Entäs sitten?
Entä sitten kun linnut on lähteneet
ja verkkaan käy virtojen juoksu.
Entä sitten kun päivät on viilenneet
ja poissa on nurmien tuoksu.
Sinä vieläkö viivyt mun vierelläin
tuuli tuiskuna lunta kun heittää,
yhä kätesi löydänkö kädestäin
paksu jää vaikka muistoja peittää.
Entä sitten kun päivät jo hämärtyy
se pois viekö elämän uskon.
Entä sitten kun eessämme värjäytyy
ranta taivaan jo väreillä ruskon.
Sinä vieläkö viivyt mun vierelläin
aallot raueten iltaan kun taipuu.
Yhä kuiskaatko hiljaa mun nimeäin
päivä lopulta mailleen kun vaipuu.
Entä sitten kun lyhenee askeleet
on haaveiden tilalla muistot.
Entä sitten kun silmiin saa kyyneleet
nauru lasten ja leikkipuistot
Sinä vielä jos viivyt mun vierelläin
kun on kaikki jo sanottu kerran.
Sulle ojentaa tahtoisin elämäin
se on sun yhden elämän verran.
-Timo Koivusalo-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti