29.7.2011

Kesämökillä





Viime viikonlopun mökkireissulla tuli ihasteltua luontoa sen moninaisuudessaan. Oli ritariperhosen toukka, kasvikauneutta ja vielä hurja ukkosmyrskykin, joka paiskoi pihakalusteet pitkin poikin nurmikkoa. 

26.7.2011

Sushia


Sushi on minulle aika uusi ruokatuttavuus. Ainakin tietääkseni, sillä kaikista lapsuuden inhokkiällötysmaistiaisista ei nyt ole tullut pidettyä lukua.. Joka tapauksessa, olen näin opiskeluaikoinani tutustunut sushiin pikku hiljaa. Parin ensimmäisen maistamiskerran jäljiltä makuaisti rupesi jo tottumaan siihen, mitä oli odotettavissa, ja nyt pidänkin sushista kovasti. Viime viikolla teimme yhdessä vierailullaan Jyväskylää pitkästä aikaa kunnioittaneen lukioystäväni kanssa sushia itse. Saatoimme ehkä hieman ylimitoittaa sushit, sillä söimme niitä lopulta seuraavana päivänäkin rantapiknikillä. Mutta tuli ihan mielettömän hyviä! Ohjeita lunttasimme täältä ja täältä, ja täytteiksi kasasimme munakasta, lohta, jokiravunpyrstöjä, avokadoa ja kurkkua erilaisin yhdistelmin. Varsinkin avokado toimi tosi hyvin, ja oli sushitäytteenä minulle uusi. Seuraavalla sushintekokerralla se pääsee kyllä ehdottomasti mukaan jälleen. 

Sushin lisäksi teimme myös muun muassa kanelibanaanimuffineita, kävimme katsomassa Harry Potter -saagan päätösosan ja vietimme laiskanletkeää rantapäivää. 

Loppuviikko kuluikin sitten kasvivärjäyskurssin tarjottavia valmistellessa, sekä pikavierailulla ystäväpariskunnan mökillä. Mökki osoittautu ihan taivaalliseksi, ja ainoastaan hieman toivotumpaa sateisempi keli aiheutti vähän hankaluuksia ulkona hengailulle. Vaikka olihan myrskybongauskin kyllä jännittävää! 

23.7.2011

Suruvalittelut

(kuva Wikimedia Commons)
Ja syvin osanottoni norjalaisille.

21.7.2011

Sävyjä Pietaryrttimäen paletista

Värjäsin viime viikonloppuna Novitan luonnonvalkoista Nalle-lankaa pietaryrtillä. Langasta tuli mukavan voimakkaankeltaista, jopa vihreään taittuvaa. Rautavihtrillillä tästä tulisi varmasti vielä selkeämmin vihreää, pitääpä koettaa seuraavalla kerralla. Rautavihtrillin metsästys osoittautui muuten yllättävän haastavaksi. Lopulta sain sitä tilattua lähiapteekistani, jossa sanottiin, että tuote on poistumassa kokonaan tukkutilauslistoistakin, ilmeisesti verrattaen vähäisen kysynnän vuoksi. Kylläpä olisi sääli, jos sitä ei pian enää saisi!

Lanka ennen...
...ja jälkeen värjäyksen.

Tein myös kauniin vaaleanpunaista horsmankukkajuomaa, joskin käytin limen tilalla sitruunaa. Hyvää tuli! Varsinainen ituhippiviikonloppu siis.



12.7.2011

Hole-in-one!

Kävimme viime viikolla pikkusiskon vieraillessa porukalla minigolfaamassa Lilliputti -minigolfradalla. En ole itse aiemmin minigolfannut, joten odotinkin innolla, mitä tuleman pitää. Keli oli kesäisen aurinkoinen, ja mailat sekä pallot irtosivat sopuhintaan viereisestä jäätelökioskista. Lilliputti-minigolfiin kuuluu vähän päälle kymmenisen rataa, jotka ainakin seurueemme kohdalla tuntuivat olevan sopivasti vaihtelevan haastavia. Osaa radasta ei millään päässyt läpi seitsemän lyönnin enimmäismäärällä, kun taas muutamista radoista sattui, kukaties tuurilla, pääsemään yhdellä lyönnillä läpi. Itse kadotin kyllä kokonaan ajantajun minigolfaillessa, mutta siinä tunti tai vajaa pari tuntia ehti vierähtää, ennen kuin saimme radan läpi. Tykkäsin hurjasti! Miksen ole koskaan aiemmin käynyt minigolfaamassa?!?! No, ainakin vastedes käyn kyllä taatusti useastikin!

Golfretken jälkeen olimmekin kaikki hikisiä ja kuumissamme, joten päätimme lähteä pienelle uimareissulle huuhtomaan rankan urheilun nostattaman hien pois. 

9.7.2011

Viime viikkojen helmiä ja suvantoja

(kuva suomalainen.com)
Kesä saa näemmä ainakin tämän bloggarin laiskistumaan huomattavasti. Blogipäivitykset ovat lyhyitä, otsikoimattomia lausahduksia, ja kameran muistikortti pullistelee purkamattomista kuvista. Pieni "tähän mennessä tapahtunutta" -kooste lienee siis paikallaan.

Juhannus meni monellakin tapaa hieman epävakaisissa merkeissä, ja paljolta sateelta suojauduimme sisätiloihin. Juhannuskirjaksi sattumalta kirjastosta nappaamani Naomi Novikin Kuninkaan lohikäärme osoittautui niin koukuttavaksi, että paitsi ehdin lukea sen hyvin viikonlopun aikana, myös kanssamökkeilijä haksahti kirjaan niin, että hänkin luki sen saman juhannusviikonloppureissun aikana. Sittemmin ahmin myös Novikin seuraavan kirjan, Jadevaltaistuimen, jossa ensimmäisen kirjan hahmojen tarina jatkuu. Oi WSOY, käännätäpä seuraava kirja nopsaan, tai joudun lukemaan loput osat englanniksi! Englanniksi lukemisessahan ei ole mitään vikaa, mutta jostain syystä en pidä siitä, että kesken tarinaa täytyy vaihtaa kieltä. Oli se sitten suomesta englantiin, tai toisin päin. En myöskään yleensä kovin herkästi vaihda saman kirjailijan kirjoittamien kirjojen kieltä, vaikka kirjoissa itsessään ei sen kummempaa jatkumoa olisikaan.


Juhannuksen kunniaksi mökkiseurueemme nautti tänä vuonna aivan eeppisen suuresta, noin parimetrisestä juhannuskokosta, joka paloi iloisesti suunnilleen vuorokauden verran, sateisesta säästä huolimatta. Juhannuspäivän iltapäivänä kävi kokkomestarimme sateesta huolimatta paistelemassa kokon liekeissä vielä makkaraa.

Juhannuksen jälkeen debytoimme Villikatajan luontokurssijärjestäjinä ja pidimme luonnonyrtit-kurssin Kuohun kylätalolla. Täytyy sanoa, että edellinen päivä oli täynnä leipomista ja tarjoiltavien valmisteluja, ja kurssin pitäminenkin jännitti kieltämättä. Onneksi olin itse suurimmassa vastuussa keittiön puolella, ja näin ollen sain puuhailla asioita, mistä minulla on eniten aiempaakin kokemusta. Kurssin iltapalapöytä näytti tältä:


Tarjolla oli monenmoista luonnonyrttiteemaista syötävää: vuohenputki-kinkkupiirasta, sen gluteenitonta versiota vuohenputki-kinkkumuffineja, nokkoshyrriä, yrttijuomahaudukkeita ja mesiangervokeksejä. Ainakin omasta mielestäni kaikki maistui todella hyvälle, toivottavasti myös kurssilaiset tykkäsivät. Kaiken kaikkiaan kurssitouhuista jäi positiivinen ja mukava mieli, näitä lisää jatkossa sitten!


Mökkirantaa ja isoksi kasvanut
 Nöpö-hauva.
Viime aikoina on vietetty myös useampiakin syntymäpäiviä, joista tietenkin itselle tärkein on ollut oma 25-... ei kun siis, tietenkin 18-vuotispäivä! Syntymäpäiviä juhlittiin tänä vuonna aika pienesti, kun itsellä ei ollut mitään valtaisaa mielitekoa pitää isoja pirskeitä. Kivaa kuitenkin oli perheen kanssa vuokramökillä grillaillessa, saunoessa ja uidessakin. Ja tietenkin edellisen illan sangria- ja tapaskekkereissä. Hauskaa oli myös seuraavana päivänä vietetyissä enon 50-vuotisjuhlissa, jotka olivatkin hieman isompi kokoontuminen suvun kesken. Juhlien tarjoilullisena kohokohtana loisti upeaakin upeampi syntymäpäiväkakku, ja kaikki muutkin herkut olivat taas ensiluokkaisia.

Upeaakin upeampi 50-vuotisjuhlakakku.
Viikko on jatkunut pikkusiskon vierailulla, ja monenmoista kivaa ja jännää olemmekin päässeet tekemään. Niistä lisää sitten, kunhan ehtii taas kirjoitella. 


5.7.2011

Sai tutkintopaperit postissa, eli on nyt virallisesti tieteen poikamies.

Hurraa, hurraa, hurraa.