Kaiken kiireen lisäksi tulevaisuusstressino on taas puhjennut niin kovaksi, etten saa öisin enää kunnolla unta. Eilisiltana katsoin rauhoittuakseni  Going the Distance -nimisen komediapätkän, jonka ensiminuuteilla päähenkilö totesi, "I'm thirty-one. I'm an intern. I'm going to get wasted." Ensimmäinen ajatus oli, että siinäkö on minunkin tulevaisuuteni?! Menneenä keskiviikkona pääsin taas tapaamaan ammattiliiton koulutusillassa kohtalotovereitani. Heidän kohtalonsa eivät pääosin kyllä paljoa lohduttaneet, sillä edessä ei todellakaan näytä olevan mitään kovin ihanaa tulevaisuutta. Tietysti näissä koulutuksissa käy pääosin ne, joilla on siihen tarvetta, mutta siltikin.. Haluaisin ehkä tavata myös niitä oikeita menestyjiä, niitä, jotka ovat joskus onnistuneet pääsemään sinne työelämään asti. Harmittaa, kun YKL huomaavaisesti lakkasi järjestämästä mentorointiohjelmaansa juuri tänä keväänä, kun olisin sellaiseen tahtonut päästä. No, kevät jatkuu sitten ilman tsemppaavaa onnistujaa, jatkuvasti työhakemuksia lähettelemällä ja "ei meitä sun hakemukset paljoa kiinnosta" -vastauksia saaden. Ai niin, ja se työttömyyteni sinetöivä gradukin pitäisi valmistaa. Kylläpä motivoi.