28.3.2011

Blinejä ja Plantagenia

Viikonloppuna pääsin kokeilemaan uusia juttuja. Koirat saapuivat siskon ja miehensä luo hoitoon viime keskiviikkona, joten niiden kanssa on tullut puuhailtua paljonkin. Eivät kyllä oikein osaa käyttäytyä muiden koirien kanssa kovinkaan mallikkaasti, varsinkaan Nöpö, mutta muutoin olivat pääosin oikein suloisia. Yritimmekin totuttaa niitä muihin koiriin käymällä koirapuistossa, vaikka aikamoista haukkumista käynnit olivatkin. Mutta kyllä ne siitä tottuvat, kun sitkeästi niitä siellä käyttää aina, kun ovat kylässä.

Kävimme myös hyödyntämässä autoa marketti- ja Plantagenreissulla. Plantagenissa en ollutkaan koskaan aiemmin käynyt, mutta koska suunnittelemme Maijan kanssa huonekasvien ostopaikoista artikkelia Viidakkokirjeisiin, oli tietysti "tieteen ja journalismin nimissä" käytävä siellä, otettava kuvia ja vielä hairahduttava ostamaan kasvikin. Törmäsin nimittäin somaan keihäsanopinkieleen (Sansevieria cylindrica), joka maksoi ainoastaan 7,95€. Keihäsanopinkieleksi tämä oli mielestäni todella halpa, sillä sitä näkee harvoin myynnissä, ja hinta on aina jossain parin kympin tietämillä. Kasvi lähti siis pienen harkinnan jälkeen mukaan. Pitänee istuttaa se mitä pikimiten uuteen ruukkuun, jotta se saa oikeanlaista kasvualustaa nykyisen turpeen sijasta.

Hienosti paketoimani keihäsanopinkieli.

Ja tältä se näyttää ilman pakettia.
Plantagenin jälkeen suunnistimme marketeille, mistä oli tarkoitus ostaa ainekset blini-iltaan, sekä kukkamultaa. Näiden lisäksi sorruin alekasvihyllyn luona ostamaan posliinikukan. Se vaan oli niin soma, etten voinut vastustaa, ja maksoikin vaivaiset neljä euroa! Sitä kaupiteltiin isoposliinikukkana, muttei se kyllä siltä näyttänyt. Kotona selvittelin hieman asiaa, ja se paljastui Hoya compactaksi. Lajikkeeltaan tämä kyseinen H. compacta on Regalis, eli sillä on hauskojen kurttulehtiensä reunoilla valkoista. Saapa nähdä, miten tulen toimeen sen kanssa, ja saanko sen kukkimaan. Kukat ainakin näyttäisivät hienoilta ja tuoksuisivatkin vielä.

Hoya compacta "Regalis".
Illalla tehtiin blinejä. En ole aiemmin syönyt niitä, eikä minulla näin ollen siis ollut mitään ennakko-odotuksia. Kuvittelin jotenkin, että ne ovat hieman työläitä ja hankalia tehdä, mutta todellisuudessa ne ovatkin hyvin helppoja. Googlettelin ohjeita aikani, ja päädyn sitten Blineihin Störmsön tapaan. Noudattelin ohjetta muuten tarkkaan, mutta laitoin kermaviilin tilalle turkkilaista jogurttia, kun olin sitä jo ehtinyt hankkimaan. Eli tässä siis mukaeltu ohjeeni Strömsön bileistä:

10g hiivaa (käytin tuorehiivaa)
2dl kädenlämpöistä maitoa
1½dl tattarijauhoja
1dl vehnäjauhoja
1dl turkkilaista jogurttia
1 munankeltuainen
1 munanvalkuainen
ripaus suolaa
voita paistamiseen

Murenna hiiva maitoon. Lisää jauhot, jogurtti, keltuainen ja suola. Vatkaa taikina tasaiseksi ja anna sen nousta vähintään puoli tuntia. Vatkaa valkuainen kovaksi vaahdoksi ja sekoita varovasti taikinaan. Paista blinit pienessä määrässä voita.

Tuolla alkuperäisellä ohjesivulla on lisää vinkkejä blinien paistoon, ja niitä noudattamalla tulikin tosi hyvän näköisiä ja tuoksuisia blinejä. Syötiin omamme graavilohen, punasipulihakkeluksen, maistekurkkujen ja smetanan kera. Ja täytyy sanoa, että oli mahtavan hyvää! Näin ollen minusta tuli kertaheitolla blinien suuri ystävä. Pitää lähiaikoina kokeilla tätä ohjetta uudemman kerran..

P.S. Koska valmistimme ja söimme blinit Earth Hourin aikana, ei niistä tullut otettua kuvia. Uusintakierrokselta sitten!

4 kommenttia:

Laura kirjoitti...

Tulee Venäjän matkat mieleen.. blinejä ja belmenejä.

Rni kirjoitti...

Onpa ihanan näköiset kaksi karvakorvaa - mitä nämä sulostukset ovat rodultaan?

Meillä Luna oli myös pentuna kovin onneton muiden koirien kanssa ja vielä nykyisinkin meinaa lentää innosta nahoistaan kun näkee toisen koiran. Koirapuistoihin meno on toki hyvä juttu, mutta kannattaa kokeilla myös rauhallisesta käytöksestä ja kontaktista palkkaamista jos koiruudella ei meinaa hermot kestää, ainakin meillä toimi kuin häkä ja nykyisin sujuu jo ihan kivasti :)

Ovat nuo koiruudet kyllä ihania <3

Lilya kirjoitti...

Nämä on kääpiösnautsereita molemmat. :-) Ois niin siistiä päästä opettamaan niitä vähän pitkäjänteisemmin, mutta kun ovat niin harvoin kylässä.. Piki tosin on jo jotain oppinutkin, mutta kun Nöpö säntää haukkumaan, niin ei se vielä pysty pitämään itseään kurissa, vaan aloittaa kans haukkumisen. Teillä on Luna kyllä ihan mallikoira, ainakin mitä oon blogista seuraillut. :-)

Rni kirjoitti...

Aah, luulin että koirat on samassa kaupungissa, mutta nyt aiempia koiruusmerkintöjä katsoessa hokasin, että eivätpäs olekaan :)

Joo, meilläkin piti pentuna kouluttaa pois haukkua palkitsemalla Lunaa aina rauhallisesta katselusta - sitä ennen neiti haukkui kaiken alkaen rullaluistelijoista ja päättyen pikkulapsiin ja toisiin koiriin. Nyt ei hauku enää vastaantulijoille ollenkaan, mutta kyllä siihen aikaa (ja namupaloja :D) meni!

Luna on kyllä toheltaessaan ja vouhkatessaan kaikkea muuta kuin mallikoira, mutta pienin askelin mennään koko ajan eteenpäin ja kohti rauhallisempaa ja rennompaa koiraa :D Edelleenkin toisen koiran tai tutun ihmisen nähdessään koira menee ihan hallitsemattomaksi ja haluaisi lenkillä kovasti moikata kaikkea liikkuvaa :P Tää koulutus on varmaan elinikäistä tän kohelon kanssa...