"Kesä loppuu, lopu sinäkin!"

Maisemaa matkan varrelta.

Ilmeisesti blogitekstit näyttävät laahaavan säännönmukaisesti edellisen viikonlopun tapahtumissa, joten tässäpä koostetta kesänlopettajaisista Lappeenrannasta. Eeppinen reissu kesti neljä päivää, eli lähdimme matkaan jo torstaina miesväen päästyä töistä. Matkasimme siis Anniksen ja mikkotuksen kanssa perinteikkäisiin klaanikesänlopettajaisiin. 

Merel.. siis järvelle!

Perjantaina pääsimme tutustumaan muun muassa kanavaristeilyyn M/S Camillalla, ja itse koin ensimmäistä kertaa sulkuportin läpi veneilyn jännittävyyden. Lisäksi tutustuin ja suin päin ihastuin paikalliseen erityisherkkuun, vetyyn, satamakahvilassa. 

Sulkuportti, jännittävää.

Maisemia kanavaristeilyn varrelta.

Tuttavallinen Pirjoksi nimetty lude laskeutui
hiuksiini matkan aikana.

Kanavaristeilyn ja vetyjen nauttimisen jälkeen teimme kierroksen hiekkalinnassa sekä linnoituksessa. hiekkalinnan osalta olikin viimeiset hetken tämän kesän kohdalla, sillä seuraavana päivänä alue suljettiin. Jänniä  ja todella taidokkaita veistoksia olikin sirkusteemalla toteutettu. 

Upea norsuveistos.

Näkymä linnoitukselta. Neuchâtel on my mind!

Illalla olikin vuorossa kauan hehkutettu ja odotettu paikallisherkku: Lemin särä. Isäntäparimme oli jotenkin onistunut hankkimaan meille paikat Museopirtille särän äärelle, ja puitteet olivat ihan mahtavat! Niin kuin oli muuten se säräkin. Aivan mielettömän hyvää ja suussasulavaa. Kyllä harmitti, ettei ollut pohjaton maha, vaan hyytyminen iski kolmannen lautasellisen jälkeen. Seurueen miesväen parhaimmisto jaksoi vielä muutaman lautasellisen pidempään. Ruokailun loppuvaiheessa meille vielä tarjoutui yllättäen tilaisuus päästä kuulemaan viereisessä huoneessa kokoustaneen mieskuoron esiintymistä, ja tarjottiinpa meille vielä kokouksesta yli jäänyttä täytekakkua kahveineen. Huh, kun olikin maha pinkeänä sen jälkeen! Loppuilta kuluikin hyvin rennoissa merkeissä, erittäin huonojen youtube-videoiden ja muiden nauhoitteiden säestämänä. 

Museopirtti.

Suussasulavaa särää.

Lauantaina suunnistin seurueen miesväen kanssa paikalliseen leipomoon sillä aikaa, kun seurueen muu naisväki lähti shoppailemaan. Leipomossa nautimme aamupäiväkahveista aurinkoterassilla, ja sen jälkeen suuntasimme opettavaiselle kierrokselle Motonetiin. Vaikka en nyt ihan kohdeyleisöä ollutkaan, niin olihan siellä silti ihan mielenkiintoista.

Pusut.

Iltapäivällä lähdimme markettien kautta eeppisen ruokamäärän kanssa loppuviikoksi mökkimaisemiin. Ja millaisiin maisemiin päädyimmekään! Upea rantamökki ja lisänukkumapaikkoja sen pihassa tarjoava asuntoauto olivat kerta kaikkiaan täydellisiä. Mikäs siinä oli meidän saunoessa, grillaillessa ja aikaa hyvässä seurassa viettäessä. 

Tupavuoren "tupa".

Mökki-idylliä.

Teimme myös seikkailuretken jännittäville kalliohalkeamille ja luolamuodostumille Tupavuorelle. Retken aikana törmäsimme niin suureen määrään sieniä, sekä hämmentävän runsassatoiseen juolukkakasvustoon, että päätimme palata vielä sunnuntaina ennen kotiin lähtöä keräämään herkut parempaan talteen. Näin myös teimme, vaikka seurue olikin jo edellisen illan valvomisten jälkeen hieman väsynyt. Reissun saldona olikin siis hyvien muistojen, rennon olon ja valokuvatukullisen lisäksi vielä makumuistoja ensi talven varalle.

Kädentaidot kunniaan -askartelimme myös ulpukkapossuja!

P.S. Tämä oli blogin 200 postaus, ja mielestäni erittäin sopiva sellaiseksi.