27.12.2010

Millainen joulu minulla oli?

Kuusiloistoa pääsi ihastelemaan
jokaisessa kyläpaikassa, samoin
kuusen alustan lahjavuoria.
Tapahtumarikas ennen kaikkea. Joulua vietin tänä vuonna peräti kolmessa eri paikassa, joten menoa ja vilskettä riitti jo toisinaan ylikin oman tarpeen. Tästä huolimatta joulu tuntuu oikein onnistuneelta viimeistään sitten, kun ajattelen asiaa tarkemmin hyvin nukutun yön jälkeen huomenna.

Useammassa kyläpaikassa kiertäessä yhtenä etuna on tietysti se, että pääsee maistelemaan vähän erilaisia jouluruokia. Tämän joulun kirkkaimpia voittajia herkkujen saralla olivat mielestäni villisikakinkku, savusiika ja -lohi, karjalanpaisti, luumuvaahto-piparijälkkäri ja ranskalaiset suklaatryffelit. Sekä tietysti joulutortut ja piparit! Nyt on tullut syötyä useammankin viikon tarpeisiin varmasti, mutta tuolta viimeisestä kyläpaikasta kotikotoa tarttui silti matkaan villisikakinkkua ja -kinkkulientä, joten herkuttelut varmaan jatkuvat vielä.. Ehkä voisi kokkailla jotain vähän kevyempää vaihteeksi, villisikakeittoa vaikka?

Lumiset ulkoilukäynnit olivat koirien mieleen.
Molemmat säntäilivät lumipallojen  perässä innoissaan ja
muistuttivat lopulta eniten jotain
kummallisia lumiveistoseläimiä.

Kesken joulureissailujen valokuvaamistahti hiipui huomattavasti loppua kohden, eikä kotikotona tullut otettua edes koirista montaa kuvaa. Ei niin, että ne mitään helppoja kuvattavia muutenkaan olisivat, säntäilevät koko ajan paikasta toiseen keskenään kisaillen tai rapsutuksia helposti kyseiseen palvelusasemaan taivuteltavissa olevilta pehmoilevilta naisihmisiltä kerjäten. Nöpö-kuopus oli kuitenkin vajaassa parissa kuukaudessa kasvanut uskomattoman paljon kokoa, ja on tällä hetkellä jo lähes Pikin mitoissa. Saa nähdä, miten isoksi se lopulta kasvaa. Ainakin tassujen koko kielisi Pikiä suuremmasta lopputuloksesta, hurjan hassun näköiset jättitassut sillä.

Nyt päiviä jatkuneen melkein taukoamattoman matkustelun ja reissaamisen jälkeen suunnitelmissa on käydä vaivihkaa hieman töissä ja lopun ajan ottaa mahdollisimman rennosti.

Pandalla on oikea asenne: peiton alle ja herkkuja käpälään!

Myös Piki sisäisti hyvin rentoilun ytimen maha täynnä kinkkua.

24.12.2010

Rauhallista joulua

Ja hyvää uutta vuotta 2011.

17.12.2010

Joululoma häämöttää..

Pääsen tänään illalla viimein joululomille rankan syksyn jälkeen. Ihanaa.

14.12.2010

Talvista

Ulkona on tällä viikolla ollut ihan luvattoman kylmää, mutta samalla kovin kaunista.













12.12.2010

Kuulumisia kiireiden keskeltä

Huh, taas on jäänyt tämä bloggailu vähän muiden kiireiden jalkoihin (ja siihen, että olen innostunut hurjasti tuunailemaan tuota toista blogiani, Viidakkokirjeitä). Edellisellä kerralla esitellystä herkkupaketistahan paljastui siis peurapaistia, graavilohta hovimestarinkastikkeineen ja jälkkäriaineksiksi leipäjuustoa sekä lakka-calvadoshilloa. Näitä kokkailin seuraavana päivänä, ja vietettiinkin perheen voimin hurjan herkullinen pitkän kaavan illallinen. Kokeilin ensimmäistä kertaa leipäjuuston paistamista, kun paketin mukana tulleessa ohjelappusessa kehotettiin paistamaan pieniä leipäjuustokiekkoja hetken voissa ja hulauttamaan päälle kermaa ja hieman hunajaa. Ihana jälkkäri tuli! Juusto muuttui pehmeäksi ja karamellisoituva hunajakerma maistui tosi hyvältä! Suosittelen lämpimästi. Harmi vain, että valokuvaaminen jäi vähän ruoasta nauttimisen jalkoihin, ja tätä yhtä vähän suttuista alkupalakuvaa lukuun ottamatta ei valokuvia tullut juurikaan otettua. Ohjetta tuohon leipäjuustojälkkäriin voi kuitenkin käydä katsomassa täältä.

Hieman suttuinen kuva alkupalalohesta ja sen kanssa tarjoitemistani
katkarapu-tuorejuustoleivonnaisista.

Sain myös tietää, etten päässyt havittelemaani työpaikkaan Helsinkiin, ja olin tästä asiasta hurjan surullinen ja pettynyt viime viikolla. Masentavaa uutista seuraavana päivänä sain kuitenkin maailman ihanimman lohdutuksen: parempi puoliskoni oli käynyt kiireisen päivän aikana piilottamassa kasviviidakkoni sekaan uuden kasvin! Kyseisestä flamingokukkahybridistä olen haaveillut jo tovin, ja yllätykseni olikin melkoinen, kun sen lopulta bongasin vanhemman flamingokukkani takaa! En tosin ollut kovin nopea hoksaamaan kasvia, sillä se oli taitavasti piilossa, ja ehdinkin jo kerran soittaa poikaystävälle ihan muissa asioissa illan aikana. Mahtoi olla ärsyttävää, kun en maininnut koko kasvia sanallakaan puhelun aikana! Myöhemmin illalla kuitenkin bongasin kasvin, ja soitin uuden innostuneen puhelun. Kyllä oli ihan mieletön yllätys, en muista tosi pitkään aikaan yllättyneeni yhtä paljon. Heti tuli paljon parempi mieli, eikä tulevaisuuskaan ahdistanut enää niin kovin. Itse asiassa nyt olen tehnyt mukavan päätöksen viettää rennompaa kevättä ja vähän kerätä voimia hurjan kiireisen opiskeluputken jälkeen. Keväällä ajattelin siis tehdä sen verran jänniä kursseja, kuin kiinnostaa, hioa gradua ja tietysti käydä osa-aikaisesti töissä yliopistolla. Pestini kestää toukokuun loppuun, joten siihen asti on taas suunnitelmat kutakuinkin kasassa. Mitä sen jälkeen, no, ehkä se selviää tässä kevään aikana. Jos kerrankin ei ottaisi asiasta niin kauheasti stressiä. Tai ainakin yrittäisi olla ottamatta.

Hertta.
Lahjakasvillani on syvän ruskeanpunaiset, sydämenmalliset suojuslehdet ja pieni vaaleankeltainen kukkapuikelo. Kukinnon ulkonäön ja ihanan saapumistapansa vuoksi tämä flamingokukka sai nimekseen Hertta. Sittemmin innostuin tuossa alkuviikosta tyttöjen Viherlandia-retken tuoksinnassa ostamaan heräteostoksena vielä uudenlaisen flamingokukkahybridin, joka sai nimekseen Pörhö jo kaupassa. Sillä kun on tosi jännittävät pörhöiset kukinnot! Flamingokukkainnostukseni tuntuu siis vain yltyvän. Mihinköhän joudunkaan niiden kanssa, kun ne kaikki kasvavat yhtä isoiksi kuin vanhin kasvini, joka on nyt jo miltei metrin korkuinen.. Seuraavaksi voisin ruveta havittelemaan jotain muita lajeja kuin noita andreanum-hybridejä. Kenties pikkuflamingokukka sopisi joukon jatkoksi, tai sitten upealehtinen hopeasuoniflamingokukka.

Näiden kasvipainotteisten kuulumisten lisäksi aika onkin mennyt lähinnä koulujuttujen mielipuolisessa tahkoamisessa. Ensi viikon perjantaina häämöttäisi viimein pääsy joululomalle, mutta sinne päästäkseni minun pitää vielä ylittää sellaiset esteet kuin tilastotieteen tentti, kolme aasian opintojen esseetä ja yksi genetiikan essee. Eli muutamia kymmeniä sivuja järkevää tekstiä täytyisi tuottaa, ja vielä ko. aiheisiin liitten! Haastavaa. Onneksi harjoittelen kirjoittamista ahkerasti bloggailun muodossa.



P.S. Paremman puoliskoni viime kesän Japani-reissun matkaseurueen voimin tehty yatta-video on nyt viimein valmis ja ihasteltavissa Youtubessa.

2.12.2010

Herkkupaketti



Posti toi tänään herkkupaketin, jonka antimista pääsen huomisella juhlaillallisella nauttimaan. Nam!