Ja kas näin erittäin mukava ja vaiherikas Helsingin viikonloppu päättyi eilen VR:n toimesta 5,5 tunnin kotimatkaan. Kävellenkin olisi varmaan päässyt Tikkurilaan alle puolessatoista tunnissa, toisin kuin mihin alle hajoava Pendolinomme pystyi. Onneksi oli hyvää matkaseuraa ja asioihin pystyi suhtautumaan huumorilla ravintolavaunussa. Tulihan sitä samalla testattua Tampereen ex-rumilussisustusvoittaja, pizzamesta Jalopeno. Ei pahempi, tosin karkkiväriset pöydät olisi saanut hävittää remontin myötä. Ja Jyväskylään matkatessa helpotti hieman omaa istumista inttipojat, joita takuuvarmasti kyrsi tuhatkertaisesti enemmän paluu varuskuntaan noin x tuntia myöhässä.
Tajusin, etten tiedä elämästäni mitään eikä sillä ole mitään fiksua tai filmaattista sisältöä tai tarkoitusta. Intohimoni biologiaan on näpertelyä, eikä sekään niin kovin vakailla liekeillä tällä hetkellä roihua. Japanologian porukkaan verrattuna olen aika nuivahko tapaus. Maailmani on aika suppea ja tuntuu, että se kuristuu kuristumistaan tukehduttaen minut samalla. Olen ihan syystäkin tylsä ja mielenkiinnoton tapaus. Haluan vähän jännitystä elämään, haluan elää enkä odotella elämän alkavan "joskus myöhemmin". Haluan olla nyt-ihminen, en kuulua "sitten "-porukkaan. Haluan aloittaa heti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti