Kuluneen viikon kohokohtia lienee se, että sain viimein kauan, lähes koko opiskeluaikojeni ajan, työn alla olleen kasvioprojektin päätökseen ja nakkasin kasvion toissapäivänä tarkastettavaksi. Toivoa sopii, että se menee läpikin, saisin viimein ne "kauan kaivatut" kandidaatinpaperit ulos. Eihän silläkään paperiläpsykällä yhtään mitään varmaan tule tekemään.. Eli ei ole oikein motivoinut sekään keräämään moista rehukokoelmaa kiireemmin. Ylipäätään valmistumiseen tuntuu liittyvän lähinnä vain negatiivisia sävyjä ja muutoksia elämässä. Toista olisi, jos olisi viisaammin valinnut alansa silloin aikoinaan, ja lähtenyt kiinnostuksen sijasta opiskelemaan jotain, jota opiskeltuaan työllistyisikin alalle.
Ajattelin näemmä aloittaa tämän(kin) postauksen vähän marisemalla ja valittelemalla, mutta nyt se ei sitten tunnukaan hyvältä ajatukselta. Eiköhän kaikille ole jo käynyt selväksi, että, no, saatan joiltain osin olla pettynyt ammatinvalintaani. Nimenomaan siis valintaani, en todellakaan itse ammattiin. Mutta koska nämä kaksi asiaa kulkevat käsi kädessä, niin asialle ei liene voi mitään sen ihmeempiä itse, paitsi soveltaa, soveltaa ja soveltaa vielä hieman enemmän.
Viikon aikana siis on oikeasti tapahtunut vähän kaikenlaista. Alkuviikosta kävin revityttämässä viimeisenkin viisaudenhampaani pois, sekä paikkauttamassa taas yhden reiän ei-niin-hyvälaatuisesta hammasluusta tehdyistä hampaistani. Sitten viikon ehkä eniten aikaa, vaivaa ja hikeä vaativa urakka: kasvio. Senkin sain tosiaan nyt tehtyä ja palautettua, ja toivon, että saisin sen hyväksytysti läpikin vielä. Alkuviikko meni hampaanpoiston johdosta pienen kivun ja säryn alaisena. Onneksi kipuilu ja kuumeilu ei kuitenkaan ollut niin eeppistä, kuin aiemmilla kerroilla, joilla on jouduttu leikkelemään ja porailemaan oikein kunnolla alaleuan vinksahtaneita viisureita irti.
Iloinen yllätys oli keskiviikkona se, että näemmä sain työn loppumisen johdosta lomakorvaukset jo kuun puolivälissä, vaikka viimeinen palkka tuleekin vasta viimeinen päivä. Kaikenlaista sitä.. Odottelevat laskut sun muut pakolliset juoksevat menot tosin lohkaisivat siitäkin vähästä suuren osan, mutta eipähän tarvitse ainakaan lainata käyttörahaa loppukuuksi. Toivottavasti. Nyt sitten olenkin tulevan osalta lähes täysin tuntemattoman edessä. Mitä teen seuraavaksi, mistä rahat, miten pärjään..? Villikatajan kurssitoiminta on käynnistynyt onneksi ihan vilkkaasti ja into tehdä on suuri, mutta ei siitäkään nyt ainakaan ensi hätään kokoaikaiseksi elättäjäksi ole. No, ehkä tämä hämärän peitossa oleva tulevaisuuskin aukeaa vielä, toivottavasti parhain päin.
Loppuviikon tapahtumiin kuuluukin rakkaan lähtö reissuun kolmeksi seuraavaksi viikoksi (hän kiertelee ympäri Aasiaa, allekirjoittanutta viisaammin kun valitsi aikoinaan alansa) sekä muutamatkin syntymäpäiväpirskeet. Olen tämän kotiinjäämisen vuoksi ollut hieman alamaissa ja kiukutellut muutenkin epäreilulle elämälle, mutta pirskeissä olen silti käynyt, ja jopa viihtynyt. Eli onnea kaikille syntymäpäiväsankareille vielä suuresti, anteeksi jos ei iloisuus ole ihan naamasta paistanut päällimmäisenä vastaan!
Näin täällä taas, vähän tuli synkistelyä tähän postaukseen sitten kuitenkin. En oikein tiedä, mitkä kuvat parhaiten kuvaisivat tätä mielentilaa, joten jätän koko kirjoituksen nyt sitten kuvittamatta sen kummemmin.
