Kiirekiirekiirekiire. Semmoinen on ollut minun syyskuuni vuonna 2011. Protomolla on mennyt Villikatajan kanssa hurjasti aikaa, ja paljon olemme edistyneetkin. Silti tuntuu, että vaikka mitä on vielä tekemättä. Onneksi päätimme nyt vähän yrittää ottaa rennommin ensi viikkoa, pikkusiskokin tulee kylään syysloman kunniaksi. Ehtisi sitten pelailla lautapelejä ja nauttia rennosta yhdessäolostakin.
 |
| Herkkusieniä! |
On tähän syksyyn onneksi mahtunut levollisia pilkahduksiakin sinne tänne. Tänä syksynä, enemmän kuin minään aiempana vuonna, on tullut vietettyä aikaa luonnossa. Olen ollut kiipeilemässä Hyyppäänvuoren kallioilla ja poimimassa karpaloita suolla, seikkaillut lukuisilla sieniretkillä ja löytänyt elämäni ensimmäiset villiherkkusienet.
 |
| Sienisatoa. |
Kiitos Villikatajan, olen päässyt entistä enemmän liikkeelle kotisohvalta (tai siis, minullahan ei ole oikeasti sohvaa, joten tämä olkoon kuvainnollinen toteamus) ja haastanut itseni liikkumaan. Ja tähän mennessä jokainen kerta on osoittautunut sen arvoiseksi, vaikka lähtiessä ei siltä olekaan aina tuntunut. Luonnossa liikkumisesta on saanut myös virtaa pimeneviin päiviin, enkä ole huomannut, että olisin samalla tavalla alakuloinen, kuin yleensä aina näihin aikoihin. Saapa nähdä, miten selviän sitten, kun alkaa tulla jo ihan liian kylmä, eikä syksyn satoakaan enää ole kerättävissä. Ehkä uhmaan säätä silloinkin, ja lähden liikkeelle luontoon rauhoittumaan ja rentoutumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti